Mitä sanoisit miehelle, joka vei sinulta neitsyyden, jos hän tulisi sinua vastaan kaupassa tms.?
Kommentit (59)
Mina itseasiassa tapasin sen noin viisi vuotta sitten sattumalta lentokentalla. Olimme molemmat lentamassa Euroopan sisaisilla lennoilla. Oli ihan kiva tavata, mutta eihan meilla mitaan yhteista enaa ole. Ja hanesta oli tullut se, mista haaveilikin. Ja myos hanella oli kaksi lasta. Tosin sen vaimo oli vanhempi, kuin se, mita pidin aika yllattavana.
on niin pieni että sattumalta tapasitte...
Ja jos tilanne sallisi, juttelisin mielelläni hetken. Tiemme erosivat vuoden seukkailun jälkeen, joskin näin häntä alkuun usein koska olimme samassa kaveripiirissä. Nyt en ole vuosiin nähnyt.
Jos saisin sanoa hälle ihan mitä vaan, niin kiittäisin, että hän jaksoi odottaa minun olevan valmis, sillä eka kerrasta jäi mulle tosi hyvä fiilis, niinkuin koko seurustelustakin. Olimme molemmat 17-vuotiaita ja se oli hänellekin eka kerta.
Heips. Jokos sait siivottua avomiehes kanssa? ja että lähettäiskö käymään yksillä.. paras kaverinin on hän.....
Olihan se jannaa. En olisi ikina uskonut. Mutta tata se elama, mita vanhemmaksi tulee, sita enemman sita alkaa uskoa, etta mita tahansa voi tapahtua.
Olin itseasiassa tosi otettu, koska han tuli puhumaan mulle. No, hyvaltahan se mies naytti edelleen.
tullut ensin juttelemaan sinulle? Minusta tuo kuulostaa vaan niin ihanlta sattumalta...Vierailija:
Olihan se jannaa. En olisi ikina uskonut. Mutta tata se elama, mita vanhemmaksi tulee, sita enemman sita alkaa uskoa, etta mita tahansa voi tapahtua.
Olin itseasiassa tosi otettu, koska han tuli puhumaan mulle. No, hyvaltahan se mies naytti edelleen.
ja se olisi ollut harmi. Kylla ma sain hanen kortin ja annoin hanelle omani, mutta kuten sanottu viiteen vuoteen ei ole kuulunut mitaan.
Taytyy kylla myontaa, etta googletan hanet aina silloin talloin, etta tiedan onko han vaihtanut tyopaikkaa tai niin.
joku tarkoitushan tuossa teidän tapaamisessa oliVierailija:
ja se olisi ollut harmi. Kylla ma sain hanen kortin ja annoin hanelle omani, mutta kuten sanottu viiteen vuoteen ei ole kuulunut mitaan.
Taytyy kylla myontaa, etta googletan hanet aina silloin talloin, etta tiedan onko han vaihtanut tyopaikkaa tai niin.
Eihan meilla ole mitaan yhteista. Molemmilla on omat elamat/perheet. Mista me edes puhuittaisiin. Seurusteltiin 3 vuotta kun olin 18vee. Sen jalkeen emme edes nahneet kymmeneen vuoteen. Ja siitakin alkaa olla viisi vuotta. Mulla on kaksi lasta ja olen ollut kohta jo kymmenen vuotta naimisissa ja han myos. Tosin en voi kieltaa, etteiko olisi kiva nahda hanta kymmenen vuoden paasta uudestaan.
Ollaan nykyään naimisissa ja pikkukakkonen putkahtaa maailmaan näinä päivinä. :)
Ja täälläkin pikkukakkonen syntyy kohta!
ja hänkään tuskin minua.
Ja vaikka tunnistaisinkin, niin mitäpä sanottavaa minulla olisi.
varmaan tervehtisin jos molemmat tunnistaisivat.
Olen iloisesti yllättynyt siitä, että niin moni on naimisissa ensimmäisensä kanssa =) Olen ollut pitkään huolissani nykymaailman menosta.
Kohteliaasti moikkaisin, mutta ajattelisin että tuleekohan tosta miehestä koskaan mitään. Ite olin niin ihastunut, mutta hän ei ollut kiinnostunut kuin seksistä ja parin kerran jälkeen vaihtoi toiseen. En ole vihainen (paitsi itselleni), lähinnä tunnen sitä miestä kohtaan sääliä. Ei ole päässyt elämässä pitkälle vaikka oli silloin niin kingi.
Ja kyselisin kuulumisia... Aika harvoin nykyisin nähdään, viimeksi nähty yli vuosi sitten. Kavereiksi tai ehkäpä tuttaviksi meidän nykyisin voisi luokitella.
Esikoiseni isä ja eräs maailman ärsyttävimmistä ihmisistä