Pelottavin/pahin myrsky tai ukonilma jonka olet kokenut ?

Oltiin kaveriporukan kanssa Walesissa lomalla yli 500 vuotta vanhassa talossa kaukana kaikesta..

Myrsky alkoi illansuussa ja jo aika alkuvaiheessa meni sähköt.

Oli kuin jostain kauhuleffasta kauhea jyske ja rätinä ulkona, iso sokkeloinen talo pilkkopimeä.

Olimme joitain vuosia sitten matkalla Turun saaristoon ystävien kanssa. Minä ajoin, mutta, kun alkoi salamoida ihan ilman taukoa ( pelkään kovasti ukkosta) ja satoi nin ettei eteen juuri nähnyt pysäytin auton, ja muut menivät huoltoasemalle kahville

Minä jäin autoon, koska en uskaltanut mennä ulos.

Siihen osui syöksyvirtaus, mikä ravisutti ja hytkytti jonkun aikaa autoa niin, että mietin kaatuukohan tämä ( mökkimme lähellä joitain vuosia aiemmin syöksyvirtaus kaatoi asuntovaunuja leirintäalueella). Se oli pelottava kokemus.

Onneksi syöksyvirtaukset eivät taida kuitenkaan Suomessa autoja heitellä.

En ole kokenut yhtään pelottavaa myrskyä. Tuntuu, että täällä Suomessa ne ovat aina todella lässyjä. Hetken salamoi ja jyrähtelee, vähän tuulee, vettä voi tulla paljon, mutta siinä se. Joku kesä tuli yhtäkkiä ihan älytön määrä vettä. Olisiko ollut vuosi 2013. Kadut tulvivat hetkessä. Se jäi mieleen, vaikka ei ollutkaan pelottavaa.

Ei se myrskyn rajuus vaan se jos ei ole suojaa. Yksikin salama kun olet golf-kentällä ja paniikki on päällä!

Lapsuuden ukkosmyrskyt mökillä kun vesi virtaa tasaisena mattona ikkunoita pitkin, kasvusto on tuulen voimasta maata myöten ja rytisee ihan yläpuolella. Pahin säikähdys taisi olla kun salama jotenkin iski samaan kalliopohjaan johon mökin perustukset oli laitettu, koko mökki tärähti ja sähköt meni. :D

Kuukauden loma alkoi ja suunnattiin mökille Saimaan rannalle. Noh eka yö oli aivan hirveä. Kauhea ukonilma, tuuli, sade ja myräkkä. Mökki on pieni n.10 neliötä ja harjussa. Oltiin sisällä kun kuultiin että nyt alkaa puita kaatumaan ja katkastiin mökistä sähköt. Minä menin sohvan alle koiran kanssa ja mies sängyn alle. 3 mäntyä kaatui yksi tuli osittain ikkunasta sisään ja toinen katon läpi, kolmas jäi lepäämään katon läpi tulleen päälle. Siellä sitten hysteerisenä pyöriteltiin silmiä että ei voi olla totta. Aamulla mentiin sitten katsomaan tuhoja, olihan se aika näky. Autoa käytiin siirtämässä kun yksi mänty oli jäänyt sähköjohdon varaan roikkumaan auton päälle. Ei voitu kun odotella että tiet raivataan koska meillä ei ollut moottorisahaa. Jouduttiin yöpymään vielä toinen yö, tosin nukkumisesta ei tullut mitään kun moottorisahat raikasi.

Olin Porissa Sonispheressa (2010?) silloin, kun trombi iski festarialueelle. Slayer oli juuri lopettanut ja olimme mielettömässä keikkaendorfiinissa ravintola-alueella, olimme juuri hakeneet ruoka-annokset. Ensin vähän satoi, naureskelimme, että pitääpä syödä nopeasti, ennen kuin ruoka kastuu. Taisimme laittaa kertakäyttösadetakitkin siinä vaiheessa päälle.

