Lastensuojelu ja traumojen hoito
Olen miettinyt tällaista asiaa: millä tavalla lastensuojelussa hoidetaan huostaanoton lapsille ja vanhemmille aiheutuvaa traumaa? Kuuluuko huostaanottoon esimerkiksi automaattisesti terapiaa molemmille vaurioiden minimoimiseksi? Vai millä tavalla asia on hoidettu? Kokemushan on molemmille todella repivä ja tuollainen trauma voi pilata koko loppuelämän kaikilta osapuolilta, vaikka siihen saisikin kaiken mahdollisen avun.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Meillä on lapset saaneet rauhassa sairastua masennukseen ja nyt aikuisena on syrjäytyneitä ja päihdeongelmaisia, mutta muistaa lämmöllä onnellista lapsuuttaan kunnes sossu tuli ja tuhosi kaiken.
Pystytkö yhtään avaamaan, mitä tässä on käynyt? Tuntuu jotenkin vaikealta käsittää miten yhtäkkiä voi onnellinen perhe-elämä vain keskeytyä siihen että sossu hyökkää sisään ja vie lapset, kun samaan aikaan kaiken maailman Touko Tarkit saavat huoletta pitää lapsiaan. Ehkä minulla on virheellinen käsitys asioista. Jos näin on, kuulisin mieluusti sinun puolesi asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Meillä on lapset saaneet rauhassa sairastua masennukseen ja nyt aikuisena on syrjäytyneitä ja päihdeongelmaisia, mutta muistaa lämmöllä onnellista lapsuuttaan kunnes sossu tuli ja tuhosi kaiken.
Pystytkö yhtään avaamaan, mitä tässä on käynyt? Tuntuu jotenkin vaikealta käsittää miten yhtäkkiä voi onnellinen perhe-elämä vain keskeytyä siihen että sossu hyökkää sisään ja vie lapset, kun samaan aikaan kaiken maailman Touko Tarkit saavat huoletta pitää lapsiaan. Ehkä minulla on virheellinen käsitys asioista. Jos näin on, kuulisin mieluusti sinun puolesi asiasta.
Niin siellä vaan alapeukutellaan mutta yhtäkään vastausta ei irtoa. Minuakin olisi kiinnostanut.
Neljä vuotta lapseni oli sijoitettuna eikä saanut mitään terapiaa pyynnöistä huolimatta.
Nyt sain taistelun jälkeen kotiin ja ilman lasua saimme hänelle terapialausunnon.
Ei ole ihan vielä täysi-ikäinen joten apu tulee ennenkuin tippuu tyhjän päälle.
Olkaa varovaisia jos joudutte lasun kanssa tekemisiin.
Googlaamalla löytyy todella kamalia tapauksia kuinka lapset on viety eikä apua ole saanut kukaan.
Facessakin on monta suljettua ryhmää jossa haetaan vertaistukea ja apua tilanteeseen kun sossu iskee.
Jouduin sairalaan pienen onnettomuuden vuoksi. Lapset sijoitettiin sen vuoksi (ei aikaisempaa lasu-asiakkuutta). Vanhempani olisivat ottaneet lapset luokseen siksi aikaa kun olen sairaalassa, mutta eivät saaneet. Olen siis totaaliyh. Työssäkäyvä, omistusasunto, kaikki asiat ok minulla. Sairaalassa olin 4kk ja lapset pysyivät sijoitettuna vielä sen jälkeen 6kk. En hyväksyny sijoitusta, se vaan tehtiin. Äärimmäisen raskasta minulle sekä lapsille.
Saimme tuosta traumoja ja lastensuojelu ei korvannut mitään. Onneksi ei mennyt huostaanottoon asti. Saimme lastensuojelun riesaksi moneksi vuodeksi, edelleen vaikka tapahtumasta on jo 6 vuotta. On kuulema huolta kun olen totaaliyh. Hankin 3 lasta aikoinaan yksin hoitojen avulla. Minulla on hyvä tukiverkosto (vanhempani, sisarukseni, ystäväni, satunnaispalkatut lastenvahdit).
Vierailija kirjoitti:
Jouduin sairalaan pienen onnettomuuden vuoksi. Lapset sijoitettiin sen vuoksi (ei aikaisempaa lasu-asiakkuutta). Vanhempani olisivat ottaneet lapset luokseen siksi aikaa kun olen sairaalassa, mutta eivät saaneet. Olen siis totaaliyh. Työssäkäyvä, omistusasunto, kaikki asiat ok minulla. Sairaalassa olin 4kk ja lapset pysyivät sijoitettuna vielä sen jälkeen 6kk. En hyväksyny sijoitusta, se vaan tehtiin. Äärimmäisen raskasta minulle sekä lapsille.
Saimme tuosta traumoja ja lastensuojelu ei korvannut mitään. Onneksi ei mennyt huostaanottoon asti. Saimme lastensuojelun riesaksi moneksi vuodeksi, edelleen vaikka tapahtumasta on jo 6 vuotta. On kuulema huolta kun olen totaaliyh. Hankin 3 lasta aikoinaan yksin hoitojen avulla. Minulla on hyvä tukiverkosto (vanhempani, sisarukseni, ystäväni, satunnaispalkatut lastenvahdit).
