Lue keskustelun säännöt.
Kirkosta eroaminen - junttia?
16.04.2013 |
Ennen se oli vähän hienoa jos ei kuulunut, mutta nykyään tuntuu olevan toisinpäin. Oletteko muut huomanneet tätä?
Kommentit (95)
[/quote]
Kuule, suurin osa siitä sun prosentista menee pappejen palkkaan ja kirkkorakennusten ylläpitoon. Anna se prosenttisi mieluumin suoraan niille apua tarvitseville. Tarvitaanko siinä pappeja ja seurakuntia vetämässä välistä?
[/quote]
Papit palkkoineen ja kirkkorakennukset luovat puitteet tuollaiselle toiminnalle. Esim. monet nuorisoseurat ja partiolippukunnat kokoontuvat kirkon tiloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 14:46"]
Kirkko on aina kuulunut perinteenä yläluokkaiseen elämäntapaan. Kirkosta eronneet taas ovat usein olleet niin kutsuttua white trash -porukkaa, kommunisteja, radikaaleja jne. Todellisen kristillisyyden kanssa kirkkoon kuulumisella ei välttämättä ole tekemistä.
Itse en kuulu kirkkoon, koska Suomen ev. lut. kirkko noudattaa nykyään enemmän hetkellistä muotia kuin Raamattua. Jumalaan kyllä uskon ja lapseni opetan tuntemaan Raamattua paljon paremmin kuin jossakin koulun uskonnon tunneilla oppii.
[/quote]
Haluaako joku muuten perustella miksei pidä tästä kommentistani :) ? Ekassa kappaleessa mainitsen sen, mitä todella tiedän yläluokkaisten suhtautumisesta kirkkoon. Tämä siis säätelee sitä, minkä takia kirkosta eroamista on perinteisesti pidetty "junttina".
Itse en siis tällaista muotia noudata. Mielestäni uskonnollisiin instituutioihin ei pidä kuulua vain muodin vuoksi. En myöskään vaadi lapsilleni tavallisissa koulussa opetettavaksi kristinoppia, sillä voimme opettaa sitä itsekin. Tässä käsittääkseni toteutuu liberaalien vaatimus uskonvapaudesta ja valtion ja uskonnon erottamisesta. Kouluissa opetetaan sitten eri kulttuurien ja niiden perinteiden tuntemusta ilman käännyttämistä.
En ole ajatellut onko kirkkoon kuulumattomuus hienoa tai junttia. En kuulu uskonnollisiin yhteisöihin, koska en ole uskossa. Yksinkertaista.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 14:27"]
Mielestäni on typerää olla kirkon jäsen jos sen palveluita ei käytä. Itse olen käynyt kirkossa 10 vuoden aikana ehkä 5 kertaa; hautajaiset, häät jne. Kesällä on pojan rippitilaisuus.
Jos antaisin jollekin järjestölle vuosittain satoja euroja, mutta en käy heidän tilaisuuksissaan ollenkaan niin tuntuisi aika hullulta rahan haaskaukselta. Siksi erosinkin kirkosta.
[/quote]
Minä taas en kaipaa kirkollisverolleni sen kummempaa vastinetta kuin tiedon siitä, että kirkko auttaa apua tarvitsevia, (vaikka nämä eivät kirkkoon kuuluisikaan)
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 14:34"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 14:27"]
Miten niin tyhmää olla kirkon jäsen? Itse kuulun kirkkoon, vaikken nyt koskaan jumalanpalveluksissa tms. kirkon touhuissa käy tai usko muutenkaan Jumalaan. Kirkollisveron maksan kuitenkin mielelläni (sen huiman yhden prosentin, joka palkasti lähtee!), koska sillä tehdään hyvää, jolla on oikeasti vaikutusta monen ihmisen arkeen. Esim. seurakunnan päiväkerhot lapsille ja (yksinäisille) vanhuksille järjestetään toimintaa.
[/quote]
Kuule, suurin osa siitä sun prosentista menee pappejen palkkaan ja kirkkorakennusten ylläpitoon. Anna se prosenttisi mieluumin suoraan niille apua tarvitseville. Tarvitaanko siinä pappeja ja seurakuntia vetämässä välistä?
