Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mun miesystävä on totaalinen täystuhoaja ;(
17.04.2013 |
Ja sitten hän ei myöskään kunnioita mun tavaroitani. Hän sekaantuu lähes poikkeuksetta joka asiaan joka, Häntä vaivaa. Ja saa vain aina tuhoa aikaan. Minä kiellän häntä, mutta tämä jo tekee. En viitsi sit suuttua, koska seurauksena vain ovet sit paukkuu ja on monta viikkoa mykkäkoulua ja draamaa. Olin juuri muuttanut nykyiseen asuntooni kun 5 vuotta sitten aloimme olla yhdessä. Sanoin hänelle, että maalaan pari seinää kun olen päättänyt värin. Heti alkoi hillitön tuputus jostain hänen vanhoista maalipurkeista ja kuinka hän maalaa seinät. Kieltäydyin kummastakin, ja sanoin, että haluan itse tehdä. Kun olin hankkinut maalit, hän piti niitä turhana ostona, koska hänen vanhat maalit olisivat hänen mielestään hyvin menneet, ja minä tuhlasin vain turhaan rahaa. Joooo.ooo kyse Mun asunnosta ja halusin väriä, en maalarinvalkoista. Jotenkin onnistuin seinät maalaamaan hänen sekaantumatta. Mutta maalarinteipit oli vielä listoissa kun hän näki tuloksen. "Noi pitää ottaa heti pois, etteivät liimaannu listoihin" tämä sanoi. Minä siihen, että; "Kyllä mä ne pois otan ". Mutta miespä vaan oli jo menossa hakemaan autostaan apuvälinettä niiden poistoon... Ja Herranjum...hän alkoi jollain terävällä taltalla niitä pukkimaan. Yritin keltää, mutta mies vaan jatkoi. Lopputulos oli, että listojen pinta oli kuoriutunut pitkälti pois. Itku miltei pääsi. Hän ei noteerannut asiaa juuri mitenkään vaan oli vaan selvästi kiitosta vailla. Hän on sen jälkeen esim.porannut muovimatolla omia juttujaan, niin että poranterä lävisti maton... hakannut olohuoneen pöydälläni vasaralla taas omia juttujaan, sillä seurauksella, että pöytä oli täynnä hakkaumia. Olin kuulemma vain liian pikkutarkka.... Hajottanut poltinta vaihtaessaan pöytälamppuni, ja olin kuulemma hullu, kun olin maksanut siitä satasen. Hän sanoi tuovansa mulle jonkun vanhansa tilalle. "Whaat"..?! Hän haki viikko sitten vastusteluistani huolimatta sinisen ihanan, vanhan hyllykaapiston paikasta, josta olin sen ostanut. Yritin kieltää, mutta mies hoki, että se on matkan varrella ja hän tuo sen peräkärryllä. No tämä oli sitonut sen köysillä kiinni niin, että köydet olivat hinkanneet kaapiston pinnan täyteen nirhaumia. Multa tuli käytännöllisesti itku, ja tulee vieläkin. Mies totesi vain, että en ollut tutkinut ostamaani hyllykköä tarpeeksi tarkasti. !!!! Ja esimerkkejä riittäis vieläkin... Ei tällaisia voi olla olemassakaan.
Kommentit (33)
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 11:37"]
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 11:22"]
Olen jättänyt äijiä vähemmästäkin...mies ei kunnioita sua. Tekee vaikka kiellät.
[/quote]
Tuohan kuulostaa ihan tavalliselta remonttimieheltä.
Hänhän voisi perustaa vaikka ihan oman remppafirman.
Ap. Juu, hänellä on jokin "mies hoitaa. kun nainen ei osaa" käsitys. Ei tunnu uskovan, et älä, ja ei, ei ole tee ja kyllä. Miks pitää yrittää päteä, kun tekeminen on aina ihan hirveetä voiman käyttämistä ja varomatonta rikkomista. Mikää ei ikinä muutu. Ilmeisesti hän ei näe virheitään tai ei piittaa jäljestä, koska ei ole kyse hänen omista tavaroitaan tai pinnoista. Paloja poissa tai pinta ihan pilalla niin "Ää pikkujuttuja".
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Mitäkähän miehet olis näistä mieltä. Taitais tulla tykitystä mun suuntaan. "Akat ei ole koskaan tyytyväisiä mihinkään" ym. Pahoin pelkään et tämä munkaan yksilö ei ymmärrä asiaa :( Koitan tehdä kaiken hyvin pitkälle yksin ja en edes kerro epäkohdista, koska heti alkaisi viikate heilumaan. Mut hän hyvin pitkälti tekee näitä havaintojaan/tempauksiaan oma.alotteisesti, sen kummemmin kyselemättä.
