Miksi jotkut naiset ovat niin laiskoja, että eivät treenaa?

68 juuri noin. Mulla sama

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 23:31"]

Salaisuus on siinä että liikunnan pitää olla tarpeeksi rankkaa, käytännössä mulla hölkkää. En tiedä miksi, mutta esim. erittäin reipas sauvakävelykään ei saa sitä endorfiinihumalaa aikaiseksi, joka pakottaa lenkille parin päivän päästä uudelleen. Toisekseen tätäkin liikkuntaa on harrastettava kunnes on jonkinlainen peruskunto. Alku ON perseestä, siitä ei pääse mihinkään, kun tuskaisesti yrittää kemmertää sitä sataa metriä jonka just jaksaa hölkätä. Kolmanneksi suosittelen lämpimästi lihaskuntoa ja keskivartalotreeniä. Vaikutus tuntuu elämän jokaisessa sekunnissa.

[/quote]

En halua. Ei kiinnosta sen vaikutus, mun elämän joka sekunti tuntuu hirmu hyvältä kun ei tarvitse urheilla. Ne urheiluun uhratut sekunnit ei ole sen arvoisia. En ala kärsimään tuskaa sen takia että ehkä kenties mahdollisesti joskus voisin tuntea siitä hetkellistä iloa,

Epäkiinteä! Sehän se olikin..en ole siis läski vaan epäkiinteä! =))

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 23:31"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 23:23"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 23:18"]

Ne ei tiedä miten hyvä olo liikunnasta tulee ja miten hienolta tuntuu kun on hyvä fyysinen koulu. Kouliliikunta on tehnyt todella paljon hallaa tälel asialle. Nimimerkillä itse ymmärsin asian vasta vähän alle nelikymppisenä ja nyt ketuttaa aivan helvetisti, että meni melkein 40 vuotta hukkaan.

[/quote]

Olen yrittänyt jo 47 vuotta löytää iloa liikunnasta , enkä ole onnistunut. Liikun sen verran kun on pakko pysyäkseen terveenä, eli hyvin vähän. Kuinka vaikea on käsittää ettei kaikki saa iloa liikunnasta? Äläkä sano että et ole vain löytänyt omaa lajiasi! En ole löytänyt enkä löydä, koska sellaista ei ole. Tai sano joku laji jota voi hoitaa kotisohvalta kirjaa lukien, hengästymättä ja hikoilematta?

 [/quote]

Olisin voinut itse kirjoittaa noin aikanaan. Salaisuus on siinä että liikunnan pitää olla tarpeeksi rankkaa, käytännössä mulla hölkkää. En tiedä miksi, mutta esim. erittäin reipas sauvakävelykään ei saa sitä endorfiinihumalaa aikaiseksi, joka pakottaa lenkille parin päivän päästä uudelleen. Toisekseen tätäkin liikkuntaa on harrastettava kunnes on jonkinlainen peruskunto. Alku ON perseestä, siitä ei pääse mihinkään, kun tuskaisesti yrittää kemmertää sitä sataa metriä jonka just jaksaa hölkätä. Kolmanneksi suosittelen lämpimästi lihaskuntoa ja keskivartalotreeniä. Vaikutus tuntuu elämän jokaisessa sekunnissa.

Nyt en vaihtaisi liikuntaa enää mihinkään. T. Entinen super-epäliikunnallinen sohvaperuna, joka oli koulussa aina viimeinen joka jumalan cooperintestissä ja muissa testauksissa.

[/quote]

Voiskohan tuossakin olla jonkinlainen sairaalloinen riippuvuus? Itse ajattelin noin joskus tupakasta ja sen jälkeen alkoholista. 

Kuulostatte selityksinenne riippuvaisilta, jotka syyllistävät vitutuspäissään muita.

