Naimisiinmeno ja lapsen vastustelu

Minusta on toisaalta ihailtavaakin, että teinityttösi pitää avioliittoa noin ainutlaatuisena, kerran elämässä solmittavana liittona. Ehkä hänellä on pelkoa ja mustasukkaisuutta siitä, että naimisiinmenon jälkeen hankitte lisää lapsia, ns. perustatte uuden perheen? Olettaisin teidän olevan jo sen ikäisiä, että lasten ja yhteisen sukunimen saaminen, tai romanttisen hääpäivän viettäminen ei ole teille avioliitossa "se juttu", vaan ennemmin juridiset syyt? Näitä kannattaa ehkä avata teinille tarkemmin ja samalla vahvistaa sitä mielikuvaa, että avioliitto on niin vahva sitoumus, että se ei ole mikään asia, joka kuuluu tehdä pitkässä suhteessa, vaan tekin olette tarkkaan harkinneet asiaa.

Nuorten ajattelu on joskus aika vanhanaikaista. Kerran eronnut äiti vielä menee, mutta ei sellainen, joka on uusissa naimissa toista, kolmatta tai neljättä kertaa. Teineillä voi olla myös vaikeaa, että omalla äidillä on lapsia useamman miehen kanssa, vaikka pienempiin sisaruksiin välit olisi kuinka lämpimät. Myös äidin sukunimen muuttuminen voi olla hankala ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on toisaalta ihailtavaakin, että teinityttösi pitää avioliittoa noin ainutlaatuisena, kerran elämässä solmittavana liittona. Ehkä hänellä on pelkoa ja mustasukkaisuutta siitä, että naimisiinmenon jälkeen hankitte lisää lapsia, ns. perustatte uuden perheen? Olettaisin teidän olevan jo sen ikäisiä, että lasten ja yhteisen sukunimen saaminen, tai romanttisen hääpäivän viettäminen ei ole teille avioliitossa "se juttu", vaan ennemmin juridiset syyt? Näitä kannattaa ehkä avata teinille tarkemmin ja samalla vahvistaa sitä mielikuvaa, että avioliitto on niin vahva sitoumus, että se ei ole mikään asia, joka kuuluu tehdä pitkässä suhteessa, vaan tekin olette tarkkaan harkinneet asiaa.

Avioliitto tuo sinulle juridista turvaa. Sen voit kertoa lapselle. Voi olla myös hyvä puhua siitä, että liittyykö avioliittoonne toiveita yhteisistä lapsista. Nuorta voi pelottaa se, että hän jää ulkopuoliseksi teidän uudessa perhemuodossa.

Ihan mielenkiinnosta, kun olette olleet jo joitakin vuosia yhdessä, miksi naimisiinmeno juuri nyt?

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, kun olette olleet jo joitakin vuosia yhdessä, miksi naimisiinmeno juuri nyt?

Leskeneläkkeen ikäraja lähestyy?

Miks pitää mennä naimisiin?Miks ette vaa ole noin onnellisia?kun kerran olet ollut niin ei töistä kertaa. Olet jo kerran vannonut valan rakastaa ikuisesti...menee kyllä usko tosta ku porukka ei ota edes tosissaan noita valoja..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on toisaalta ihailtavaakin, että teinityttösi pitää avioliittoa noin ainutlaatuisena, kerran elämässä solmittavana liittona. Ehkä hänellä on pelkoa ja mustasukkaisuutta siitä, että naimisiinmenon jälkeen hankitte lisää lapsia, ns. perustatte uuden perheen? Olettaisin teidän olevan jo sen ikäisiä, että lasten ja yhteisen sukunimen saaminen, tai romanttisen hääpäivän viettäminen ei ole teille avioliitossa "se juttu", vaan ennemmin juridiset syyt? Näitä kannattaa ehkä avata teinille tarkemmin ja samalla vahvistaa sitä mielikuvaa, että avioliitto on niin vahva sitoumus, että se ei ole mikään asia, joka kuuluu tehdä pitkässä suhteessa, vaan tekin olette tarkkaan harkinneet asiaa.

