Voiko lapsi olla liiankin kiltti?

Kuulostaa ihastuttavalta pikku enkeliltä, mutta kuten tiedät niin maailma on täysin julma paikka jossa kiltteys ei ole hyve. Yläasteella tulee miltei väkisinkin ongelmia jos on kiltti, ja aikuisena viimeistään saa tuntea kiltteyden haittavaikutukset nahoissaan :(

Jos on vielä parin vuoden päästäkin liian kiltti, niin tutkimuksiin. Pärjääkö koulussa hyvin?

Voi pärjätä hyvin. Kiltti osaa puolustautua jos vanhempi opettaa miten. Enemmän teini-iässä ja kaksikymppisenä pitäisi tiedostaa pahispojat, ettei mene väärän matkaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos on vielä parin vuoden päästäkin liian kiltti, niin tutkimuksiin. Pärjääkö koulussa hyvin?

Joo kyllä on hyvä koulussa.

Mun veli oli aina sellainen. Ei sillä ainakaan mitään ongelmia yläasteellakaan ollut, kun löytyi samanhenkistä nörtti/lukutoukkaseuraa. Varmaan luokan kovikset halveksivat, mutta ei se niin haittaa jos on tukena kavereita. Hän ei murrosiässäkään koskaan mitenkään kapinoinut. Ei sillä ainakaan tuosta ole koskaan mitään ongelmia tullut. Itse kapinoin ja biletin senkin edestä, ja minulla oli ne monenlaiset ongelmat impulsiivisesta sekoilustani.

Tottakai lapsi voi olla liian kiltti.

Voi. Olin just tuommoinen. Luin kotiliettä ja virkkasin, tunnollinen. Kyllä minua kiusattiin, mutta minulla oli kavereita ja - luonnollisesti hyviä - harrastuksia. Ongelmia tuli siinä vaiheessa, kun vastaan tuli narsisteja ja oli aivan ihmeissään, että mitä minä nyt tein väärin kun nämä suuttuivat ja alkoivat pomottaa ilman mitään syytä. Nyt olen oppinut nämäkin tunnistamaan nopeasti. Kiltin tytön syndrooma ei ole huuhaata. Joskus pitää osata sanoa ei tai jopa "en viitsi".

Kyllä voi olla liian kiltti. Mutta pärjää varmasti koulumaailmassa, jos hänellä on jonkinlaisia sosiaalisia taitoja.

Pelottavaa on se, jos hän pitää asioita sisällään. Eli pitäkää lapsi lähellä ja kontakti häneen hyvänä. Tunnen yhden kiltin joka ei valittanut edes koulukiusaamista. Hän oli kiltti ja ihana, kunnes kaikkien yllätykseksi teki itsemurhan. Hänellä oli surullinen sisäinen maailma. Itsemurhan hän oletattevasti teki yhden negatiivisen kokemuksen sysäisemänä.

En todellakaan halua pelotella. Ja tämä koskee kaikkia. Pitäkää lapsiinne tai tuttuihin lapsiin hyvä henkinen yhteys ja sanokaa välillä, että välittätte heistä sellaisina kuin he ovat. Tai rakastatte, vaikka tekisivät mitä. Ja katsokaa, että nuorilla on jonkinlainen usko tulevaan.

Liian kiltti ei voi kukaan ihminen olla. Jämäkäksi hänet tietysti kannattaa opettaa, ja parhaassa tapauksessa myös tappelemaan. Mutta kiltteys on vain ja ainoastaan edullinen ominaisuus.

1) Hyvät käytöstavat ja "tavallinen" kiltteys eivät vielä tarkoita ettei ihminen osaisi pitää puoliaan.

2) Toinen ääripää: ihminen voi olla niin kiltti ettei pidä puoliaan millään tasolla.

Tuntematta tapausta on mahdotonta sanoa kummasta on kyse.

Minulla on kokemusta siitä överiksi menevästä kiltteydestä. Olin oppinut kotona että kun ihminen vain ymmärtää tekevänsä väärin, hän lopettaa sen. Kas vain, vastaan osui sadistinen esiteini jonka tekoja käsittelen nyt nelikymppisenä terapiassa joka maksaa 95 euroa kerta.

HS:sä oli artikkeli siitä millaista on jos on niin kiltti ettei tosiaan pysty puolustamaan itseään, mutta se on maksumuurin takana. Laitan kuitenkin linkin tähän: https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006455214.html

AP:lle: kiusatun nuoren elämässä yksikin aikuinen joka todella kuuntelee ja hyväksyy hänen tunteensa ja kokemuksensa, voi pelastaa tämän hengen, näin suoraan sanottuna. Myös suuren osan mielenterveydestä. Etenkin jos voit tehdä hänen kanssaan jotain kivaa, oli se sitten miten arkista tahansa. Jos siis epäilet hänen selviytymistään, älä kaada hänen niskaansa omia epäilyksiäsi tai kyynisyyttäsi vaan kysele miltä tuntuu ja miten sujuu, ja yritä luoda luottamuksen ja hyväksymisen ilmapiiriä ja mahdollisesti harrastaa hänen kanssaan jotain rakentavaa.

Maailma on puolillaan koulukiusattujen selviytymistarinoita joissa yhden aikuisen näennäisesti yksinkertaiset teot ovat auttaneet jaksamaan.