Naimisiinmeno ja lapsen vastustelu

Menisin tietysti naimisiin. Ei lapset sitä asiaa päätä.

En menisi naimisiin. Jos olet jo kerran epäonnistunut, epäonnistut toistekin. Lapsi on oikeassa.

Keskityt nyt niihin lapsiisi etkä itseesi.

Sie oot aikunen ihminen ja sulla on oikeus päättää itse et meetkö naimisiin vai et. Teini ei voi päättää sun elämästä vaikka kuinka hänestä tuntuiski pahalta et äiti on onnellinen

Keskustele tyttäresi kanssa että miesystäväsi ei tule koskaan ottamaan isäsi paikkaa etkä pyydä tai pakota häntä kutsumaan uutta miestäsi isäksi. Että hänellä on yksi ja oikea isä ja tämä tulee aina olemaan näin. Kerro hänelle että miesystäväsi tekee sinut onnelliseksi ja toivot että tyttäresi voisi olla iloinen sinun onnestasi. Pyydä tytärtäsi antamaan sinun onnellesi mahdollisuus ja pyydä että hän "tuomitsee" uuden miehesi hänen tekojensa ja käytöksensä mukaan, että hän saa mahdollisuuden heidän silmissään.

Olennaista on nyt keskustella paljon lapsiesi kanssa että he tuntevat olevansa osa prosessia ja että heidän mielipidettään arvostetaa ja heitä kuunnellaan. Huomioiminen ja heidän arvostaminen voi paitsi muuttaa heidän mielensä ajan kanssa, myös vähentää uusperheen muodostumisen kitkaa. Sano miesystävällesi että käyt tällaista "hellää sotaa" lapsiesi kanssa ja menette ensi vuonna naimisiin kun sota on voitettu.

Teini-iässä on tyypillistä että on voimakkaita mielipiteitä, mutta ne mielipiteet saattavat vaihtua myös yhtä nopeasti. Kun voitat hänen sydämensä puolellesi, olet voittanut väittelyn. Tämä on siis helpommin sanottu kuin tehty, myönnän.

Tosiaan, tuossa kannattaa nyt käsitellä teiniä silkkihansikkain. Tälläkin palstalla on ollut paljon juttua kun uusperheessä lapset ovat keksineet kaikenlaista sabotoidakseen uutta suhdetta. Syynä on usein (luultavasti) se että lapsi kokee epävarmuutta, haluaa huomiota ja usein haluaa vaistomaisesti palata vanhaan, kun isi ja äiti oli vielä yhdessä, eikä ymmärrä että niin ei voi tapahtua. Tämä ei silti estä lasta toimimasta kuin se olisi mahdollista. Lasten osallistaminen uuden kumppanin saapumiseen perheen jäseneksi on äärettömän tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Keskustele tyttäresi kanssa että miesystäväsi ei tule koskaan ottamaan isäsi paikkaa etkä pyydä tai pakota häntä kutsumaan uutta miestäsi isäksi. Että hänellä on yksi ja oikea isä ja tämä tulee aina olemaan näin. Kerro hänelle että miesystäväsi tekee sinut onnelliseksi ja toivot että tyttäresi voisi olla iloinen sinun onnestasi. Pyydä tytärtäsi antamaan sinun onnellesi mahdollisuus ja pyydä että hän "tuomitsee" uuden miehesi hänen tekojensa ja käytöksensä mukaan, että hän saa mahdollisuuden heidän silmissään.

Olennaista on nyt keskustella paljon lapsiesi kanssa että he tuntevat olevansa osa prosessia ja että heidän mielipidettään arvostetaa ja heitä kuunnellaan. Huomioiminen ja heidän arvostaminen voi paitsi muuttaa heidän mielensä ajan kanssa, myös vähentää uusperheen muodostumisen kitkaa. Sano miesystävällesi että käyt tällaista "hellää sotaa" lapsiesi kanssa ja menette ensi vuonna naimisiin kun sota on voitettu.

Teini-iässä on tyypillistä että on voimakkaita mielipiteitä, mutta ne mielipiteet saattavat vaihtua myös yhtä nopeasti. Kun voitat hänen sydämensä puolellesi, olet voittanut väittelyn. Tämä on siis helpommin sanottu kuin tehty, myönnän.

Kiitos tästä! Olemme olleet yhdessä seitsemän vuotta ja asuneet yhdessä reilut kolme vuotta, joten mies ei ole lapsilleni mitenkään ns. uusi tuttavuus. Tulevat varsin mainiosti toimeen ja tyttäreni kutsuu miestäni isäpuoleksi puhuessaan hänestä esim. kavereilleen. Toki täytyy teinin kanssa asiasta vielä keskustella eikä me naimisiin olla heti huomenna menossa =) että aikaa on.

Mutta lähtökohtaisesti toki naimisiin menoa tämä teinin mielipide ei sinällään estä, mutta en haluaisi hänen tuntemuksiaan kuitenkaan täysin sivuuttaakaan.

ap

Pyydät häntä kaasoksesi?

