Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko tutkijaksi nykyään vaikea päästä?

Vierailija
02.07.2020 |

Mulla ois kova polte tutkijaksi yo:lle (gradu tekeillä), mutta olen aivan pihalla vielä asioista. Pääsevätkö kaikki halukkaat? Onko rahoitusta nykyään helpompi vai vaikeampi saada kuin aikaisemmin? Saavatko kaikki kuitenkin lopulta rahoitusta? Kuinka oleellista on esimerkiksi hyväveliverkostot ja arvosanat?

Kommentit (52)

Vierailija
41/52 |
07.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin pohtinut mahdollista tutkijan uraa, mutta epäilyttää motivaation riittäminen. Jotenkin tuntuu siltä että tuon kaiken pyörityksen kestää vaan jos "elää ja hengittää" alaansa, mutta itse en haluaisi käyttää koko elämääni siihen. Voiko tutkijana "tehdä vaan töitä"?

Heh. Eihän missään enää "tehdä vaan töitä", vaan kaikkia aloja tulee "elää ja hengittää". Jopa siivoajia firmat vaatii uhraamaan vapaa-aikaansa firman hyväksi, jopa siivoajien pitäisi omistaa koko elämänsä työnantajalleen. Jos et intohimoisesti rakasta jotain alaa ja firmaa niin sua ei sinne töihin haluta, joku muuhan saattaisi raataa enemmän kuin sinä.

Jos aiot menestyä tutkijana, siihen ei 8-16 työaika riitä. Kirjoittaminen vain vie niin paljon aikaa, vaikka olisit siinäkin miten hyvä. Ja sen oppiminen, että teet hyvää tutkimusta ja saat aikaan vielä hyviä julkaisujakin (joihin viitataan hyvissä lehdissä), vie vuosia ja vuosia oppia. Kaikki eivät opi sitä koskaan, vaikka miten yrittäisivät. Siinä pitää olla älynlahjojen lisäksi hyvät kirjoittajan lahjat.

Ja ongelma on se, että pitää tehdä niin paljon muuta kuin sitä varsinaista tutkimusta. Kuten on moneen kertaan täällä mainittu. Tutkijat joutuvat välillä käyttämään enemmän rahaa rahoituksen hakemiseen kuin mitä on käyttää sitten varsinaiseen työhön. Osa tekee opetustyötä rinnalla jne.

Haastavaa mutta on se sitten antoisaakin, jos onnistuu ja pääsee alan "imuun".

Helpommalla pääsee monella muulla alalla. 

Ainakin omien kokemusteni mukaan tuo väite, että 8-16 ei riitä, vaikuttaa vähän liioittelulta. Ihan hyvin pystyy tehdä vähemmänkin päivässä ja silti etenee asiat hyvin.

Vierailija
42/52 |
07.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin pohtinut mahdollista tutkijan uraa, mutta epäilyttää motivaation riittäminen. Jotenkin tuntuu siltä että tuon kaiken pyörityksen kestää vaan jos "elää ja hengittää" alaansa, mutta itse en haluaisi käyttää koko elämääni siihen. Voiko tutkijana "tehdä vaan töitä"?

Heh. Eihän missään enää "tehdä vaan töitä", vaan kaikkia aloja tulee "elää ja hengittää". Jopa siivoajia firmat vaatii uhraamaan vapaa-aikaansa firman hyväksi, jopa siivoajien pitäisi omistaa koko elämänsä työnantajalleen. Jos et intohimoisesti rakasta jotain alaa ja firmaa niin sua ei sinne töihin haluta, joku muuhan saattaisi raataa enemmän kuin sinä.

Jos aiot menestyä tutkijana, siihen ei 8-16 työaika riitä. Kirjoittaminen vain vie niin paljon aikaa, vaikka olisit siinäkin miten hyvä. Ja sen oppiminen, että teet hyvää tutkimusta ja saat aikaan vielä hyviä julkaisujakin (joihin viitataan hyvissä lehdissä), vie vuosia ja vuosia oppia. Kaikki eivät opi sitä koskaan, vaikka miten yrittäisivät. Siinä pitää olla älynlahjojen lisäksi hyvät kirjoittajan lahjat.

