Lue keskustelun säännöt.
Kun antaa miesten kohdella itseään huonosti kerta toisensa jälkeen
01.07.2020 |
Miten tällaisesta pääsisi eroon? Mulla ei näytä voimat riittävän. Kun kiinnostun jostain ihmisestä, niin ennemmin tai myöhemmin ilmenee, että kiinnostus on lähinnä minun puolella, mutta miehelle toki seksi kelpaa. Jos kelpaa edes sekään.
Ongelmana on siis se, että vaikka tiedostan tämän käyttäytymismallini ja olen satuttanut itseni riittävän monta kertaa, teen saman virheen silti aina uudelleen. En tunnu kiinnostuvan ihmisistä, jotka olisivat tasavertaisesti kiinnostuneita minusta, vaan työnnän heidät pois.
Voiko tästä oppia pois muuten kuin terapiassa? Olen aikoinaan käynyt terapiassa muista syistä useamman vuoden, mutta tosiaan tähän se ei auttanut. Luonnollisesti kärsin myös masennuksesta, itsetunto-ongelmista jne. Tuntuu että elämä on valunut ohi (perhettäkään en ehdi enää saada) näiden typerien miesjuttujeni takia.
Kommentit (36)
Kai mun on lähdettävä etsimään terapeuttia.
Tässä viimeisimmässä tapauksessa hölmönä luulin, että olin tavannut jonkinlaisen sukulaissielun. Että jos ymmärtää toista, niin silloin se ei kohtele huonosti. Se oli tyhmä luulo, kyllä mä taas olin hakeutunut sellaiseen seuraan, jota minä en ihmisenä kiinnosta. Tuntuu helkkarin pahalta huomata taas.
Ja tiedostan puutteeni, ja että huono itsetunto ei ole viehättävä ominaisuus, mutta jotenkin olen ajatellut, että mäkin kuitenkin ansaitsisin rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja ongelmia, tosin menin naimisiin 24-vuotiaana, sain kaksi lasta alle 30-vuotiaana ja erosin alle 40-vuotiaana (avioliitossa meillä molemmilla oli mielenterveysongelmia, paljon hyvin haastavia aikoja, mutta myös hyviä). Eron jälkeen en ole löytänyt pysyvää miessuhdetta, ei kaikki miehet olleet ihan hirveitä, mutta minut on aina jätetty. On ghostattu, jätetty sanoen, että on ihastunut toiseenjne. Pahimmasta suhteesta eron jälkeen on jäänyt pitkäaikaiset haavat ja epäluottamus miehiin (itseäni nuorempi mies hyväksikäytti tytärtäni, asia selvisi vasta n. 1,5 vuotta sitten tyttären ollessa jo täysi-ikäinen). Tämä pahin mies aiheutti myös itsetunnon laskua, hän arvosteli ulkonäköäni, lyttäsi luonnettani, oli mielestäni susi lampaan vaatteissa. Itsetunto ei ole koskaan ollutkaan mulla vahvoissa kantimissa. Miehet ovat olleet vain seksin perään kanssani jne. Oletusajatus loppuelämälleni on, etten löydä enää koskaan ketään, niin takkuiselta on näyttänyt. Olen käynyt terapiassa, nykyään käyn puhelinkeskusteluja, aiheena usein tuon pahimman tapauksen aiheuttamat kolhut minulle ja koko perheelleni, masennukseni, ahdistukseni. Ehkä olen jo päässyt pahimman yli, mutten ole täysin toipunut.
Ja ymmärrän myös, että tämä ruikutus ei ole kovin viehättävää, itseäni saan syyttää kun en opi. Olisi kiva kuulla onnistumiskokemuksia niiltä, jotka ovat päässeet tällaisista "ihmissuhteista" eteenpäin ja oppineet arvostamaan itseään enemmän.
Oli pakko avautua jossain, kun ei ole oikein ketään jolle puhua. Paras ystäväni on, mutta hän on kuullut näistä ongelmista monta kertaa, enkä halua kertoa kuinka taas paukutan päätäni seinään.
