Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tutkijaksi nykyään vaikea päästä?
02.07.2020 |
Mulla ois kova polte tutkijaksi yo:lle (gradu tekeillä), mutta olen aivan pihalla vielä asioista. Pääsevätkö kaikki halukkaat? Onko rahoitusta nykyään helpompi vai vaikeampi saada kuin aikaisemmin? Saavatko kaikki kuitenkin lopulta rahoitusta? Kuinka oleellista on esimerkiksi hyväveliverkostot ja arvosanat?
Kommentit (52)
Kuinka "hyvä työ" tutkijan työ yliopistolla on, riippuu paljon alastakin. Tietyt alat saavat paremmin yksityistä rahoitusta.
Olen huomannut, että ei-akateemiset usein pitävät yliopistotutkijoita arvostettuna ja hyväpalkkaisena eliittinä. Akateemisten keskuudessa taas "tutkija" alkaa olla jo kiertoilmaisu henkilölle, joka ei ole onnistunut saamaan kunnon työtä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllähän sitä voi tutkia vaikkei pääse mihinkään yliopiston töihin. aku ankassa peloton kehittelee kaikenlaisia härveleitä vajassaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka "hyvä työ" tutkijan työ yliopistolla on, riippuu paljon alastakin. Tietyt alat saavat paremmin yksityistä rahoitusta.
Olen huomannut, että ei-akateemiset usein pitävät yliopistotutkijoita arvostettuna ja hyväpalkkaisena eliittinä. Akateemisten keskuudessa taas "tutkija" alkaa olla jo kiertoilmaisu henkilölle, joka ei ole onnistunut saamaan kunnon työtä :(
Niin se tuntuu olevan, kun harva niistä on edes sillä alalla, mitä lähti opiskelemaan. Eläkekertymä kootaan sitten jostakin muualta?
Tätä en käsitä ikinä, kun terveydestä puhutaan - vai onko se tautitehtailu tärkeämpää, en tiedä:
Ravitsemusterapeuttien ohjeissa maltodekstriini - esimerkiksi - täytyisi saada pois kaikista lääke- ja ruokavalmisteista!
Kun on kysymys hermoston välittäjäaineista, ei todellakaan ole muuntogeeniset valmisteet sopivia, koska niissä on paljon glyfosaattijäämiä ja koisamyrkkyjäämiä - siis jos on kyse maissista jne.
Järkyttävää:
"Ohjeistossa korostetaan, että tarvitaan moniammatillista erityisosaamista.
SMA2-potilaiden hoitovastuu jakautuu neurologeille, hengitysvajetyöryhmälle, infektiolääkäreille, kirurgeille, ravitsemusterapeuteille, fysio-, toiminta- ja puheterapeuteille sekä sosiaalityöntekijöille tai kuntoutusohjaajille.
Pyörätuolista tulee tärkein apuväline jo pienestä pitäen. Kotiin tarvitaan muutostöitä ja apuvälineitä arkielämän helpottamiseksi."
Meidän laitoksella olis helposti päässyt jatko-opiskelijaksi, hakijat vähissä. Se sitten eri asia, millä elää...
Olen itsekin pohtinut mahdollista tutkijan uraa, mutta epäilyttää motivaation riittäminen. Jotenkin tuntuu siltä että tuon kaiken pyörityksen kestää vaan jos "elää ja hengittää" alaansa, mutta itse en haluaisi käyttää koko elämääni siihen. Voiko tutkijana "tehdä vaan töitä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monessa yliopistossa on käytännössä samojen ”suosikkiaiheiden” tutkimusryhmät, jotka saavat rahoitusta samasta lähteestä. Tästä johtuen suomalainen tutkimustyö on hyvin suppeaan aihealueeseen keskittyvää. Jos sinua ei kiinnosta nämä ”suosikkiaiheet”, niin ei kannata hakeutua jatko-opiskelijaksi.
Nykyään pitää alkaa erikoistua haluamaansa suuntaan aina vain nuorempana.
Ulkomailla on "tutkimuspainotteisia" maisterilinjoja. Siis jos sulla on jo kandin paperit niin voit halutessasi mennä sellaisiin maisteriopintoihin joissa nimenomaan tähdätään siihen että niiden jälkeen jatkettaisiin tohtoriksi tutkimustöihin. Varmaan noin pääsee tutkijaksi paljon varmemmin kuin jos Suomessa opiskelee maisteriksi "tavallisella linjalla".
