Lue keskustelun säännöt.
ONGELMA: Olen sosiaalinen, puhelias ja muutenkin ulospäinsuuntautunut, mutta..
13.04.2013 |
heti kun paikalle tulee joku joka on näitä asioita enemmän kuin minä, menen jotenkin lukkoon.
Esimerkiksi työpaikallani olen ns. kaikkien kaveri, voin heittää läppää kaikkien kanssa ja muut tuntuvat hakeutuvan seuraani. Käydään paljon porukalla ulkona, ja minä olen melkein aina se yhteyshenkilö jolta kysellään mitä / missä / milloin. Minua ei myöskään haittaa olla huomion keskipisteenä, enkä jotenkin osaa olla hiljaa seinäkukkasena, ei vaan istu luonteeseeni.
Viime syksynä duunipaikkaan tuli kuitenkin uusi työntekijä. Tullaan tosi hyvin toimeen, mutta jotenkin isossa porukassa tää nainen ottaa tosi hallitsevan roolin. On siis erittäin kovaääninen ja puhuu päälle, eli on useimmiten se keskipiste porukassa. Oon huomannu tän vaikuttavan muhun tosi oudosti; en vaan jaksa kilpailla suunvuorosta, ja saatan jopa vetäytyä tilanteesta kokonaan.
Tuntuu että tää nainen vaa imee musta energiaa, ja saattaa kestää hetki ennen kuin jaksan taas olla oma, sosiaalinen itseni. Oon havainnu tän elämässäni parin muunki ihmisen kohdalla.
Mistäköhän löytäis sellasta voimaa ettei antais tällaisten ihmisten nujertaa itseään henkisesti?
Kommentit (10)
olet heikkominäinen ja vahvistat itseäsi muiden avulla. Oletko oikeasti sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut vai haluaisitko vaan kovasti olla sellainen ja käyttäydyt sen mukaisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 11:38"]
olet heikkominäinen ja vahvistat itseäsi muiden avulla. Oletko oikeasti sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut vai haluaisitko vaan kovasti olla sellainen ja käyttäydyt sen mukaisesti?
[/quote]
Mullekin tuli hyvin vahvasti tämä mieleen tuosta kuvauksesta.
aivan heikko itsetuntoinen ihminen joka vahvistaa itsetuntoaan olemalla se mukava ja keskipiste... sitten kun joku muu pääseekin keskipisteeksi ja saa ikäänkuin enemmän huomiota osakseen niin se käy sun psyykkeelle raskaaksi koska itsetuntosi on riippuvainen sosiaalisesta asemastasi.
minusta sun kannattas hakeutua jonkinlaiseen terapiaan jossa pääsisit rakentamaan itsellesi tervettä itsetuntoa ja sitä kautta oppisit olemaan vähemmän riippuvainen siitä mitä toiset ihmiset susta ajattelee ja pääsisit eroon tuosta pakosta olla sosiaalinen keskipiste voidaksesi hyvin.
ei tossa ole kyse muusta kuin siitä, että työkaverisi ottaa sun sosiaalisen roolisi, ja siitä ei riitä jaettavaa. Vähän niin kuin Muumeissa olisi kaksi Nipsua - kun molemmilla on samanlainen sosiaalinen rooli, he alkavat syödä toistensa tilaa.
Usein tällaiset ihmiset alkavat vihata toisiaan, ja susta kertoo hyvää, että sulle ei ole käynyt näin. Ota vaan lunkisti ensi kerralla ja tiedosta tämä juttu, niin saat liikkumavaraa. Välillä tekee hemmetin hyvää olla huomion reunamilla ja antaa muiden hoitaa huomion keskipisteenä oleminen.
Ole oma itsesi entisille työkavereillesi; järjestä tapaamisia entiseen tapaan yms. Älä jätä kuitenkaan tätä uutta työkaveria ulkopuolelle. Tuskin hän mitenkään vie sinun paikkaasi työkaverien keskuudessa, jos hän on todella tuollainen kuin kerroit eli puhuu päälle yms.
