Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu vaikealta jättää 2v ja 4v 3 vuorokaudeksi sän hoitoon
18.04.2013 |
TIEDÄN! Hän on lasten isä ja yhtälailla vastuullinen vanhempi. Ja hänelle tekee äärettömän hyvää hoitaa välillä yksin lapset, nähdä mitä se todella on mitä minä teen aina. Hän oli vasta työmatkallakin pitkään ja olin itse lasten kanssa keskenään pitkän ajan. En sääli miestä vaan jännitän lasten puolesta: mies on hidas ja sellainen hajamieline, mielestäni itsekäskin. Minä pidän rytmiäja lapset ovat siihen tottuneet, jos ei välitetä syömis-ulkoilu-nukkumisajoista yhtään lapset tappelevat ja tulevat ylivilleiksi ja itkuisiksi. Tiedän, että mies unohtelee asioita, ei ehdi 2v:n perään, ei ennätä ulos aamupäivisin ja tekee lähtöä puolen päivän aikaan kun pieni väsynyt... Jännitän hirveästi, miten niillä menee keskenään. Mitä jos pieni vaikka sairastuu yöllä, mies nukkuu kuin koomassa, ei se kuule mitään!
Miten ne pärjää? Säälin lapsia, toivottavasti ihan syyttä :-/
Kommentit (27)
Katkeroitunut äitikö siellä syyllistämässä? Yhtälailla äidillä ja lapsilla voi keskenään ollessa sattua jotain eikä se ole isän syy. Asioita tapahtuu eikä niitä kannata ennakkoon pelätä tai antaa pelon ottaa valtaa.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 19:30"]
Mitäs jos poissaollessasi sattuu jotain, jos kerran mies on huolimaton. Onko parin yön poissaolo sen arvoista, kun itse olet tähän asti hoitanut ja huolehtinut turvallisuudesta? Sitä kannattaa miettiä..
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 19:47"]
Katkeroitunut äitikö siellä syyllistämässä? Yhtälailla äidillä ja lapsilla voi keskenään ollessa sattua jotain eikä se ole isän syy. Asioita tapahtuu eikä niitä kannata ennakkoon pelätä tai antaa pelon ottaa valtaa.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 19:30"]
No jos mies on tässä tapauksessa sellainen, joka ei huolehdi kunnolla, pidä vastuuta ja ohjaa tilanteita niin kyllähän se on isompi todennäköisyys että hänen kanssaan sattuu. Perusviitsiminen ja vastuullisuus kuuluu vanhemmalle, valitettavasti vaan kaikki eivät niin toimi. Samahan se sitten olisi laittaa 2v kymmenvuotiaan vastuulle, että voihan sille äitinkin kanssa sattua..
Mitäs jos poissaollessasi sattuu jotain, jos kerran mies on huolimaton. Onko parin yön poissaolo sen arvoista, kun itse olet tähän asti hoitanut ja huolehtinut turvallisuudesta? Sitä kannattaa miettiä..
[/quote]
[/quote]
No onhan se isompi todenäköisyys, että vastuuttoman/laiskan/huolimattoman aikuisen kanssa sattuu onnettomuuksia kuin huolellisen. Samahan se olisi muuten laittaa 2v kymmenvuotiaan vastuulle, kun voihan äidinkin kanssa sattua... valitettavasti kun kaikki aikuiset ihmiset/vanhemmiksi ryhtyneet eivät ole niin vastuullisia.
Ymmärrän ap:ta täysin. Mun mies on aika huithapeli, ei "ehdi" tai "huomaa" mitään, ei pysty mitenkään tekemään esim. ruokaa ja vahtimaan lasta samaan aikaan. Mua ei niin mikään muu paina, mutta oikeasti ahdistaa, että pystyykö mies vahtimaan vilkasta taaperoa riittävästi. Eli lapsen turvallisuuden puolesta pelkään minä.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 20:12"]
Ymmärrän ap:ta täysin. Mun mies on aika huithapeli, ei "ehdi" tai "huomaa" mitään, ei pysty mitenkään tekemään esim. ruokaa ja vahtimaan lasta samaan aikaan. Mua ei niin mikään muu paina, mutta oikeasti ahdistaa, että pystyykö mies vahtimaan vilkasta taaperoa riittävästi. Eli lapsen turvallisuuden puolesta pelkään minä.
[/quote]
Just siis kuten meillä. Tuntuu käsittämättömältä, että toiselle aikuiselle on silkka mahdottomuus huolehtia lapsista ja tehdä vaikka ruokaa tai laittaa pyykkejä samalla. Vielä kun se tekee kaiken niiiiiin hitasasti, mikäs hänellä ollessa kun saa kaikessa rauhassa keskittyä kaikkeen välittämättä lapsista. Ja siis vaikka olisi yksin lasten kanssa, se vaan touhuaa rauhassa juttuja, sama mitä lapset tekevät.