Muutamassa minuutissa sade ja tuuli yltyi sellaisiin mittoihin, että paikallaan seisominen alkoi olla vaikeaa. Ruuat tipahtivat läpimärkinä maahan, sadevaatteet repeytyivät päältä. Tavaroita lenteli holtittomasti, onneksi ei meitä kohti. Pahinta kesti ehkä minuutin-kaksi, ennen kuin tuuli tuntui vihdoin kääntyvän laskuun. Ehdin sen aikana kuitenkin ajatella, että jos vielä pahenee, en pysty enää kontrolloimaan tilannetta. Mietin lapsiani, tukeuduimme mieheni kanssa kyyryssä toisiimme, että pysyimme maan pinnalla. Ei naurattanut enää.

N. 20 meistä koju oli lähtenyt lentoon tuulen voimasta ja osunut miestä matkallaan päähän, mies kuoli vammoihinsa. Näimme ambulanssin, mutta emme (onneksi) tienneet tilanteen vakavuutta vielä tuolloin. Toki luimme asiasta alueella pian uutissivustojen kautta, mutta mitään yleistiedotusta tuosta ei tullut.

Loppufestari käytännössä peruuntui, sillä toinen lava kamoineen hajosi, yksi pääesiintyjistä Mötley Crue ei saapunut alueelle ollenkaan ja loput esiintyjät (Iron Maiden muun muassa) yrittivät lähinnä soitella jotain lainavehkeillä. Jäimme kuitenkin alueelle, ja tuo tunnelma oli jotain täysin ennenkokematonta. Kaikilla oli sama kokemus, ventovieraiden vointia kyseltiin ja jaettiin omaa tarinaa myrskystä.

Lensin 80-luvulla potkurikoneella Saksassa muutaman sadan kilometrin matkan. Lento oli sään vuoksi pari kolme tuntia myöhässä - se aika odotettiin jo koneessa - ja lensi ukkosmyrskyyn. Kone heittelehti, moottori huusi ja tupakoijat vetivät posket lommolla ketjussa niin, ettei eteensä nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Olin Porissa Sonispheressa (2010?) silloin, kun trombi iski festarialueelle. Slayer oli juuri lopettanut ja olimme mielettömässä keikkaendorfiinissa ravintola-alueella, olimme juuri hakeneet ruoka-annokset. Ensin vähän satoi, naureskelimme, että pitääpä syödä nopeasti, ennen kuin ruoka kastuu. Taisimme laittaa kertakäyttösadetakitkin siinä vaiheessa päälle.

Muutamassa minuutissa sade ja tuuli yltyi sellaisiin mittoihin, että paikallaan seisominen alkoi olla vaikeaa. Ruuat tipahtivat läpimärkinä maahan, sadevaatteet repeytyivät päältä. Tavaroita lenteli holtittomasti, onneksi ei meitä kohti. Pahinta kesti ehkä minuutin-kaksi, ennen kuin tuuli tuntui vihdoin kääntyvän laskuun. Ehdin sen aikana kuitenkin ajatella, että jos vielä pahenee, en pysty enää kontrolloimaan tilannetta. Mietin lapsiani, tukeuduimme mieheni kanssa kyyryssä toisiimme, että pysyimme maan pinnalla. Ei naurattanut enää.

N. 20 meistä koju oli lähtenyt lentoon tuulen voimasta ja osunut miestä matkallaan päähän, mies kuoli vammoihinsa. Näimme ambulanssin, mutta emme (onneksi) tienneet tilanteen vakavuutta vielä tuolloin. Toki luimme asiasta alueella pian uutissivustojen kautta, mutta mitään yleistiedotusta tuosta ei tullut.

Loppufestari käytännössä peruuntui, sillä toinen lava kamoineen hajosi, yksi pääesiintyjistä Mötley Crue ei saapunut alueelle ollenkaan ja loput esiintyjät (Iron Maiden muun muassa) yrittivät lähinnä soitella jotain lainavehkeillä. Jäimme kuitenkin alueelle, ja tuo tunnelma oli jotain täysin ennenkokematonta. Kaikilla oli sama kokemus, ventovieraiden vointia kyseltiin ja jaettiin omaa tarinaa myrskystä.

