Ylen "Kaikki huutaa Dingo" on esimerkki tietämättömyydestä 1980-luvun elämästä ja oloista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oli paremmin. Ei ollut nettiä jossa kaikki haukkui toisiaan. Me oltiin silloin murkkuja ja vietettiin aikaa yhdessä lähitalojen lapset ulkona. Ei kyykitty sisällä ja tuijotettu ruutua.

Ei juostu koko ajan jossain harrastamassa jotai niin oli aikaa leikkiä ja touhuta kaikkea kivaa lähimetsässä.

Ai. Kyllä me vaan istuttiin sisällä pelaamassa Commodere 64:sta kaikki se aika, kun ei juostu hevostallilla tai laskettelurinteessä harrastamassa. Haukkuminen tehtiin koulun vessan seinällä ja monen kesken yhteisissä kirjevihkoissa.

Kirjevihot ovat kuitenkin hitaampi ja pakosti rajatumman ryhmän yhteydenpitoväline kuin mihin nykyiset somekanavat antavat mahdollisuudet. Kamerakännykättömänä aikana ei ollut myöskään vaaraa joutua salakuvatuksi. Kiusatulla ei toisin sanoen ollut aihetta olla niin vainoharhainen kuin varmasti nykyään sen joka kultamussukan kädestä löytyvän "älylaitteen" takia (toinen asia, kannattaako antaa valtaa lamaavalle vainoharhaisuudelle).

Kuva otettiin kino- tai polaroid-kameralla paperille ja kopiokoneella sai jaettavia versioita aikaan ihan kivasti kyllä.

Jännästi ihmisillä aika kultaa muistot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oli paremmin. Ei ollut nettiä jossa kaikki haukkui toisiaan. Me oltiin silloin murkkuja ja vietettiin aikaa yhdessä lähitalojen lapset ulkona. Ei kyykitty sisällä ja tuijotettu ruutua.

Ei juostu koko ajan jossain harrastamassa jotai niin oli aikaa leikkiä ja touhuta kaikkea kivaa lähimetsässä.

Ai. Kyllä me vaan istuttiin sisällä pelaamassa Commodere 64:sta kaikki se aika, kun ei juostu hevostallilla tai laskettelurinteessä harrastamassa. Haukkuminen tehtiin koulun vessan seinällä ja monen kesken yhteisissä kirjevihkoissa.

Kirjevihot ovat kuitenkin hitaampi ja pakosti rajatumman ryhmän yhteydenpitoväline kuin mihin nykyiset somekanavat antavat mahdollisuudet. Kamerakännykättömänä aikana ei ollut myöskään vaaraa joutua salakuvatuksi. Kiusatulla ei toisin sanoen ollut aihetta olla niin vainoharhainen kuin varmasti nykyään sen joka kultamussukan kädestä löytyvän "älylaitteen" takia (toinen asia, kannattaako antaa valtaa lamaavalle vainoharhaisuudelle).

Entäs ne koulujen ja kirjastojen vessat? En puhunut pelkistä kirjevihkoista.

Rajatumpaa toki oli, mutta julkista haukkumista se oli silti.

Koulun vessojen seinistä kiusaaminen tulee ainakin julki myös aikuisille, joiden PITÄISI/olisi pitänyt puuttua siihen. Nykyään koulukiusaamiseen puututaan onneksi kerkeämmin kuin 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oli paremmin. Ei ollut nettiä jossa kaikki haukkui toisiaan. Me oltiin silloin murkkuja ja vietettiin aikaa yhdessä lähitalojen lapset ulkona. Ei kyykitty sisällä ja tuijotettu ruutua.

Ei juostu koko ajan jossain harrastamassa jotai niin oli aikaa leikkiä ja touhuta kaikkea kivaa lähimetsässä.

Ai. Kyllä me vaan istuttiin sisällä pelaamassa Commodere 64:sta kaikki se aika, kun ei juostu hevostallilla tai laskettelurinteessä harrastamassa. Haukkuminen tehtiin koulun vessan seinällä ja monen kesken yhteisissä kirjevihkoissa.

