Miten huoleton ja tavallaan vastuuton täytyy ihmisen olla, jos kokee enemmän iloa lapsistaan, kuin vastuuta, huolta ja murhetta?

Kuulostat ihan vakavasti masentuneelta isältäni. Tuon tason pessimismi on todella haitallista lapsen henkiselle kehitykselle ja aiheuttaa masennusta lapsellesi. Se on paljon suurempi ja todennäköisempi uhka ja vaara kuin nuo mitä luettelit... Jos oikeasti rakastat lapsiasi haluat heille parasta ja se tarkoittaa myös sitä että pidät itsestäsi huolta. Mielesi ei voi nyt hyvin, hae apua. Sitä on saatavilla. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lainkaan huoleton tai vastuuton. Normaaliahan se on, että lapset ovat ilo eivätkä taakka. Tottakai heistä on myös huolta ja murhetta joskus, mutta ei se himmennä tippaakaan sitä iloa, jota heistä saa. 

Huolta ja murhetta joskus, kun toisten elämä voi olla täysin pilalla? Hanki sinä apua tuohon itsekeskeisyyteesi. Kunhan MULLA on heistä iloa, niiiih.

Ap

VOI olla pilalla. Voi myös olla olematta. Ellet itse tahallasi pilaa lastesi elämää (esim. krhm. yltiönegatiivisella asenteellasi) heillä ei välttämättä ole lainkaan surkea elämä nyt tai tulevaisuudessakaan. Puhut itsekeskeisyydestä ja samalla olet jo valmiiksi lastesi puolesta päättänyt, että heillä on kamala elämä. Se jos mikä on itsekeskeistä. Toki provohan tämä on eikä sinulla lapsia edes ole. 

Ihminen voi pilata lastensa elämän, vaikk ei tarkoittaisi. Se eisuojele yhtään miltään, ettei tarkoita pilata sitä. Mulla on siitä (lapsena) aivan omakohtaista kokemusta.

Ap

Ja koska sulla oli paska lapsuus, kaikilla muillakin pitää olla? Sairasta.

Ei mulla ollut paska lapsuus vaan aikuinen elämäni pilattiin sillä, mitä oli lapsena. Ei sitä LAPSENA tajunnut. Eikä se, että on realisti eikä usko paskaan, tarkoita, että muilla EI SAISI olla kivaa. Mutta kun ei tule olemaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki ap apua. Teet lapsistasi yhtä onnettomia kuin sinäkin olet.

Ei se minua taas haittaa. Se on heidän oma vikansa, jos eivät saa elämäänsä raiteilleen. Mutta totta kai suren sitä ja murehdin jo nyt.

Ap

Olet oksettava.

Kiitos, niin säkin.

Ap

Mä näen että mun tärkein tehtävä vanhempana on olla sitä mieltä että mun lapset pärjää. Siitähän heidän itsetuntonsa muodostuu, että mitä mieltä vanhemmat heistä on. Ja jos on peruspositiivinen, luottavainen ja hyvä itsetuntoinen, niin selviää elämässä myös vastoinkäymisistä, eli niistä avioeroista, työttömyydestä ja sairauksistakin.

0/5 alku vielä meinasi mennä läpi, mutta paska jankkaava trollihan sieltä lopulta paljastui

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki ap apua. Teet lapsistasi yhtä onnettomia kuin sinäkin olet.

Ei se minua taas haittaa. Se on heidän oma vikansa, jos eivät saa elämäänsä raiteilleen. Mutta totta kai suren sitä ja murehdin jo nyt.

Ap

Olet oksettava.

Hienoa, että et kykene sinäkään lässyttämään elämän ihanista puolista. Vatuttaako oikein huolella?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lainkaan huoleton tai vastuuton. Normaaliahan se on, että lapset ovat ilo eivätkä taakka. Tottakai heistä on myös huolta ja murhetta joskus, mutta ei se himmennä tippaakaan sitä iloa, jota heistä saa. 