Tiesitkö että uusimmat tutkimukset kertovat että noin joka kymmenes ei hyödy mitenkään kuntoliikunnasta eli kunto ei siis parane vaikka kuinka rehkisit. Mieti miltä tuntuu harrastaa vuodesta toiseen kun jokainen kerta on kuin se ensimmäinen rapakuntoisena... Itse olen juurikin noissa ruuhkavuosissa eikä aikaa koiran ulkoilutusten jälkeen ole, mutta en ole ikinä kokenut hikiliikunnan olevan minun juttuni muutenkaan. Ryhmäliikunta on kamalaa ja yksin sitä taas on liian yksin. Myöskään isot rinnat eivät tee liikunnasta mitenkään miellyttävää vaikka kuinka olisi tukevat liivit. Vihaan sitä kun hiki valuu rintojen väliin ja pitkin selkärangan kuoppaa, yhhyh. Mikään endorfiini ei ole saanut minua lenkkeilemään jatkuvasti, mutta toisaalta olen aina rakastanut klassisen baletin rääkkiä, sitä en kuitenkaan kutsuisi hikiliikunnaksi, se olisi tanssin solvausta. Hyvännäköinen ei muutenkaan tarkoita kaikille samaa asiaa ja monilla on hyvinkin järkevää tekemistä ilman liikuntaakin.

Liikkuisin jos pystyisin. Olen sairas enkä kykene, ehkä joskus taas pääsen salille. 

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 23:23"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 23:18"]

Ne ei tiedä miten hyvä olo liikunnasta tulee ja miten hienolta tuntuu kun on hyvä fyysinen koulu. Kouliliikunta on tehnyt todella paljon hallaa tälel asialle. Nimimerkillä itse ymmärsin asian vasta vähän alle nelikymppisenä ja nyt ketuttaa aivan helvetisti, että meni melkein 40 vuotta hukkaan.

[/quote]

Olen yrittänyt jo 47 vuotta löytää iloa liikunnasta , enkä ole onnistunut. Liikun sen verran kun on pakko pysyäkseen terveenä, eli hyvin vähän. Kuinka vaikea on käsittää ettei kaikki saa iloa liikunnasta? Äläkä sano että et ole vain löytänyt omaa lajiasi! En ole löytänyt enkä löydä, koska sellaista ei ole. Tai sano joku laji jota voi hoitaa kotisohvalta kirjaa lukien, hengästymättä ja hikoilematta?

[/quote]

Se on ihan aivokemiaa, että liikunnasta(hengästyttävä, hikoiluttava, uuvuttava) tulee euforinen olo, alkaa mielihyvähormonit hyrrätä. Siihen treenauksen koukuttavuuskin perustuu. Todennäköisesti et ole liikkunut tarpeeksi tehokkaasti tai pitkään.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 00:29"]

Tiesitkö että uusimmat tutkimukset kertovat että noin joka kymmenes ei hyödy mitenkään kuntoliikunnasta eli kunto ei siis parane vaikka kuinka rehkisit. Mieti miltä tuntuu harrastaa vuodesta toiseen kun jokainen kerta on kuin se ensimmäinen rapakuntoisena... Itse olen juurikin noissa ruuhkavuosissa eikä aikaa koiran ulkoilutusten jälkeen ole, mutta en ole ikinä kokenut hikiliikunnan olevan minun juttuni muutenkaan. Ryhmäliikunta on kamalaa ja yksin sitä taas on liian yksin. Myöskään isot rinnat eivät tee liikunnasta mitenkään miellyttävää vaikka kuinka olisi tukevat liivit. Vihaan sitä kun hiki valuu rintojen väliin ja pitkin selkärangan kuoppaa, yhhyh. Mikään endorfiini ei ole saanut minua lenkkeilemään jatkuvasti, mutta toisaalta olen aina rakastanut klassisen baletin rääkkiä, sitä en kuitenkaan kutsuisi hikiliikunnaksi, se olisi tanssin solvausta. Hyvännäköinen ei muutenkaan tarkoita kaikille samaa asiaa ja monilla on hyvinkin järkevää tekemistä ilman liikuntaakin.

[/quote]

Huonot geenit, jos ns.oikeaoppisesta treenistä huolimatta ei kunto parane!

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 23:26"]

Mä en ole ollut koskaan liikunnallinen ja koululiikunta ei vaikuttanut siihen tippaakaan. Siinä ne liikuntatunnit meni samalla tavalla kuin matikankin.

Ei kiinnosta hikoilu. Ennemmin soitan pianoa tai ompelen mitä lähden jonnekin salille ähiseen.

Samoin voisi kysyä, että miksi te liikkujat ette opettele soittamaan jotain uutta soitinta? Ei se ole vain liikunta, joka pitää ihmisen terveenä.

[/quote]

Liikunta on terveydelle pitkällä tähtäimellä välttämättömyys, soittaminen ei!

[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 00:29"]

Hyvännäköinen ei muutenkaan tarkoita kaikille samaa asiaa ja monilla on hyvinkin järkevää tekemistä ilman liikuntaakin.