HYI.. ei ole mikään mies, vaikka tekee niin ok,, mutta ei OSAA. EIKÄ OPI. eikö se tosiasia jo riitä sulle? yksinkertaista, sehän on taitamaton, oppimaton, kömpelö, ajattelematon, itsekäs, huolimaton..
ah mikä miehen malli lapsille,,, just joo.. mieti nyt pitemmälle..
Miehenä kommentti: kuulostaa tuo AP:n mies kyllä tutun tohelolta tyypiltä. Tunnistan myös tämän Pat & Mat -ihmistyypin, enkä pidä heidänlaisistaan minäkään. Jos olisin parisuhteessa tuollaisen kanssa, ei välttämättä eniten häiritsisi tuon ihmistyypin rikkomat tavarat / sotkemat paikat, vaan silkka järjen käytön puute - joka sitten rasittaisikin oikein urakalla. Tuollaisia tuli aikanaan vastaan opiskeluaikana solukämppiksinä. Ja jopa intissä (eikä suinkaan ihan ilman vaaratilanteita). Ja kyllä, myös naisissa löytyy tähän kategoriaan sopivia ihmisiä. Heidän kiinnostuksenkohteensa eivät vain ole usein yhtä tuhoisia, vaan ovat ennemminkin ilmenneet kaikenlaisina sekavina, monimutkaisina ja esteettisesti epämiellyttävinä "askartelen paskartelen" -virityksinä, jotka (enemmän ja vähemmän) epäonnistuneina on vähin äänin sitten kerätty pois kotia pilaamasta. Joskus kuitenkin on vahinkojakin sattunut, ja kaikkea muuta pientä epämukavaa... Se hyvä puoli näissä ihmisissä kuitenkin on omasta mielestäni, että ainakin oma kärsivällisyys kasvaa, pinna pitkittyy.
Voi hyvää päivää, muija vääntää itkua joistakin nirhaumista? Ja mitvit, oliko siellä muumimukissakin uitettu tärpättipensseliä?
Oikeesti, mitä väliä? En tajua tuollaisia niiskuneitejä. Roinaa ne vaan on, ne sun kahvipöydät. Erotkaa ihmeessä, anna miehen löytää ittellensä yhtä touho, mutta sydämellinen nainen. Sä vaan märiset, et osaa edes pitää puoliasi. Hyppää järveen, ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua toimintaa. Näitä löytyy naisissakin. Serkkuni on tuollainen, auttaja ja puuhaaja, oikea kohelo isolla koolla. Muutimme aikoinaan ihanaan 30-luvun asuntoon jossa oli alkuperäiset ovenpielet. Keittiön ovenkarmi otettiin väliaikaisesti irti että uusi lietemme olisi mahtunut sisään. Serkku pisti irrallisen ovenkarmin, joka oli oikein erikseen asetettu kauaksi kaikesta mahdollisesta remonttijätteestä, polvelleen ja murskasi sen tuusannuuskaksi ennen kuin ehdimme estää. Uuden karmin hommaaminen oli kallis pieti. Toisen kerran hän ehti rikkoa lastenvaunumme rytyyttämällä niitä ulkoportaita alas, vaikka sanoin etteivät kevyet kolmipyöräiset kaupunkivaunut sitä kestä. Mutta niin vaan piti säästää aikaa se kaksi minuuttia ja runnoa vaunut paskaksi. Muutossa pasahti rikki pari muuttolaatikkoa kun ne piti tunkea kukkuroilleen kirjoja, vaikka sanoimme että alle puolet kirjoja, koska ne ovat niin painavia. Ja Lundioihin jäi ikuiset jesarijäljet kun niitä piti kieputtaa paksuiksi pinoiksi.
Serkku on avulias ja reipas ihminen. En vaan kestä sitä kaahottavaa myrskyä joka hänen mukanaan tulee kotiimme. Olen taktisesti ollut kertomatta yhtään mistään talkoista tai operaatioista, koska en halua enää maksella yhtään vituilleen tapetoidun seinän uudelleentapiseeraamista tai miettiä miten saa punaisen alkydimaalin pois lavuaarista.
Siis mun mies on kans tuollainen. Sanotaanko näin, että hänen ryhdyttyä hommiin saavutetulla tuloksella on aina hintansa ;) Eli osaa kyllä tehdä asioita, mutta toheloi just jonkun lautasen rikki kun vasara tippuu päälle, hinkaa likatahraa niin että pintamateriaali lähtee, kokoaa vaatekaapit niin että lattiassa, seinissä tai katossa on reikiä joita minä sitten paikkailen... Kerran entisessä omassa kämpässään oli siivonnut kloriitilla lattiat (muovimatto luojan kiitos oli sen kestänyt) jonka tuloksena oli pilalla yhdet farkut ja t-paita.