Huolta ja murhetta joskus, kun toisten elämä voi olla täysin pilalla? Hanki sinä apua tuohon itsekeskeisyyteesi. Kunhan MULLA on heistä iloa, niiiih.

Ap

VOI olla pilalla. Voi myös olla olematta. Ellet itse tahallasi pilaa lastesi elämää (esim. krhm. yltiönegatiivisella asenteellasi) heillä ei välttämättä ole lainkaan surkea elämä nyt tai tulevaisuudessakaan. Puhut itsekeskeisyydestä ja samalla olet jo valmiiksi lastesi puolesta päättänyt, että heillä on kamala elämä. Se jos mikä on itsekeskeistä. Toki provohan tämä on eikä sinulla lapsia edes ole. 

Ihminen voi pilata lastensa elämän, vaikk ei tarkoittaisi. Se eisuojele yhtään miltään, ettei tarkoita pilata sitä. Mulla on siitä (lapsena) aivan omakohtaista kokemusta.

Ap

Ja koska sulla oli paska lapsuus, kaikilla muillakin pitää olla? Sairasta.

Ei mulla ollut paska lapsuus vaan aikuinen elämäni pilattiin sillä, mitä oli lapsena. Ei sitä LAPSENA tajunnut. Eikä se, että on realisti eikä usko paskaan, tarkoita, että muilla EI SAISI olla kivaa. Mutta kun ei tule olemaan.

Ap

Onneksi sinä et päätä kenenkään muun kuin itsesi tilanteesta. Meillä muilla kyllä on kivaa ja tulee jatkossakin olemaan. Sinä et sitä voi estää, vaikka kuinka haluat. 

Vierailija kirjoitti:

Mä näen että mun tärkein tehtävä vanhempana on olla sitä mieltä että mun lapset pärjää. Siitähän heidän itsetuntonsa muodostuu, että mitä mieltä vanhemmat heistä on. Ja jos on peruspositiivinen, luottavainen ja hyvä itsetuntoinen, niin selviää elämässä myös vastoinkäymisistä, eli niistä avioeroista, työttömyydestä ja sairauksistakin.

Lapset pärjää. Ja koko ajan tuntuu ihan vatun paskalta. Ei se ole mitään elämisen arvoista elämää. Monilla on henkisesti vielä pahemmin, kuin mulla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lainkaan huoleton tai vastuuton. Normaaliahan se on, että lapset ovat ilo eivätkä taakka. Tottakai heistä on myös huolta ja murhetta joskus, mutta ei se himmennä tippaakaan sitä iloa, jota heistä saa. 

Huolta ja murhetta joskus, kun toisten elämä voi olla täysin pilalla? Hanki sinä apua tuohon itsekeskeisyyteesi. Kunhan MULLA on heistä iloa, niiiih.

Ap

VOI olla pilalla. Voi myös olla olematta. Ellet itse tahallasi pilaa lastesi elämää (esim. krhm. yltiönegatiivisella asenteellasi) heillä ei välttämättä ole lainkaan surkea elämä nyt tai tulevaisuudessakaan. Puhut itsekeskeisyydestä ja samalla olet jo valmiiksi lastesi puolesta päättänyt, että heillä on kamala elämä. Se jos mikä on itsekeskeistä. Toki provohan tämä on eikä sinulla lapsia edes ole. 

Ihminen voi pilata lastensa elämän, vaikk ei tarkoittaisi. Se eisuojele yhtään miltään, ettei tarkoita pilata sitä. Mulla on siitä (lapsena) aivan omakohtaista kokemusta.

Ap

Ja koska sulla oli paska lapsuus, kaikilla muillakin pitää olla? Sairasta.

Ei mulla ollut paska lapsuus vaan aikuinen elämäni pilattiin sillä, mitä oli lapsena. Ei sitä LAPSENA tajunnut. Eikä se, että on realisti eikä usko paskaan, tarkoita, että muilla EI SAISI olla kivaa. Mutta kun ei tule olemaan.

