Miksi sosiaali- ja terveysalalla opiskelijoita kohdellaan kuin p*skaa?

Mahdollisia syitä:

- henkilökunta ei saa päättää opiskelijoiden ottamisesta, vaan on velvoite ottaa kaikki mitä tarjotaan

- työ on kiireistä, eikä aikaa riitä opiskelijan ohjaamiseen

- palkka on huono, eikä harjoittelua ohjaava työntekijä _tosiaankaan_ saa sitä harjoittelusta maksettavaa palkkiota

- samat työntekijät joutuvat aina ohjaamaan opiskelijoita, riippumatta omasta sen hetkisestä työtilanteesta (esim. onko kollegoita poissa ja heidänkin työt hoidettavanaan seuraavan kuukauden ajan)

- opiskelijat tulevat työpaikoille ylläripaketteina, eli ei välttämättä olla edes nähty opiskelijaa ennen kuin harjoittelua alkaa ja sitten harjoittelujakson aikana pitäisi tutustua opiskelijaan, harjoittelusuunnitelmaan, miettiä juuri tälle ihmiselle soveltuvat työtehtävät, ottaa mukaan tiimiin, valvoa jne.

- joka helvetin oppilaitoksella on omanlaisensa harjoittelujaksot, projektiopinnot, pallukkapaperit, raportointivaatimukset, kolmikantakulmakerroinkeskustelut jne., eikä opiskelija välttämättä osaa itse edes selittää, että mitä on oikeastaan opettelemassa harjoittelujaksollaan -> työntekijä koittaa tavoittaa opettajaa tai käydä läpi uppo-outoa paperinivaskaa (josta vielä suurin osa on "jääny kotiin" tai "se on mulla vielä kesken koneella", eikä opettajiakaan koskaan saa kiinni), jotta saisi edes jonkinlaisen hajun harjoittelujaksosta

- sitten joskus saattaa olla vain ihan vitun huono hetki kotona/työelämässä ja opiskelijaparka sattuu olemaan sovittuna juuri niille viikoille

Tässäpä nyt muutamia ajatuksia. Meillä kyllä opiskelijat otetaan tosi hyvin vastaan, tsempataan, suunnitellaan ja annetan vielä lupa soitella perään, jos jäi kysyttävää. Nämä listaamani ovat sellaisia asioita, joita olen muilta kuullut ja jotka minua(kin) joskus jurppivat, tosin koitan olla näyttämättä sitä opiskelijalle ja puran vaikka myöhemmin tiimin tai esimiehen kanssa.

Riippuu harjoittelupaikasta. Tietyt paikat on maineeltaan just tällaisia. Itse opiskellut sairaanhoitajaksi 2,5v, enkä ole missään harjoittelupaikassa kohdannut tuommosta kohtelua. Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen.

Olen huomannut nyt raskauden aikana että kätilöopiskelijat/hoitajat ovat saastaa vanhempien mieslääkäreiden silmissä. Joka kerta kun olen käynyt ultrassa/arviossa tms., hoitajia komennellaan kuin elukoita ja opiskelijoille heitetään tavaroita niin että lentävät lattialle. :( Syytä tähän en tiedä, mutta raivostuttavaa se on.

Sillä varmistetaan että hyvät hoitajanalut lopettavat kesken ja jäljelle jää vain psykopaatit, joiden kanssa on hyvä jatkaa potilaiden pieksentää.

Riippuu tosiaan työpaikasta. Tuntuu että niillä työpaikoilla joissa hoitajat arvostavat omaa ammattiaan ja osaamistaan kohdellaan myös tulevia kollegoita hyvin ja kunnioittavasti. Jos taas hoitajat kokevat itse alemmuutta ammatistaan ja jos työpaikka on hengeltään hyvin hierarkkinen, kohdellaan opiskelijoita huonosti. Yleensä näissä paikoissa kohdellaan myös esim. laitoshuoltajia huonosti, koska hoitajilla on kauhea tarve tuntea olevansa edes jotakuta "ylempänä" kun tuntevat olevansa alisteisia esim. lääkäreihin nähden (ja lähihoitajat sairaanhoitajiin nähden). 