[/quote]
Hyviä tarkoituksia nekin. Ylläpitävät arvokasta kansallisomaisuuttamme ja työpaikkoja. Ettei pappien tarvitse sinun arvokkaita verorahojasi tukien muodossa nostaa, tai museoviraston kautta kierrättää samaan lopputarkoitukseen. aattele :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 14:39"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 14:27"]
Miten niin tyhmää olla kirkon jäsen? Itse kuulun kirkkoon, vaikken nyt koskaan jumalanpalveluksissa tms. kirkon touhuissa käy tai usko muutenkaan Jumalaan. Kirkollisveron maksan kuitenkin mielelläni (sen huiman yhden prosentin, joka palkasti lähtee!), koska sillä tehdään hyvää, jolla on oikeasti vaikutusta monen ihmisen arkeen. Esim. seurakunnan päiväkerhot lapsille ja (yksinäisille) vanhuksille järjestetään toimintaa.
[/quote]
Maksaisin sen 1%:n kyllä mielellään suoraan sille lasten tai vanhusten toimintakerholle jos sellaista esim. joku perheestäni tai itse tarvitsen. Ei siinä kirkkoa välissä tarvita.
[/quote]
Niin, sinä ja sinun perhe, joillakin on erilainen asenne lähimmäisenrakkauteen. Mutta kukin omantuntonsa mukaan tietysti elämäänsä elää.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 14:27"]
Mielestäni on typerää olla kirkon jäsen jos sen palveluita ei käytä. Itse olen käynyt kirkossa 10 vuoden aikana ehkä 5 kertaa; hautajaiset, häät jne. Kesällä on pojan rippitilaisuus.
Jos antaisin jollekin järjestölle vuosittain satoja euroja, mutta en käy heidän tilaisuuksissaan ollenkaan niin tuntuisi aika hullulta rahan haaskaukselta. Siksi erosinkin kirkosta.
[/quote]
Minä taas en kaipaa kirkollisverolleni sen kummempaa vastinetta kuin tiedon siitä, että kirkko auttaa apua tarvitsevia, (vaikka nämä eivät kirkkoon kuuluisikaan)
[/quote]
Voi kun niin rikas instituutti auttaisikin niin kuten Raamatussa sanotaan. Mutta ei, isot omaisuudet ovat ja pysyvät kirkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 14:47"]
Kirkosta eroaminen on viisautta. Miksi kuulua instituutioon, jos Jumalalle voi jutella ilmankin? En minä mitään pappien puheita siihen tarvitse. Ja vähiten kaipaan tekopyhiä seurakuntalaisia käännyttämässä ja höösäämässä aatteineen.
[/quote]
Totta tuokin, mutta itse kuulun siksi, että mielelläni tuen kirkon toimintaa ja diakoniatyötä, kuin myös kirkkorakennusten kunnossapitoa veron muodossa. Tietysti rahaa voisi lahjoittaa ilman kirkon jäsenyyttäkin, mutta ennakonpidätyksen yhteydessä käy vaivattomasti.
Suurin osa minun tuntemistani kirkosta eronneista tyypeistä on juuri tällaista vähän yksinkertaisempaa porukkaa, jotka kuvittelevat olevansa jotain suuria ajattelijoita ja älykköjä, kun viljelevät kliseisiä latteuksia tyyliin "uskonto on aiheuttanut enemmän sotia ja pahaa kuin mikään muu maailmassa!!!!1111", "koulujen uskonnonopetus on aivopesua!!!!!!!!!!!" ja "vain mielisairas uskoo satuolentoihin!!!!!!1", joille ei todellisuudessa ole mitään vakuuttavaa perustaa, mutta heistä vaan sattuu tuntumaan siltä.