Olet viisas, kun et ala mitenkään "kilpailla" hänen kanssaan, vaan annat tilaa. Tilanteet voisivat olla kaikille kiusallisia, jos te molemmat olisitte äänessä.
Välillä viisas vaikenee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on joskus hiukan samanlaisia tuntemuksia, vaikken itse yleensä huomion keskipisteenä ole ollutkaan. Jotkut ihmiset vaan tuntuu jotenkin syövän multa energiaa olemisellaan, vaikkeivät varsinaisesti mitään ikävää tekisikään ja muut heistä tykkäisivätkin. Vetäydyn kuoreeni ja haluan pois tilanteesta.
Joskus kun olen näihin "energiansyöjiin" tutustunut paremmin, ollaan lopulta tultu ihan kivasti toimeen. Kai siinä on kyse ryhmädynamiikasta. Joskus joku uusi ihminen vaan heiluttaa dynamiikkaa sellaiseen suuntaan josta en itse pidä. Vie aikansa ennen kuin tilanne tasaantuu ja oma paikka ryhmästä "löytyy uudelleen".
Vanhassa työpaikassani minulle kävi vähän samoin. Olin pitkään ollut se kaikkein eniten äänessä oleva tyyppi. Jotenkin sellaiseen kuvioon oltiin vain ajauduttu, että muut tykkäsivät kuunnella juttujani eivätkä itse aloittaneet sen suuremmin omia kertomuksiaan. Sitten meillekin tuli uutena kasvona tuollainen aloittajan kertoman lainen nainen töihin. Sikäli hän oli minua suulaampi, että hän puhui toisten ihmisten päälle.
Toki siinä ihan aluksi tuli itse oltua vähän vähemmän äänessä, kun kerrankin joku muukin oli halukas kertomaan omia juttujaan enemmänkin. En kokenut tätä mitenkään kilpailitilanteena, enkä todellakaan näe, että työporukan suulain henkilö olisi miellettävissä jonkinlaiseksi lauman johtajaksi. No vähän kun aikaa meni, meillä kaikilla oli aivan hervottoman hauskaa yhdessä. Nykyään olen jo uudessa työpaikassa, mutta juuri tuo kyseinen nainen kuuluu parhaimpiin ystäviini. :-)
Ap, kyllä työpaikalle puheliaita ihmisiä mahtuu enemmänkin kuin yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatteletko tilanteen jotenkin valtataisteluna? Että on vain yksi voittaja?
Kyökkipsykologit taas liikkeellä...
Kuutosen kommentti osuu minusta naulan kantaan.
Minä ehdottaisin ihan sitä perustulkintaa, että ap on tottunut tiettyyn rooliin sosiaalisissa tilanteissa, ja ei OSAA toimia sivustakeskustelijan roolissa. Eli on vähän taidoton siinä tilanteessa, että joku muu on vielä dominoivampi.
Ei siinä sen kummempia itsetunto-ongelmia tarvita. Ihminen vaan tottuu vuosien ja vuosikymmenten myötä tietynlaiseen sosiaaliseen rooliin ja omaksuu sen edellyttämät kommunikointistrategiat. Ap ei ole tottunut siihen, että joutuu valtaamaan itselleen vuoron puhua ja suunnata keskustelua.
Minusta sinun ap ei pidäkään alkaa taistella keskushenkilöydestä, se on noloa ja sivullisten silmissä usein vaikuttaa typerältä valtakamppailulta. Mutta puolusta omaa ja muiden oikeutta puhua rauhassa lauseensa loppuun, äläkä hyväksy päällepuhumista. Jos tuo työkaverisi sitä laajemmin harrastaa, totea rauhassa, että "kuunteletko ensin, mitä minulla/XX:llä oli sanottavaa, sun vuorosi tulee sitten..."
Päällepuhujat ovat ylipäätään rasittavia ihmisiä, vaikka se päällepuhuminen ei heillä olisikaan tietoista vallankäyttöä, vaan johtuisi vaan innokkuudesta puhua.
ehkä et ole niin vahva kuin luulet ja vahvempi persoona saa sinut vaan tuntemaan itsesi huonommaksi.