Miksi hankkia toinen koira? Miksi yksi ei riitä?
Em. kysymyksiä pohdin itsekin, kun tässä toista koiraa suunnittelen...
Kommentit (12)
Meillä kolme ja on seuraa toisilleen kovasti. Tosin kaksi koiraa on kaksi koiraa mutta kolme on jo lauma ja toimii laumana.
Se kannattaa kuitenkin opettaa uudellekin että osaa olla yksinkin. Lähtee vaikka pienelle lenkille toisen kanssa ja jättää uuden kotiin muutoman kerran ja ajoittain myöhemminkin. Toinen koira voi joskus joutua vaikka eläinlääkärissä käymään yksin tai jopa kuolla kuten meillä kävi vasta 7v koiralle. Uusi osaa sitten olla yksinkin.
Meille kun otettiin toinen ja se jouduttiinkin sitten lopettaa alle 4vuotiaana PRA.n sokeuttamana (kävi agressiiviseksi), isompi koira masentui tästä, vuoden suremisen älkeen päätimme nyt helmikuussa ottaa toisen vielä kun tuo vanhempi (6v) jaksaa ja osaa pettaa pennun tavoille. Sen suurempia pentukaan ei ole tuhonnut kun on päivisin leikkikaveri ja muuta puuhaa. Vanhempaan on tullu taas virtaa ja kovasti on pienestäkin seuraa hälle.
Koirilla on sitten seuraa aina, jos muu kotiväki on töissä, koulussa tms.
Tuo on totta... näin mäkin olen ajatellut. Haluan myös harrastaa koiran kanssa eli toimintaakin riittää... sekä tilaa. Pikkaisen mukavuudenhaluinen olen, kun pentuajan rankkaus hirvittää, mutta ei kai sekään niin kauaa kestä?! Vai kultaako aika muistot...
ap
Mulla harkinassa toinen koira syystä että nykyinen alkaa ikääntymään. Kun nykyisestä aika jättää, on sureminen jotenkin helpompaa, kun kotona on vielä koira jota hoitaa. Pysyy rutiinit samoina. Itselläni on etsinnässä aikuinen kodinvaihtaja,1-2 vuotias, juuri siitä syystä että tulokas olisi valmiiksi sisäsiisti ja osaisi olla edes jotenkuten yksin kotona. Tosin mulla on kaikki koirat tähän mennessä olleet aikuisia pitovaikeus-kodinvaihtajia, osaan koulutta ne talon tavoille ja yhteiskuntakelpoisiksi suht nopeasti.
Minä en ikinä pitäisi vain yhtä koiraa. Niistä on niin valtavasti seuraa toisilleen, koira kuitenkin on laumaeläin eikä ihmiset ikinä täysin korvaa toisen koiran tai toisten koirien seuraa. Itsekin pääsee vähemmällä kahden tai useamman kanssa, koska koirat ei koko ajan vaadi viihdytystä ihmiseltä, vaan leikkivät ja touhuavat myös keskenään.
Meilläkin 2 koiraa, ja iso syy nimenomaan se että koirilla on valtavasti seuraa toisistaan. :)
Leikkivät yhdessä, syövät yhdessä, käyvät pihalla juoksentelemassa yhdessä.
Ja on se ihana kattoa iltaisin kun mussukat käyvät vieretysten nukkumaan omaan petiin :)
Mulla kaksi koiraa. Eivät ne kauheasti leiki keskenään tai muutenkaan, mutta kai niistä silti jotain seuraa toisilleen on. Toivottavasti, sillä siksi se toinenkin otettiin. Eivätpä nuo ainakaan tappele keskenään.
AP, myös aikuisia koiria on kotia vailla, jos pennun kasvattaminen ei houkuta ja haluaa suoda pulassa olevalle koirallle toisen mahdollisuuden.
Jos aikuista koiraa ottaa niin täytyy kyllä sitten tarkkaan miettiä millaisen koiran siihen ottaa, ettei käy niin että kaverin sijaan koira saakin alistajan tai ikuisen pomonpaikasta tappelukaverin... Meille on tullut aikuisia koiria välillä kun kasvatan ja olen ostanut jo näyttelyissä pärjänneen koiran jalostuskäyttöön, ja kyllä ne välillä on ollut melkoisia ruljansseja ne sopeuttamiset laumaan. On tarvinnut eristää ja valvoa ettei kukaan syö toisiaan kun ottavat mittaa että kukas täällä on kenen pomo laumassa. Aina ne on selvitettyä saanut, mutta ainakin kokemattomalle koiranomistajalle voi olla melkoinen stressinpaikka, jos on haaveillut että siellä ne iloisesti leikiskelee ja nukkuu samalla koiranpetillä, ja sitten ne kyräileekin toisiaan vihamielisesti ja käyvät toistensa kimppuun kun silmä välttää.
Kaksi koiraa on vielä ihan "inhimillinen" määrä, mutta jostain syystä monille (ainakin maaseudulla asuville) koiraharrastajille näyttää kertyvän niitä niin paljon että ihmettelen millä rahoilla ne ne ruokkii.
Moni tuntuu ottavan uroksen seuraksi toisen uroksen ja liki poikkeuksetta menee metsään
Mulla on kaksi bullterrieriä seuran takia. Kilttejä kavereita, mutta leikit usein niin rajuja että harvassa on koirakaverit jotka sellasta menoa jaksavat. Väsyttävät hyvin toinen toisensa ja työpäivien aikana ei aika käy pitkäksi ja yksinäisyys vaivaa. Ikäeroa tarpeeksi, mutta kuitenkin sen verran vähän ettei aika täysin kullannut penturuljanssia. Rankkaahan se on, mutta menee ohi.