Itse kuulun kirkkoon, koska koen luterilaisuuden poikineen niin paljon hyvää Suomessa. Kirkoissa ei ehkä vihitä homoja ja homoille voi tulla siitä paha mieli, mutta muutoin evankelis-luterilainen kirkkomme on enimmäkseen tehnyt hyviä tekoja; auttanut paljon vähäosaisia ja inspiroinut lukemattomia ihmisiä hyväntekoon. En ehkä usko aivan samalla tavalla kuin tavanomainen kristitty, mutta uskon kuitenkin suurempaan voimaan, ihmisen sieluun, kohtaloon ja karmaan. Jos olisin jostain muualta kotoisin, niin kuuluisin varmaan paikalliseen uskontoryhmään. Näenkin uskontoryhmän ennen kaikkea yhteisönä, joka liittää hengelliset asiat osaksi paikallista kulttuuria ja tarjoaa välineitä näiden asioiden ajattelemiseen. Haluan luterilaisuuden säilyvän edelleen osana suomalaista kulttuuria ja tapaperinnettä, ja siksi kuulun kirkkoon.
Vaikka suurin osa suomalaisista ei usko, niin suurin osa tuntuu kuitenkin allekirjoittavan mukisematta kristillisiä arvoja, esimerkiksi "jokainen ihminen on samanvertainen ja ihmishenki on eläimen henkeä arvokkaampi". Näitä on vaikea kuitenkaan perustella muutoin kuin uskonnollisilla argumenteilla. Jos ihmisen arvokkuutta eläimeen nähden perustellaan kehittyneemmällä älyllä ja tunne-elämällä, niin tullaan siihen kysymykseen, onko jälkeenjäänyt tai kehitysvammainen vähemmän arvokas kuin muut? Tai kaikilla ihmisillä ei ole samanlaisia ominaisuuksia, ja jotkut ominaisuudet ovat arvostetumpia kuin muut, joten miksi toiset ihmiset eivät olisi vähemmän arvokkaita kuin toiset? Ylipäätänsä suurin osa länsimaisista ihmisoikeuksista perustuu todella vahvasti kristilliseen etiikkaan, ja nämä allekirjoittaa moni, vaikka ei allekirjoittaisikaan niiden perustaa: "Koska kaikki ovat Jumalan edessä samanarvoisia". Haluan näiden arvojen säilyvän osana suomalaista kulttuuria. Vaikka moni nykyäänkään ei mielläkkään näiden asioiden liittyvän uskontoon, niin aikaa myöden, jos näillä arvoilla ei ole enää mitään todellista perustaa, alkavat nämä arvot pikkuhiljaa unohtua. Tämä on näkyvissä jo nyky-Suomessa, vaikka montaa sukupolvea ei tarvitsekaan palata ajassa taaksepäin, kun tämä uskonnollinen perusta oli vielä vahvana pohjana näille arvoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ajattele asiaa silta kannalta, etta se olisi junttia tai ei. Asialla ei mielestani ole mitaan tekemista tallaisten asioiden kanssa. En ottaisi tatuointiakaan siksi, etta se on muotia tai jattaisi ottamatta siksi, etta se ei ole (jos olisin sellaista ottamassa). Kirkko tekee paljon hyvaa ja sen vaikutus yhteiskuntaan on ollut erittain positiivinen.
En tiedä eikä kiinnosta. Erosin heti kun olin täysi-ikäinen, koska en ole koskaan uskonut Jumalaan ja koin kirkkoon kuulumisen "valehteluksi". Miksi olisin kuulunut uskonnolliseen yhtiesöön jonka maailmaankuvaan en usko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähimmäisenrakkautta ja hyvätekeväisyyttä voi harjoittaa muutoinkin kuin kirkon kautta.
Pari juttua:
Omassa tuttavapiirissä taas kirkosta eronneet ovat etupäässä akateemisia, johtunee siitä että huomattava osa tutuistani on biologeja ja heistä 1/3 väitelleitä.