En nyt muista olenko nähnyt jossain jopa tutkimuspainotteisia kandilinjoja. Luulisi niitäkin olevan. Luulisi olevan tutkimuspainotteisia lukioitakin. Kunpa mun vanhemmat olis tajunnut pistää mut sellaiseen, mutta ne oli idiootteja jotka ei tajunnut että kaikki ihmiset ei pysty sosiaalisiin käytännöllisiin töihin.
t. Autisti
PS. Jos valmistut Suomessa maisteriksi etkä pääse oikein mihinkään eteenpäin etkä saa Suomessa mahiksia tohtoriopintoihin etkä työpaikkaa niin ehkä sun kannattaa mennä ulkomaille kaksivuotisiin tutkimuspainotteisiin maisteriopintoihin. Sen jälkeen sulla on kahdet maisterinpaperit joista toiset on tutkimuspainotteiset, joten luulisi sen jälkeen pääsevän tohtoriopintoihin tai töihin, edes jompaan kumpaan, ehkä. Parempi se kuin että jäisi Suomeen toivottomaan tilanteeseen työttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin pohtinut mahdollista tutkijan uraa, mutta epäilyttää motivaation riittäminen. Jotenkin tuntuu siltä että tuon kaiken pyörityksen kestää vaan jos "elää ja hengittää" alaansa, mutta itse en haluaisi käyttää koko elämääni siihen. Voiko tutkijana "tehdä vaan töitä"?
Heh. Eihän missään enää "tehdä vaan töitä", vaan kaikkia aloja tulee "elää ja hengittää". Jopa siivoajia firmat vaatii uhraamaan vapaa-aikaansa firman hyväksi, jopa siivoajien pitäisi omistaa koko elämänsä työnantajalleen. Jos et intohimoisesti rakasta jotain alaa ja firmaa niin sua ei sinne töihin haluta, joku muuhan saattaisi raataa enemmän kuin sinä.
Minä teen väikkäriä päivätyön ohessa pikku hiljaa. Rahoitusta on lähes mahdotonta saada. Joskus olen saanut joltain säätiöltä jonkun yksittäisen tonnosen. Tällä tavalla voi tehdä vain rekisteritutkimuksen tyyppistä paperityötä, koska labratyöt reagensseineen ym maksavat kymmeniä tuhansia. Mutta valmistuu se väitöskirja näinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka "hyvä työ" tutkijan työ yliopistolla on, riippuu paljon alastakin. Tietyt alat saavat paremmin yksityistä rahoitusta.
Olen huomannut, että ei-akateemiset usein pitävät yliopistotutkijoita arvostettuna ja hyväpalkkaisena eliittinä. Akateemisten keskuudessa taas "tutkija" alkaa olla jo kiertoilmaisu henkilölle, joka ei ole onnistunut saamaan kunnon työtä :(
Riippuen kuinka aktiivinen ala on, tutkijan työkin voi olla aivan ok. Voittaa kirkkaasti opettajana tai valtakunnallisena myyntiratsuna työskentelyn.
Jos oikeasti tutkimus kiinnostaa, niin todennäköisesti olet lähdössä tekemään sitä kaikista "varoituksista" huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka "tutkimuksen tekeminen" kuulostaisi kivalta, niin kannattaa pohtia tykkääkö myös yliopistotutkijan muista työtehtävistä: artikkeleiden ja kirjojen kirjoittaminen, rahoituksen hakeminen eli anomusten kirjoittaminen, opettaminen ja kurssi- ja tuntisuunittelu. Kaikki tutkijat eivät opeta, mutta kannattaa olettaa, että jossain vaiheessa joutuu/saa tehdä sitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka "tutkimuksen tekeminen" kuulostaisi kivalta, niin kannattaa pohtia tykkääkö myös yliopistotutkijan muista työtehtävistä: artikkeleiden ja kirjojen kirjoittaminen, rahoituksen hakeminen eli anomusten kirjoittaminen, opettaminen ja kurssi- ja tuntisuunittelu. Kaikki tutkijat eivät opeta, mutta kannattaa olettaa, että jossain vaiheessa joutuu/saa tehdä sitäkin.
Saattaa tulla urasta pelkkä julkkis:-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään pitää alkaa erikoistua haluamaansa suuntaan aina vain nuorempana.
Ulkomailla on "tutkimuspainotteisia" maisterilinjoja. Siis jos sulla on jo kandin paperit niin voit halutessasi mennä sellaisiin maisteriopintoihin joissa nimenomaan tähdätään siihen että niiden jälkeen jatkettaisiin tohtoriksi tutkimustöihin. Varmaan noin pääsee tutkijaksi paljon varmemmin kuin jos Suomessa opiskelee maisteriksi "tavallisella linjalla".