Onko mun aivot rakennettu väärin, koska jumitan tässä tuohon valtavaan epäkohtaan, että Slayer oli laitettu esiintymään ennen Mötley Crueta?

Varmaan Tapani-myrsky 2011. Katseltiin ikkunasta kun järeät tukkipuut joko napsahtivat poikki kuin tulitikut tai kaatuivat niin että juuret repeytyivät irti maasta. Piharakennuksen päälle kaatui puu rikkoen katon mutta asuintalomme säästyi. Sähköt oli poissa 3 vrk.

Vuoden 2014 somemyrsky kun ilmoitin äänestäneeni persussuomalaisia :)

10 vuotta sitten, kun vielä asuin Porissa. Tuolloin taisi olla Porispere, jossa moni kaverinikin oli. Joku kuoli kyseisillä festareilla myrskyn vuoksi, ja loukkaantuneita taisi olla jonkin verran.

Itse olin kotosalla, ja aivan yhtäkkiä alkoi aivan järkyttävä ukonilma ja tuuli. Muistan, että vesi näytti satavan vaakasuoraan ja ukkonen räsähteli lujaa. Silloin pelotti, vaikka asuimme kerrostalossa. Olin huolissani myös vanhempieni puolesta, jotka olivat tuolloin jossain ulkona.

Pienellä perämoottoriveneellä ylitettiin selkää hienossa aurinkoisessa ja tuulettomassa säässä, kun ukkosrintama alkoi lähestyä aivan järkyttävää vauhtia. Suunnattiin kohti lähintä saarta kaasu pohjassa. Ehdittiin rantaan noin puoli minuuttia ennen kuin valkoiselta muurilta näyttävä saderintama tuli paikalle puita kaataneen myrskypuuskan kanssa. En ole ennen tai jälkeen ollut yhtä peloissani kun rintamaa pakoon ajaessa. 

Pahin myrskykokemukseni oli marraskuussa joskus vuosituhannen vaihteessa. Olin tulossa iltavuorosta töistä. Työpaikalta lähtiessäkin tuuli jo kovaa, mutta bussimatkan aikana myrsky vain yltyi.

Bussi ei kulkenut enää ilta-aikaan "lähipysäkin" ohi, vaan jouduin jäämään kauempana pois. Matkaa kotiin oli noin kilometri ja kun jäin autosta oli ympärillä täysi kaaos. Sähköt olivat poikki ja tien toisella puolella rinteessä kuului kauhea pauke, kun isot puut ryskyivät poikki kuin tikut.

Päätin kuitenkin lähteä kotia kohti, koska en voinut jäädä siihenkään seisomaan. Vastaan tuli vielä myöhäinen koiranulkoiluttaja, joka varoitti jatkamasta matkaa, kun puuta kaatuu niin paljon. Jatkoin kuitenkin, oli pimeää ja liukasta, enkä ole koskaan pelännyt niin paljon.

Yön istuin peloissani kynttilän valossa. Lapseni oli isänsä luona ja siellä oli onneksi kaikki hyvin.

Aamuvuoroon menin sitten "samoilla silmillä". Sähköt olivat vieläkin poikki ja maisema oli muuttunut ihan toiseksi, kun puuta oli kaatunut niin paljon, mutta ihme kyllä ei talojen päälle. Tuuli oli kova vieläkin, mutta pahin oli ohi.

En muista minkä ikäinen olin, mutta ala-asteella ainakin. Käytiin illasta kaupassa vanhempien ja siskoni kanssa, tyyntä oli vielä kauppaan mennessä. Mutta kotiin lähtiessä alkoi ilmestyä melko tummia pilviä ja suunnilleen sormia napsauttamalla alkoi satamaan kaatamalla, tuuli yltyi älyttömästi ja salamat välkkyivät tasaiseen tahtiin.

Asuimme vielä syrjäkylässä, joten oli pelottavaa katsella auton ikkunasta miten isot mäntypuut rivittäin kaatuivat ja matkaa kumminkin oli kotiin. Isäni ajoi ylinopeutta, jotta päästään ajoissa kotiin ja ettei mahdollisesti auton päälle puu kaatuisi.