Vierailija kirjoitti:
Samoja ongelmia, tosin menin naimisiin 24-vuotiaana, sain kaksi lasta alle 30-vuotiaana ja erosin alle 40-vuotiaana (avioliitossa meillä molemmilla oli mielenterveysongelmia, paljon hyvin haastavia aikoja, mutta myös hyviä). Eron jälkeen en ole löytänyt pysyvää miessuhdetta, ei kaikki miehet olleet ihan hirveitä, mutta minut on aina jätetty. On ghostattu, jätetty sanoen, että on ihastunut toiseenjne. Pahimmasta suhteesta eron jälkeen on jäänyt pitkäaikaiset haavat ja epäluottamus miehiin (itseäni nuorempi mies hyväksikäytti tytärtäni, asia selvisi vasta n. 1,5 vuotta sitten tyttären ollessa jo täysi-ikäinen). Tämä pahin mies aiheutti myös itsetunnon laskua, hän arvosteli ulkonäköäni, lyttäsi luonnettani, oli mielestäni susi lampaan vaatteissa. Itsetunto ei ole koskaan ollutkaan mulla vahvoissa kantimissa. Miehet ovat olleet vain seksin perään kanssani jne. Oletusajatus loppuelämälleni on, etten löydä enää koskaan ketään, niin takkuiselta on näyttänyt. Olen käynyt terapiassa, nykyään käyn puhelinkeskusteluja, aiheena usein tuon pahimman tapauksen aiheuttamat kolhut minulle ja koko perheelleni, masennukseni, ahdistukseni. Ehkä olen jo päässyt pahimman yli, mutten ole täysin toipunut.
Voi, hirveitä kokemuksia. Toivon että sinä pääset yli noista. Jälkensähän ne aina jättää.
Tuo on kyllä perseestä, kun aina hoetaan, että kun päästät ihmisen lähellesi ja heittäydyt, syntyy aitoja kunnioittavia ihmissuhteita. Paskat. Todennäköisemmin vain haavoitut ja sinua käytetään hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai mun on lähdettävä etsimään terapeuttia.
Tässä viimeisimmässä tapauksessa hölmönä luulin, että olin tavannut jonkinlaisen sukulaissielun. Että jos ymmärtää toista, niin silloin se ei kohtele huonosti. Se oli tyhmä luulo, kyllä mä taas olin hakeutunut sellaiseen seuraan, jota minä en ihmisenä kiinnosta. Tuntuu helkkarin pahalta huomata taas.
Ja tiedostan puutteeni, ja että huono itsetunto ei ole viehättävä ominaisuus, mutta jotenkin olen ajatellut, että mäkin kuitenkin ansaitsisin rakkautta.
Ei ole siitä kyse että et ansaitsisi rakkautta. Huono itsetunto on sille esteenä. Normaalisti kun ihmistä kohdellaan huonosti, hän puolustautuu ja jos huono kohtelu jatkuu, kävellään pois ja eteenpäin. Jos on huono itsetunto ei välitä siitä miten itseä kohdellaan, kunhan muut ovat onnellisia. Se ei ole tervettä eikä viehättävää ja kaiken huipuksi altistaa kaikenlaisille hyväksikäyttäjille. Onneksi itseä voi kehittää.
Kokemuksesta oppii. Seuraavalla kerralla pistät pelin poikki heti ensimmäisestä hälytysmerkistä. Yleensä jää miettimään omia vaistojaan, puntaroimaan onko ne oikeassa. Kyllä ne on. Ja kun ensimmäisen kerran kellot soi, niin hommalle loppu.
