Tekivätkö vanhempanne kanssanne asioita, kun olitte lapsia? Vai olivatko vain olemassa?

Tekivät kyllä . Ja reissaisin esim. kahdestaan isäni kanssa jo ihan pienestä saakka.

Olen syntynyt 70-luvulla.

Samoin minä 70-luvulla. Kyllä tekivät. Mutta ei välttämättä leikkiä, vaan ihan arkista puuhaa, johon lapset otettiin mukaan. Esim. Pottuja olen nostanut 1v:stä asti, vaihtelevalla menestyksellä.

Olen 88-syntynyt. Eivät juuri leikkineet kanssani mutta äiti oli kyllä varsin mukana maailmassani. Muisti kaikkien lelujen nimet, ompeli niille vaatteita ja nukkekotiin esim. verhoja ja mattoja. Esimerkiksi ruokaa laittaessaan saatoin kysyä "voidaanko leikkiä kotia" ja äiti osallistui omien puuhiensa ohessa lauseella tai parilla. Isä taas aina silloin tällöin kauppaan lähtiessään kysyi, haluaisinko jonkun uuden lelun. Höpöttelyjäni myös kuunneltiin ja minuun keskityttiin. Esimerkiksi isälle elintärkeää hesaria lukiessaan hän laski sen aina pois käsistään ja katsoi ja kuunteli jos minulla oli asiaa. Muistan kuinka monen kaverin vanhemmat vaan mumisivat lehden tai käsityön tai muun tekemisen välistä jotain, oikeasti kuuntelematta yhtään ja se oli minusta outoa. Kaikenkaikkiaan ihana lapsuus itsellä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 88-syntynyt. Eivät juuri leikkineet kanssani mutta äiti oli kyllä varsin mukana maailmassani. Muisti kaikkien lelujen nimet, ompeli niille vaatteita ja nukkekotiin esim. verhoja ja mattoja. Esimerkiksi ruokaa laittaessaan saatoin kysyä "voidaanko leikkiä kotia" ja äiti osallistui omien puuhiensa ohessa lauseella tai parilla. Isä taas aina silloin tällöin kauppaan lähtiessään kysyi, haluaisinko jonkun uuden lelun. Höpöttelyjäni myös kuunneltiin ja minuun keskityttiin. Esimerkiksi isälle elintärkeää hesaria lukiessaan hän laski sen aina pois käsistään ja katsoi ja kuunteli jos minulla oli asiaa. Muistan kuinka monen kaverin vanhemmat vaan mumisivat lehden tai käsityön tai muun tekemisen välistä jotain, oikeasti kuuntelematta yhtään ja se oli minusta outoa. Kaikenkaikkiaan ihana lapsuus itsellä.

Saati sitten lapsiparat nykyään kun vanhemmilla on naama jatkuvasti  liimattu älypuhelimeen :(

Olen syntynyt -77 eivätkä vanhempani oikeastaan koskaan tehneet mitään kanssani. Joskus äiti saattoi hetken katsella lelujani tai kesällä viedä uimaan.

Ei tehty. Olin lapsi 60-70-luvun vaihteessa. Lasten piti olla hiljaa ja poissa näkyvistä. Perunanistutukseen ja -nostoon piti osallistua, mutta niitäkään hommia ei näytetty, ne piti osata. Minut yleensä häädettiin perunamaalta vaikka kuinka yritin parhaani. Muistan, että äiti luki kerran meille vähän aikaa Aku Ankkaa ja kerran lähti mukaan hiihtämään, mutta meille tuli selväksi, että ei tarvitse jatkossa pyytää. Isä ei meille lapsille puhunut juuri mitään, mitä nyt komensi ja raivosi.

Olen syntynyt - 83 ja en muista yhtään kertaa että kumpikaan vanhempi olisi tehnyt kanssani jotain tai edes erityisemmin puhunut kanssani.

Äiti kyllä pienenä jotain teki ja varmaan isompanakin jotain. Isä oli lähinnä töissään ja hyvin harvoin oli sillai läsnä.

Kuitenkin aikuisena tajusin että olen isän kanssa läheisempi henkisellä tasolla.

Olen syntynyt 1960-luvun lopussa. Vanhempani eivät koskaan leikkineet kanssani, mutta muuten tekivät asioita kanssani kyllä. Isä kuljetti minua autolla harrastuksiin, vei uimakouluun ja perheen kanssa kävimme muutamilla ulkomaan matkoilla. Aika paljon esim. kesäisin olimme vanhempieni ystävien mökeillä, ja siellä oli samanikäistä seuraa meille lapsille. Siellä sitten yhdessä grillattiin, ajeltiin veneellä, uitiin yms. Linnanmäellä ja Korkeasaaressakin kävin useamman kerran lapsena. Vanhempani eivät ajaneet laitteissa kanssani, mutta ajelin sitten kaverini kanssa, joka oli mukana. 

Mieheni on syntynyt samoihin aikoihin, ja hänen kanssaan ei koskaan tehty mitään, eikä viety minnekään. Hän ei osaa edes oikein uida, koska vanhemmat eivät vieneet häntä minnekään rannoille tai mökeille kun hän oli pieni, ja sitten kun alkoi olla tarpeeksi vanha menemään kavereiden kanssa, ei oikein enää kehdannut, kun ei osannut. 