Miten teillä, jätätkö taaperoa tuollaiselle? Epäreilua, jos ei uskalla jättää lapsia miehen kontolle ja se toinen pääsee aina paljon helpommalla. Itsekin olen paljon yksin lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 20:12"]
Ymmärrän ap:ta täysin. Mun mies on aika huithapeli, ei "ehdi" tai "huomaa" mitään, ei pysty mitenkään tekemään esim. ruokaa ja vahtimaan lasta samaan aikaan. Mua ei niin mikään muu paina, mutta oikeasti ahdistaa, että pystyykö mies vahtimaan vilkasta taaperoa riittävästi. Eli lapsen turvallisuuden puolesta pelkään minä.
[/quote]
Just siis kuten meillä. Tuntuu käsittämättömältä, että toiselle aikuiselle on silkka mahdottomuus huolehtia lapsista ja tehdä vaikka ruokaa tai laittaa pyykkejä samalla. Vielä kun se tekee kaiken niiiiiin hitasasti, mikäs hänellä ollessa kun saa kaikessa rauhassa keskittyä kaikkeen välittämättä lapsista. Ja siis vaikka olisi yksin lasten kanssa, se vaan touhuaa rauhassa juttuja, sama mitä lapset tekevät.
Miten teillä, jätätkö taaperoa tuollaiselle? Epäreilua, jos ei uskalla jättää lapsia miehen kontolle ja se toinen pääsee aina paljon helpommalla. Itsekin olen paljon yksin lasten kanssa.
Muiden mielipiteitä, jaatteko tuntemuksiani yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 14:30"]
en ole ollut vielä lapsestani (2,5v) erossa kuin yhden yön, mutta ymmärrän kyllä mitä tunteita koet. Ei kaikkien isät ole super-isiä joilla pysyy langast käsissä. Minun mieheni on myös hajamielinen ja ajattelematon. Antaa syödä herkkuja (ja vielä juuri ennen ruokaa?!), unohtelee hampaiden harjauksen ja muutenkin ilta-rytmistä ei välitä yhtään. Saati sitten jos peppu punoittaa tai ilmestyy outoja näppyä...
Tiedän kyllä sellaisia kaiken huomioivia isiäkin, mutta mieheni ei ainakaan sellainen ole.
[/quote]
Ja sinä olet äitinä täydellinen ja virheetön ja lapsesi menee pilalla jos on jonkun muun kanssa pidempään? Mä en ymmärrä teitä täydellisiä äitejä. Mitä te oikeasti luulette olevanne? Kannattaako niitä lapsia hankkia jos niitä pitää oman täydellisyytensä jatkeena? Ei tee lapselle hyvää olla äidissä kiinni vuodesta toiseen!
Eli on lasten etu jättää heidät isän kanssa keskenään useaksi vuorokaudeksi? Vaikka sitten söisivät eineksiä, katsoivat telkkaria monta tuntia päivässä ja saisivat "kokeilla rajojaan" täysin rauhassa ilman että isukki seuraa mitä 2v puuhaa kun itse pitää lukea lehteä tai kahvitella kaikessa rauhassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa sulla todella hyvä kuva lapsesi isästä. Kuulostat itse kovin nuhteettomalta ja virheettömältä, suorastaan täydelliseltä.
Rutiinit on hyvästä, mutta niin niistä ajoittain poikkeaminenkin. Jos siis et ole robotteja kasvattamassa. Löysää pipoa ja usko nyt vähän siihen mieheesikin.
Tää on taas näitä päiviä kun olen todella iloinen siitä että mulla on tasapainoinen ja fiksu vaimo ja toimiva parisuhde.
Jos eivät pärjää hyvin, niin sitten pärjäävät oikein hyvin. " Napanuora venyy" ja se on sinulle ja lapsille hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surettaa vaan tuo miehen itsekkyys. Että esim. valitsee omat päiväunet (2h, saman ajan kun pieni nukkuu) sen sijaan että pelailisi ja antaisi on ajan isommalle, seuraa ja huomiota kaipaavalle lapselle. Sitten kun heräävät pienen kanssa päikkäreiltä, laittaa videotv pyörimään ja taas lapset saavat katsoa niitä rauhassa, aamulla kun jo katsoneet sen 1½ tuntia. Mies menee lasten kanssa sieltä, mistä aita on matalin. Minä panostan lapsiin, ja toinen toimii noin omaa laiskuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli lokakuussa ihan sama tilanne, ja myös lapset 2v ja nipin napin 4v. Olin kolme yötä poissa, ja vaikka tiedän, että mies hoitaa lapsia hyvin, niin silti oli ahdistavaa jättää, osin samoista syistä kuin sinulla. Minunkin mieheni on hitaan sorttinen toimija, ja nukkuu yöllä niin, ettei välttämättä herää vaikka mikä olisi.
