Pettämisen jälkipyykki
Mies petti minua 11 vuoden yhdessäolon jälkeen. Kehitti tunnesuhteen toiseen naiseen ja jätti minut, mutta katui muutamissa päivissä ja kyseli olisiko meillä mahdollisuutta vielä pelastaa suhteemme.
Mulla on tunne, että mulla ei ole työkaluja tästä selviämiseen. Olemme päättäneet katsoa josko onnistuisimme pelastamaan suhteemme, mutta olen alkanut saamaan paniikkikohtauksia
vaikka mulla ei ole koskaan ennen niitä ollut. Kun yritän läpikäydä tapahtunutta miehen kanssa, hän raivostuu jos hetki pitkittyy. On selittänyt syyllisyyden olevan niin piinaava, ettei jaksaisi ajatella tekojaan viikon jokaisena päivänä ja tuntina. Suuttuessaan hän hylkää minut taas sanoen ettei rakasta eikä halua selvittää asiaa. Rauhoituttuaan on toinen ääni kellossa.
Olen ymmälläni ja ihan sekaisin. Rakastaako hän, eikö rakasta. Miksi olen yhtäkkiä kuin heittopussi? Miksi minulle huudetaan ja ollaan julma kaiken sen jälkeen mitä hän on itse tehnyt? Miten luotettavasta, rauhallisesta ja kivasta miehestä on tullut tällainen? On kuin en tuntisi puolisoani enkä saa otetta enkä kontaktia. Hän selkeästi elää 50 kriisiä, mutta miksi minä joudun maksumieheksi tässä kriisissä? Olen viimeisten kuukausien aikana kohdannut sellaista julmuutta, kylmyyttä, piittaamattomuutta ja laiminlyöntiä etten olisi ikinä kuvitellut hänen edes pystyvän moiseen.
Hän on syönyt edeltävät kuukaudet unilääkettä ja saanut/ottanut toisen ihmisen reseptilääkkeitä ahdistukseen. Voiko tällaset lääkekombot, kriisit ja syyllisyys oikeesti pistää jonkun mielentilan niin sekaiseksi ettei se oikein tiedä mitä tekee ja elää kuin sumussa. Väittää ettei muista lähettäneensä tiettyjä kovia tekstiviestejä eroomme liittyen jne.
Koen että olen itse sisäisesti balanssissa ja vahvaitsetuntoinen. Olen sairastanut menneisyydessä pitkän masennusjakson ja tuolloin mies jaksoi pitää minusta huolta ja olla lempeänä vieressä. Huolettaa kuitenkin noi vasta alkaneet paniikkikohtaukset. Ne ilmestyivät kun kuulin miehen kuljetelleen salarakastaan mm. meidän kotona sekä muilla kiinteistöillä. Jotenkin koko elämäni ja omat turvapaikkani on räjäytelty ilmaan. Aika parisuhdeterapiaan on varattu joten ammattiapua on tuloillaan, mutta sinnekin vielä pitkä aika lomien takia.
Kommentit (14)
Tsemppiä ! Onneksi ootte varannut terapian. Oot vahva ja joustava ihminen, kun olet valmis selvittämään asian ja jatkamaan. Ehkä joku yksilöterapia auttaisi sinua myös noihin paniikkikohtauksiin? Tai vaikka kriisikeskukselle juttelemaan ? 5kertaa voi siellä käydä, itselläni hyvä kokemus
Ei, en olekaan kiirehtimässä päätöstä, mutta tämä mitä nyt elän on todella raastavaa. En voi uskoa sitä, että nuo kaksi pisti oikeasti pilkkeeksi ja palasiksi 3 ihmisen mielenterveyden.
Luuletko, että lääkkeet ovat oikeasti valhe? Voihan toki ollakin, mutta ihmettelen kovasti miten tällanen valhe edes keksitään. Unilääkkeitä olen hänen itse ottavan (ovat myös mielialalääke).