Kamalaa.
Mikä onnettomuus se oli?
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Meillä on lapset saaneet rauhassa sairastua masennukseen ja nyt aikuisena on syrjäytyneitä ja päihdeongelmaisia, mutta muistaa lämmöllä onnellista lapsuuttaan kunnes sossu tuli ja tuhosi kaiken.
Vedätkhän nyt vähän mutkia suoriksi.
Kelan kuntoutuspsykoterapiaa voivat vanhemmat hakea. Eli tällainen palvelu on olemassa.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Kansalaisaloite
Lastensuojelun mielivaltainen oikeus lapsiimme korjattava.
Ylös
Sijaishuollon sossu täällä. Sijaishuollossa olevien lasten terveydestä huolehditaan ja jos lääkäri terapiaa katsoo tarpeelliseksi sitä etsitään. Monen lapsen kohdalla puhuminen ei ole vielä mahdollista, joten sopivaa terapiamuotoa etsitään kyllä oli se sitten heppaterapiaa tai vaikka taideterapiaa. Väkisin terapiaan ei ketään saa eli lapsen ja nuoren tulee olla asiaan suostuvainen. Vanhempien terapian hankkiminen ei ole lasun tehtävä, mutta asiassa pyritään auttamaan mahdollisuuksien mukaan. Vanhemmille on sijaishuollossa tarjolla esim. vertaistukeen perustuvia ryhmiä tai vanhempaa voidaan tarpeen mukaan ohjata esim. perheneuvolan psykologille tai psykiatriapalveluihin.
Kyllä näitä hoidetaan. Tarjolla on mm vertaistuki toimintaa aikuisille ja lapsille. Lapselle voidaan tarjota mm koulupsykologin, perheneuvolan, neuvolan tai terveyskeskuksen, Päihde ja mielenterveys työn alaisia palveluita. Biovanhemmat kuuluvat omaan terveysaseman, työterveyden alueen päihde tai mielenterveys työn palveluihin, mutta heitä ei voi pakottaa näitä käyttämään.
Tiedän kyllä lapsia jotka ovat terapiassa. En sitten tiedä kuka sen kustantaa.
Vierailija kirjoitti:
Neljä vuotta lapseni oli sijoitettuna eikä saanut mitään terapiaa pyynnöistä huolimatta.
Nyt sain taistelun jälkeen kotiin ja ilman lasua saimme hänelle terapialausunnon.
Ei ole ihan vielä täysi-ikäinen joten apu tulee ennenkuin tippuu tyhjän päälle.
Olkaa varovaisia jos joudutte lasun kanssa tekemisiin.
Googlaamalla löytyy todella kamalia tapauksia kuinka lapset on viety eikä apua ole saanut kukaan.
Facessakin on monta suljettua ryhmää jossa haetaan vertaistukea ja apua tilanteeseen kun sossu iskee.
Nää facebook ryhmät ovat vain yhden suuntaista tietoa, monessa näistä perheistä huostaanottoilla on ollut hyvä syy, kun vanhemmilla on mielenterveys ja päihdeongelmia niin oma sairauden tunto katoaa ja eivät usko olevan lapselle vaaraksi, vaikka oikeasti ovat. Moni ymmärrä tän vasta jälkeen päin jos kuntoutuu.
Vierailija kirjoitti:
Jouduin sairalaan pienen onnettomuuden vuoksi. Lapset sijoitettiin sen vuoksi (ei aikaisempaa lasu-asiakkuutta). Vanhempani olisivat ottaneet lapset luokseen siksi aikaa kun olen sairaalassa, mutta eivät saaneet. Olen siis totaaliyh. Työssäkäyvä, omistusasunto, kaikki asiat ok minulla. Sairaalassa olin 4kk ja lapset pysyivät sijoitettuna vielä sen jälkeen 6kk. En hyväksyny sijoitusta, se vaan tehtiin. Äärimmäisen raskasta minulle sekä lapsille.
Saimme tuosta traumoja ja lastensuojelu ei korvannut mitään. Onneksi ei mennyt huostaanottoon asti. Saimme lastensuojelun riesaksi moneksi vuodeksi, edelleen vaikka tapahtumasta on jo 6 vuotta. On kuulema huolta kun olen totaaliyh. Hankin 3 lasta aikoinaan yksin hoitojen avulla. Minulla on hyvä tukiverkosto (vanhempani, sisarukseni, ystäväni, satunnaispalkatut lastenvahdit).
Ei lapsia todellakaan voi siirtää suoraan kotiin jos olet ollut 4kk sairaalassa, pitää kuntoutua ensin, 2kk on siihen lyhyt aika. Koitko tuossa vaiheessa olevasi jo työ kykyinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin sairalaan pienen onnettomuuden vuoksi. Lapset sijoitettiin sen vuoksi (ei aikaisempaa lasu-asiakkuutta). Vanhempani olisivat ottaneet lapset luokseen siksi aikaa kun olen sairaalassa, mutta eivät saaneet. Olen siis totaaliyh. Työssäkäyvä, omistusasunto, kaikki asiat ok minulla. Sairaalassa olin 4kk ja lapset pysyivät sijoitettuna vielä sen jälkeen 6kk. En hyväksyny sijoitusta, se vaan tehtiin. Äärimmäisen raskasta minulle sekä lapsille.
