Olen ollut psykiatrisella osastolla. Haluatko kysyä jotain?

Inhoavatko potilaat siellä oikeasti psykologeja ja psykiatreja? Näin olen kuullut.

Ap siis saapui palstalle. Miten pääsit pois sieltä osastolta?

Minä, eikä muistaakseni kukaan muukaan samaan aikaan osastolla ollut ei inhonnut lääkäreitä ja muita. Suurin osa henkilökunnasta oli aivan ihania.

Pääsin pois osastolta niin kuin yleensäkin sairaalasta päästään pois: todettiin riittävän terveeksi.

-AP

Eikös tämmönen alotus jo ollu..

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 20:35"]

Ap siis saapui palstalle. Miten pääsit pois sieltä osastolta?

[/quote]

Siis häh? Tuo ap tarkoittaa keskustelun aloittajaa, ei se ole mikään kenenkään nimimerkki

Mistä syystä jouduit sinne? Kauanko olit osastohoidossa?

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 20:42"]

Eikös tämmönen alotus jo ollu..

[/quote

En ole nähnyt tällaista aloitusta.

Kun vastaani on tullut tällaisia "haluatko kysyä jotain" -aloituksia, olen monesti miettinyt, että olisiko minun elämässäni jotain, mistä joku voisi haluta kysyä jotain. No nykyisessä elämässäni ei varmasti olekaan, koska olen ihan tavallinen perheenäiti. Mutta tuosta sairaala-ajanjaksosta ihmiset yleensä haluavat jotain tietää, kun sellaisesta kuulevat. Olen siis nuorisopsykiatrisella osastolla ollut aikoinani.

-AP

Minkä ikäisenä olit ja mistä syystä?

No tässä yks, ei nyt sama otsikko, mutta muuten oikeastaan sama asia.

http://www.vauva.fi/keskustelu/3801864/ketju/kysy_mielenterveysongelmaiselta

Jouduin osastolle, koska olin hyvin masentunut, ahdistunut ja itsetuhoinen. Se taas suuresti johtui siitä, että olin koulukiusattu. Osastolla olin kolme kuukautta. Oikeasti kyllä ajattelen niin, että nimenomaan PÄÄSIN osastolle. Että se oli parasta mitä niissä olosuhteissa minulle olisi voinut tapahtua. Nykyään osastolle taitaa olla vielä vaikeampi päästä, kuin silloin, ja se on minusta erittäin huono asia, etenkin kun kyse on lapsista ja nuorista.

-AP

Olin silloin viisitoistavuotias.

-AP

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 20:56"]

Olin silloin viisitoistavuotias.

-AP

[/quote]

Kohtalontoveri. Minun hoitojaksoni kesti noin kuukauden pisimmillään, lyhyempiäkin jaksoja oli. Samoista syistä kuin sinä, olin masentunut, ahdistunut ja itsetuhoinen. Syynä koulukiusaus ja kotihelvetti. Huh, onneksi nuo ajat ovat takanapäin. Oletko oireillut mitenkään uudestaan tuon sairaalajakson jälkeen? Minulle puhkesi syömishäiriö vielä myöhemmin, nykyään olen jo toipunut ja suht tolpillani. Tosin alakuloisuutta on vieläkin joskus. 

Älä upita itse ketjuasi, säälittävää

Mukavaa, että täältäkin löytyi kohtalontoveri :)

Toipuminen oli sellaista, että kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Kymmenisen vuotta siinä meni ihan kokonaisuudessaan. Tosin varsinaisen hoidon piirissä olin vain muutaman vuoden. Muu oli sellaista itsekseen kasvamista, oppimista ja kehittymistä. Nyt asiat ovat  olleet reilassa jo jonkin aikaan, mutta kuka sitä nyt voisi edes sanoa olevansa psyykeltään täysin terve? Eli siis ihan tavallisena ihmisenä itseäni pidän, vaikkakin joskus tuntuu suoranaiselta ihmeeltä, että kaiken sen jälkeen olen tässä.

-AP

En ole kertaakaan "upittanut" ketjuani :D

-AP

Minkä asioiden koit osastolla auttavan sinua toipumisessasi? Mitkä asiat osastolla olivat hyviä ja mitkä huonoja? Olisitko kaivannut jotain, mitä ei ollut ja jos, niin mitä? Kiva, kun vastailet :)

Koitko että hoitohenkilökunta oli osaavaa? Minkälainen oli/on mielestäsi hyvä hoitaja psykiatrisella osastolla, osaatko kuvailla? Muita ajatuksia nimenomaan sairaan- ja mielenterveyshoitajista (tms)?

t. hoitsu itsekin

Kyllä mielestäni hoitohenkilökunta oli osaavaa, paria tapausta lukuunottamatta. Joistakin hoitajista oli tunne, että eivät jaksaneet innostua nuorista (eli siis potilaista) enää, vaan lähinnä odottivat eläkkeelle pääsyä. Joistakin harjoittelijoista on myös ikäviä muistoja. Tuntui siltä, että nämä tulivat vain "pällistelemään" meitä nuoria ja mässäilemään meidän tarinoilla. Toivon, että nämä typeryydet johtuivat vain nuoruudesta, eikä siitä, että olisivat olleet matkalla väärään ammattiin.

Tärkeintä hyvässä hoitajuudessa on mielestäni kiinnostus potilasta kohtaan, etenkin omahoitajana. Hyvä hoitaja ei takerru takapakkeihin, vaan katsoo eteenpäin. Tykkään ratkaisukeskeisestä mallista, mutta sopivin psykodynaamisin maustein :) Eli että käydään läpi menneisyyden mörköjä, mutta suuntaudutaan kuitenkin valoisaan tulevaisuuteen.

-AP

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 21:19"]

En ole kertaakaan "upittanut" ketjuani :D

-AP

[/quote]

Siis nuo muutamat ensimmäiset kysymykset olet itse kirjoittanut kun noin monta tullut parin minuutin välein putkeen ja ensimmäinen kysymys tuli jo muka kahden minuutin päästä aloituksesta. Yeah right