Monet ns. kristilliset arvot eivät ole pelkästään kristillisiä, vaan ovat olleet esillä jo esim. antiikin filosofeilla ja buddhalaisuudessa.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 15:53"]
Suurin osa minun tuntemistani kirkosta eronneista tyypeistä on juuri tällaista vähän yksinkertaisempaa porukkaa, jotka kuvittelevat olevansa jotain suuria ajattelijoita ja älykköjä, kun viljelevät kliseisiä latteuksia tyyliin "uskonto on aiheuttanut enemmän sotia ja pahaa kuin mikään muu maailmassa!!!!1111", "koulujen uskonnonopetus on aivopesua!!!!!!!!!!!" ja "vain mielisairas uskoo satuolentoihin!!!!!!1", joille ei todellisuudessa ole mitään vakuuttavaa perustaa, mutta heistä vaan sattuu tuntumaan siltä.
Itse kuulun kirkkoon, koska koen luterilaisuuden poikineen niin paljon hyvää Suomessa. Kirkoissa ei ehkä vihitä homoja ja homoille voi tulla siitä paha mieli, mutta muutoin evankelis-luterilainen kirkkomme on enimmäkseen tehnyt hyviä tekoja; auttanut paljon vähäosaisia ja inspiroinut lukemattomia ihmisiä hyväntekoon. En ehkä usko aivan samalla tavalla kuin tavanomainen kristitty, mutta uskon kuitenkin suurempaan voimaan, ihmisen sieluun, kohtaloon ja karmaan. Jos olisin jostain muualta kotoisin, niin kuuluisin varmaan paikalliseen uskontoryhmään. Näenkin uskontoryhmän ennen kaikkea yhteisönä, joka liittää hengelliset asiat osaksi paikallista kulttuuria ja tarjoaa välineitä näiden asioiden ajattelemiseen. Haluan luterilaisuuden säilyvän edelleen osana suomalaista kulttuuria ja tapaperinnettä, ja siksi kuulun kirkkoon.
Vaikka suurin osa suomalaisista ei usko, niin suurin osa tuntuu kuitenkin allekirjoittavan mukisematta kristillisiä arvoja, esimerkiksi "jokainen ihminen on samanvertainen ja ihmishenki on eläimen henkeä arvokkaampi". Näitä on vaikea kuitenkaan perustella muutoin kuin uskonnollisilla argumenteilla. Jos ihmisen arvokkuutta eläimeen nähden perustellaan kehittyneemmällä älyllä ja tunne-elämällä, niin tullaan siihen kysymykseen, onko jälkeenjäänyt tai kehitysvammainen vähemmän arvokas kuin muut? Tai kaikilla ihmisillä ei ole samanlaisia ominaisuuksia, ja jotkut ominaisuudet ovat arvostetumpia kuin muut, joten miksi toiset ihmiset eivät olisi vähemmän arvokkaita kuin toiset? Ylipäätänsä suurin osa länsimaisista ihmisoikeuksista perustuu todella vahvasti kristilliseen etiikkaan, ja nämä allekirjoittaa moni, vaikka ei allekirjoittaisikaan niiden perustaa: "Koska kaikki ovat Jumalan edessä samanarvoisia". Haluan näiden arvojen säilyvän osana suomalaista kulttuuria. Vaikka moni nykyäänkään ei mielläkkään näiden asioiden liittyvän uskontoon, niin aikaa myöden, jos näillä arvoilla ei ole enää mitään todellista perustaa, alkavat nämä arvot pikkuhiljaa unohtua. Tämä on näkyvissä jo nyky-Suomessa, vaikka montaa sukupolvea ei tarvitsekaan palata ajassa taaksepäin, kun tämä uskonnollinen perusta oli vielä vahvana pohjana näille arvoille.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 15:53"]
Suurin osa minun tuntemistani kirkosta eronneista tyypeistä on juuri tällaista vähän yksinkertaisempaa porukkaa, jotka kuvittelevat olevansa jotain suuria ajattelijoita ja älykköjä, kun viljelevät kliseisiä latteuksia tyyliin "uskonto on aiheuttanut enemmän sotia ja pahaa kuin mikään muu maailmassa!!!!1111", "koulujen uskonnonopetus on aivopesua!!!!!!!!!!!" ja "vain mielisairas uskoo satuolentoihin!!!!!!1", joille ei todellisuudessa ole mitään vakuuttavaa perustaa, mutta heistä vaan sattuu tuntumaan siltä.