Ja ongelma on se, että pitää tehdä niin paljon muuta kuin sitä varsinaista tutkimusta. Kuten on moneen kertaan täällä mainittu. Tutkijat joutuvat välillä käyttämään enemmän rahaa rahoituksen hakemiseen kuin mitä on käyttää sitten varsinaiseen työhön. Osa tekee opetustyötä rinnalla jne.

Haastavaa mutta on se sitten antoisaakin, jos onnistuu ja pääsee alan "imuun".

Helpommalla pääsee monella muulla alalla. 

Ainakin omien kokemusteni mukaan tuo väite, että 8-16 ei riitä, vaikuttaa vähän liioittelulta. Ihan hyvin pystyy tehdä vähemmänkin päivässä ja silti etenee asiat hyvin.

Joustavuus on ainakin joillakin aloilla plussaa, mutta ylitöitä ei tarvitse tehdä. Yleensä pitkää päivää tekevät eivät saa puoliakaan aikaiseksi ja istuvat kahvilla ja lounaalla puolet pidempään kuin muut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/52 |
07.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tutkijaksi on helppo päästä... Tutkijana saada rahoitusta omille tutkimuksille onkin sitten aivan järkyttävän vaikeaa ja masentavaa.

Vierailija
44/52 |
07.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä pääsin tutkijaksi helposti olemalla töissä yliopistolla valmistumisvaiheessa. Vaikeaa sen sijaan oli pelastua tutkijan urakourusta pois! Tavallisen työnhaun kautta se ei onnistunut, koska muita työnantajia EI kiinnosta sinun julkaisuluettelosi, joka taas tutkijalle on kaikki kaikessa.

Vierailija
45/52 |
07.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minä pääsin tutkijaksi helposti olemalla töissä yliopistolla valmistumisvaiheessa. Vaikeaa sen sijaan oli pelastua tutkijan urakourusta pois! Tavallisen työnhaun kautta se ei onnistunut, koska muita työnantajia EI kiinnosta sinun julkaisuluettelosi, joka taas tutkijalle on kaikki kaikessa.

Tuo onkin pahempi ongelma ja toinen on yliopiston niukat uravaihtoehdot. Kaikkien pitäisi pyrkiä oman ryhmän perustamiseen ja sen johtamiseen. Luovuus siitä instituutiosta loistaa poissaolollaan.

Vierailija
46/52 |
07.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tutkijan ura sellaisena kuin sen ajattelen, olisi unelmani. Opinnäytteiden kirjoittaminen on ollut kahden maisterintutkinnon polullani ollut todella antoisaa ja mielenkiintoista. Vaan tiedän, että nuo rahoituskuviot ovat aivan perseestä, siksi en ole jatko-opintoihin hakeutunut vaikka meriittini sinne olisivatkin riittävät. Mutta mikä olisi tutkijan kaltainen työ, jossa tuota rahoitusrumbaa ei olisi? En ole vielä keksinyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/52 |
07.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up.

Vierailija
48/52 |
09.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vielä kerran

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/52 |
13.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmaan pääsee, mutta m i k s i haluaisi?

Jos lopputulos olisi "väärä", sanoisi joku vaan, et testi oli liian tarkka. Noin oli kissanruokatutkimuksessa:-D

Vierailija
50/52 |
13.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Todella kivikkoinen tie. "Tutkija"-nimikkeellä olevat henkilöt eivät meidän alalla (matemaattis-luonnontieteellinen) ole yliopiston palkkalistoilla, vaan elävät muutaman vuoden mittaisella apurahalla. Koko uraa ei kuitenkaan näiden apurahojen varaan voi rakentaa, vaan jossakin vaiheessa pitäisi päästä yliopiston palkkalistoille, käytännössä professoriksi (yliopiston opettajat ja lehtorit eivät niinkään tee tutkimusta).

