Tekivätkö vanhempanne kanssanne asioita, kun olitte lapsia? Vai olivatko vain olemassa?

Kyllä. Olen aika vaatimattomista oloista. Sain kuitenkin kokea paljon läsnäoloa, yhteistä tekemistä ja keskustelua. Olen vasta myöhemmin ymmärtänyt miten henkisesti rikas lapsuus minulla olikaan.

Olen 70-lukulainen ja kyllä tekivät, erityisesti äiti mutta isäkin. Mun kanssa pelattiin, luettiin, askarreltiin. Käytiin uimassa viikottain, hiihtämässä ja luistelemassa säännöllisesti. Retkeiltiin, matkustettiin ja shoppailtiin. Olin ainoa lapsi. 10 ikävuodesta eteenpäin tein kuitenkin monia em asioita kavereiden kanssa, joten tietyt jutut jäivät vanhempien kanssa vähemmälle. Olen edelleen tosi läheinen molempien kanssa.

Kyllä tehtiin paljon asioita yhdessä ja leikittiinkin. Olen syntynyt -66 ja koen että minulla on ollut tosi hyvä lapsuus.

Olen -83 syntynyt, lisäksi kaksi vanhempaa sisarusta parin vuoden ikäeroilla löytyy meidän perheestä.

Vanhemmat ei juuri leikkineet sisällä meidän kanssa, vaan me lapset leikittiin keskenään. Pihaleikkejä koko perheellä joskus talvisin, lisäksi käytiin luistelemassa yhdessä, uimareissuilla ja metsäretkillä paljon. Myöhemmin alettiin käydä urheilutapahtumissa koko perheellä.

-78 syntynyt. Eivät leikkineet ja jotenkin huonosti muistikuvia muutenkaan lapsuudesta. Meillä oli kesämökki ja kai me lapset vain olimme keskenämme ja kavereidemme kanssa. Vanhempani olivat hyvin kiireisiä töissään. Meillä oli joskus kodinhoitajia joiden kanssa vietin aikaa.

Syntynyt -70. Ei ehkä niinkään leikitty vanhempien kanssa, mutta kotitöitä tehtiin yhdessä. Me jo pienenä tietysti siivosimme ja olimme perunapelolla ja marjanpominnassa mukana. Isä jakeli sivutöikseen sunnuntaisin postia, ja olimme joskus hänen mukanaan, vaikka pitikin herätä jo kukonlaulun aikaan.

Toki kävimme yhdessä sukulaisissa ja paljon mummolassa maatilalla, sekä rantakalailloissa ja pilkkikisoissa jne. Enemmän puuhailimme me sisarukset keskenämme, serkkujen kanssa ja kavereiden kanssa.

Silloin oli paljon lapsia, eikä lasten perään katsottu samalla tavalla kuin nykyään. Aika vapaata oli elämä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 88-syntynyt. Eivät juuri leikkineet kanssani mutta äiti oli kyllä varsin mukana maailmassani. Muisti kaikkien lelujen nimet, ompeli niille vaatteita ja nukkekotiin esim. verhoja ja mattoja. Esimerkiksi ruokaa laittaessaan saatoin kysyä "voidaanko leikkiä kotia" ja äiti osallistui omien puuhiensa ohessa lauseella tai parilla. Isä taas aina silloin tällöin kauppaan lähtiessään kysyi, haluaisinko jonkun uuden lelun. Höpöttelyjäni myös kuunneltiin ja minuun keskityttiin. Esimerkiksi isälle elintärkeää hesaria lukiessaan hän laski sen aina pois käsistään ja katsoi ja kuunteli jos minulla oli asiaa. Muistan kuinka monen kaverin vanhemmat vaan mumisivat lehden tai käsityön tai muun tekemisen välistä jotain, oikeasti kuuntelematta yhtään ja se oli minusta outoa. Kaikenkaikkiaan ihana lapsuus itsellä.

Samantyyppinen kokemus itsellä. Ei meidän kanssa leikitty niin kuin nykylapset odottavat vanhempien tekevän, mutta elettiin elämää yhdessä ja tehtiin yhdessä yhteisen elämän asioita. Kun vanhemmat lähti johonkin, me lapset mentiin mukaan, esim. mattorantaan, tai kauppaan, eikä meitä istutettu katsomaan tv:tä/pleikkaa siksi aikaa. Meitä ei myöskään laitetu hoitoon ja "lähdetty viihteelle", vaan illanistujaiset oli meidän tai toisten kotona, ja niihin otettiin lapset mukaan. 

Mieheni on kasvatettu samalla tavalla. Oma lapseni on jo aikuinen, mutta kyllä hänen kansaan tein todella paljon. Lapseni ei ollut varsinaisesti leikkijä niin että "tämä menisi tänne, ja se tulisi sieltä ja..." vaan menijä ja kokija. Miehen lapset vaativat ja mankuvat koko ajan huomiota ja jopa ihan typerää kuuntele kun miinä MÖLISEN- hommaa. El iheillä ei ole mitään asiaa, mutta keksivät jotain aivan älyvapaita kysymyksiä ja täyttävät tilaa mölinällään eivätkä kykene olemaan yhtään omissa jutuisssaan. Koko ajan ollaa vailla tekemistä. Tämä on rasittavaa, ja miehenikin sanoo aina että lapset leikkii lasten juttuja ja aikuiset tekee omia hommiaan.

Olen syntynyt 1960-luvun lopulla ja teimme kyllä paljon kaikkea yhdessä vaikka lapset tuohon aikaan saivat liikkua vapaasti ulkona jo päiväkoti-ikäisenä. Olen ollut kouluikäinen 1970-1980 -luvuilla ja teimme paljon kaikkea yhdessä silloinkin. Pelasimme lautapelejä, retkeilimme luonnossa (leipien väliin laitettiin lauantaimakkaraa ja termospullossa oli kaakaota), talvisin ulkoiltiin yhdessä, tehtiin jäämäki tai hoijakka (napakelkka), iltaisin käytiin iltakävelyllä ja katseltiin tähtiä. Matkustettiin ja telttailtiin pohjoismaissa. Joskus vain ajeltiin lähiseuduilla ja käytiin katsomassa paikkoja. Meillä oli myös isot viljelykset/kasvimaat, jotka työllistivät kesällä ja isä kävi lisäksi palkkatöissä. Äiti teki kaikenlaisia käsitöitä meille ja leipoi paljon. Osallistuimme pelloilla ja keittiössä mutta emme mitenkään ylettömän paljon. Ehdimme leikkiäkin aivan riittävästi. Meitä oli kaksi sisarusta. Mukavaa aikaa ja hyvä lapsuus. Olimme tosi suosittu vierailukohde ja meillä oli usein vieraita. Tapasimme myös sukulaisia tiiviisti vaikka oli välimatkaa. Myös omien lasteni kanssa olen viettänyt paljon aikaa aina kun mahdollista, työt ja muut velvoitteet huomioiden.

Oon 90-luvun lapsi. Vanhemmat otti mukaan omiin puuhiinsa mutta mun kanssa ei varsinaisesti leikitty. Iskä otti mukaan kuntosalille (:D) ja pelattiin katulätkää tai potkittiin palloa. Äitin kanssa leivottiin ja laitettiin kasvimaata.