Miten toimia sisarenin kanssa?

Olipa kummallinen vastaus. Hoidin työt, koska kukaan muu ei tehnyt niitä. En sanotnut sisarelleni yhtään mitään kaverisuhteista tai lääkäristä. Mistä ihmeestä sait jotain tuollaista päähäsi? 

Mainitsin vaikeasta sairaudesta vain ja ainoastaan siinä vaiheessa, kun olin imuroinut yksin vanhempieni kodin ja hitaudestani valitettiin. Sairastan tappavaa syöpää. En voi tilanteelleni yhtään mitään.

Sinuna varmaan miettisin hieman pitempään, mitä kirjoitat tällaisessa tilanteessa.

ihan selkeästi tulee olo että sisaresi on äärimmäisen ahdistunut äitisi ja sinun tilanteestasi, ja samalla tuntee syyllisyyttä. Ehkä häntä myös ärsyttää kuolemansairaan siivoaminen, ehkä ottaa sen jonkinlaisena marttyyriutena.

Sisareni. Pahoittelen, näen huonosti kortisonin vuoksi.

Ao

Sinä kuulostat ihan täyspäiseltä, mutta jotenkin tuo kommunikointi sisaresi kanssa ei suju. Hän vaikuttaa ylirasittuneelta ja ylireagoi. Ehkä tuo helposti nouseva kiukku on reaktio pahaan oloon. Sinun lienee turha häntä neuvoa ja mikäli vaan jaksat niin pidä normaalisti yhteyttä.

Sinuna katkaisisin välit sisareesi. Ehkä sisaresi kärsii masennuksesta? Ei kenenkään normaalin ihmisen tule moista kiukuttelua kestää - ei edes sisarukseltaan.

Voi hyvänen aika.

Ensinnäkin olen pahoillani sinun tilanteestasi. Toivottavasti hoitosi onnistuvat, toivottavasti lähelläsi on ihmisiä, jotka voivat auttaa kestämään jatkuvaa stressiä ja fyysistä pahaa oloa.

Ja sitten siskosi. Minä en häntä tunne, voin vain sanoa, minkä vaikutelman saan kirjoituksesi perusteella. Siskosi vaikuttaa ahdistuneelta. Ahdistuneelta äitinne tilanteen takia, ahdistuneelta sinun tilanteesi takia. Hän saattaa kokea, että hän pitäisi isona siskona olla jotenkin sinua tukemassa, mutta ehkä hän ei tiedä, miten. Ehkä häntä pelottaa, ja hänen täytyy keksiä jokin tekosyy, riita, jottei hänen tarvitsisi olla rinnallasi. Ehkä hän ei vain pysty. Ainakaan vielä. Ja sama äitisi kohdalla, ehkä sisaresi on ahdistunut ajatellessaan, että saattaa jäädä kohta yksi.

Ihmiset ovat tuollaisia, uusi tilanne pelottaa, eivätkä he tiedä kuinka käyttäytyä. He eivät osaa muuta, kuin tapella. Siskosi syyttää sinua, jotta hän voi ajatella, että on sinun syysi, ettette ole yhteydessä. Minun äitini käyttäytyi samalla tavoin, kun hänen sisaruksensa oli kuoleman sairas. Haastoi riitaa ja väitti, ettei sisarus häntä halunnut nähdä, eikä oikeasti ollut edes sairas. Toisen läheisen ihmisen tehdessä kuolemaa äitini hankkiutui riitoihin kaikkien kuolevaa hoitavien ihmisten kanssa niin, ettei häntä todellakaan enää edes haluttu paikalle. Samalla hän tuli loukanneeksi monia ihmisiä syvästi.

Tuollainen käytös ei kysele akateemisia tutkintoja, kyseessä on vain ihmisen pelkuruus.

Olen pahoillani, että sinä joudut tuollaista kestämään.

Olisi tärkeää, että kerrot sisarellesi ne asiat, jotka hänen pitäisi tietää. Ne asiat, joissa tarvitset nyt apua, koskien äitiäsi esimerkiksi. Ehkä voit ne kirjoittaa kirjeellä, ja voit sanoa, että lähestyt häntä kirjeitse, koska rankat hoidot ovat väsyttäneet sinua niin, ettet puhelimessa ehkä muistaisi kertoa kaikkea tärkeää... Tuon tyyppisten ihmisten kanssa on tärkeää näytellä nöyrää ja ottaa vähän syytä itselleen, vaikkei mitään syytä olekaan. Siskosi kokee tulevansa syytetyksi koko ajan, hän hyökkää sinua vastaan heti jos luulee tehneensä virheen, siksi yritä hoitaa asia niin, ettei hän koe olevansa syyllinen mihinkään tai tehneensä mitään väärin.