Itse kuulun kirkkoon, koska koen luterilaisuuden poikineen niin paljon hyvää Suomessa. Kirkoissa ei ehkä vihitä homoja ja homoille voi tulla siitä paha mieli, mutta muutoin evankelis-luterilainen kirkkomme on enimmäkseen tehnyt hyviä tekoja; auttanut paljon vähäosaisia ja inspiroinut lukemattomia ihmisiä hyväntekoon. En ehkä usko aivan samalla tavalla kuin tavanomainen kristitty, mutta uskon kuitenkin suurempaan voimaan, ihmisen sieluun, kohtaloon ja karmaan. Jos olisin jostain muualta kotoisin, niin kuuluisin varmaan paikalliseen uskontoryhmään. Näenkin uskontoryhmän ennen kaikkea yhteisönä, joka liittää hengelliset asiat osaksi paikallista kulttuuria ja tarjoaa välineitä näiden asioiden ajattelemiseen. Haluan luterilaisuuden säilyvän edelleen osana suomalaista kulttuuria ja tapaperinnettä, ja siksi kuulun kirkkoon.
Vaikka suurin osa suomalaisista ei usko, niin suurin osa tuntuu kuitenkin allekirjoittavan mukisematta kristillisiä arvoja, esimerkiksi "jokainen ihminen on samanvertainen ja ihmishenki on eläimen henkeä arvokkaampi". Näitä on vaikea kuitenkaan perustella muutoin kuin uskonnollisilla argumenteilla. Jos ihmisen arvokkuutta eläimeen nähden perustellaan kehittyneemmällä älyllä ja tunne-elämällä, niin tullaan siihen kysymykseen, onko jälkeenjäänyt tai kehitysvammainen vähemmän arvokas kuin muut? Tai kaikilla ihmisillä ei ole samanlaisia ominaisuuksia, ja jotkut ominaisuudet ovat arvostetumpia kuin muut, joten miksi toiset ihmiset eivät olisi vähemmän arvokkaita kuin toiset? Ylipäätänsä suurin osa länsimaisista ihmisoikeuksista perustuu todella vahvasti kristilliseen etiikkaan, ja nämä allekirjoittaa moni, vaikka ei allekirjoittaisikaan niiden perustaa: "Koska kaikki ovat Jumalan edessä samanarvoisia". Haluan näiden arvojen säilyvän osana suomalaista kulttuuria. Vaikka moni nykyäänkään ei mielläkkään näiden asioiden liittyvän uskontoon, niin aikaa myöden, jos näillä arvoilla ei ole enää mitään todellista perustaa, alkavat nämä arvot pikkuhiljaa unohtua. Tämä on näkyvissä jo nyky-Suomessa, vaikka montaa sukupolvea ei tarvitsekaan palata ajassa taaksepäin, kun tämä uskonnollinen perusta oli vielä vahvana pohjana näille arvoille.
[/quote]
Itse olen eronnut kirkosta vain ja ainoastaan siitä syystä, etten ole uskossa enkä ole koskaan ollut. Luterilaisen kirkon dogmat ja rituaalit eivät muutenkaan puhuttele minua. Muuten minulle ei ole mitään erityistä juuri luterilaista kirkkoa vastaan. Eroamiseni ei myöskään tarkoita ettenkö usko mihinkään.
Uskontojen ja ihmiskunnan moraalin kytkökset ovat moninaiset, mutta on mielestäni aika kornia väittää, että esim. ihmisarvon kunniottaminen olisi jotain vain länsimaiseen kulttuuriin ja kristinuskoon liittyvää.
Se, etta luterilaisella kirkolla on ollut positiivinen vaikutus yhteiskuntaan ei tarkoita, etteiko muilla uskonnoilla maailmassa olisi ollut samanlainen positiivinen vaikutus. Luterilainen kirkko ilmentaa osaltaan suomalaista kulttuuria, siihen kuuluminen on osa minun suomalaisuuttani. Joidenkin muiden suomalaisuus on toisenlaista, eika tassakaan ole mitaan pahaa.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 16:17"]
Lähimmäisenrakkautta ja hyvätekeväisyyttä voi harjoittaa muutoinkin kuin kirkon kautta.