Vierailija kirjoitti:

Pyydät häntä kaasoksesi?

Näin olen ajatellutkin tehdä =)

ap

Olisiko yksi tapa osallistaa lapset siten, että suunnittelette vaikka häämatkan joka on sitten koko perheen yhteinen reissu? Sen voisi vaikka tähdätä ensi kesään kun tämä Korona on toivottavasti ohi. Mietitte budjetin ja laitatte vaikka tyttären miettimään vaihtoehtoja. Osallistaminen ennen kaikkea. =)

Ehkä lapsesi rakastaa isäänsä eniten ja on loukkaantunut siitä, että erositte ja kehtaatkin olla onnellinen, vaikka häneltä vietiin ydinperhe ja isä perheestä. Eli lapsesi on yhä loukkaantunut erosta. Hänellä on paha olo ja nyt sekaan tunkee uusi ja typerä ihminen. En mäkään olis iloinen.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsesi rakastaa isäänsä eniten ja on loukkaantunut siitä, että erositte ja kehtaatkin olla onnellinen, vaikka häneltä vietiin ydinperhe ja isä perheestä. Eli lapsesi on yhä loukkaantunut erosta. Hänellä on paha olo ja nyt sekaan tunkee uusi ja typerä ihminen. En mäkään olis iloinen.

t.kristallikissa

Sinä nyt et ole koskaan iloinen, narsku.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko yksi tapa osallistaa lapset siten, että suunnittelette vaikka häämatkan joka on sitten koko perheen yhteinen reissu? Sen voisi vaikka tähdätä ensi kesään kun tämä Korona on toivottavasti ohi. Mietitte budjetin ja laitatte vaikka tyttären miettimään vaihtoehtoja. Osallistaminen ennen kaikkea. =)

Eihän tämä hoida nuorimmaisen tuskaa siitä, mitä ap on tehnyt. Se tuska liittyy nuorimmaisen isään ja perheen hajoamiseen ja siitä tulleisiin ikäviin tuntemuksiin. Ei niitä voi laastaroida asioilla, jotka ovat äidistä kivoja. En siis sano, ettei aikuinen voisi mennnä naimisiin uudestaan, sanon vain, että lapsella on huomioimatta jääneitä suruja tms.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Olisiko yksi tapa osallistaa lapset siten, että suunnittelette vaikka häämatkan joka on sitten koko perheen yhteinen reissu? Sen voisi vaikka tähdätä ensi kesään kun tämä Korona on toivottavasti ohi. Mietitte budjetin ja laitatte vaikka tyttären miettimään vaihtoehtoja. Osallistaminen ennen kaikkea. =)

Osallistuminen ennen kaikkea, mutta häämatka...kyllä aikuisilla pitää olla jotain omaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsesi rakastaa isäänsä eniten ja on loukkaantunut siitä, että erositte ja kehtaatkin olla onnellinen, vaikka häneltä vietiin ydinperhe ja isä perheestä. Eli lapsesi on yhä loukkaantunut erosta. Hänellä on paha olo ja nyt sekaan tunkee uusi ja typerä ihminen. En mäkään olis iloinen.

t.kristallikissa

Sinä nyt et ole koskaan iloinen, narsku.

Olen toki, mutta en itsekeskeisten ihmisten joukoissa.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsesi rakastaa isäänsä eniten ja on loukkaantunut siitä, että erositte ja kehtaatkin olla onnellinen, vaikka häneltä vietiin ydinperhe ja isä perheestä. Eli lapsesi on yhä loukkaantunut erosta. Hänellä on paha olo ja nyt sekaan tunkee uusi ja typerä ihminen. En mäkään olis iloinen.

t.kristallikissa

Sinä nyt et ole koskaan iloinen, narsku.

Tässä nähdään erityisen narsku ihminen, joka ei ajattele keitään muita, kuin itseään. Ei esim. myönnä, että lapselle ap:n uusi on typerys. Koska ei itse kestäisi itsestään sellaista kritiikkiä :)

t.kristallikissa

Mun aikuinen kaveri suri sitä äitinsä ilmoittaessa uudesta avioliitosta pitkäaikaisen kumppaninsa kans, että äiti ottaa eri sukunimen, ja sen myötä jotenkin koki että äiti ottaa eron hänestäkin, haluaa tehdä selväksi että onkin eri jengiä.

Lapsi on nähnyt yhden eron ja yhden surun. Hän ei halua kokea samaa uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun aikuinen kaveri suri sitä äitinsä ilmoittaessa uudesta avioliitosta pitkäaikaisen kumppaninsa kans, että äiti ottaa eri sukunimen, ja sen myötä jotenkin koki että äiti ottaa eron hänestäkin, haluaa tehdä selväksi että onkin eri jengiä.

Tämän otti myös tyttäreni esiin, että hän ei missään nimessä ainakaan halua, että vaihdan nimeä. Tai itse asiassa, että ottaisin mieheni nimen. Nykyinen nimeni kävisi tai tyttönimeni...

ap

Lapset ensin, pillu sitten.