Hermot menee uhmaikäiseen!

Miten ihmeessä jaksaa uhmaikäistä? Meillä on 4v ja 1v pojat. 4v temppuilee ihan jatkuvasti, tekee kaiken minkä tietää olevan kielletty, kiusaa pikkuveljeä ja tekee koko perheen elämän mahdollisimman hankalaksi. Järjen tasolla tiedän, että tämä kuuluu asiaan ja lapsi käyttäytyy ihan niinkuin pitääkin, mutta tunnetasolla mulla menee jatkuvasti hermot. Itsehillintä ei mulla enää toimi, vaan alan huutamaan lapselle joka jutusta. Välillä tekisi mieli lyödä tai ravistella, ihan mitä vaan että saisi temppuilun loppumaan. En kuitenkaan oikeasti löisi, enkä hyväksy fyysisiä rangaistuksia, ja hirvittää itseäkin tuollaiset ajatukset...

4v on varmaan mustis ja tylsistynyt. Käy kerran viikossa kerhossa, perhekerhossa/kylässä/harrastamassa käydään lisäksi yhdessä pari kertaa viikossa ja ulkoillaan myös paljon. Miehellä on reissutyö ja on todella paljon pois kotoa, ja mulla on varmaan oma jaksaminen vähissä senkin takia. Kotona en kauheasti jaksa panostaa, kirjoja luetaan, mutta mitään askartelua tai vastaavaa en jaksa järjestää. Ja nyt ollaan jo siinä tilanteessa, ettei mua oikeastaan edes huvita miettiä mitään kivaa tekemistä lapselle, kun koko ajan ärsyttää niin paljon. Onko kellään mitään neuvoja, miten tämmöisen negatiivisen kierteen saisi katkaistua? Lapsi on periaatteessa tottelevainen, kiltti ja rauhallinen varsinkin kaikille muille, mutta mulle sitten uhmaa riittää senkin edestä. Joo, tiedän että se kertoo siitä, että uskaltaa mulle näyttää tunteensa, mutta se ei paljon auta kun hermot menee :/