Opiskelijoita neuvoisin jättämään palautetta osastonhoitajalle huonosta kohtelustaan ja hakeutumaan töihin johonkin toiseen työpaikkaan jossa henki on hyvä (sellaisia paikkoja on paljon) - hoitajista on tosiaan pulaa ainakin pk-seudulla joten valitkaa työpaikanne ja vaatikaa hyvää kohtelua! Minulla oli yksi tällainen huono harjoittelukokemus ja olen kyllä myös levittänyt sanaa opiskelutovereideni keskuudessa että tuohon paikkaan ei kannata mennä harjoittelemaan saati töihin. Siinähän yrittävät sitten palkata sijaisia.

No siksi,  että se on työelämään valmentavaa! Noin siellä ne työntekijätkin kohtelevat toisiaan. Niin että tervetuloa alalle!

En ole kohdannut tuollaista ja harva luokkakavereistanikaan. Jos on ollut jotain häikkää niin se on johtunut yleensä pomosta ja työpaikan yleisilmapiiristä. Ala on siitä hyvä, että jos opiskellessa näkee huonon paikan niin sinnehän ei kannata töihin pyrkiä. Töitä riittää hyvin ja saa valita paikkansa.

Juu, saman huomannut, olin eri harjoittelupaikoissa terkkariksi opiskellessa ja mietin pienen pään sisällä monesti, että olenkohan tullut päiväkotiin harjoittelemaan. Aikuiset ihmiset käyttäytyivät kuin kakarat ja olin usein huuli pyöreänä kun kuuntelin mitä he päästivät suustaan. Kohteina eivät olleet pelkästään toiset työtoverit, vaan potilaistakin jauhettiin vaikka mitä.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 13:40"]

Juu, saman huomannut, olin eri harjoittelupaikoissa terkkariksi opiskellessa ja mietin pienen pään sisällä monesti, että olenkohan tullut päiväkotiin harjoittelemaan. Aikuiset ihmiset käyttäytyivät kuin kakarat ja olin usein huuli pyöreänä kun kuuntelin mitä he päästivät suustaan. Kohteina eivät olleet pelkästään toiset työtoverit, vaan potilaistakin jauhettiin vaikka mitä.

[/quote]

Tämä ainakin lähihoitajien keskuudessa taitaa lähteä jo sieltä, ketkä opiskelemaan tutkintoa hakeutuu. Vai tiedättekö mukavaa "kympin tyttöä", joka olisi peruskoulun jälkeen lähtenyt opiskelemaan lähihoitajaksi?

"Vai tiedättekö mukavaa "kympin tyttöä", joka olisi peruskoulun jälkeen lähtenyt opiskelemaan lähihoitajaksi?"

Mukava ja kympin tyttö harvoin kuuluu samaan ihmiseen;-) Mutta tiedän mukavia kasin ja ysin tyttöjä, jotka opiskelleet ensin akateemiselle alalle ja sitten 30-40 vuotiaina vaihtaneet alaa lähihoitajaksi. Alahan on monipuolinen, lapsista vanhuiksiin, päihde- ja mielenterveystyötä, vammaisia jne. On aivan ihmisen persoonasta enemmän kyse miten kohtelee työkavereitaan, opiskelijoita ja asiakkaitaan. Ainakin meillä karsinta työhön oli melko vaativa, 300 hakijaa ja heistä sitten haastattelujen ja testien kautta opiskelemaan pääsi 25. Motivoituneita ihmisiä.

Työpaikkakiusaamisessa seurakunnan työt kuulemma voittavat muut naisvaltaiset alat.

Kyllä niin osui ja upposi tämä topic! Olen sh, valmistunut jo kymmenen vuotta sitten, HUS:ssa oli opiskeluaikana moniakin osastoja, joissa minuakin kohdeltiin kuin saastaa. Valmistumisen jälkeenkin olen joutunut työskentelemään muutamassa paikassa, jossa yksi tai useampi osaston työntekijä pyöritti paikkaa ihan mennen tullen. Ei mitään käytöstapoja, tuntuivat sairailta yksilöiltä. Olen törmännyt urani aikana moniin muihinkin hoitajiin, jotka valittavat sitä, että alalle hakeutuu kamalia ihmisiä. Toki joka alalle niitä hakeutuu, mutta hoitoalalla taitaa niitä olla melkoisen paljon. Ja kun työvoimapula pk. seudulla on suuri, ei niitä poiskaan potkita. Kunnan vakituiset toimet on ihan suojatyöpaikkoja, sielläkään ei potkita pois vaikka miten käyttäytyisi. Valitettavasti iso osa opiskelukavereistanikin on jo vaihtanut alaa.

