Millainen nainen alkaa riehumaan miehen juomisesta?

Ex- kaverini ei itseasiassa juopottele, vaan juo olutta maun takia.

Myöskin paikkakuntamme rautapitoinen pohjavesi aiheuttaa hänelle iho- ongelmiä, joten hän juo olutta.

Olutta kuluu eläkkeen saavuttua n. 24 tölkkiä/päivä pari viikkoa, loppukuusta vähemmän, jopa ei ollenkaan.

Paskamaiset kaverit ovat hänet hylänneet kun väittävät hänen olevan jatluvssti kännissä.

Minäkin kuulun noihin kusipäihin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimo on naputtanut mun juomisesta vaikka juon nykyisin aika vähän. Olemme olleet yli 20 vuotta naimisissa.  Meillä on erilaiset taustat. Hänen vanhempansa ovat raivoraittiita maalla asuvia pieneläjiä. Mun isä oli hyvätuloinen tuurijuoppo (jo edesmennyt)  ja äiti kohtuukuluttaja, kaupunkilaisia kumpikin. Aikaisemmin vaimo joi pikkasen, nyt ei yhtään sairauksiensa takia.  minä juon 4-5 tölkkiä olutta lauantaisin, ja sunnuntaisin , ruuan kanssa pari lasia viiniä tai tölkin olutta. Vaimo yrittää aina väittää että koska mun suvussa on alkoholismia niin mun ei pitäisi juoda ollenkaan. Sain ihan tarpeeksi huonoa esimerkkiä isästäni joka joi n 10 ketrtaa niin paljon kuin minä.

Eli tuo on mielestäsi vähän, koska isäsi joi enemmän?

Mitä tapahtuu, kun et juo ollenkaan?

Alan muuttua ärtyneeksi. Saunakaljat lauantaina on tapa rentoutua. Vaimon sairauden takia minä joudun hoitamaan huushollia 24/7. Vaimo käyttää vahvoja lääkkeitä, minä hoidan mielialaani saunomalla kerran viikossa asianmukaisine kaljoineen. Että eipäs osoitella sormia!

Vierailija kirjoitti:

Esim. alkoholistiperheessä kasvanut nainen, joka ahdistuu alkoholinkäytöstä.

Joo, sanotaan näin että lapsuudenkokemusten myötä ja läheltä seuranneena tunnistan alkon suurkuluttajat ympärillä jopa ennenkuin itse tunnistavat oman ongelmansa. Koskaan en ole erehtynyt, se « tutka» on aina päällä. Sitäkautta olen myös onnistunut välttämään itselle vahingollisia suhteita. Eipä silti, nykyisin ei toisten juomiset kiinnosta niin kauan kuin siitä ei minulle ole vahinkoa. Juokoot mun puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, jos puoliso (sukupuolesta tai sukupuolettomuudesta riippumatta) alkaa noin rajoittaa toisen elämää, niin ei muuta kuin monoa anaaliin.

Alkoholisti rajoittaa muun perheen elämää.

Yäk. Tuli eka avopuoliso mieleen liiankin elävästi. Sillä oli aina joku ylitsepääsemättömän hyvä syy ryypätä. Yhtäkään viikonloppua ei pystynyt olemaan ottamatta. Oli kuulemma jo vähentänyt vuokseni paljon kun joi vain toisena päivänä... ( pe tai la) ja sunnuntaina toki istuttiin loiventavilla pitkälle päivään. Joipa joku festarireissu itsensä sairaalaankin.

Mutta mitä hullua, ongelma on niillä jotka kyttää toisten hauskanpitoa.

Pyysin useamman kerran olemaan kuukauden juomatta jotta näkisin pystyvän siihen halutessaan. Ei ollut, ei edes yrittänyt.

Onneksi lähdin! Nykyistä miestä en parin vuoden seurustelun aikana ole nähnyt kertaakaan kännissä. Eikä tartte kieltää, sillä ei vaa kiinnosta juominen. Muutaman kerran ollaan otettu pari siideriä/ juotu viinipullo puoliksi ... ehkä puolen vuoden välein.

Ihanaa kun elämässä on ihan muut mielenkiinnon kohteet kuin ryyppääminen.

Mielestäni raivoamisen sijaan kannattaa erota. Jos tässä alkoholiasiassa ei olla samalla sivulla kumppanin kanssa niin ongelmia tulee.

Itse olen täysin raitis ja mieheni tiesi sen heti seurustelun aloitettuamme. Opiskelijaympyröissä tavattiin ja mies valitsi olla mieluummin kanssani kuin ryypätä. Ikinä ei ole miehelle tarvinnut juomisesta motkottaa.

Nainen joka pettyy aina alkoholistin lupauksiin. Toivoo uutta alkua ja taas pettyy. Miehellä kieytyy kaikki alkoholin ympärille. Alkoholi tuo lieveilmiöitä, baarissa notkuminen, arvaamattomuus, hallinnan pettäminen jopa vieraat naiset. Käytös on arvaamaton ja haukkuminen törkeää ja jopa väkivalta on läsnä. Mies ei hillitse itseään minkään suhteen. Lopulta naisen tunteet kuolee miestä kohtaan kun on saanut tarpeeksi miehen törkeästä käytöksestä ja nainen lähtee.