Ap

Onneksi sinä et päätä kenenkään muun kuin itsesi tilanteesta. Meillä muilla kyllä on kivaa ja tulee jatkossakin olemaan. Sinä et sitä voi estää, vaikka kuinka haluat. 

Älä valehtele itsellesi, onnettomia ja ennen kaikkea elämäänsä tyytymättömiä ihmisiä on vaikka miten paljon. Ja ristiin rastiin uusperheissä lapsensa hylkääviä sekoilijoita.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lainkaan huoleton tai vastuuton. Normaaliahan se on, että lapset ovat ilo eivätkä taakka. Tottakai heistä on myös huolta ja murhetta joskus, mutta ei se himmennä tippaakaan sitä iloa, jota heistä saa. 

Huolta ja murhetta joskus, kun toisten elämä voi olla täysin pilalla? Hanki sinä apua tuohon itsekeskeisyyteesi. Kunhan MULLA on heistä iloa, niiiih.

Ap

VOI olla pilalla. Voi myös olla olematta. Ellet itse tahallasi pilaa lastesi elämää (esim. krhm. yltiönegatiivisella asenteellasi) heillä ei välttämättä ole lainkaan surkea elämä nyt tai tulevaisuudessakaan. Puhut itsekeskeisyydestä ja samalla olet jo valmiiksi lastesi puolesta päättänyt, että heillä on kamala elämä. Se jos mikä on itsekeskeistä. Toki provohan tämä on eikä sinulla lapsia edes ole. 

Ihminen voi pilata lastensa elämän, vaikk ei tarkoittaisi. Se eisuojele yhtään miltään, ettei tarkoita pilata sitä. Mulla on siitä (lapsena) aivan omakohtaista kokemusta.

Ap

Ja koska sulla oli paska lapsuus, kaikilla muillakin pitää olla? Sairasta.

Ei mulla ollut paska lapsuus vaan aikuinen elämäni pilattiin sillä, mitä oli lapsena. Ei sitä LAPSENA tajunnut. Eikä se, että on realisti eikä usko paskaan, tarkoita, että muilla EI SAISI olla kivaa. Mutta kun ei tule olemaan.

Ap

Onneksi sinä et päätä kenenkään muun kuin itsesi tilanteesta. Meillä muilla kyllä on kivaa ja tulee jatkossakin olemaan. Sinä et sitä voi estää, vaikka kuinka haluat. 

Tässä nyt ei ole kyse siitä, mitä mä päätän, vaan siitä, miten elämä on niin paskaa, että lasten puolesta on täysin turha iloita. Ja lapsista siinä samalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lainkaan huoleton tai vastuuton. Normaaliahan se on, että lapset ovat ilo eivätkä taakka. Tottakai heistä on myös huolta ja murhetta joskus, mutta ei se himmennä tippaakaan sitä iloa, jota heistä saa. 

Huolta ja murhetta joskus, kun toisten elämä voi olla täysin pilalla? Hanki sinä apua tuohon itsekeskeisyyteesi. Kunhan MULLA on heistä iloa, niiiih.

Ap

VOI olla pilalla. Voi myös olla olematta. Ellet itse tahallasi pilaa lastesi elämää (esim. krhm. yltiönegatiivisella asenteellasi) heillä ei välttämättä ole lainkaan surkea elämä nyt tai tulevaisuudessakaan. Puhut itsekeskeisyydestä ja samalla olet jo valmiiksi lastesi puolesta päättänyt, että heillä on kamala elämä. Se jos mikä on itsekeskeistä. Toki provohan tämä on eikä sinulla lapsia edes ole. 

Ihminen voi pilata lastensa elämän, vaikk ei tarkoittaisi. Se eisuojele yhtään miltään, ettei tarkoita pilata sitä. Mulla on siitä (lapsena) aivan omakohtaista kokemusta.

Ap

Ja koska sulla oli paska lapsuus, kaikilla muillakin pitää olla? Sairasta.