[/quote]

Kysypä joltain hyvännäköiseltä mieheltä, onko nainen, joka on hoikka, mutta epäurheilullinen yhtä hyvännäköinen kuin hoikka ja treenattu.

mä olen mukavuudenhaluinen. en ole koskaan pitänyt liikunnasta ja ulkonäkö ei ole mulle tärkeä asia.

lapsia sen sijaan vien liikuntaharrastuksiin kolmesti viikossa ja taideharrastukseen kerran viikossa. mulle on tärkeetä, että lapsilla on ruumiin ja sielunravintoa. 

itseharrastan tällä hetkellä 1700-luvun kalligrafiaa, ristipistotöitä ja laulua. Hopeasta olen kiinnostunut myös, että odotan innolla kesän "hopealeiriä". :) ainiin, ylipainoa on vähän, enkä töllää bmi lukuja. summa Summaa rum enkä osaa pitää itseäni laiskana, mua vaan urheilu ei voisi vähempää kiinnostaa.

Asiasta viidenteentoista. Mua vastaan tuli yksi päivä ala-asteikäisiä opettajansa kanssa ja olivat porukalla sauvakävelemässä! Kovasti näytti olevan hauskaa ja musta on kiva kun tulee uusia lajeja liikuntaan, eikä sitä ainaista hiihtoa... Ja joo, inhosin hiihtoa lapsena, mutta sekin on nykyään jees :)

Hyvin yksinkertaisen ihmisen puhetta, että kuntosalilla treenaaminen on ainoa oikea tapa pitää kuntoa yllä. Itse en käy salilla koskaan (ehkä kerran vuodessa) mutta venyttelen ja hyötyliikun koko ajan. Kummallista kyllä, nämä "kuntoilijat" jotka ovat salilla säännöllisesti, ovat olevinaan koko ajan kipeinä.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 23:06"]

Vastasit jo itse: me olemme laiskoja. Laiskuus urheilun suhteen on synnynnäistä, kaikki eivät ole liikunnallisia. Mä inhoan kaikkea liikuntaa enkä varmasti urheile jos ei ole tarpeeksi pakottavaa syytä. Olen hoikka ja virkeä, enkä vielä kärsi vanhuuden vaivoistakaan. Joskus kymmenien vuosien päästä mahdollisesti tulevat vaivat eivät ole tarpeeksi painava syy liikkua. En halua urheilla, on niin paljon muuta hauskempaa ja mielenkiintoisempaa tekemistä.

[/quote]

Ap.n tyylisille voin sanoa, että ei kannata siellä niin kamalasti ihmetellä. Eikä se maailma edes välttämättä kosta meille, jotka emme niin harrasta liikuntaa. Elämä saattaa mennä ihan kivasti meilläkin.

Naapurin mies kuoli 87 vuotiaana, vaikka ei taatusti ole liikuntaa harrastanut. Poltti seittemänkymppiseksi ja viinaakin on naukkaillut. Ihan viimeisinä vuosina pirtsakasti hoisi oman talonsa.

Siskon kaveri harrastaa juoksua. On pari kertaa leikattu polvet, kulumaa löytyy, lonkassa bursiitti, maratonien ja pidempien matkojen jälkeen on aina saikulla, kun juoksee itsensä rikki. Laihduttanut itsensä niin, että osteoporoosi taatusti vaivaa ja on vasta 50v ja on niin rikki, kuin ihminen vain voi olla. Muutaman vuoden päästä alkaa tekonivelleikkaukset, kun on juossut polvet ja lonkat hajalle.

Itse olen 53v ja ei ole vielä elämä kostanut liikkumattomuuttani. Olen hoikka ja harrastan hyötyliikuntaa ja sauvakävelyä. Mutta nautin myös viinilasillisesta ja kirjasta illalla sohvalla. Kaikki arvot ovat hyvät ja työterveysaseman kuntotestissä kaikki arvot olivat hyvät. En ole saikuilla ollut edes joka vuosi, koska flunssakaan ei tartu minuun, koska en rehki itseäni ylikuntoon.