Kotona pistin sitten kaikkien huoneen verhot kiinni etten nää salamointia ja kynttilät palamaan, koska sähköt olivat menneet. Nukuimme siskon kanssa yön vanhempien välissä, sillä pelotti se myräkkä.

Pelottavasta en tiedä mutta kesän 2010 ukkosmyrsky Helsingissä oli hienoin 😍

80-luvun lopulla jossain USAn itärannikon yllä mieletön ukkosmyrsky ja minä lentokoneessa nieleskelin itkua paniikissa, lentoemot hymyillen lohduttivat ”Don’t worry, this happens all the time...” No ei paljon mua lohduttanut, lentokone teki sitten ”pakkolaskun” jonnekin, ja vasta maankamaralla huokaisin helpotuksesta. Ei todellakaan mukava tunne nähdä muutenkin lentopelkoisena koneen ikkunasta jatkuvaa salamointia.

Pahin yksittäinen salamamuisto on, kun joskus 90-luvulla istuin kotona ikkunan ääressä kun yhtäkkiä välähti ja samaan aikaan kuului tajunnanräjäyttävä pamaus. Hyvä, etten sydäriä saanut! Salama oli iskenyt ihan siihen lähietäisyydelle pihalle.

Onko muilla ukkoskokemuksia?

Olen myös ukkosfani. Pelottavin ukkoskokemukseni on ala-asteiältä, kun olimme kesälomalla isovanhempieni luona maaseudulla. Ukkonen tuli yöllä. Nukuin vinttikomerossa (rintamamiestalon vinokattoinen pikkuhuone) ja ukkonen oli ihan päällä, salamat oikein rätisivät ja kumahteleva jyrinä seurasi heti perään.

Kaikki perheenjäseneni heräsivät, ja katselimme ikkunasta salamoita. Isovanhempieni lankapuhelin meni rikki sinä yönä, kun sitä ei ehditty ajoissa irrottaa seinästä. Elettiin 80-luvun loppua.

Olin kuullut pelottavia juttuja pallosalamoista. Toivoin näkeväni pallosalaman ulkona pihalla ikkunasta, koska olin viehtynyt kaikkeen pelottavaan.

Faith kirjoitti:

Olen myös ukkosfani. Pelottavin ukkoskokemukseni on ala-asteiältä, kun olimme kesälomalla isovanhempieni luona maaseudulla. Ukkonen tuli yöllä. Nukuin vinttikomerossa (rintamamiestalon vinokattoinen pikkuhuone) ja ukkonen oli ihan päällä, salamat oikein rätisivät ja kumahteleva jyrinä seurasi heti perään.

Kaikki perheenjäseneni heräsivät, ja katselimme ikkunasta salamoita. Isovanhempieni lankapuhelin meni rikki sinä yönä, kun sitä ei ehditty ajoissa irrottaa seinästä. Elettiin 80-luvun loppua.

Olin kuullut pelottavia juttuja pallosalamoista. Toivoin näkeväni pallosalaman ulkona pihalla ikkunasta, koska olin viehtynyt kaikkeen pelottavaan.

Meidän böndellä hajosi lankapuhelin ukkosella ja mummon korvat soi varmaan viikon sen jälkeen, oli nimittäin just samaan aikaan puhelimessa. Ja vaikka ukkosesta ja myrskyistä pidänkin, niin yli 30v sitten, 80-luvulla, oli semmonen myräkkä, että sitä vieläkin kauhulla muistelen. Oltiin oltu sukulaisten mökillä saunomassa ja ajeltiin kotio päin, kun yhtäkkiä RÄJÄHTI. Hyvä että meidän vanha Fordin rämä pysyi tiellä. Parissa paikassa oli puu kaatunut tielle ja faija niitä sitten kirveen avulla siirsi pois tieltä. Hämärä muistikuva on, että olisi ollut Mauri tuo myrsky nimeltään..