Sitä terapiassakin opetetaan; kun opettelet rakastamaan itseäsi, osaat myös kuunnella itseäsi ja sitä, mikä ei tunnu sinusta hyvältä. Tällöin opit myös toimimaan sen mukaan, mitä sinä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta ei kiinnostu edes ne, jotka ei oikeasti saisi yhtään ketään. Ja joita en edes varsinaisesti haluaisi, mutta olisihan se kiva kun edes joku haluaisi minua, mutta kun ei. Ja se johtuu varmasti ylipainostani. Ja muka kaikenkokoiset ja näköiset naiset kelpuutetaan seksiin... ei tosiaankaan. Korkeintaan yhdeksi kerraksi.
N19
Vierailija kirjoitti:
Musta ei kiinnostu edes ne, jotka ei oikeasti saisi yhtään ketään. Ja joita en edes varsinaisesti haluaisi, mutta olisihan se kiva kun edes joku haluaisi minua, mutta kun ei. Ja se johtuu varmasti ylipainostani. Ja muka kaikenkokoiset ja näköiset naiset kelpuutetaan seksiin... ei tosiaankaan. Korkeintaan yhdeksi kerraksi.
N19
Ikäluokkaan 16-31v kuuluvissa miehissä ne rumimmatkin luulevat, että joku missitason kaunotar heidät kelpuuttaisi. Eli jos olet vain seiskan nainen niin kelpaat yhden illan jutuksi, et muuhun. Miehet on hyvin pinnallisia, kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt laskea rimaa, että onnistuisi. Ei se auta. Miehillä on outo kuvitelma, että he saavat kenet vaan.
Ikä auttaa asiaan jonkin verran. Sitä oppii olemaan yksin ja halut hiipuu.
Vierailija kirjoitti:
Musta ei kiinnostu edes ne, jotka ei oikeasti saisi yhtään ketään. Ja joita en edes varsinaisesti haluaisi, mutta olisihan se kiva kun edes joku haluaisi minua, mutta kun ei. Ja se johtuu varmasti ylipainostani. Ja muka kaikenkokoiset ja näköiset naiset kelpuutetaan seksiin... ei tosiaankaan. Korkeintaan yhdeksi kerraksi.
N19
Ei muakaan miehet kelpuuta vaikka olen nätti ja hoikka. En ymmärrä mistä kiikastaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut yksin niin pitkiä aikoja, että varmaankin myös siksi ajaudun helpommin huonoihin suhteisiin. Vaikka periaatteessa viihdyn yksinäni, niin sitten kun joskus päädyn tapailemaan miestä, huomaan miten ihanaa on olla toisen kanssa. Sen jälkeen vähitellen alkaa välinpitämättömyys miehen puolelta ja oma räpiköinti siinä tilanteessa. Pelko, että taas jää yksin. En edes ole takertuvaa tyyppiä ja annan mielelläni tilaa toiselle, kun sitä itsekin kuitenkin tarvitsen.
Tuntuu pahalta.
Sellainen havainto, että kun on saanut siipeensä, ei herkästi kiinnostu kenestäkään. Tämä on huono juttu. Nimittäin sitten kun kiinnostuu, ei haluaiai millään päästää irti kun on ollut yksin niin pitkään.
Oikeasti pitäisi toimia päinvastoin. Madaltaa kynnystä tavata ihmisiä ja tutustua heihin. Ja nostaa rimaa sillä kohtaa millaista käytöstä siltä tuttavuudelta hyväksyy. Tässä kohtaa pitäisi ensi merkeistä jo vetää johtopäätökset, jos on jotenkin epäkunnioittava, riippuvainen tai elämänhallinta hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä perseestä, kun aina hoetaan, että kun päästät ihmisen lähellesi ja heittäydyt, syntyy aitoja kunnioittavia ihmissuhteita. Paskat. Todennäköisemmin vain haavoitut ja sinua käytetään hyväksi.
Vai onko kyse pikemminkin siitä, että ottaa kontaktia vain miehiin joista tietää jo etukäteen ettei tule toimimaan pitkällä aikavälillä. Sillä tavalla ei tarvitse koskaan antaa itseään ihan täysin ja avautua ja joutua haavoittuvaksi. AP kertoi että on työntänyt pois miehiä, jotka olisivta olleet oikeasti kiinnostuneita.