Huilu yhä kirjoitti:
Ei, en olekaan kiirehtimässä päätöstä, mutta tämä mitä nyt elän on todella raastavaa. En voi uskoa sitä, että nuo kaksi pisti oikeasti pilkkeeksi ja palasiksi 3 ihmisen mielenterveyden.
Luuletko, että lääkkeet ovat oikeasti valhe? Voihan toki ollakin, mutta ihmettelen kovasti miten tällanen valhe edes keksitään. Unilääkkeitä olen hänen itse ottavan (ovat myös mielialalääke).
Lääkkeet ovat varmasti totta, mutta eivät ne aiheuta tuollaista muistamattomuutta. Tiedän kun olen käyttänyt niin monenlaisia lääkkeitä itse. Jos on ollut niin sekaisin että ei muista niin viesti olisi ollut yhtä kirjoitusvirhettä josta ei ota selvää mitä siinä lukee. Sitä tarkoitin. Minusta kuulostaa että puolisosi ei myönnä itselleen että on tuhonnut suhteenne eikä ota vastuuta oikein mistään.
Mitä hyötyä suhteeseen jäämisestä on sinulle? Raha, lapset? Muista, että teot kertovat enemmän kuin sanat. Jos mies pettää, valehtelee, riehuu, pilkkaa ja syyllistää sinua omista virheistään, niin ei se kyllä rakkaudesta kieli. En todellakaan jäisi tuollaiseen suhteeseen. Oma mielenterveyshän siinä vain menee. Eikä mies edes vaikuta kovin katuvalta, kun ei ole nöyrää poikaa eikä yhtään edes yritä säädellä käytöstään.
Oletpa pa*kamaiseen tilanteeseen joutunut. Toivottavasti vaan itsetuntosi kestää. Terapia lie hyväksi, jos mies pystyy sen ottamaan vastaan, eikä taas "kiukustu". Nuo lääkepölyt ei kuulosta hyvältä. Mies on kuin päivänkakkara; rakastaa, ei rakasta, rakastaa...aikamoista kieputusta.
Olisi mielenkiintoista kuulla tästä ihastuksesta/koko tilanteesta lisää, mutta ei kysellä, ei, tekee sulle varmaan sen verran kipeää. Mulla vaan tuli ensimmäisenä jostain kumman syystä mieleen eräs perheellinen pienten lasten isä ja entinen mäkihyppysankari, joka hyppäsi tuosta noin vain kukasta kukkaan 7 lapsen yh:n syliin.
Aikaahan tähän kuluu, mutta toivotaan, että se parantaa, tai ainakin helpottaa. Ikuinen suruhan tuosta sydämeen jää. Mutta onhan näistä usein selvitty. Parempaa huomista!!
Kylmyys ja piittaamattomuus kertovat siitä, ettei hän enää halua olla kanssasi, ei rakasta sinua enää niin kuin romanttisessa suhteessa pitäisi rakastaa. Katuminen on hänen eroprosessin yksi vaihe; paniikkivaihe. Jos nyt jäisitte yhteen, kaikki ongelmat palaisivat jossain vaiheessa. Lähde pois ja anna pölyn laskeutua. Voitte käydä yhdessä terapiassa vaikka asutte eri osoitteissa. Siellä voitte käsitellä sekä tapahtunutta että tulevaisuutta. Mutta saman katon alle ei nyt kannattaisi jäädä, ahdistaa teitä molempia kun ette löydä hyvää loppuratkaisua kaksin.
Traumaattimiset kokemukset mylläävät koko tunne-elämää koko elämäsi ajalta. Turvattomuus, jota nyt koet on samaa kuin sinut olisi työnnetty myrskyn silmään ja jossa kieppuvat teidän yhteiset asiat sinun mukana.
Et tietenkään pysty olemaan enempää kuin olet juuri nyt. Mies ei kykene kohtaamaan itseään saati sinua ja käsittelee muutenkin tilannetta eri kulmasta kuin sinä nyt.