Hyvä mies muuten ja arvostan sitä, että ryhtyy toimeen. Yritän aina vierestä seurata ja minimoida tuhoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ei kyllä ole mikään yleismiehinen piirre, koska ainakin oma mieheni on ihan päinvastainen luonne: todella pikkutarkka, ja jotain pientä yksityiskohtaa (tyyliin jossain huonossa kohdassa pienelle alueelle jäänyttä epätasaista malipintaa) jaksaa surra ja vatvoa vaikka kuinka pitkään. Miehen veli taas on aika suurpiirteinen, ja mies jaksaa aina kauhistella veljen huonoa remonttijälkeä... Itse olen jossain suhteessa vähän säheltäjä, mutta esteettisiin asioihin liittyen todella pikkutarkka, joten ymmärrän miestä hyvin.
Aika kamalalta kuulostaa ap :( En varmaan itse jaksaisi tuollaisen ihmisen kanssa olla, joka ei edes toisen huomioonottamiseksi yritä ymmärtää toisen mielipidettä. Toisaalta jos miehessä on paljon hyviä puolia, ne ehkä korvaavat tuon ison miinuksen... Pystyisitkö jatkossa hoitamaan vastaavat hankinnat salaa niin, että tilaat kuljetuksen ja mies saa tietää vasta kun huonekalu on tuotu paikalleen..?
Tyhmä ja ahkera on työpaikkojenkin kauhuskenaario.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 18:17"]
Voi hyvää päivää, muija vääntää itkua joistakin nirhaumista? Ja mitvit, oliko siellä muumimukissakin uitettu tärpättipensseliä?
Oikeesti, mitä väliä? En tajua tuollaisia niiskuneitejä. Roinaa ne vaan on, ne sun kahvipöydät. Erotkaa ihmeessä, anna miehen löytää ittellensä yhtä touho, mutta sydämellinen nainen. Sä vaan märiset, et osaa edes pitää puoliasi. Hyppää järveen, ok?
[/quote]
hullu.
Inhoan tuollaisia ihmisiä. En halua noita edes käymään kotiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hittolainen kun en millään löydä tän muistiin tulleen jutun oikeaa muotoa. Se menee jotenkin näin:
On se kumma, kun miestä pitäisi kehua tehdyistä kotitöistä, oli ne tehty miten päin h*lvettiä tahansa. Vähän kuin insinööri suunnittelisi sillan päin honkia, ja työkaverit vaan taputtelisivat selkään "hyvä pekka", ja sitten pekan mentyä tyytyväisenä kotiinsa, korjaisivat pekan jäljet :DD
Mun mielenterveys ei kestäisi noin säheltävää. Omassa on vastaavaa "vikaa", mutta ei ihan noin pahasti. Ja mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä enemmän tajuan miten paljon itsekkin omaltani siedän :D kun toinen ei vaan ajattele etukäteen, ei "näe" missä voi mennä vikaan.. Sitten muutossa katkeillee pitkäikäiset huonekasvit, taulut on vintallaan ja ja ja.. missään ei ole tippakkaan tahallisuutta, toiselle EI VAAN TAASKAAN tullut mieleen :D mutta onko se tietyssä määrin jo liikaa itsekkyyttä? itsekeskeisyyttä? Kyllä maailmassa on erihintaisia kippoja ja kuppeja, niin varmuuden vuoksi vieraassakin paikassa sitä valitsisi vaikka oman suosikkimukinsa tärpättikupiksi, kun mitään arvoltaan tuntematonta.... Voi apuva
Alue: Aihe vapaa
Auts.
Minun äitini on samanlainen. Tuohon vaivaan ei ole parannusta, sillä hän on pelkästään hyväsydäminen ja avulias ja todella nopea liikkeissään.
Äidin nyt sentään pystyy kohtuudella pitämään niin etäällä ettei hänelle mene tietoa mistään isommista tekemisistä. Nykyään hän hämmentää vain kahvinkeitossa ja ruoanlaitossa jos sattuu semmoiseen aikaan vierailemaan. Onpa kerran jos toisenkin polttanut tiskirätin kiinni keraamiseen lieteen ja tuhonnut työtason pintaa väärillä pesuaineilla ja työvälineillä.
Jonkun kerran on päässyt pesemään pyykkiäni kun en ole jokaista askeltaan ehtinyt kyttäämään. Siinä on mennyt iloisesti valkoiset, mustat ja punaiset samaan koneeseen. ..ja sitten hän on motkottanut minulle 'sinulla kun ei ole tapana lajitella pyykkiä' .. Minulla on omat pyykkikorit valkoiselle pyykille, vaalealle kirjopyykille ja tummalle kirjopyykille. Eri värisille pyykeille on myös omat pesuaineensa. Sitten yksi menee ja kippaa kaikki korit samaan pyykkikoneelliseen ja valittaa jälkeenpäin, että minä en lajittele.
Kenellekään en voi suositella yhteisasumista tai läheistä suhdetta tuommoisen sekaantujan kanssa. Siitä ei seuraa mitään muuta kuin mielipahaa kaikille osapuolille.