Sinun ongelmasi ratkeaa sillä, että lopetat jatkuvan etsimisen.
Vierailija kirjoitti:
Sinun ongelmasi ratkeaa sillä, että lopetat jatkuvan etsimisen.
En ole varsinaisesti etsinyt. Ihastunkin hyvin harvoin. Olen viettänyt valtaosan aikuisesta elämästäni yksin. Niin paljon, etten muista miltä oikeassa parisuhteessa oleminen tuntuu.
Nyt tämä viimeisin, ns. sukulaissielu (yeah right) kiinnosti minua ihmisenä ja koska meillä on paljon yhteistä. Mutta huomasin kyllä vaaranmerkkejä alusta lähtien, jätin vain ne huomiotta, koska ajattelin että itsellänikin on puutteita. Ja kaipa myös siksi, että kaipasin yksinäisyyteen vaihtelua. Harmillisesti kun itse aloin kiintyä enemmän, hän alkoi työntää minua pois.
No, suru on surtava pois. Ainakin tunnen jotain.
Ap
Tykkäät siis jänskistä miehistä.
Sehän tuossa aloituksessa tuli jo esiin ja tavan miehet ei käy ..
Zinc
Niin tuttu tarina tällä palstalla ..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä perseestä, kun aina hoetaan, että kun päästät ihmisen lähellesi ja heittäydyt, syntyy aitoja kunnioittavia ihmissuhteita. Paskat. Todennäköisemmin vain haavoitut ja sinua käytetään hyväksi.
Vai onko kyse pikemminkin siitä, että ottaa kontaktia vain miehiin joista tietää jo etukäteen ettei tule toimimaan pitkällä aikavälillä. Sillä tavalla ei tarvitse koskaan antaa itseään ihan täysin ja avautua ja joutua haavoittuvaksi. AP kertoi että on työntänyt pois miehiä, jotka olisivta olleet oikeasti kiinnostuneita.
Tämä on totta. Alitajuisesti päädyn sellaisiin ihmisiin. Mulla on kiintymissuhdeongelma, mutta tosiaan sen parantaminen ei ole helppoa. Suosittelen muuten muillekin suhdeongelmaisille parisuhteen kiintymissuhdeteoriaan tutustumista. Ainakin itse löysin sieltä itseni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä perseestä, kun aina hoetaan, että kun päästät ihmisen lähellesi ja heittäydyt, syntyy aitoja kunnioittavia ihmissuhteita. Paskat. Todennäköisemmin vain haavoitut ja sinua käytetään hyväksi.
Vai onko kyse pikemminkin siitä, että ottaa kontaktia vain miehiin joista tietää jo etukäteen ettei tule toimimaan pitkällä aikavälillä. Sillä tavalla ei tarvitse koskaan antaa itseään ihan täysin ja avautua ja joutua haavoittuvaksi. AP kertoi että on työntänyt pois miehiä, jotka olisivta olleet oikeasti kiinnostuneita.
Tämä on totta. Alitajuisesti päädyn sellaisiin ihmisiin. Mulla on kiintymissuhdeongelma, mutta tosiaan sen parantaminen ei ole helppoa. Suosittelen muuten muillekin suhdeongelmaisille parisuhteen kiintymissuhdeteoriaan tutustumista. Ainakin itse löysin sieltä itseni.
Ap
Taas yksi aggojen selitys itselleen, kun kiertää kaikki jänsgämiehet läpi.
Zinc
Tätä kiinnitysmisongelmaa ei oltu ennen kuultukaan selitykseksi. Käyttäytymismalli on kyllä nähty tällä palstalla tuhansia kertoja.
Tätä meriselitystä ei oltu ennen kuultukaan. Selitykset vaihtuu, samat asiat pysyy.
Terapia voi auttaa. Kyse on siitä että itsetuntosi on huono ja siksi miehet kohtelee lattiarättinä. Opi vaatimaan ja nosta itsesi ylemmäs niin muutkin kohtelevat sinua paremmin.