Kirjevihot ovat kuitenkin hitaampi ja pakosti rajatumman ryhmän yhteydenpitoväline kuin mihin nykyiset somekanavat antavat mahdollisuudet. Kamerakännykättömänä aikana ei ollut myöskään vaaraa joutua salakuvatuksi. Kiusatulla ei toisin sanoen ollut aihetta olla niin vainoharhainen kuin varmasti nykyään sen joka kultamussukan kädestä löytyvän "älylaitteen" takia (toinen asia, kannattaako antaa valtaa lamaavalle vainoharhaisuudelle).

Kuva otettiin kino- tai polaroid-kameralla paperille ja kopiokoneella sai jaettavia versioita aikaan ihan kivasti kyllä.

Jännästi ihmisillä aika kultaa muistot.

Tuskin kovinkaan yleistä? Sellaiseen pitää nähdä paljon enemmän vaivaa kuin kännykän kanssa.

Toi nyt on tarkoitettu niille jotka oli silloin lapsia ja haluaa muistella 'lapsuuden ikuisia kesiä'.

Dingohan ei ollut musiikillisesti mikään kummoinen bändi, sattui vaan osumaan sopivaan saumaan. Onhan Popedakin ollut pinnalla jo 40 vuotta vaikka soittotaidot ja sanoitukset on välillä olleet vähän mitä sattuu.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oli paremmin. Ei ollut nettiä jossa kaikki haukkui toisiaan. Me oltiin silloin murkkuja ja vietettiin aikaa yhdessä lähitalojen lapset ulkona. Ei kyykitty sisällä ja tuijotettu ruutua.

Ei juostu koko ajan jossain harrastamassa jotai niin oli aikaa leikkiä ja touhuta kaikkea kivaa lähimetsässä.

Kiusaaminen tapahtui livenä.

Opettajat eivät puuttuneet yleensä jos ei ihan hakattu.

Nuoriso yleisesti harrasti juopottelua ja tappelua.

Naapurikylän nuorisoseuran diskossa jos poika meni yksin vessaan, tuli turpaan.

Nyrkki naamaan grillijonossa ei ollut mikään poikkeustapaus.

80- luvun kulutusjuhla ei koskenut kaikkia, mutta nousukautta yleisesti elettiin ja töitä aika hyvin oli.

Kaipaan itse 80-luvulta monia asioita, mutta tuossa kirjoittamassasi on perää. Muistan yläasteen hirveänä kyynisenä paikkana, jossa "kovat tyypit" rellesti ja piti valtaa, muut pelkäsivät. Jos koulussa tapeltiin niin, että veri roiskui, siihen opettaja puuttui, joskaan en tiedä ilmoitettiinko näistäkään kotiin. Jos ei juonut ja ollut suosittu, tuli kiusatuksi. Joskushan täällä av:lla muisteltiin tuon ajan tyttöjen lehtiä (SinäMinä, MeKaksi) ja niiden novelleja. Niissähän tapahtui vaikka mitä "hauskaa", ryypättiin ja harrastettiin seksiä niin, että seurauksia todella tuli ja se oli hauskanpitoa, raittiit ja kouluun panostavat olivat auttamatta luusereita, joiden päälle saattoi sylkeä. Tytärpuoleni kävi yläkoulun kymmenisen vuotta sitten ja olin ihan järkyttynyt, että fiksu ja ahkera tyttö, joka ei juonut, saattoi meikata niin, ettei puoli luokkaa ulvonut naurusta tai hakannut ja jopa pojat saattoivat kiinnostua. Esikoiseni on myös jo yläkoulun käynyt, mutta muistan vielä, kun piti jossain palaverissa siellä käydä kesken koulupäivän, sydämeni hakkasi ja pelkäsin saavani jonkin paniikkikohtauksen: kaikki muistot omilta kouluajoilta heräsivät henkiin. Nyt kuopus on menossa yläkouluun ja AHDISTAA... En edelleenkään käsitä, miten opettajat ja vanhemmat olivat aikanaan niin täysin välinpitämättömiä nuorten suhteen.