Ei mulla ollut paska lapsuus vaan aikuinen elämäni pilattiin sillä, mitä oli lapsena. Ei sitä LAPSENA tajunnut. Eikä se, että on realisti eikä usko paskaan, tarkoita, että muilla EI SAISI olla kivaa. Mutta kun ei tule olemaan.

Ap

Onneksi sinä et päätä kenenkään muun kuin itsesi tilanteesta. Meillä muilla kyllä on kivaa ja tulee jatkossakin olemaan. Sinä et sitä voi estää, vaikka kuinka haluat. 

Tässä nyt ei ole kyse siitä, mitä mä päätän, vaan siitä, miten elämä on niin paskaa, että lasten puolesta on täysin turha iloita. Ja lapsista siinä samalla.

Ap

Itsekeskeisillä ihmisillä tuppaa olemaan paskaa. Onneksi en kuulu heihin, vaan nautin elämästä ja lapsistani täysin rinnoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lainkaan huoleton tai vastuuton. Normaaliahan se on, että lapset ovat ilo eivätkä taakka. Tottakai heistä on myös huolta ja murhetta joskus, mutta ei se himmennä tippaakaan sitä iloa, jota heistä saa. 

Huolta ja murhetta joskus, kun toisten elämä voi olla täysin pilalla? Hanki sinä apua tuohon itsekeskeisyyteesi. Kunhan MULLA on heistä iloa, niiiih.

Ap

VOI olla pilalla. Voi myös olla olematta. Ellet itse tahallasi pilaa lastesi elämää (esim. krhm. yltiönegatiivisella asenteellasi) heillä ei välttämättä ole lainkaan surkea elämä nyt tai tulevaisuudessakaan. Puhut itsekeskeisyydestä ja samalla olet jo valmiiksi lastesi puolesta päättänyt, että heillä on kamala elämä. Se jos mikä on itsekeskeistä. Toki provohan tämä on eikä sinulla lapsia edes ole. 

Ihminen voi pilata lastensa elämän, vaikk ei tarkoittaisi. Se eisuojele yhtään miltään, ettei tarkoita pilata sitä. Mulla on siitä (lapsena) aivan omakohtaista kokemusta.

Ap

Ja koska sulla oli paska lapsuus, kaikilla muillakin pitää olla? Sairasta.

Ei mulla ollut paska lapsuus vaan aikuinen elämäni pilattiin sillä, mitä oli lapsena. Ei sitä LAPSENA tajunnut. Eikä se, että on realisti eikä usko paskaan, tarkoita, että muilla EI SAISI olla kivaa. Mutta kun ei tule olemaan.

Ap

Onneksi sinä et päätä kenenkään muun kuin itsesi tilanteesta. Meillä muilla kyllä on kivaa ja tulee jatkossakin olemaan. Sinä et sitä voi estää, vaikka kuinka haluat. 

Tässä nyt ei ole kyse siitä, mitä mä päätän, vaan siitä, miten elämä on niin paskaa, että lasten puolesta on täysin turha iloita. Ja lapsista siinä samalla.

Ap

Itsekeskeisillä ihmisillä tuppaa olemaan paskaa. Onneksi en kuulu heihin, vaan nautin elämästä ja lapsistani täysin rinnoin. 

Sehän on itsekeskeistä, ei se, että murehtii muiden huonoa elämää.

Ap

Ymmärrän, mitä mielesi nyt tuntee.

Koin itse molempien lasten syntymän jälkeisen masennuksen ja lisäksi tuli vielä ahdistuneisuushäiriö.

Pelkäsin koko ajan lasteni puolesta, vaimoni puolesta, työpaikkani puolesta ja jopa kotimme sisäilman puolesta. Mitään valoa tulevaisuudessa ei näkynyt.

Yhtenä päivänä päätin, että nyt tämän on loputtava. Menin työhyvinvointipsykologille, joka ohjasi eteenpäin psykiatrille. Ja siitä se hoitoketju alkoi.

