Tunnetteko halua kostaa puolisonne exälle?

Minä teen samoin eksäni lapsen lapsille. Eli annan lahjoja ja katson sivusta, miten isoäitiä harmittaa. Hän on myös ollut epärehellinen ja päätynyt ei kovin hyvään tilanteeseen. Enkä sääli yhtään.

En ymmärä, miten lahjojen antaminen lapsille on exältä pois...

Kostoajatukset ja -teot ovat tuhoisia sille kostajalleen. Harvoin koston kohteelle.

Oma aikani on niin kallista, etten kuuna päivänä tuhlaisi aikaani suunnittelemalla kostoa tai fantasioimalla kostavani jollekin, joka on kohdellut minua väärin. Mädätköön he omien tekojensa ja karmojensa katkuissa.

Elän omaa iloista elämääni eteenpäin enkä katso taakse väärintekijöihin.

En tunne. Ylipäätään koston tunne on turha, jos en jotain ihmistä enää jaksa, lopetan hänen ajattelunsa. Miksi vaivaisin itseäni päivästä toiseen turhilla asioilla?

Tuskin myöskään miehesi ex tuntee olevansa kauhean koston kohteena jos hänen lapsellaan on rahasto.

Päin vastoin, sunkin pitäisi melkein olla tyytyväinen että miehesi ex petti, niin olet saanut itsellesi siitä miehen.

Eihän se olekaan pois heiltä mitenkään muuten, paitsi että se herättää suunnatonta kateutta, kun eivät siihen itse pysty.

Ja se kyllä harmittaa ainakin tätä hyväksikäyttäjää. Me pärjäämme rahallisesti paljon paremmin kuin hän ja nykyinen miehensä.

Meille tuo lisäiloa heidän katkeruutensa, lahjojemme määrään sillä ei ole vaikutusta.  Tai oikeasti se tuo iloa vain minulle, mieheni on niin kiltti, ettei piittaa koko asiasta.

Mistä tiedät että ovat kateellisia?

Minä ainakin olisin vain helpottunut exän asemassa jos rahaa ei olisi paljoa ja joku jolla olisi, auttaisi lapsiani rahallisesti :)

Miehelläni ei ole exää, mutta ylipäätään, että lähtisin jotain kostamaan jollekin tuntuu ihan käsittämättömältä ajatukselta. Uskon, että kostaminen oikeasti vie vaan kostajalta voimavaroja / aikaa / energiaa, jonka voisi oikeasti käyttää johonkin muuhun positiivisempaan.

Lisäksi esim. jos joku antaa lapselleni tavaroita, niin en missään nimessä olisi siitä suutuksissani. Päinvastoin, että jos joku muu ostaisi lapselleni jotain, niin eipähän minun tarvitsisi sitä tehdä.

Tässä asiassa on kyse isosta loukkauksesta. Missään nimessä sitä ei lapsille osoiteta. Tunnen vain hiljaista tyytyväisyyttä, kun mieheni eksä on kateellinen ja katkera. Ja mielelläni osoitan ja korosta  ja asiaa.

Kun he erosivat, mieheni eksä kehtasi sanoa miehelleni, että sinä et koskaan uutta vaimoa löydä, No, löysi kyllä ja elämäntilanteemme on huomattavan paljon parempi kuin tällä eksällä  petturikumppaninsa kansa.

Heitä harmittaa se, että teemme lasten puolesta enemmän kuin mihin he itse pystyvät. Ja minä olen iloinen siitä. Enkä pidä itseäni huonona ihmisenä siitä syystä. V*tt*ile mun kaverille, niin teet sen minulle! Terveisiä vaan mieheni eksälle.

Jos mulla olis mies, niin kai mä ideaalitilanteessa olisin kiitollinen sille exälle. Siis jos se olis päästänyt miehen vapaille markkinoille.

Kumma suhtautuminen täällä, miehen nykyiselle saa olla katkera ja hautoa kostoa, oli tämä ilmaantunut kuvioihin miten kauan eron jälkeen tahansa, mutta nainen ei voi olla mitenkään syypää eroon tai ansaitse mitään pahaa...

Ja itse olen sekä se ex että nykyinen. Ja ei, en haudo kostoa lasteni äitipuolelle, todella toivon että hän onnistuu siinä missä minä en, eli "kasvattamaan" miehen aikuiseksi. Ja kyllä, mieheni ex ansaitsisi jotain pahaa, syynä se että kostaa kaiken lasten kautta ja lapset kärsivät tilanteesta.

Niin, lähtökohtaisesti jo ajatus pettämisestä kertoo ettei ap:n ja muiden kostajien pää ole ihan kunnossa. Ja varsinkin kostaminen jollekin exälle hänen kaukaiset tekonsa???  Ap sun todellisuudentajusi taitaa horjua. Nuo asiat pitäisi osata käsitellä omasta tunne-elämästään pois.