Lisäksi on mallia tohelo, ei osaa ajatella sellaisia juttuja, ettei sanomalehteä kannata ehkä lapsi- ja koiraperheessä jättää hellan päälle, vaikka se olis just silloin kuinka kylmä, eikä mies osaa ajatella potentiaalisia vaaranpaikkoja. Vähän aikaa sitten kun tulin jostain menosta kotiin, mies oli jättänyt pienemmälle tytölle jonkun mummon pitkän helminauhan yökkärin alle kaksi kertaa kaulanympäri kiedottuna. "No kun se halus pitää sitä..." Huomasin sentään itse kun kävin nukkumaan mennessä tsekkaamassa nukkuvat lapset.
Kyllä ne olivat silti selvinneet, mies tosin huolehtii rytmeistä hyvin ja tiedän että antaa syliä ja hoivaa ja pitää huolen puhtaudesta, riittävästä unesta, ulkoilusta ja ruokinnasta. Ja on kehittynyt vanhempana kyllä tosi paljon ja kehittyy koko ajan, kuten itsekin. Kaikestahan ei kannata huomautella, mutta näistä vaaratekijöistä joudun valitettavasti nalkuttamaan.
Hyvin teilläkin varmasti sujuu, koeta rentoutua! Ikävä iskee luultavasti jo toisen päivän iltana, itse en enää siitä eteenpäin nauttinut poissaolosta yhtään...
Ihana kuulla, että teillä mies huolehtii noista perusasioista noin hyvin. Se huojentaisikin mun mieltäni jo kovasti, koska hankalinta tulee kun lapset nälkäisiä-yliväsyneitä jne. kierroksilla. Silloin sitä itkua ja vaaratilanteita syntyy. Miehelle on vaan mahdottomuus elää pienten lasten rytmillä, venyttää ja vanuttaa aamua vaikka lapset heränneet ennen seitsemää ja syöneet sen pienen leipäpalan silloin. Epäreilua jos mies ehtii omien suihkujen ja hidastelujen jälkeen ulos vasta kymmenen jälkeen kun pienempi jo pian nälkäinen ja väsykin sitten. Kun tulevat kotiin on yhtä itkua pienellä, ei jaksa edes syömiseen keskittyä, sitten mies ärisee että no se syö kun on nälkä, jos ei kiinnosta niin olkoot sitten syömättä! Lapsiparka..vaikka se on isukin hitaudessa ja välinpitämättömyydessä se syy. Ja rautalangasta vääntäenkään ei näissä tee parannusta. Siksi huono mieli jättää lapsia tuollaiselle. Tiedän, että syliä ja halia ne kyllä saavat, iltasadun ja sellaista. Mutta tuo perusmeno.. ap
Meidän 3v ja 4v olivat isän kanssa kaksi viikkoa lomareissussakin, saati nyt että kotona yhtä päivää...
Mulla vähän samantapainen mies. Meillä on tosin vain yksi lapsi, joka on kohta neljä ja koko ajan helpottaa, kun lapsi kasvaa ja osaa jo itse kertoa milloin on nälkä ja väsymys jne. Mun mies ei ikinä selviäis kahden lapsen kanssa, ei millään. Meillä on tähän vielä lisämausteena se, että mies menettää malttinsa, jos lapsi itsee paljon ne, enkä voi olla 100% varma, että hillitsee itsensä.
Tämä on kieltämättä vaikuttanut parisuhteeseemme aika lailla, erityisesti kun lapsi oli pienempi. Mulla on ollut vuosien varrellan yön-parin pakollisia työreissuja ja hävettää tunnustaa, mutta oon pyytänyt oman äitini apuun silloin. Nyt oon lähdossä neljäksi päiväksi reissuun, mutta ei huoleta, koska tosiaan lapsi on niin iso, että tiedän, että pärjää vaikka söisi pelkkää pullaa tuon ajan.
Tsemppiä vaan ap. Minä jos kuka ymmärrän huolen, mutta kannustan kuitenkin irtiottoon, siinähän se mieskin huomaa, että vastuuta on otettava.
Siis ISÄN, tahmainen näppikseni..
Älä huoli, kyllä se isä pärjää.
Ja herää kyllä jos lapset yöllä itkevät, se on nimittäin vastuu joka herättää öisin. Kun miehesi tiedostaa että on lapsista vastuussa kummasti pomppii hereille pienestä änähdyksestä. Mieheni on joutunut ottamaan vastuuta viikonloppuina jolloin olen töissä, ja itse kertonut kuinka heräilee helposti. Mutta niinä öinä joina minä olen paikalla, ei hänellä ole pienintäkään hajua montako kertaa yössä olen pomppinut tarvittaessa hereillä.
Ehkä onkin nyt hyvä hetki lasten oppia että aina ei mennä niinkuin äitin kanssa on menty, ja äidillekin hyvä hetki antaa muidenkin vetää sitä porukkaa eteenpäin.
Mitäs jos poissaollessasi sattuu jotain, jos kerran mies on huolimaton. Onko parin yön poissaolo sen arvoista, kun itse olet tähän asti hoitanut ja huolehtinut turvallisuudesta? Sitä kannattaa miettiä..