Minä tiedän, että sellainen on ihan perseestä. Mutta tässä tilanteessa, tämän ihmisen kanssa sinulla ei ehkä ole vaihtoehtoja.

Siskosi on kuin pieni lapsi, joka tarvitsee kannustusta ja vakuuttelua siitä, että osaa tehdä asiat oikein ja on tarpeeksi hyvä olemaan kanssanne.

Voimia, todella paljon voimia sinulle.

-Elsa

Ilmeisesti sinulla ei ole juuri nyt ylimääräisiä voimia joita tuhlata sisareesi. Koeta välttää kommunikointia siskon kanssa tai laita asiat yksinkertaisina ja ystävällisinä tekstareina/kirjeinä jos mahdollista (voit tosiaan mainita että sairastamisen takia kirjoitat niin ei loukkaannu siitä ettet soita).

Ehkä sisarellasi on kuitenkin kotona pahasti ongelmia. Voi olla lisäksi ikäkriisiä ym. Ehkä pelkää myös yksin jäämistä. Eihän noita voi tietää jos toinen ei puhu. Inhottavin vaihtoehto lienee jokin sairaus joka tekee riitaisaksi.

Kovasti jaksamista ap:lle.

Et varmaankaan omalla toiminnallasi voi vaikuttaa siskosi käytökseen. Teillä on molemmilla rankkaa, joten ymmärrystä tarvitaan. Jaksamista!

Kiitos ystävällisistä ja kannustavista vastauksistanne. :) Psykiatri on todennut minut täyspäiseksi. Työnantaja käskytti tutkimuksiin, kun olin aina kipeä. Syy sarauksiini ei selvinnyt työterveysasemalla. Olen henkisesti normaali, mutta sairastan vaikeaa syöpää.

Kiva psykiatri, jota olen tavannut myöhemmin itsenäisesti saatuani diagnoosini (aivoaneurysma ja verisyöpä) kahden viikon välein. Seuraavan kerran saatuani mahdollisen kuolemantuomion tammikuussa 2012. Kävin hänen luonaan hiljattain maksani hyljintäreaktioni vuoksi. Älykäs ja hauska vanhempi mies, joka sopisi hyväksi ystäväksi. Keskustelumme ovat aina hyvin mielenkiintoisia. Ehkä psykiatrinkin on mukava tavata ihmisiä, jotka eivät ole masentuneita.

Pahoittelen viestissäni olleita kirjoitusvirheitä. Näen erittäin huonosti, koska olen saanut suuren kortisonikuurin maksani ja munuasteni hyljintäreaktioon. Tilanne alkaa nyt onneksi korjaantua.

Olen lähettänyt sisarelleni useita tekstiviestejä, joissa olen kertonut hänelle, etten tarkoita häntä kohtaan mitään pahaa.

Hän huusi minulle myös sen vuoksi, että kerjään häneltä rahaa. En tee sellaista. Elän tilapäisellä työkyvyttömyyseläkkeellä, joka on tietenkin huomattavasti palkkaani pienempi summa. Työnantajani irtisanoi minut joulukuussa 2012, koska olen sairauslomalla. Kaikenlaista sattuu elämässä.

Ostan vuosittain sisareni perheelle syntymäpäivä- ja joululahjat. Vien aina lapsille tuliaisia, kun menen käymään. Olen vuosikausia kulkenut sisartani auttamassa 6-7 tunnin matkan päässä. Pyykkään, siivoan, tiskaan, kokkaan ja hoidan lapsia. Olin auttamassa 1-2 viikkoa häntä lasten (nyt 10, 8 ja 5) synnyttyä.

Saan sisareltani syntymäpäiväksi ja jouluksi lahjan eli vien heille huomattavasti suuremmalla summalla viemisiä. Siksi en ymmärrä hänen reaktiotaan. Olen puhunut rahatilanteestani hänelle, koska hän on sisareni. Vain ja ainoastaan siitä syystä.

Hän on maksanut toisinaan matkojani, jotta pääsen heille siivoamaan. Elän yksin Helsingissä, joten asumiseen menee suuri summa rahaa.