70-luvun puolivälissä syntynyt: maatalon töitä tehtiin. Oli se yhteisöllistä koko perheenä nostaa perunaa, ja lajitella sitä läpi talven. Olla mukana, kun se jaettiin suurkeittiöihin. Myöhemmin perunaa alettiin kuorimaan ennen toimitusta. Eläimiä hoidettiin. Heinätöissä autettiin. Mut aika kultaa muistot, tuskin se läheskään aina niin kovin mukavaa oli. Lisäksi pelkään, että siirrän työnteon eetosta omiin lapsiini.

Työnteon lisäksi isäni luki meille aku ankkaa.

Eivät tehneet juurikaan. En muista heidän osallistuneen leikkeihin oikeastaan koskaan. Iltasatuja muistan heidän lukeneen joskus hetken aikaa, mutta se taisi loppua aika lyhyeen. Hyvin harvoin pelasimme ehkä jotain lautapeliä tai kävimme uimahallissa tai kirjastossa. Noissakin paikoissa oli usein vähintään sisko tai kaveri mukana ja lapset olimme keskenämme, aikuiset itsekseen. Hiihtoretkillä käytiin lapset mukaan pakotettuina.

Olen syntynyt '90.

Syntynyt 74. Eipä juuri tehty mitään yhdessä koko perhe.

Oli kyllä yhteiset ruoka-ajat, mutta silloin ei saanut puhua. Tv:tä katsoivat illat ja lukivat kirjaa.

Lapsena käytiin kerran kesässä koko perhe rannalla. Jo 9-vuotiaasta oken käynyt itse uimahallissa.

Eipä ihme ettei nyt aikuisenakaan löydy yhteistä tekemistä.

Mukavat lapsuusmuidtot liittyvät serkkujen kanssa puuhailuun.

Oon 90 luvulla syntyny ja ei tehny. Reissuissa käytii kyllä joka vuosi mut sielläki vanhemmat keskitty itseensä ja me lapset kuljetti itsenäisesti. On outoa nykyään kattoa ku joissakin perheissä vanhemmat oikeasti leikkii lapsiensa kans ja muutenki huomioi niiden olemassa olon. Itse lapsena vaa kammoksuin jokasta aikuista koska aikuiset, jopa vanhemmat oli nii vieraita. Väkisin tulee mulle ajatus et noita lapsiahan ahdistaa ku joutuu olee aikuisen seurassa. Sitte tajuan et hehä just näyttää onnellisilta ja viihtyy hyvin..

Olen syntynyt 1970-luvulla, eikä vanhemmat kauheasti meidän lasten kanssa mitään tehneet. Ruokkivat ja tarvittaessa komensivat.

Mutta en osaa edes pitää mitenkään huonona asiana tuota, oppipa sitä mielikuvitusrikkaaksi ja oma-aloitteiseksi.

Kyllä, olen syntynyt 60-luvulla ja vanhemmat 40-luvulla.

Ehkä enemmän päinvastoin eli lapset tekivät vanhempien kanssa. Minäkin olen 70-luvun lapsia ja silloin lapset osallistuivat vanhempien töihin maalla. Yhteistä tekemistä oli taimikonhoito, polttopuiden kerääminen/sahaaminen/pilkkominen, kasvimaanhoito, marjojen pomiminen, peltotyöt, rakennusten kunnostaminen, leipominen, ruuanlaitto, suursiivoukset jne. Minun lapsuudessani lapset eivät ehtineet leikkimään kuten nyt, yhteinen tekeminen kun vei paljon aikaa. Osasin jo 6v iässä siististi parsia villasukanpohjan ja 7v iässä sekoittaa punamultamaalia oikeissa ainessuhteissa.

Ja me olimme sitä kylän varakasta väkeä, jolla oli 2 autoa, puhelin, televisio ja kesämökki. Olisi ollut varaa siihen, että joku muu olisi palkattu vaikka aitaa maalaamaan.

Tavallaan - minulle lähinnä sanottiin, että älä puhu niin paljon tai älä puhu niin paljon...

No ei leikitty yhdessä, mutta tehtiin töitä yhdessä.  Opetettiin kitkemään, mattoja pesemään siivoamaan, leipomaan ja ruuan tekemiseen .   Joskus hiihdettiin .

80- luvulla syntynyt, eikä ikinä vanhemmat tehnyt mitään. Yhden kerran isän kanssa käynyt kalastamassa ja kerran äiti vei maauimalaan uimaan. Ei muuta. Vanhempien motto oli, että "lapsi saa näkyä, mutta ei kuulua", jota hoettiin joka välissä. Usein hätistelivät pihalle leikkimään ja 4vuotiaasta lähtien olinkin useimmiten yksin pihalla tai kavereiden kanssa.

Ensin meinasin vastata, että eivät tehneet, mutta luettuani muut vastaukset huomaan, että kyllä tekivät. Asuttiin maalla, joten aina oli jotain puuhaa, jossa olin aikuisten mukana. Peruna- ja kasvimaan hoitoa, pihan laittoa, marjojen poimimista, pyörälenkillä käyntiä, äidin kanssa leipomista ym. Ja olin paljon isäni mukana hänen työmaillaan ja käytiin katsomassa pesispelejä ja muita urheilukisoja. Ja kirjastossa käytiin usein äidin ja isän kanssa. Vanhemmat kuskasivat harrastuksiin, ja tulivat katsomaan jos meillä oli kotipelejä. Vm. - 81.