Voin nyt jo paljon paremmin, uskoni tulevaisuuteen on uudelleen syntymässä ja lääkitys on saanut minut tasapainoon. Paljon töitä on silti vielä edessä.

AP, saatat olla itseni tavoin sairas. Uskalla myöntää se ja uskalla lähteä tervehtymisen tielle.

Voisit vaikka aloitella ajatuksella, että asiolle mille et voi mitään, niin niitä ei kannata murehtia. Olen ollut itse samassa (itse asiassa edelleen, oma lapsi nyt 40v) tilanteessa, ja vastaus on, että kaikki menee niinkuin menee, elämä on, jos kaikkea alkaa murehtia, niin siitä ei loppua. Istut ja huokaiset, tänään kaikki hyvin. Huomenna on uusi päivä ja se tapellaan sitten.

Voi valtava, kyllä on varmasti kauheaa elää noin negatiivisin ajatuksin ,kuin ap.

Hellitä hyvä ihminen. Ei elämää voi kukaan hallita loppuviimein. Se menee hyvin tai hyvin huonosti.

Teemme itse mitä parhaaksi näemme ja voimillamme jaksamme. Kaikki muu on Korkeemmassa kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lainkaan huoleton tai vastuuton. Normaaliahan se on, että lapset ovat ilo eivätkä taakka. Tottakai heistä on myös huolta ja murhetta joskus, mutta ei se himmennä tippaakaan sitä iloa, jota heistä saa. 

Huolta ja murhetta joskus, kun toisten elämä voi olla täysin pilalla? Hanki sinä apua tuohon itsekeskeisyyteesi. Kunhan MULLA on heistä iloa, niiiih.

Ap

VOI olla pilalla. Voi myös olla olematta. Ellet itse tahallasi pilaa lastesi elämää (esim. krhm. yltiönegatiivisella asenteellasi) heillä ei välttämättä ole lainkaan surkea elämä nyt tai tulevaisuudessakaan. Puhut itsekeskeisyydestä ja samalla olet jo valmiiksi lastesi puolesta päättänyt, että heillä on kamala elämä. Se jos mikä on itsekeskeistä. Toki provohan tämä on eikä sinulla lapsia edes ole. 

Ihminen voi pilata lastensa elämän, vaikk ei tarkoittaisi. Se eisuojele yhtään miltään, ettei tarkoita pilata sitä. Mulla on siitä (lapsena) aivan omakohtaista kokemusta.

Ap

Ja koska sulla oli paska lapsuus, kaikilla muillakin pitää olla? Sairasta.

Ei mulla ollut paska lapsuus vaan aikuinen elämäni pilattiin sillä, mitä oli lapsena. Ei sitä LAPSENA tajunnut. Eikä se, että on realisti eikä usko paskaan, tarkoita, että muilla EI SAISI olla kivaa. Mutta kun ei tule olemaan.

Ap

Onneksi sinä et päätä kenenkään muun kuin itsesi tilanteesta. Meillä muilla kyllä on kivaa ja tulee jatkossakin olemaan. Sinä et sitä voi estää, vaikka kuinka haluat. 

Älä valehtele itsellesi, onnettomia ja ennen kaikkea elämäänsä tyytymättömiä ihmisiä on vaikka miten paljon. Ja ristiin rastiin uusperheissä lapsensa hylkääviä sekoilijoita.

Ap

On kyllä. Ja myös onnellisia ja elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä on vaikka kuinka paljon.

Voimaa! kirjoitti:

Voisit vaikka aloitella ajatuksella, että asiolle mille et voi mitään, niin niitä ei kannata murehtia. Olen ollut itse samassa (itse asiassa edelleen, oma lapsi nyt 40v) tilanteessa, ja vastaus on, että kaikki menee niinkuin menee, elämä on, jos kaikkea alkaa murehtia, niin siitä ei loppua. Istut ja huokaiset, tänään kaikki hyvin. Huomenna on uusi päivä ja se tapellaan sitten.