Sisareni tiuskaisi minulle, että ajattelemme eri tavalla, kun kummastelin hänen reagointiaan minuun. Kaikki muut ovat hänelle ystävällisiä. Vain minä olen kamala.

Hän pelasti henkeni viime elokuussa luovuttaessaan minulle luuydinsiirteen. Olen hänelle tapahtuneesta äärettömän kiitollinen. En tiedä vielä, selviänkö sairaudestani, mutta toivon niin. Olen hyvin nuori potilas, joten minulla pitäisi olla hyvät mahdollisuudet. Elimistössäni tapahtuneista tuhoista huolimatta.

Sisareni on toisinaan hyvin katkera mm. maanviljelijöiden saamasta kohtelusta. Hän masentuu, joten suosittelin juttelemista lääkärin kanssa. Jotenkin minusta tuntuu, että hän on tottunut pitkäaikaiseen apuuni ja häntä sapettaa, etten ole voinut vierailla heillä viimeiseen pariin vuoteen auttamassa. Auttaisin mielelläni, jos voisin.

Olin hyvin heikko talvella rajun anemian ja kortisonin jälkeisen säryn vuoksi. Niveleni särkivät 3,5 kuukautta. Heräsin siihen, että kämmeneni tai polveni kouristelivat. Kun kerroin tilanteesta siskolleni, hän tiuskaisi minulle, etten ole ainoa sairas ihminen. En väittänutkään olevani. Minulla on raju syöpä ja mahdollisesti hyvin lyhyt elinaikaennuste.

Kävimme viikko sitten tapaamassa vanhempiamme. Matkustin aikaisella junalla määräasemalle. Olin niin heikko, että putosin lähtölaiturilla portaista ja kassini vieri pitkin maata. Takanani kävellyt mies antoi laukkuni konduktöörille, joten pääsin kiipeämään vaunuun tukemalla käsilläni. Suuntasin perillä Hulluille Päiville ja ostin ruokaostokset. Ne painoivat niin paljon, että pääsin juuri ja juuri taksiin niiden kanssa. :) Suuntasin vanhemmilleni taksilla.

Perillä siivosin hieman, kokkasin ja tiskasin. Siskoni perhe tuli paikalle ja äiti lähti siskon kanssa pankkiin. Sisarestani tulee äidin uskottu mies tms. Siskoni soitti minulle ja pyysi, että kehottaisin äitiä pukemaan. Äiti vaelsi ympäri asuntoa touhuten kaikkea muuta. Pyytäessäni häneltä viidennen kerran, että hän laittaa päälleen, hän tiuskaisi minulle vihaisesti. Muistisairas, joten kestin tilanteen. Hän on muuten hyvin herttainen nykyään.

Söimme siskon perheen kanssa. Lapset kritisoivat hidasta ruoanlaittoani. :) Olen todella hidas, koska en pidä kokkaamisesta ja minua väsytti. Ruoan jälkeen tiskasin ja pyykkäsin.

Tarjoilin ruoan myöhemmin vanhemmilleni ja sisarelleni. Tiskasin astiat.

Siskoni perhe lähti kylpylähotelliin uimaan ja nukkumaan. Olisin mielelläni lähtenyt mukaan, mutta en saa uida uimahalleissa tartuntariskien vuoksi. Nukuin vanhemmillani.

Aamulla siskoni perhe tuli paikalle. Olin pyytänyt, että he tulevat kaupan kautta ja ostavat vanhempien tarvitsemia tuotteita. Kuuntelin uudet rähinät perheen vaivaamisesta.

Pesin vielä koneellisen pyykkiä.

Pyysin, että saisin imuroida vanhempieni kodin, koska siellä oli todella pölyistä. Isäpuoli säästää kuluissa, joten siivoojaa ei tilata. Hän maksaa kotipalvelun käynneistä 1400 euroa kuukaudessa eli suuren summan. Ymmärrän, ettei häntä kiinnosta siivous. Syöpäsairas äiti kulki ympäri kotiaan ja nyppi matoilta käsin pölyä. Tilanne suretti minua, joten päätin imuroida.

