Älykkäät ja sitten ne muut samassa seurassa

No, jos on lusikalla annettu niin täytyy tyytyä lusikalla vaatimaankin. Ja jos on kauhalla saanut voi kauhalla vaatiakin. Eli se on minun asiani olla ymmärrettävä, kun kerran siihen pystyn. Ei niiden asia ymmärtää, jotka eivät pysty.

Tavisihmisten kanssa ei erityisesti ärsytä. Mulla on perheenjäsen, jolla on aspergerin oireyhtymä ja huomattavan korkea älykkyysosamäärä: Se on erittäin fiksu omalla tavallaan, mutta toisissa asioissa sille täytyy vääntää paksua rautalankaa. Hänen kanssaan olen oppinut puhumaan monimutkaisista asioista niin että lähes kuka hyvänsä ymmärtää: verbalisoimaan ilmiöitä ja "kääntämään" tiedettä populaarikielelle. Ei mikään ongelma. Päinvastoin, tästä on hyötyä kun esim selitän opiskelijoille eri teorioita implikaatioineen ja niiden kritiikkiä.

Lähipiirissä on kyllä myös yksi henkilö, jonka älykkyysosamäärästä en tiedä mitään, mutta joka selvästi on tavallista tyhmempi. Hänen on kovin vaikea nähdä mihinkään mitään muuta kuin oma ennalta lukkoon lyöty näkökulmansa ja hän kokee loukkauksena kaikki vihjeetkin siitä, että muitakin näkökulmia voisi ehkä puolustaa. HÄnen kanssaan en pysty keskustelemaan, enkä tiedä, onko kyse älyllisestä yksinkertaisuudesta vai luonteen itsekeskeisyydestä. Yritän pysyä hänestä niin kaukana kuin mahdollista, mikä valitettavasti ei aina ole tarpeeksi kaukana.

Ei minua haittaa. On haastava taito oppia kuvaamaan asiat niin, että muutkin ne ymmärtää. Ja kyllä rautalangan vääntely on tarpeen aina joskus kenelle hyvänsä.

Kannattaa rajata keskustelunaiheet näiden henkilöiden mielenkiintojen mukaan. Sillä tavalla voi saada aikaan oikein mukaviakin keskusteluita :)

Siitä on aina kovasti apua, että välttää puhumasta monimutkaisista asioista, tai sitten yksinkertaistaa niitä riittävän paljon.

Minua ei haittaa. Päinvastoin olen kiinnostunut siitä miten ihmisen mieli toimii ja tarkkailen mielelläni mitä moninaisimpia ihmisiä.

Ei normaalissa kanssakäymisessä ole mitään ongelmia, fiksu ihminen tosiaan osaa ottaa toisen huomioon siinä, miten esittää asiat, eikä se ole minusta mitenkään vaikeata tai haastavaa.

Ikävämpää on se, että kahvipöytäkeskustelut ovat minusta usein ihan tyhjänpäiväisiä, ja jos ne joskus alkavatkin muuttua kiinnostavaksi, joku sanoo, että turhan monimutkaista, murjaisee vitsin ja taas palataan juoruihin. Todella harvoin pääsen käymään keskusteluja, jotka ovat minusta mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä.

Minua ei ollenkaan haittaa keskusteleminen vähemmän älykkäiden tai sitten muuten vaan ei-älyllisistä-keskusteluista-kiinnostuneiden kanssa. Ihan mukava välillä jutella ihan tavallisia arkisia juttujakin. 

Töissäkään minua ei ärsytä ne jotka eivät ole nopeita oppimaan. Olen hyvä ja kärsivällinen opettaja. Olen opettanut aikanani työkseni yliopistolla ja siellä jo huomasin kuinka tärkeää on lähteä opettaessa ihan perusteista, koska usein ihmisten ymmärtämisvaikeudet johtuvat yksinkertaisesti riittävien pohjatietojen puutteista, jolloin heille tulee olo "minä en ymmärrä tästä mitään, olen tyhmä", ja siitä seuraa helposti henkinen luovuttaminen, vaikka asian voisi ihan hyvin oppia kun tietäisi riittävästi siihen liittyvistä asioista. Monia ihmisiä myös pelottaa varsinkin työelämässä uusien asioiden oppiminen, joten siksikin mieluummin vähän alennan mukavuuskynnystä lähtemällä mieluummin liiankin simppeliltä tasolta kuin toisinpäin. Alallani on kyllä ihan tarpeeksi niitä jotka aloittelijan kysyessä jotain huutavat "hei tyhmä, toi on peruskauraa", joten minä olen päättänyt olla erilainen :) 

Työelämässä omalla alallani varsinaisesti älyllisesti tosi vähälahjaisia tosin ei ole, he eivät olisi selvinneet ikinä akateemisesta koulutuksesta. Tärkein kokemukseni sellaisista ihmisistä on oma äitini. Ei häntä ikinä ole diagnosoitu jälkeenjääneeksi mutta kyllä hän epätavallisen vähäisillä älynlahjoilla varustettu on. Olin 4-vuotias, kun tajusin olevani häntä älykkäämpi. Äitini esim. osaa kirjoittaa tosi huonosti, lisäksi on arkitilanteissa jatkuvia toisten keskustelun ymmärtämisvaikeuksia, sitten on näitä hassuja kuten että äiti pitää lähteä niin että sen selkäpuoli on minuun päin, mutta sanoo "katso, eikö ole kamala vaate tällä naisella" - ihan kuin voisin nähdä sivun jota hän katsoo vaikka lehden selkämys on minuun päin. Äiti ei yksinkertaisesti ymmärrä ettei muut ihmiset näe samaa näkymää kuin hän.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 09:52"]

...sitten on näitä hassuja kuten että äiti pitää lähteä niin että sen selkäpuoli on minuun päin, mutta sanoo "katso, eikö ole kamala vaate tällä naisella" - ihan kuin voisin nähdä sivun jota hän katsoo vaikka lehden selkämys on minuun päin. Äiti ei yksinkertaisesti ymmärrä ettei muut ihmiset näe samaa näkymää kuin hän.

[/quote]

Tulipa hassu virhe, siis pitää LEHTEÄ piti sanoa eikä lähteä...