Jo ihan tohtoriopintoihin voi olla todella hankalaa päästä, koska yliopistojen rahoituksesta leikataan koko ajan eivätkä yliopistot voi näin ollen ottaa montaakaan tohtorikoulutettavaa. Jos tuntemasi professori on saanut rahoituksen projektiin, saattaa olla mahdollista päästä koulutukseen. Yliopiston maksamia paikkoja ei monessa yliopistossa ole enää ollenkaan, ja jos onkin, hakijoita voi olla yli 50 yhtä tai kahta paikkaa kohti (tällainen tilasto meiltä parin vuoden takaa). Monet tohtorikoulutukseen haluavat joutuvat hankkimaan oman rahoituksensa esim. säätiöiltä, mutta nämä rahat ovat yleensä vain vuodeksi tai maksimissaan kahdeksi, ja mikäli jatkorahoitusta ei löydy, katkeavat tohtoriopinnot siihen. Näitäkin tapauksia olen valitettavasti nähnyt vuosittain.

Tohtorikoulutuksen jälkeen seuraa sitten postdoc, jossa käytännössä työskentelet tutkijana jonkun toisen professorin ryhmässä. Tämä tehdään usein ulkomailla parin vuoden jaksoissa, eikä varmuutta seuraavasta paikasta tietenkään ole. Tutkijana itsenäistyminen edellyttää oman apurahan tai yliopiston viran (tenure track, ks. Google) saamista, ja hakemuksia joutuu tekemään usein monien vuosien ajan. Akateemisesta maailmasta tulee aika kovat paineet päästä nopeasti uralla eteenpäin, sillä moniin professuuriin tähtäviin paikkoihin hakiessa vaaditaan, ettei väitöksestä ole kulunut 5 vuotta enempää. Tässäkin kohtaa on siis iso riski jäädä limboon ja lopulta tipahtaa pois, koska olet jo "liian vanha". Omalla apurahalla voit tehdä tutkimusta kahden tai kolmen vuoden ajan, mutta valitettavasti apurahat eivät takaa seuraavan rahoituksen tai yliopiston työsuhteen saamista. 

Eli vastaus kysymyksiisi: Ei, kaikki eivät todellakaan saa rahoitusta, ja lisäksi urapolku tutkijaksi voi katketa missä tahansa vaiheessa. Tätä havainnollistaa hyvin minkä tahansa tutkimusryhmän tarkastelu (otin oman alani esimerkin): tutkimusryhmässä on  yksi johtaja, postdoc-tason tutkijoita muutamia (2) ja tohtorikoulutettavia 10. Käytännössä kaikista tohtorikoulutettavista ei voi tulla tutkijoita, ja uralla eteneminen vaatii erinomaisten akateemisten taitojen lisäksi myös suhteita ja tuuria. 

Tässä melko pitkä ja suhteellisen negatiivissävytteinen vastaus kysymykseeni. En kuitenkaan halua sanoa, että tohtorikoulutukseen hakeminen olisi huono ajatus. Mikäli kyseessä on sinun intohimosi ja haaveesi, kannattaa ehdottomasti yrittää! Mielestäni jokaisen hakijan olisi kuitenkin tärkeää tiedostaa akateemisen maailman raadollisuus ja ymmärtää, mihin on ryhtymässä. Itse olen esimerkiksi tällä tiellä.

Tutkija voi olla myös jonkun firman palkkalistoilla, ei tarvi apurahoilla pelleillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/52 |
13.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tärkein huomioni omasta tutkijan urasta oli se, että sillä ei elätä itseään ja työ on todella epävarmaa. Väitöskirja kannattaa tehdä ehdottomasti alle 27-28-vuotiaana, jotta ehtii perheenkin perustamaan. Oman alani rahoitus katkesi melkein kokonaan Sipilän hallituksen toimiin. Vielä ei ole proffa sammuttanut valoja, mutta huonolta näyttää.

Vierailija
52/52 |
03.12.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei aavistustakaan!