En nyt muista olenko nähnyt jossain jopa tutkimuspainotteisia kandilinjoja. Luulisi niitäkin olevan. Luulisi olevan tutkimuspainotteisia lukioitakin. Kunpa mun vanhemmat olis tajunnut pistää mut sellaiseen, mutta ne oli idiootteja jotka ei tajunnut että kaikki ihmiset ei pysty sosiaalisiin käytännöllisiin töihin.
t. Autisti
PS. Jos valmistut Suomessa maisteriksi etkä pääse oikein mihinkään eteenpäin etkä saa Suomessa mahiksia tohtoriopintoihin etkä työpaikkaa niin ehkä sun kannattaa mennä ulkomaille kaksivuotisiin tutkimuspainotteisiin maisteriopintoihin. Sen jälkeen sulla on kahdet maisterinpaperit joista toiset on tutkimuspainotteiset, joten luulisi sen jälkeen pääsevän tohtoriopintoihin tai töihin, edes jompaan kumpaan, ehkä. Parempi se kuin että jäisi Suomeen toivottomaan tilanteeseen työttömäksi.
Suomessa kaikki maisteriopinnot on tukimuspainotteisia, koska meillä tehdään tutkimustyyppinen gradu alkoperäisaineistoilla ja tutkimuskysymyksillä. Sitä ei vaan mainita erikseen, koska se on normaali. Näissä paikoissa, missä tutkimuspainotteisuus mainitaan erikseen, on yleensä tarjolla myös ”opetettu maisterintutkinto ” (MA by teaching) jossa ei ole gradua vastaavaa työtä, vaan vain opetettuja kursseja, joilla toki voi olla joku loppuessee, mutta ei isoa/isompaa tutkimusprojektia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin pohtinut mahdollista tutkijan uraa, mutta epäilyttää motivaation riittäminen. Jotenkin tuntuu siltä että tuon kaiken pyörityksen kestää vaan jos "elää ja hengittää" alaansa, mutta itse en haluaisi käyttää koko elämääni siihen. Voiko tutkijana "tehdä vaan töitä"?
Heh. Eihän missään enää "tehdä vaan töitä", vaan kaikkia aloja tulee "elää ja hengittää". Jopa siivoajia firmat vaatii uhraamaan vapaa-aikaansa firman hyväksi, jopa siivoajien pitäisi omistaa koko elämänsä työnantajalleen. Jos et intohimoisesti rakasta jotain alaa ja firmaa niin sua ei sinne töihin haluta, joku muuhan saattaisi raataa enemmän kuin sinä.
Jos aiot menestyä tutkijana, siihen ei 8-16 työaika riitä. Kirjoittaminen vain vie niin paljon aikaa, vaikka olisit siinäkin miten hyvä. Ja sen oppiminen, että teet hyvää tutkimusta ja saat aikaan vielä hyviä julkaisujakin (joihin viitataan hyvissä lehdissä), vie vuosia ja vuosia oppia. Kaikki eivät opi sitä koskaan, vaikka miten yrittäisivät. Siinä pitää olla älynlahjojen lisäksi hyvät kirjoittajan lahjat.
Ja ongelma on se, että pitää tehdä niin paljon muuta kuin sitä varsinaista tutkimusta. Kuten on moneen kertaan täällä mainittu. Tutkijat joutuvat välillä käyttämään enemmän rahaa rahoituksen hakemiseen kuin mitä on käyttää sitten varsinaiseen työhön. Osa tekee opetustyötä rinnalla jne.
Haastavaa mutta on se sitten antoisaakin, jos onnistuu ja pääsee alan "imuun".
Helpommalla pääsee monella muulla alalla.
Oman kokemuksen mukaan humanistisella alalla oli helppoa päästä väitöskirjatutkijaksi, suhteellisen helppoa saada rahoituskin, mutta post dociksi ei pääse ilman erittäin hyviä suhteita. Itselläni ei niitä ollut, joten lopetin tutkimushommat toistaiseksi.
Olen itse töissä teknillisessä yliopistossa. Ainakin omalla alallani on tarjolla paljon ihan palkallisia jatko-opiskelupaikkoja (siis paikkoja väitöskirjan tekijöille), mutta nämä on sidottu johonkin tutkimusryhmään tai projektiin eli aihetta ei voi valita vapaasti. Jos opinnot ovat menneet hyvin (kurssiarvosanojen keskiarvo vähintään 4 ja diplomityön/gradun arvosana 4-5), niin tällaisen paikan saaminen ei ole kauhean vaikeaa.
Tohtoriksi valmistumisen jälkeen sitten kilpailu yliopiston työpaikoista on paljon kovempi.
Alue: Aihe vapaa
Up.