Näinhän mä teenkin, ihmettelen vain ja v*tuttaa, miten toisista äitoys on niin ihanaa ja nautinnollista. Mulla sekin pilasi elämääni entisestään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lainkaan huoleton tai vastuuton. Normaaliahan se on, että lapset ovat ilo eivätkä taakka. Tottakai heistä on myös huolta ja murhetta joskus, mutta ei se himmennä tippaakaan sitä iloa, jota heistä saa. 

Huolta ja murhetta joskus, kun toisten elämä voi olla täysin pilalla? Hanki sinä apua tuohon itsekeskeisyyteesi. Kunhan MULLA on heistä iloa, niiiih.

Ap

VOI olla pilalla. Voi myös olla olematta. Ellet itse tahallasi pilaa lastesi elämää (esim. krhm. yltiönegatiivisella asenteellasi) heillä ei välttämättä ole lainkaan surkea elämä nyt tai tulevaisuudessakaan. Puhut itsekeskeisyydestä ja samalla olet jo valmiiksi lastesi puolesta päättänyt, että heillä on kamala elämä. Se jos mikä on itsekeskeistä. Toki provohan tämä on eikä sinulla lapsia edes ole. 

Ihminen voi pilata lastensa elämän, vaikk ei tarkoittaisi. Se eisuojele yhtään miltään, ettei tarkoita pilata sitä. Mulla on siitä (lapsena) aivan omakohtaista kokemusta.

Ap

Ja koska sulla oli paska lapsuus, kaikilla muillakin pitää olla? Sairasta.

Ei mulla ollut paska lapsuus vaan aikuinen elämäni pilattiin sillä, mitä oli lapsena. Ei sitä LAPSENA tajunnut. Eikä se, että on realisti eikä usko paskaan, tarkoita, että muilla EI SAISI olla kivaa. Mutta kun ei tule olemaan.

Ap

Onneksi sinä et päätä kenenkään muun kuin itsesi tilanteesta. Meillä muilla kyllä on kivaa ja tulee jatkossakin olemaan. Sinä et sitä voi estää, vaikka kuinka haluat. 

Älä valehtele itsellesi, onnettomia ja ennen kaikkea elämäänsä tyytymättömiä ihmisiä on vaikka miten paljon. Ja ristiin rastiin uusperheissä lapsensa hylkääviä sekoilijoita.

Ap

On kyllä. Ja myös onnellisia ja elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä on vaikka kuinka paljon.

Mä en tunne ketään sellaista. Eikä heistä ole ainakaan KOSKAAN ollut mitään iloa, hyötyä tai apua mulle.

Ap

Laiska, tyhmä ja saamaton kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näen kaikilla lapsillani hyvin valoisan elämän: kaikilla sujuu koulu, löytävät varmasti mukavan opiskelupaikan ja saavat hyvän työn, löytävät puolison ja saavat ehkä lapsia. Jäävät joko Suomeen tai työskentelevät ulkomailla, mutta lomilla kyläillään varmasti paljon puolin ja toisin.

En koe olevani millään tavalla vastuuton. Asetan lapsille rajoja, kehun ja kannustan, rakastan.

Kuinka paljon petyt ja murehdit jos näin ei käykään? Millaiset paineet luot tuolla kiiltokuvasuunnitelmallasi heille?

Niinpä. Tämä miina odottaa vaan, että joku hipaisee ja räjähdys taoahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Voi valtava, kyllä on varmasti kauheaa elää noin negatiivisin ajatuksin ,kuin ap.

Hellitä hyvä ihminen. Ei elämää voi kukaan hallita loppuviimein. Se menee hyvin tai hyvin huonosti.

Teemme itse mitä parhaaksi näemme ja voimillamme jaksamme. Kaikki muu on Korkeemmassa kädessä.

Ei ole. Tuokin on täyttä itsepetosta ja itsensä helpommalla päästämistä muiden kustannuksella.

Ap