Avioliitto tuo sinulle juridista turvaa. Sen voit kertoa lapselle. Voi olla myös hyvä puhua siitä, että liittyykö avioliittoonne toiveita yhteisistä lapsista. Nuorta voi pelottaa se, että hän jää ulkopuoliseksi teidän uudessa perhemuodossa.

Kiitos näistäkin kommenteista, yritän tuota puolta vielä tuoda vahvemmin esiin.

Lapset tietävät, ettei meille ole enää tulossa lapsia, yhteisiä ei siis ole eikä tule. Molemmilla jo lapset isoja, miehen lapset pitkälti yli kahdenkymmenen ja muutoinkin lapsiluku täynnä.

Ja tosiaan se häiden viettäminen ja muu ei ole tässä todellakaan se pointti, vaan sen lisäksi, että saan rakastamani miehen aviomiehekseni myös puolisoiden asema virallistuu naimisiin mennessä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, kun olette olleet jo joitakin vuosia yhdessä, miksi naimisiinmeno juuri nyt?

Leskeneläkkeen ikäraja lähestyy?

Mieheni osalta se ikäraja on jo ylitetty, joten se ei todellakaan ole syy :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, kun olette olleet jo joitakin vuosia yhdessä, miksi naimisiinmeno juuri nyt?

Leskeneläkkeen ikäraja lähestyy?

Mieheni osalta se ikäraja on jo ylitetty, joten se ei todellakaan ole syy :)

ap

Harvoin se miehellä onkaan motiivina eli sinun iästä puhuttiinkin ja kun et tätä omalta osaltasi kiistänyt...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, kun olette olleet jo joitakin vuosia yhdessä, miksi naimisiinmeno juuri nyt?

Leskeneläkkeen ikäraja lähestyy?

Mieheni osalta se ikäraja on jo ylitetty, joten se ei todellakaan ole syy :)

ap

Harvoin se miehellä onkaan motiivina eli sinun iästä puhuttiinkin ja kun et tätä omalta osaltasi kiistänyt...

Niin siis mies on yli 65 vuotta, joten minun iällähän ei siis ole tässä kohtaa mitään merkitystä leskeneläkettä ajatellen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Miks pitää mennä naimisiin?Miks ette vaa ole noin onnellisia?kun kerran olet ollut niin ei töistä kertaa. Olet jo kerran vannonut valan rakastaa ikuisesti...menee kyllä usko tosta ku porukka ei ota edes tosissaan noita valoja..

Missä vihkikaavassa vannotaan että rakastetaan ikuisesti..? 

Älä viitsi olla typerä, elämä opettaa. Kaikki ei aina mene kuten sadussa vaikka itse toivoisi ja rakastaisi. 

Teinit ovat todella jyrkkiä monesti. Itselleni selvisi teininä että äiti oli ollut naimisissa jo kerran ennen kuin nai isäni. Olin todella järkyttynyt ja suunnilleen pidin äitiäni h-orona. 

Oletko siis leski vai eronnut? Jos lastesi isä elää, onko hänellä uusi kumppani? Onko tyttäresi paljon tekemisissä isänsä kanssa? Onko sinulla ja tyttärelläsi sama sukunimi?

Kun nyt menet naimisiin, voisiko uusi miehesi ottaa sinun sukunimesi, että teillä olisi koko perheellä sama sukunimi? Aiotteko järjestää isot häät vai käydä pikaisesti vihillä todistajien läsnäollessa?

Asia on sinun päätettävissä, mutta ymmärrän teinin näkökannan. Minä en pidä isäni "uudesta" avioliitosta vieläkään vaikka ovat olleet jos 20 vuotta yhdessä ja vaimo mukava.

Minusta asia on yksinkertainen avioliittoon mennään kerran ja erota ei saisi kuin aivan välttämättömässä tilanteessa.

Ei mitään lässytystä, vaan järkipuhetta teinille. Kysy, haluaako hän todella elää sen kanssa, että kieltää omaa äitiänsä menemästä naimisiin? Haluaako elää sen kanssa jos äiti hänen takiaan vanhenee ja kuolee yksin? Kehtaako hän kulkea ihmisten ilmoilla ja tavata sukulaisia, jos kaikki tietävät, että hän on esteenä äitinsä avioliitolle?

