Tympeä lapsi saa paljon vähemmän kivaa kuin kiitollinen ja iloinen lapsi

Tuo on totta. Mutta yritän olla tasapuolinen kuitenkin. En toisaalta oikein tiedä miten se on mahdollista.

Olen yrittänyt laittaa negatiivisuuden poikki sanomalla että ole vaikka hiljaa jos et voi sanoa jotain kivaa, tai sanomalla että voit tulla meidän mukaan kun mielesi on parantunut. Onkohan sekään nyt hyvä sitten.

En tiedä voiko olla perinnöllistä, ei ole ainakaan valitusta oppinut kotoa. Ehkä anopin puolelta sitten..

Ap on valittaja.

Siihen varmaan vaistot vetää, mutta kannattaisi yrittää niitä vastaankin olla tasapuolinen. Kyseessä kuitenkin on synnynnäinen temperamenttipiirre, jota lapsi ei ole itse valinnut. 

Sun tulisi auttaa sitä marisijaa, tai saat aikaan mt-ongelmaisen ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Siihen varmaan vaistot vetää, mutta kannattaisi yrittää niitä vastaankin olla tasapuolinen. Kyseessä kuitenkin on synnynnäinen temperamenttipiirre, jota lapsi ei ole itse valinnut. 

Kyllä koitan olla tasapuolinen, mutta lapsi ei tajua, että hänen negatiivisuutensa haittaa ja häiritsee ainakin minua, joka nyt en niinkään omasta ilostani Korkeasaareen lähde, vaan lasten takia. Ja siis ei ihan hirveästi käydä missään, joten tekisi mieli kysyä, haluaisiko poika istua vielä vähän enemmän omassa huoneessaan? (Linnoittautuu aina kotona siis sinne, koska ei keksi mitään tekemistä ulkona).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sun tulisi auttaa sitä marisijaa, tai saat aikaan mt-ongelmaisen ihmisen.

Tykkäisin, että hän ei valittaisi. Että kehtaa. Jos hänelle sanoo, että älä valita, suuttuu ja loukkaantuu ja lakkaa yhteistyön.

Ap

Olen yrittänyt rohkaista valittajaa sellaiseen asiaan, josta hän tykkää. Ja yhteistä liikuntaa reilusti, se auttaa melkein mihin vain mielipahaan.

Hankalaa on, sillä en itse kestä valitusta. En myöskään aikuisilta ihmisiltä. Miten ihmeessä kitkeä se pois ja opettaa lapsi positiiviseksi?

up

Hae apua, itse et pääse ulos tuosta uokkimastasi negatiivisuuden kehästä.

Sehän on aika tavallista, oli kyseessä lapsi tai aikuinen. Positiivisen ihmisen kanssa on paljon mukavampi olla kuin negatiivisen, ja sellaiselle ihmiselle antaa mielellään aikaansa ja lahjoja. Tämä on todella ikävä juttu lapsesi kannalta, ja ehkä hänen suhtautumistaan voisi yrittää muuttaa jotenkin (?). En tosin ole aivan varma tuosta - ainakin jotkut aikuiset tuntuvat olevan synnynnäisen ja luontaisen negatiivisia, eikä mikään auta. Mutta voisikohan lapsen kohdalla olla vielä toivoa... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun tulisi auttaa sitä marisijaa, tai saat aikaan mt-ongelmaisen ihmisen.

Tykkäisin, että hän ei valittaisi. Että kehtaa. Jos hänelle sanoo, että älä valita, suuttuu ja loukkaantuu ja lakkaa yhteistyön.

Ap

Tuo "älä valita" ei kyllä auta ketään. Aikuisilla on ihan sama kaava. Jotenkin se juttu vaan pitäisi yrittää kääntää positiivisin keinoin. Ymmärrän kyllä, että voimat ja keinot ovat välillä vähissä, mutta vanhempana sulla on avaimet asian hoitamiseen. 

Opeta kiitollisuutta, pysäytä lapsi niihin hetkiin, joista voi olla kiitollinen ja keskustelkaa yhdessä niistä. Se voi opettaa pidemmän päälle näkemään positiivisemmin asioita, ainakin osittain. Sekin on vain hyväksyttävä, etteivät kaikki ole mitään pelkkiä positiivareita, eikä tarvitse.

Huomaatko, miten tympeä marisija olet itse, kun nalkutat lapselle negatiivisuudesta. Tee ajatuskoe: entä jos lapsi kuolisi esim. liikenneonnettomuudessa. Ole syvästi kiitollinen lapsesta, näytä hänelle rakkautesi. Ilahdu joka kerta, kun näet lapsen - saat nähdä, miten tämä vaikuttaa hänen ahdistukseensa. Pitäkää kahdenkeskistä aikaa (molempien lasten kanssa erikseen ja kummankin vanhemman kanssa erikseen). Se tekee lapselle äärimmäisen hyvää, vaikka ei hänen perusluonnettaan muutakaan. Ei ole helppoa elää leimattuna, syrjittyjä, johonkin muottiin sullottuna. Lapsen leimaamista kannattaa välttää, yleensä lapsi alkaa toteuttaa sitä roolia, johon hänet asetetaan ja voi mennä aikuisuuteen asti ennen kuin terapian avulla pääsee eroon roolista.

Kivikissa?

Kyseessä voi olla esimurrosikäisen valitus lapsella.

Minun isäni otti henkilökohtaisesti murrosiän tyytymättönyyteni ja siitä ei hyvää seurannut väleillemme.

Kumma kyllä juuri isältäni se arvosteleva elämänasenne tuolloin tarttui.

Meidän lapset ei juuri valita ja ehdottavat hienosti asioita esim. Nyt kesälomalla mitä haluavat tehdä. Uimista, kaverikyläilyjä, kiipeilypuisto, isovanhempien luona käydään keräämässä marjoja.

Kyllä sitä puuhaa kannattaa lapsille tarjota. Ensin kysyä mitä haluavat. Esim. Meilä on kesälomalista (asiat listattuna mitä tehdään mukavaa kesällä) näin jaksavat muina päivinä olla itsekseen valittamatta.

Esim uiman pääsevät rannalle joka päivä.

Kysy mitä hän itse haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun tulisi auttaa sitä marisijaa, tai saat aikaan mt-ongelmaisen ihmisen.

Tykkäisin, että hän ei valittaisi. Että kehtaa. Jos hänelle sanoo, että älä valita, suuttuu ja loukkaantuu ja lakkaa yhteistyön.

Ap

Mitä ihmettä valitat? Toinen lapsi on samanlainen tympeä marisija kuten itsekin olet.