Tuttavalla kuoli kaksoset kohtuun-lähetetäänkö suruvalitteluja?

Tietääkö kukaan?

Mitä luulet, surevatko he?

No sää menet sinne käymään. Ja olet läsnä. Ei viisaita sanoja.

Totta kai otat osaa suruun - eikä millään tekstarilla.Ostat kortin tai kukkia.

t.saman kokenut rv 34

Meiltä puuttuu suremisen kulttuuri. Monissa perinteisemmissä kulttuureissa kaikki tietävät oman roolinsa näissä tilanteissa.

Jos kyse on ystävästä lähettäisin kukkia ja kortin, jossa osanotto. Ja ehkä vielä tekstarin, että soittele jos haluat ja jaksat. Jos hyvästä tuttavasta niin fb-yksityisviestin osanotosta tms.

Hyvin kirjoitettu 6.Juuri sinunlaisia ystäviä olisin itse kaivannut,kun vauvani kuoli. 

T.5

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 21:24"]

Meiltä puuttuu suremisen kulttuuri. Monissa perinteisemmissä kulttuureissa kaikki tietävät oman roolinsa näissä tilanteissa.

Jos kyse on ystävästä lähettäisin kukkia ja kortin, jossa osanotto. Ja ehkä vielä tekstarin, että soittele jos haluat ja jaksat. Jos hyvästä tuttavasta niin fb-yksityisviestin osanotosta tms.

[/quote]

Ei taida tästä kulttuurista sullakaan olla paljoa tietoa. Jos kyse on ystävästä niin hänen luokseen MENNÄÄN KÄYMÄÄN henk koht eikä lähetellä mitään kukkapuskia.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 21:07"]

En yhtään tiedä toimintamallia tässä. Raskaus oli siis jo pitkällä, la joskus heinäkuussa.

[/quote]

Mitä luulet, miten haluaisit itse ystäviesi toimivan, jos sulta kuolisi vauva tai useampi kohtuun?

Nimenomaan: Ei Facessa tai sähköpostissa tai tekstiviestinä. Ihan kamalaa! :(

Pitää olla oikea ystävä ja mennä luokse. Viet vaikka omatekemää makaroonilaatikkoa.

Itseltäni on kuollut vauva ja en halunnut alkuun nähdä ketään ihmistä kuukauteen.En käynyt edes kaupassa.Ja tämä on yleistä, ihmiset reagoivat suruun eri tavoin Aluksi on myös shokki. Kaiken kaikkiaan muistaminen on tärkeää ja kortti/kukka varma valinta,koska kaikki eivät halua puhua puhelimessa tai tavata kasvokkain.Sitä voikuitenkin kysyä, että sopiiko tulla käymään tai soittaa. 

T. 5

kaikki ei perusta siitä, että mennään oven taakse pimpottelemaan kun itkee silmät päästään.  laita kukat ja kortti. tekstarilla vaikka kysyt, jos voit olla avuksi, voitko toimittaa ruokaa vaikka tiistaina alkuillasta. surutalossa voi riittää rappaajia ja useimmat kieli pitkällä kalastelevat yksityiskohtia miten kaikki tapahtui.

Pääasia, että huomioit hänen suuren surunsa jollain tapaa, otat siihen osaa.

Kun synnytin oman kuolleen vauvani, toisella puolen Suomea asuva sisareni lähetti miehensä kanssa kauniin, valkoisen kukkalähetyksen pienen kortin kera. En osannut odottaa sitä mutta se lämmitti mieltä. Puhuimme toki paljon puhelimessa mutta ne kukat olivat mielestäni kaunis ele.

Mä en suosittele menemään käymään ellei kyseessä erittäin läheinen ystävä. Suremiseen tarvitsee tilaa.

Kiitos vastauksista! Kyse on tuttavista, joiden kanssa emme ole tekemisissä paljoa. Lähinnä tapaamme kaveripiirin yhteisissä juhlissa. Laitan kortin menemään, luulen että meidän tapauksessa se on sopivaa.

olinpa tosiaan typerä kun aloin tätä edes kyseenalaistaa; tottakai täytyy ottaa osaa. Miten ummikko sitä itse onkin ettei tällaista tajua. Tai ehkä se tuntuu niin ahdistavalta ettei sitä haluaisi edes ajatella vaan unohtaa:(

osanotot kaikille vauvansa menettäneille!

ap

Kortti on oikein hyvä idea. Kaikki tuttavien osanottoeleet lämmittää kuitenkin mieltä, vaikka siinä tilanteessa tuntuvat pieneltä asialta, mutta on niistä silti apua. Omien kaksosteni kanssa kävi noin kahdeksannella kuulla ja paljon tuli osanottoja.

Minua ei ainakaan kukaan muistanut, enkä sellaista odottanutkaan. Oudolta olisi tuntunut. Tuo oli oma asiani. Tosin eräs lähisukulainen levitti tietoa turhankin rivakasti. Itse en lähettelisi enkä veisi yhtään mitään. Jutella voisin, jos ko. Tuttava haluaisi.

Itse en ole ollut vastaavassa tilanteessa, mutta koen että sellaiset "ilmoita jos tarvit apua" tyyppiset tarjoukset ovat vähän tympeitä ja tuntuvat retorisilta. Itse kun tarvitsin paljon apua raskauden loppuvaiheessa (olen yksin) ja alkuvaiheess kotiinpäästyä, niin parhaimmat ja lämmittävimmät avuntarjouksety olivat mietittyjä ja kohdennettuja. "Sopiiko että tullaan luomaan sun lumet lauantaina".

Soittele jos haluat jutella tekstari on mun mielestä hyvä. Nykyään kaikilla on niin kiirettä, että jo lupaus kuunnella tosien murheita on paljon - noin päin kun tekee niin ei ole kuitenkaan änkeämässä juttelemaan jos toinen ei jaksa.

Meillä taitaa olla ap:n kanssa yhteinen tuttu, vauvat kuolivat eilen? Kurja juttu. En ole ikinä ajatellut että monikkoraskaudet ois niin riskialtista, mutta jotain on nyt tapahtunut kun näin kävi. Emme ole niin läheisiä, että lähettäisin kortin tai kukkia, olen vain muistanut rukouksissa. En ole kovin uskonnollinen ihminen, mutta tämä juttu kolahti, tiesin miten paljon he vauvoja odottivat...

Osanotot minultakin kaikille vauvansa menettäneille. Ei sitä varmasti voi ymmärtääkään sellainen, joka ei ole itse sitä kokenut.