Tietysti menette oikeasti naimisiin, vaikka tällaisia juttelisit. Olen kuitenkin lähes varma, että teini pyörtää puheensa. Teineillä menee helposti paske housuun, kun pitäisi ottaa vastuu omista sanoistaan ja seistä niiden takana.

Vierailija kirjoitti:

Asia on sinun päätettävissä, mutta ymmärrän teinin näkökannan. Minä en pidä isäni "uudesta" avioliitosta vieläkään vaikka ovat olleet jos 20 vuotta yhdessä ja vaimo mukava.

Minusta asia on yksinkertainen avioliittoon mennään kerran ja erota ei saisi kuin aivan välttämättömässä tilanteessa.

Itse olen samaa mieltä, että erota tulisi vain painavasta syystä. Mutta kun avioliittoon tarvitaan kaksi. Minkäs siinä teet, jos puolisolle iskee ikäkriisin myötä #yolo-vaihe päälle, ja hän kokee kasvaneensa sinusta erilleen. Siinä ei auta, vaikka oma moraalisi kieltäisi eron ilman esim. väkivaltaa tai pettämistä. Harva lapsi tietää kovin tarkkaan, mitä vanhempien välillä on tapahtunut, jos näyttää siltä, että on erottu kevyin perustein. Mutta harva vanhempi haluaa oksentaa katkeruuttaan lapsensa niskaan, vaikka saisi lapsensa vihat niskoilleen erosta, jonka on aiheuttanut se, että puoliso halusi lähteä etsimään itseään. Tiedätkö sinä, kumpi vanhemmistasi oli jättäjä ja kumpi jätetty? Minkälainen lapsi kieltäisi jätetyltä vanhemmalta uuden avio-onnen?

Vierailija kirjoitti:

Asia on sinun päätettävissä, mutta ymmärrän teinin näkökannan. Minä en pidä isäni "uudesta" avioliitosta vieläkään vaikka ovat olleet jos 20 vuotta yhdessä ja vaimo mukava.

Minusta asia on yksinkertainen avioliittoon mennään kerran ja erota ei saisi kuin aivan välttämättömässä tilanteessa.

Minkäs teet, jos toinen näkee välttämättömäksi erota? Oma exäni hullaantui keski-iän kriisissä nuorempaan työkaveriinsa niin totaalisesti, että minulla ei ollut mitään sanomista avioliiton jatkumisesta. En suostunut allekirjoittamaan papereita kummassakaan vaiheessa, mutta se vain hieman pitkitti asiaa, ei estänyt eroa. Nyt minullakin on jo uusi mies, jonka kanssa ollaan alustavasti puhuttu naimisiinmenosta, niinkin romanttisesta syysta kuin tuo leskeneläke. Onko nyt avioliiton sataman ovet kuitenkin lopullisesti sulkeutuneet edestäni, kun olen vasten tahtoani kertaalleen eronnut..?

Vierailija kirjoitti:

Oletko siis leski vai eronnut? Jos lastesi isä elää, onko hänellä uusi kumppani? Onko tyttäresi paljon tekemisissä isänsä kanssa? Onko sinulla ja tyttärelläsi sama sukunimi?

Kun nyt menet naimisiin, voisiko uusi miehesi ottaa sinun sukunimesi, että teillä olisi koko perheellä sama sukunimi? Aiotteko järjestää isot häät vai käydä pikaisesti vihillä todistajien läsnäollessa?

Olen eronnut ja exällä myös uusi kumppani usean vuoden ajan. Lapset ovat käytännössä puolet ajasta isällään. Ja kyllä, minulla ja lapsillani on sama nimi.

Ei siis tule kyseeseen että mieheni ottaisi minun nykyisen sukunimeni, mikä tulee siis exältä.

Kirkkovihkiminen, mutta vain ihan pienellä porukalla, ehkä vain lapset paikalla.

ap