[/quote]
Tietenkin voi. Mutta ei ole yhtä oikeaa tapaa harjoittaa lähimmäisenrakkautta ja hyväntekeväisyyttä. Jotkut tekevät sitä kirkon kautta, toiset ilman kirkkoa. Ja kumpikin tapa on ihan yhtä ok.
Ihmisten välinen tasa-arvo, naisten ja lasten oikeudet, köyhien ja sairaiden auttaminen jne. ovat osa kristillistä maailmankuva ja kristinuskon kautta tämä oppi on tullut meidän kulttuuriimme.
Antiikin Kreikka oli ehkä ihanan demokraattinen paikka muutamille vapaille miehille, muttei esimerkiksi orjille, lapsille tai vammaisille. Platonia ja Aristotelestä suurin osa tuntee ainakin vähän.
Kuinka moni ajattelee, että hyveellistä toimintaa on tunnistaa fyysisesti kelvoton lapsi, jotta hänet voidaan surmata? Kristinuskon myötä länsimaissa hyvin harva ajattelee näin, mutta vähitellen uskonnon häviämisen myötä voidaan hyvinkin päätyä näihin vanhoihin arvoihin. Merkkejä tästä jo on: http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288452267304.html
Sinänsä toisen tappaminen ei ole luonnotonta eikä kaikissa kulttuureissa ihmisiä pidetä tasa-arvoisina.
Ei-kristillisissä kulttuureissa ihmisten epätasa-arvo, vahvemman tai rikkaamman oikeus tappaa toinen, silmä silmästä -tyylinen kostoajattelu jne. on osa kulttuuria. Hindulaisuus, kungfutselaisuus, Hammurabin laki, totalitarististen valtioiden ateismi jne. ovat kristinuskon kanssa eri linjoilla.
Seuraavaan kulttuuriin kuuluu luonnollisena se, että aikuiset harrastavat seksiä lasten kanssa: https://en.wikipedia.org/wiki/Pitcairn_sexual_assault_trial_of_2004
Myönnän, että tuen ihan mielelläni lähetystyötä, jolla pyritään levittämään kristinuskon maailmankuvaa ja "tuhoamaan" tällaiset kulttuurit :)
Jos länsimaiset ihmiset kieltävät Kristuksen, katoavat vähitellen myös Kristuksen opetukset.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 16:17"]
Lähimmäisenrakkautta ja hyvätekeväisyyttä voi harjoittaa muutoinkin kuin kirkon kautta.
[/quote]
Toki. Ei kai kukaan ole muuta väittänyt. Se on vain yksi helppo muoto.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 16:31"]
[/quote]
Itse olen eronnut kirkosta vain ja ainoastaan siitä syystä, etten ole uskossa enkä ole koskaan ollut. Luterilaisen kirkon dogmat ja rituaalit eivät muutenkaan puhuttele minua. Muuten minulle ei ole mitään erityistä juuri luterilaista kirkkoa vastaan. Eroamiseni ei myöskään tarkoita ettenkö usko mihinkään.
Uskontojen ja ihmiskunnan moraalin kytkökset ovat moninaiset, mutta on mielestäni aika kornia väittää, että esim. ihmisarvon kunniottaminen olisi jotain vain länsimaiseen kulttuuriin ja kristinuskoon liittyvää.
[/quote]
Minä taas oikeastaan kuulun kirkkoon ainoastaan kirkollisveron ja kirkon harjoittaman diakoniatyön takia. Vaikka uskoni on erittäin häilyvä ja kiinnostuksen kohteeni siinä aihepiirissä kohdistuvat kaikkiin uskontoihin, siis mielenkiintoisina ilmiöinä ja teorioina, maailmankäsityksinä.
Kirkosta eroaminen on viisautta. Miksi kuulua instituutioon, jos Jumalalle voi jutella ilmankin? En minä mitään pappien puheita siihen tarvitse. Ja vähiten kaipaan tekopyhiä seurakuntalaisia käännyttämässä ja höösäämässä aatteineen.