Kohtuuliikunta (ei mikään himoreenaus maratonille) on se ratkaisu. Liikkuvuutta, aerobista ja lihaskuntoa. Hoidan työkseni vanhuksia (yli 65v) ja kyllä ne sairaimmat ovat niitä jotka eivät liiku yhtään tai hyvin vähän. Nivelet kuluvat myös siitä jos ei ole lihaksia, ruumis jäykistyy, tulee diabetes, sydän- ja verisuonisairauksia. Ylipainoisen sohvaperunan kohtalo on rollaattori. Mutta ei se ole minulta pois. Jokainen valitsee itse. Mutta se mikä nyt on mukavuudenhaluista, kostautuu sitten yli 65v. Mutta tosiaan, oma valinta. Mutta älkää tulko mun vastaanotolle itkemään sitten vanhempan kun ette pysty leikkiin lastenlasten kanssa tai tekemään enää niitä ristipistojanne. Ihmepillereitä ei ole keksitty parantamaan koko elämän kestänyttä mukavuudenhalua :)

http://www.relaxmilf.com/pics/anal/

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 22:05"]

En puhu nyt elämän ruuhkavuosia elävistä pikkulasten äideistä, jolloin asian jotenkin ymmärtää. Vaan vielä lapsettomista tai lapsensa jo teini-ikään tai vanhemmaksi kasvattaneista naisista. Tuijottavat vaan painoindeksiä ja luulevat olevansa kunnossa, kun se on normaalialueella. Liikunta on korkeintaan sauvakävelyä ja ovat kalpeita ja epäkiinteitä.

[/quote]

Mulla ei ole ollut tarvetta. Olen aina ollut hoikka/normaalipainoinen, kiinteän näköinen ja liikkunut hyötyliikuntaa runsaasti (iso puutarha ja talonrakennusprojektit pitää tästä huolen).

Nyt vasta 50+ olen alkanut käymään pari kertaa viikossa salilla  miehen kaverina. Olen aina inhonnut hikiliikuntaa, ryhmäliikuntaa, lenkkeilyä yms.

Liikun 4-5 kertaa viikossa noin tunnin verran, ei hikirehkimista kuitenkaan. Se on just ok minulle, haluan puuhailla muitakin juttuja, kuin vaan liikuntaa. Tasapainoinen elo on parasta, kaikkea sopivasti! Haluan nauttia lapsistani, kavereista, taiteesta, luonnosta, musiikista, viinista, ruuasta, jne. Liikunta on vain yksi pieni osa arkeani.

Äitini on 82v ja ei ole ikinä treenannut. Silti viime kesänä sahasi puunsa vielä itse ja vei kottikärryillä liiteriin.

Sinulle ei nyt varmaan kukaan tule muutenkaan kertomaan mitään murheitaan. Minäkin olen hoitoalalla, mutta minulla on todella sinun kaltaisia epäempaattisia työkavereita ja todella ihmettelen, millaista rupusakkia nykyään valitaan hoitajiksi.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 08:21"]

Kohtuuliikunta (ei mikään himoreenaus maratonille) on se ratkaisu. Liikkuvuutta, aerobista ja lihaskuntoa. Hoidan työkseni vanhuksia (yli 65v) ja kyllä ne sairaimmat ovat niitä jotka eivät liiku yhtään tai hyvin vähän. Nivelet kuluvat myös siitä jos ei ole lihaksia, ruumis jäykistyy, tulee diabetes, sydän- ja verisuonisairauksia. Ylipainoisen sohvaperunan kohtalo on rollaattori. Mutta ei se ole minulta pois. Jokainen valitsee itse. Mutta se mikä nyt on mukavuudenhaluista, kostautuu sitten yli 65v. Mutta tosiaan, oma valinta. Mutta älkää tulko mun vastaanotolle itkemään sitten vanhempan kun ette pysty leikkiin lastenlasten kanssa tai tekemään enää niitä ristipistojanne. Ihmepillereitä ei ole keksitty parantamaan koko elämän kestänyttä mukavuudenhalua :)

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 22:05"]

En puhu nyt elämän ruuhkavuosia elävistä pikkulasten äideistä, jolloin asian jotenkin ymmärtää. Vaan vielä lapsettomista tai lapsensa jo teini-ikään tai vanhemmaksi kasvattaneista naisista. Tuijottavat vaan painoindeksiä ja luulevat olevansa kunnossa, kun se on normaalialueella. Liikunta on korkeintaan sauvakävelyä ja ovat kalpeita ja epäkiinteitä.

[/quote]

Kaikkai ei ulkonäkö saati "kiinteys" kiinnosta. :)