Sain luvan. Sisareni perhe seurusteli lastensa ja vanhempiemme kanssa. Kesken siivouksen kuulin kärttyisän huomautuksen "Kun tuolla kestää siivous tosi kauan, niin emme ennätä vaatekauppaan". Kello oli siinä vaiheessa 12. Sisareni - saati hänen miehensä - ei auttanut minua mitenkään. Lapsilta tuli runsaasti kommentteja työstäni. Osa kommenteista oli täysin asiattomia.

Sisareni tai hänen miehensä eivät osallistuneet taloustöihin mitenkään.Minä pidän siivoamisesta, joten tilanne oli ok. Olin sairaana surkean hidas, joka oli tietenkin haitta.

Totesin heille, että pääsen asemalle myös junalla tai bussilla. He voivat lähteä ihan koska tahansa. He eivät lähteneet, vaan veivät minut lähtöasemalle. Hyvä niin.

En saanut lähtiessä talvikenkiä jalkaani, koska jalkani olivat turvonneet palloiksi. Äiti lainasi feikkicrocksinsa, joten tepastin tieheni turkooseissa kengissä. :D Laukku säilöön asemalla ja hieman lisää tavaratalokiertelyä. Noin vastamyrkyksi.

Hematologi soitti, kun olin junassa. Hän käskytti minut Meilahteen tutkittavaksi turvonneissa jaloissa piilevän tulppariskin vuoksi. Menin yöllä sairaalaan. Monenlaisia kokeita, keuhkokuvat ja reisien ultraus. Mitään ei löytynyt, joten en saanut hoitoja. Olin sunnuntaiaamuna kotona jo kahdeksalta.

Soitin eilen sairaalaan pöhöjaloistani, koska mitkään kengät eivät mahtuneet enää jalkaani. Sain onneksi diureetteja (anteeksi keskustelutason aleneminen), joilla hoidin pois turvotusta. Painoin aamulla kolme kiloa vähemmän eli tilanne on paranemassa. :)

Juttelin eilen siskoni kanssa ja yritin puhua tapahtuneesta. Hän tiuskaisi minulle, että huudan jälleen hänelle. Lähetin vielä sähköpostin, jossa toivon saavani vastauksen muutamaan vanhempiini liittyvään asiaan. Toivon todella, että tilanne järjestyy.

Minulla on vain yksi, minulle erittäin tärkeä sisar, jota olen vuosikausia auttanut hyvin monella tavalla.

Onneksi olen heinäsirkkaluonne, jota murheet harvemmin rasittavat. En kestä parisuhteen päättymistä, mutta taudeista yms. selviää aina jotenkin. Suren lähinnä sitä, mitä pienille lapsille tapahtuu tässä maailmassa. Olen ajatellut mennä toivuttuani auttamaan Meilahden sairaalan lähellä oleville perhetalöille, joissa asuu syöpäsairaiden lasten perheitä. Voisin järjestellä paikkoja ja vaikka lukea lapsille. Infektioriskin vuoksi se ei vielä onnistu.  

Pahoittelen pitkää viestiäni. Tilanne on ollut jo pitkään aika vaikea.

Mikäs tarinan kertoja sä oletkaan? Sisarellasi on varmaan sama sairaus kuin äidillänne, anna olla sen vaan rauhassa, turhaan tuputat neuvojasi ja muita apujasi.

Tietyt asiat on pakko hoitaa yhdessä. Siksi yritän ylläpitää välit.

Mitä tarkoitit sillä, että olen tarinan kertoja? Sitäkö, että kirjoitin pitkän viestin? Kirjoitan mielelläni ja yritin vielä selventää tilannetta.

Minusta kylläkuulostaa siltä, että ei se ap:n sisko ehkä ihan syyttä suotta huuda. Ap taitaa olla aika vaativa persoona. Hän tekee ja tuppaa ja pyytää saada tehdä ja sitten korostaa päälle, kuinka sairas ja väsynyt on. Veisi se vähempikin hermot. 

Anna ap sen siskosi ihan itse ja omalla tavallaan hoitaa äitinne asioita nyt kunh

n on ottanut sen hoitavakseen. Älä mene selittämän, että pitäisi imuroida paremmin ja tyrkyttäydy imuroimaan, älä mene vihjaamaan, että äitisi kaverisuhteita ei hoideta tarpeeksi hyvin tai lääkäriä ei painosteta tarpeeksi. Älä mene laittamaan ruokaa ja knniskelemaan kasseja jos kerran et sairaudeltasi pysty. Hoida itsesi ja omat asiasi ja anna sen siskosi hoitaa loput.