Saimme tuosta traumoja ja lastensuojelu ei korvannut mitään. Onneksi ei mennyt huostaanottoon asti. Saimme lastensuojelun riesaksi moneksi vuodeksi, edelleen vaikka tapahtumasta on jo 6 vuotta. On kuulema huolta kun olen totaaliyh. Hankin 3 lasta aikoinaan yksin hoitojen avulla. Minulla on hyvä tukiverkosto (vanhempani, sisarukseni, ystäväni, satunnaispalkatut lastenvahdit).
Ei lapsia todellakaan voi siirtää suoraan kotiin jos olet ollut 4kk sairaalassa, pitää kuntoutua ensin, 2kk on siihen lyhyt aika. Koitko tuossa vaiheessa olevasi jo työ kykyinen?
Vanhempasi eivät ehkä ole halunneet lapsia heille hoitoon, tähän tarvitaan heidänkin suostumus tai sossu ei ole voinut lapsia heille luovuttaa esim terveyden tilan takia.
Jos aikuiselta viedään vapaus perusteetta vaikkapa selliin 15 vrk:ksi niin saa korvaukset jos olikin perusteetonta!
Mutta jos lapsi viedään perusteetta
Vaikka 15 vrk kotoa pois ja todetaan sen jälkeen perusteettomaksi niin MITÄÄN KORVAUKSIA EIKÄ TUKEA TULE MISTÄÄN.
Itse saa toisten tekemät haavat nuolla.
Asumme väliaikaiskämpässä ja muutin kirjat tänne koska entiseen emme mene.
Tarkastelin aluetta, ja miinoitettu sosiaalityöntekijöillä, lastenkodilla, mehiläisellä ja diipadaapalla.
Koska olen asunnoton väliaikaiskämpässä, arvostellut lastensuojelua kokemustietoperäisesti, ja muuteski haistoin mätää tanskanmaalla, siirsin kirjat eri kuntaan.
Siinähän itkevät.
Usein varsinkaan vanhempi ei ole päihteidenkäytöltään siinä kunnossa, että voitaisiin terapiaa aloittaa.
Vierailija kirjoitti:
Neljä vuotta lapseni oli sijoitettuna eikä saanut mitään terapiaa pyynnöistä huolimatta.
Nyt sain taistelun jälkeen kotiin ja ilman lasua saimme hänelle terapialausunnon.
Ei ole ihan vielä täysi-ikäinen joten apu tulee ennenkuin tippuu tyhjän päälle.
Olkaa varovaisia jos joudutte lasun kanssa tekemisiin.
Googlaamalla löytyy todella kamalia tapauksia kuinka lapset on viety eikä apua ole saanut kukaan.
Facessakin on monta suljettua ryhmää jossa haetaan vertaistukea ja apua tilanteeseen kun sossu iskee.
Eräällekin lapselle olisi terapia paikat -ja ajat, mutta eivät suostu menemään.
Vanhemmat taas siinä kunnossa, että terapiaan ei oteta ennen kuin käy katkolla.
-terveiset lastenkodin arjesta
Vertaistukitoimintaan ei oteta mukaan, jos ei ymmärrä huostaanoton tarvetta. Olen käynyt kuitenkin kolmessa Voikukkia vertaistukiryhmässä. Monessa perheillä on ollut hiukan päihdeongelmaa tai jokin rikosrekisteri menneisyydessä. Kuitenkin päihdeongelma on loppunut, eivätkä saa lapsiaan takaisn. Nuoruudessa tehty rikos ei ole este sijaisperheenä toimimiselle. Yksikin oli esittänyt lastensa sijoittamista serkulleen, jolla oli sijaislapsia ja rikosrekisteri. Olihan Antti Kaikkosellakin rikosrekisteri. Itse en ole saanut mitään vertaistukea Voikukkaryhmistä, koska itselläni huostaanoton syy on kulttuuriin sopimattomuus. Lasten isän kanssa olimme koulutuksessa ja työelämässä, lastemme huostaanoton aikana. Minä olen paluumuuttaja, joten emme käyttäneet sosiaalipalveluja ja huostaanotto tuli puskista. Lastemme koulun uusi rehtori oli syvästi rasi*tinen. Todellakin onnellinen lapsuus pilattiin. Emme enää juhli tai ota valokuvia. Oudoki lasu on mennyt.
Valitettavasti ei ole minkäänlaista terapiaa. Tutun nuori odotti neljä vuotta että sai vihdoin kelan lausunnon terapiaan. Koko sen ajan ollut laitoksessa. Nyt pääsi kotiin ja asiat alkaa menemään paremmin kun lasu ei ole enää mukana.
Perheessä trauma joka olisi pitänyt hoitaa muuten kuin huostaanotolla.
Kansalaialoite.fi
Käykää lukemassa ja antakaa äänenne.