Onko ap:n mies joku tossu, vai miksi naisen pitää kostaa hänen puolesta? Jos nyt edes pitää kostaa.
Enkä ollenkaan ymmärrä sitä että nyxän pitää kostaa exälle... Siis täh?

Mutta enhän ole Porvoosta.

En tunne. En ole koko ihmistä koskaan tavannutkaan, eikä mieskään ole ollut hänen kanssaan tekemisissä pariinkymmeneen vuoteen. En tunne tarvetta kostaan edes oman exäni nyxälle, joka sentään ns. vei multa miehen. Hyvä kun vei.

Mä en tajua ihmisiä, jotka saa sisältöä elämäänsä jostain "kostosta".

No höh teitäkin, ap:n tapa kostaa ei tietenkään ole mitään oikeaa kostamista, jossa halutaan tehdä toiselle pahaa. Ymmärrän häntä kuitenkin erinomaisesti. Minä tein mieheni lapsesta jopa perijäni. En kostomielessä, vaan käytännön syistä, mutta olen kyllä ihan varma, että jos lapsen äiti tietäisi, häntä harmittaisi huolella. Perijyys viimeistelee sen tosiasian, että hän on tavallaan menettänyt lapsensa sataprosenttisesti. Alkutilanteessa äiti vannoi, että lapsen isä ei tule enää koskaan näkemään lastaan. Nykytilanteessa lapsi ei ole vuosiin ollut missään yhteydessä äitiinsä. Sitä saa mitä tilaa. (Eron otti äiti yksipuolisesti uuden miehen takia.)

Näitä ajatuksia ei kylläkään koskaan kannata sanoa ääneen kenellekään ;)

Vaikka en ymmärrä, miksi pitäisi kostaa exälle, tämä on mielestäni oikein hyvä kostotapa :)

Minä myös olen tehnyt mieheni lapsesta perijäni. Jos äitinsä tietäisi, olisi harmissaan, koska on muutenkin minulle kade. En tietenkään ole asiasta kertonut koska se  ei hänelle mitenkään kuulu.

Lapsenlapsille olen laittanut rahastoon rahaa heidän syntymästään asti. Nämä asiat olen tehnyt ilman kostoajatuksia, mutta kieltämättä minua hiukan huvittaa mieheni exän suhtatuminen;  tuntuu harmittavan kovasti. Ja onhan se pieni kirsikka kakun päällä kun näkee sen kateuden paistavan läpi silloin harvoin kun joissain perhejuhlissa tapaamme :) Hänellä ei sellaiseen ole varaa.

Ero aikanaan tapahtui mieheni exän tahdosta ja hän olisi ollut kovasti mielissään jos mieheni olisi jäänyt yksin ja itkien kaipaamaan.

Elämä on vaikeaa, jos haluaisi hallita kaikkien muidenkin elämää vaikkei omatkaan langat oikein pysy käsissä.

Ymmärrän ap:n ajatuksen muttei sellaiseen kannata juuri omaa aikaansa ja tunteitaan tuhlata. Mitä merkitystä koko exällä on omassa elämässä? Ei yhtään mitään.

Minä myös katson ilolla, miten miehen eksää harmittaa kaikki mitä teemme lasten ja lastenlasten puolesta. Uskon karman lakiin, sitä saa mitä tilaa.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 23:24"]

Kostoajatukset ja -teot ovat tuhoisia sille kostajalleen. Harvoin koston kohteelle.

[/quote]Tämä on kyllä täyttä hölynpölyä. Kostoa pelkäävät väärintekijät tietenkin yrittävät vakuuttaa itsensä siitä että näin olisi, mutta mitään hyötyä siitä ei ole. Jos joku on tullut niin loukatuksi, että miettii kostoa, se lienee hänelle lähinnä terapeuttinen ajatus. Jos taas joku ihan konkreettisesti kostaa sinulle jotain, totta kai se on sinulle tuhoisaa, turha yrittää väittää muuta.

Mitä minun pitäisi kostaa miehen exälle? En tunne häntä, en ole koskaan tavannut, hän ei häiritse meitä mitenkään jne.

Miksi pitää kostaa ihmiselle, jonka kanssa mieheni on ollut onnellinen (tosin 2v ennen kuin kohtasi minut, mutta onnellinen kuitenkin).

Mikä osa tästä oli sitä kostoa?

Mistä tiedät sitäpaitsi, että nykyisesi tarinat eksästään pitävät paikkansa?

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 22:44"]

Minä tunnen. Ja teen sen tavalla, johon hän ei voi puuttua. Eli annan kalliita lahjoja ja perustin rahastot lapsille.

Exä petti pahasti miestäni ja käytti hyväkseen taloudellisesti pitkän aikaa. Olen iloinen siitä, että hän ei voi, vaikka haluaisikin, puuttua mitenkään minun toimiini. Iloisena annan sellaista, mitä hän tai nykyinen miehensä eivät voi.

[/quote]