Naiset, kiireinen / raskas työ, hierarkia... Lääkärit ovat ylimielisiä sairaanhoitajia kohtaan ja sairaanhoitajat ovat sitten ylimielisiä "alempia" kohtaan kuten esim. lähihoitajat. Sairasta se on ja mielestäni tuolla alalla JOKAISEN pitäisi olla yhteistyökykyinen!! Vaikka kuinka olisi lääkäri, niin se ei todellakaan ole syy olla törkeä ja ylimielinen hoitajia kohtaan. Opiskelijat ovat kai kentällä "tiellä" ja näin ollen saavat sellaiset MINÄMINÄMINÄ, nopeasti kahville -ihmiset vihaiseksi, kun ei pääsekään vapaasti tekemään mitään, kun opiskelijaa PITÄÄ neuvoa... Huh huh... Sairasta.

Heippa! Olen lääketieteenopiskelija ja huomannut, että jos sairaalassa hymyilen ja juttelen hoitajille, se on kummallista. Ihan kuin niin ei saisi tehdä? Tai istua hoitajien kanssa samaan pöytään ja syödä? Hoitajilla on yleensä hauskemmat jutut kuin lääkäreillä. Voi olla että lääkärien pitäisi aina miettiä ennen kuin puhuvat ja siksi kaikki hauskat jutut jäävät kertomatta.

Osa hoitajista on tosi töykeitä jos en tiedä jotain tai pyydän heiltä neuvoa. Varsinkin pidempään töissä olleet hoitajat tietävät varmasti enemmän kuin minä, jolle koulussa on opetettu vain molekyyleistä eikä niinkään sairaasta. Siksi toivoisin, että tietämättömölle joku viitsisi kertoa. Viime kesän harjoittelupaikassa hoitajat vastasivat useamman kerran aika vihaisesti, jos kysyin jotain potilaaseen liittyvää. Olisi kai pitänyt tarkistaa ensin tietokoneelta eikä hoitajalta, joka on samassa huoneessa potilaan kanssa monta tuntia.. Koulussa opetettu yhteistyö on kai vain teoriaa. Lääkärien huoneessa sitten haukutaan hoitajat kun unohtavat tilata kyydit potilaille ja istuvat vain facebookissa. Monilta vanhemmilta mieslääkäreiltä naispuoleisen opiskelijan, tulevan kollegan, on turha kysyä neuvoa. Ovat kai niin kiireisiä, ettei ole aikaa hymylle tai vastaamiselle. Tuntuu että tosiaan kannattaa valita paikka, jonne jää töihin - en usko että kaikkialla on noin ikäviä työntekijöitä.

Suurin osa kohtelee opiskelijaa asiallisesti, mutta sitten on näitä kyykyttäjiä. Itse olen opiskelijana törmännyt siihen, että minulle äyskitään ja sähähdellään. Joiltakin hoitajilta selvästi unohtuu se, etten voi osata tai tietää vielä kaikkea. Jos mokaan, pääsevät sitten päivittelemään "ei se osaa". Kahvihuoneessa juorutaan vuoronperään kaikista, varmaan minustakin.

Kolikon toinen puoli on ne, jotka eivät luota minuun yhtään. Saattavat esim. pyytää minua tekemään jonkin yksinkertaisen työtehtävän ja myöhemmin kyselevät, tuliko se nyt varmasti tehtyä. Miksi eivät tee itse, jos kerran eivät luota?

Sairaaloissa on sairas ilmapiiri. Osastolla oli aivan ihana lähihoitaja. Su sitten kyykytti tätä minun,potilaan kuullen. Olin aika hämmentynyt. Sitten huomasin että suurin osa hoitajista oli tosi paskamaisia.ainoat ammattitaitoiset olivat yli 50v hoitajat.