Viisasta olisi, jos toinen teistä pystyisi olemaan jonkun aikaa muualla erossa toisistanne. Ennen kuin pääsette pariterapiaan tulette ihan hulluiksi keskenänne.
Shokkivaihe kestää useampia viikkoja, joten älä aseta itsellesi mitään vaatimuksia järjen käytöstä. Miehelläsi on ollut pitkään aikaa pohtia tilannetta, mutta sinä vasta nielet uutista itseesi. Teet jo täyttä työtä, kun saat shokin laantumaan. Miehesi ei saa vaatia/odottaa sinulta yhtään mitään, vaan hänen täytyy kantaa vastuu käytöksensä seurauksista sinusta. Olet , joka olet ja suhtaudut tilanteeseen niin kuin sinä suhtaudut. Et voi muuta.
Voimia!
Kuulostaa ihan omalta tilanteeltani 3 vuoden takaa. Mies ei ottanut vastuuta teoistaan eikä suhteemme korjaamisesta. Jatkoi salaa toisen kanssa vehtaamista.
Minäkin sain paniikkikohtauksia. En pystynyt nukkumaan. Oma olo helpottui heti huomattavasti kun lähdin ensin kaverille, hotelliin ja lopulta omaan asuntoon.
En kadu eroa. Teki kipeää mutta olen selvinnyt.
Ei miehesi sua rakasta. Yksittäinen pettäminen voi mennä virheen piikkiin, mutta pidempi suhde ei.
Mikään ei palaa ennalleen - sellaiseksi kun se joskus oli. Vaikka yrittäisit takertua siihen mitä teillä oli - se on mennyttä. Luottamus on kuin rikottu astia.
Ota etäisyyttä mieheesi.
Ymmärrät varmaan, että miehesi ei ole ajatellut sinua samalla tavoin kuin sinä häntä, joten älä heijasta omia ajatuksiasi ja toiveitasi häneen. Avaa silmäsi.
Koeta jaksaa päivä kerrallaan eteenpäin. Vaatii aikaa selviytyä tuollaisesta. Itseäni auttoi aikanaan puhuminen ystäville ja että pettäjäpuoliso kuunteli miltä minusta tuntui. Kaikki apu mitä on tarjolla kannattaa ottaa vastaan. Vertaistuki on tärkeää.
Asiat eivät ole niin mustavalkoisia Tuossa rakkaus asiassa. Hän valitsi kuitenkin lopulta minut. Kahdesti itseasiassa. Mutta se Salasuhde hallitsi Ja vähän manipuloikin niin, että siihen omaan puolisoon ei ollut enää näkyvyyttä. Miestä vedettiin kahteen suuntaan ja köydenvedon voitti Se toinen todennäkösesti siksi etten tiennyt minulla olevan kilpailijaa joka kaivoi puheissaan koko ajan maata jalkojeni alta. Jos mä olisin saanut samaan tapaan kuiskutella sitä miten läheisiä ja rakkaita me ollaan ja Miten meidän rakkaus on taivaaseen kirjoitettu Eikä sitä saa uhrata Niin olisin varmasti ollut vahvemmilla. Miehen tunteet kakkosta kohtaan kuitenkaan ei kestänyt päivääkään meidän oman eron stressiä ja tunnekuohua. Ero avasi toisinsanoen silmät sille mitä hän menetti tunaroidessaan. Itselleni kaikki tuli yllätyksenä sillä meidän elämä eroon asti pysyi normaalina. Sylittelimme, harrastimme Kuumaa seksiä joka päivä, kävelimme käsikkäin ja sain halauksia ja suukkoja Puhumattakaan siitä että vietimme viikonloput yhdessä useimmiten normaaliin tapaan 24/7 yhdessä.
