Onko sinua epäilty jostain rikollisesta toiminnasta vaikka et ollut tehnyt mitään väärää?

Ei ole koskaan

Kolme kertaa elämän aikana on kaupassa (eri kaupoissa) pidetty jotenkin epäilyttävänä, potentiaalisena varkaana. Hassua tässä on se, että kaikilla lukemattomilla muilla kaupassakäyntikerroilla minua on pidetty vain tavallisena asiakkaana. Olisi hauska tietää, mitä erikoista olemuksessani oli niillä kolmella kerralla.

Kerran luultiin huumeiden käyttäjäksi, kun oli migreenikohtaus.

Vierailija kirjoitti:

Kolme kertaa elämän aikana on kaupassa (eri kaupoissa) pidetty jotenkin epäilyttävänä, potentiaalisena varkaana. Hassua tässä on se, että kaikilla lukemattomilla muilla kaupassakäyntikerroilla minua on pidetty vain tavallisena asiakkaana. Olisi hauska tietää, mitä erikoista olemuksessani oli niillä kolmella kerralla.

Kaikki eivät vain osaa.

Kerran on pyydetty kassalla näyttämään kassin sisältö. Ja vielä siten, että vartija tuli siihen viereen vahtimaan.

Haahuilin kai päämäärättömästi pitkin kaupan käytäviä etsien ensin keksihyllyä ja sen jälkeen korppujauhoja. Koskaan ei tulisi mieleenikään varastaa mitään. En ole sen koommin mennyt siihen kauppaan.

Olin unohtanut ala-asteikäisenä askartelusakset penaaliin lentokentän turvatarkastuksessa.. hieman säikähdin, kun minut vedettiin vanhempieni edestä sivuun johonkin pieneen kopperoon selvittämään tilannetta, aivan kuin olisin ollut suurikin t e r r o r i s t i. :)

Kyllä vain.  Pahastikin. Onneni oli ettei sattunut löytymään ruumista muuten olisi varmaan mielellään tehty epäilty siitäkin.  Asialla joku likainen häiriintynyt porukka, sivusta katsoen huvittava mutta lähellä ollen aika rasittava. 

Pari kertaa joku kassamummo luullut varkaaksi kun ollut kassin kanssa kaupassa. Kerran nappasi väkisin kassin kädestäni ja alkoi penkomaan. Ei edes kysynyt että näytätkö kassin sisällön. Vi* ttu mitä tyyppejä.

Narkkariksi on epäilty siitä asti, kun olin teini, viimeksi työterveyshuollossa nostettiin esiin huoli siitä. En ole koskaan edes kokeillut huumeita ja elän ihan normaalia elämää, mutta satun näyttämään ihan narkkarilta...

Vierailija kirjoitti:

Kolme kertaa elämän aikana on kaupassa (eri kaupoissa) pidetty jotenkin epäilyttävänä, potentiaalisena varkaana. Hassua tässä on se, että kaikilla lukemattomilla muilla kaupassakäyntikerroilla minua on pidetty vain tavallisena asiakkaana. Olisi hauska tietää, mitä erikoista olemuksessani oli niillä kolmella kerralla.

Minua luultiin karkkivarkaaksi kun en osannut valita karkkipussia ja lähdin lopulta tyhjin käsin :,D olin yli 20 aikuinen enkä mikään peruskoulukakara.

Epäilty myymälävarkaaksi. Jätti sellaisen häpeän tunteen etten kyennyt käymään kaupassa ilman suurta vaivautuneisuuden tunnetta liki 20 vuoteen 😬

Aina epäillään jostain. Vain mielikuvitus on rajana. Oikeastaan se ei haittaa. En halua elämääni sellaisia sekopäitä joiden mielikuvitus on tuota tasoa että pitää toinen ihminen keksiä pahaksi omassa päässään, kertoo enemmän niistä kuin minusta. 