Meidän ero ei oo myöskään Just sattunut. Olin pitkään poissa kotoa kun hän lähti. Hän asui vanhassa asunnossamme yksin ja sai voimansa tunnossa miettiä sitä mitä teki, uhrasi ja ketä kohtaan tuntee mitä. Ja tuntuu katuvan mutta syyllisyys kuorii kyllä nyt ilon meidän suhteesta vaikka meillä onkin paljon seksiä ja tehdään päivittäin kivoja juttuja ja naureTaan... Kunnes se pilvi/paniikkikohtaus purjehtii taas esiin.
Enpä olis uskonut et tää omalle kohdalle sattuu kun ne osuu aina yleensä vaan viereen kuin salama. Mut elämä jatkuu myös petoksen jälkeen eikä kaikki pettävät miehet olevat pahoja ja mulkkuja. Ihmiset tekee virheitä. Myös minä olen tehnyt omia virheitäni.
Vierailija kirjoitti:
Ei miehesi sua rakasta. Yksittäinen pettäminen voi mennä virheen piikkiin, mutta pidempi suhde ei.
Mikään ei palaa ennalleen - sellaiseksi kun se joskus oli. Vaikka yrittäisit takertua siihen mitä teillä oli - se on mennyttä. Luottamus on kuin rikottu astia.
Ota etäisyyttä mieheesi.
Ymmärrät varmaan, että miehesi ei ole ajatellut sinua samalla tavoin kuin sinä häntä, joten älä heijasta omia ajatuksiasi ja toiveitasi häneen. Avaa silmäsi.
Ei, mä en missään tapauksessa halua että mikään palaa ennalleen. Jos me noustaan tästä niin se on sitten kokonaan uusi suhde erilaisin rutiinein ja tuntein. Vanha oli ihan hyvä suhde, mutta kaiken tuon jälkeen mä ansaitsen paremman suhteen. Mies saa todellakin petrata myös itseään ja muuttua niiltä osin kuin tunsin suhteemme vajaavaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Oletpa pa*kamaiseen tilanteeseen joutunut. Toivottavasti vaan itsetuntosi kestää. Terapia lie hyväksi, jos mies pystyy sen ottamaan vastaan, eikä taas "kiukustu". Nuo lääkepölyt ei kuulosta hyvältä. Mies on kuin päivänkakkara; rakastaa, ei rakasta, rakastaa...aikamoista kieputusta.
Olisi mielenkiintoista kuulla tästä ihastuksesta/koko tilanteesta lisää, mutta ei kysellä, ei, tekee sulle varmaan sen verran kipeää. Mulla vaan tuli ensimmäisenä jostain kumman syystä mieleen eräs perheellinen pienten lasten isä ja entinen mäkihyppysankari, joka hyppäsi tuosta noin vain kukasta kukkaan 7 lapsen yh:n syliin.
Aikaahan tähän kuluu, mutta toivotaan, että se parantaa, tai ainakin helpottaa. Ikuinen suruhan tuosta sydämeen jää. Mutta onhan näistä usein selvitty. Parempaa huomista!!
En aio puhua tästä kakkosesta. En siksi että se satuttaisi Vaan siksi että se nainen on mulle täys nolla. Sitä on itse petetty, mutta silti se lähti Itsekkäistä ja moraalittomista syistä tähän. Halus tulla jopa mun kotiin arvioimaan mun elämän mieheni kanssa. Mä pidän ihan roskana tollasta ihmistä käytöksineen. En uhraa sille tämän enempää aikaa ja tilaa mun mielessäni. Ihan sama mitä se tuntee tai tai ajattelee. Mies vastaa mulle omista mokistaan ja tää nainen Voi vaikka syödä pikkukiviä Kotonaan tai olla syömättä. Ei kuulumulle eikä kiinnosta. Kyllähän mä toki tiedän henkilöllisyyden ja mille se näyttää mut siihen se mielenkiinto sit loppuikin. Hänen osansa mun elämässä on ohi.
Älä usko tuohon lääkevalheeseen. Yrittää nyt korjata valheella edellisen valheen jälkiä. Muista, että sinulla ei ole kiire tehdä mitään päätöksiä. Et ole sille toiselle mitään velkaa.