Kerran ylinopeusratsiassa poliisi viittelöi tien sivuun. Avasin lasin ja poliisi sanoi, että meitä tuli kaksi saman merkkistä ja väristä autoa perä perää ja selvittävät parhaillaan kumpi meistä ajoi ylinopeutta. Hetken odotettuani minulle annettiin lupa lähteä, sillä se toinen oli ajanut ylinopeutta enkä minä.

Haahuilin univelkaisena pää tyhjänä kaupassa vaikka kuinka kauan ja koetin miettiä mitä ostaa, lopulta päädyin tonnikalaan ja karkkipussiin. Kun poistuin kassilta vartija nappasi kiinni, vei takahuoneeseen, penkoi kauppakassiani pitkään ja hartaasti ja vaati myös päälläni olleen neuletakin tutkittavaksi. Lopulta päästi vihaisena menemään.

Poliisi kerran kysyi onko pyöräni oma kun talutin sitä takarengas ilmassa. Pystyin näyttämään lukkoon katkenneen avaimen.

Voi olla mutta en tiedä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Narkkariksi on epäilty siitä asti, kun olin teini, viimeksi työterveyshuollossa nostettiin esiin huoli siitä. En ole koskaan edes kokeillut huumeita ja elän ihan normaalia elämää, mutta satun näyttämään ihan narkkarilta...

Mistä luulet, että tuo johtuu? Itseänikin on luultu monet kerrat narkkariksi, varmaankin siksi, kun mulla on geneettiset tummat silmänympärykset ja taipumusta vaipua mietteisiini, tuijotellen tyhjyyksiin. Ja huvittavinta on, että olen itse asiassa täysin päihteetön. Kerran ei lääkärikään meinannut uskoa :D

Kerran olin unohtanut vitamiineja minigrip pussissa laukkuun klubiin mennessä ja mut vietiin takahuoneeseen kun luulivat kai, että olen joku huumediileri. Lopulta näköjään tajusivat että ne olivat omega3:sta ja probiootteja ja päästivät mut menemään.

Tuttavapiirissäni on ollut rikollisia henkilöitä ja en usko hetkeäkään, että minun osuuttani asioihin ei olisi selvitelty useampaankin kertaan, vaikka minun ei ole poliisin kanssa tarvinnut asioida. Vaikea uskoa, että jos puhelimia on tutkittu, että ei olisi viestejä luettu ja numeroiden omistajia selvitetty.

Apteekissa on kyseenalaistettu lääkitysasioitani siinä määrin, että en ole enää asioinut siellä. Sairastin puoli vuotta enemmän ja vähemmän koko ajan ennen kuin sain perussairauteeni toimivan lääkityksen. Jouduttiin vaihtamaan ja kokeilemaan useita lääkkeitä. Kyse ei ollut mistään millä saisi itseään sekaisin. Saatoin hakea yhden antibiootin ja parin päivän päästä toisen, kun edellinen ei sopinut tai bakteeri olikin joku muu. Elettiin jo sähköisten reseptien aikaa, joten huijaamisen mahdollisuuksia oli aika vähän, mutta alkoivat kysellä siihen tyyliin kuin kirjoittelisin itse itselleni reseptejä. Ymmärrän ja koin itsekin kyllä että koko hommassa ei vaikuttanut olevan päätä eikä häntää, mutta olisivat soittaneet lääkärille ja kysyneet, miksi on kirjoittanut sellaiset reseptit, jos niin epäilytti.

Vierailija kirjoitti:

Poliisi kerran kysyi onko pyöräni oma kun talutin sitä takarengas ilmassa. Pystyin näyttämään lukkoon katkenneen avaimen.

Tästä tuli mieleen, että joku urpo oli köyttänyt mun pyörän omalla irtolukollaan koulun telineeseen. Poliisilaitokselta piti käydä hakemassa järeät leikkurit :D Saattoi näyttää vähän epäilyttävältä kun leikkasin omaa pyörääni irti...