Teen tunnustuksen, kivittäkää minut nyt:

No pettäminen ei munkaan mielestä ole oikein...



mutta on mullakin ollut kuukauden sisään 5 eri miestä ja joka kerta oon kovasti nauttinut (tosin olen vapaa ja vain yksi miehistä varattu) mitään oman tunnon tuskia en myöskään koe.



Mutta en ymmärrä miksi on niin väärin jos kaksi aikuista ihmistä tietää mitä tekee, niin mitä se yhtään muille kuuluu?

Puhut kahdesta ihmisestä. Silti olet kotkotellut varatun miehen kanssa. Hänen tapaukseen liittyy siis muitakin - ei vain kaksi.



Vapaat tehkööt mitä haluavat. Vaikka henkilökohtaisesti en voi ymmärtää, että mitä siitä saa jos 5 eri miestä kuukaudessa? Juuri sitä juuriharjahoitoa? Entä tunteet? Ehkä arvostan erilaista seksiä - seksiä, jossa on tunteet ja yhteenkuuluvuus mukana. Yhdenillan jutuista ne puuttuvat. Pelkkää siisään-ulos meininkiä vain...

Sitä niittää, mitä kylvää.



Kyllä pettämisesi joskus läsähtää silmillesi, tavalla tai toisella. Et anna edes parisuhteesi mahdollisuutta kehittyä johonkin parempaan. Enkä usko, että itsekkään uskot tuohon, että parisuhteessanne on kaikki hyvin. Jossain mättää, koska petät - ikävä kyllä!

saatte olla ihan mitä mieltä haluatte, mutta uskokaa tai älkää, parisuhde on aivan kunnossa

ap

Mun yx kaveri (nainen) saattoi harrastaa 5 eri miehen kanssa/viikko. Ja tämä tahti jatkui kauan... Ei ollut maksullinen nainen. Ihan rauhassa vaan... Tule ensi viikolla kertomaan jos olet kaatanut enemmän=)

Mieluusti minäkin harrastaisin seksiä yhden ihanan miehen kanssa, mutta nyt se ei ole mahdollista ja seksiä kuitenkin haluan!



en ainakaan osaa ajatella että pitäisi olla varma ja pitkä suhde ennenkuin mennään sänkyyn...



ja mitä siihen yhteen varattuun tulee niin minusta se on niin että kummankin vaan täytyy tietää mitä tekee

maannut pitäisi sua jotenkin viehättävänä tai kauniina? Helppona panona ne sua pitää ja juttu kiirii pian joten kohta olet kaikkien tuntema panopuu. Älä ihmettele jos miehiä alkaa parveilemaan ympärilläsi (mutta ei suinkaan häikäisevän kauneutesi tai viehättävyytesi takia). Olet miehille pelkkä pillu.

Ei oman miehen kanssa siinä ole enää sellaista kiihkoa. Rakkautta on, himoa puuttuu. Kunpa voisi saada kunnon seksiä vielä joskus. Mutta ei ole tilaisuuksia, enkä enää edes kehtaisi näyttää kellekään raskausarpiani.

... niinhän me kaikki. Ja rima laskee koko ajan kun on kerran alkuun päässyt. Onnea vaan.

jos olen etukäteen sopinut ja tehnyt seksitreffit, mitä muutakaan ne miehet silloin odottaisi saavansa...ja minä odotan saavani munaa. Se on juuri niin yksinkertaista.

Netin kautta olen asiat sopinut, ja usko tai älä, en todellakaan kaikken ehdokkaiden kanssa panolle lähde...valitsen ne omasta mielestäni parhaat. Ja turha nyt tulla sitten suraavaksi sanomaan, että mikä luulen olevani, kun on varaa valita...sitä en tarkoittanut, yritin vain selventää kuviota.

ap

Omassa parisuhteessa on periaatteessa kaikki ok. Ainoa mihin tarvitsisin mieheni lisäpanostusta on huomio. Olen vetävä, kuntoileva, itsestään huolta pitävä (kynnet lakattu, karvat ajettu, hiukset laitettu ja perus meikki aina) ja toivoisin että mieheni joskus tulisi ja ottaisin. Palvoisi maata jalkojen alla. Tajuaisi että olisi voinut valita paljon paskemminkin ja antaisi arvoa.



Naisia moititaan aina siitä että kun ovat naimisiin päässeet loppuu itsestään huolehtiminen. Omakohtaisesti koettuna voin sanoa että kun mieheni pääsi naimisiin niin siinä loppui naisen huomiointi. Okei, saan toisinaan kukkia, mutta se onkin aika pitkälti siinä. Olen ruikuttanut mm. että haluaisin Pariisiin pitkäksi viikonlopuksi. Kyse ei ole rahasta, eikä ajasta, vaan siitä että mieheni on täysin tyytyväinen parisuhteeseen tässä muodossa. Ja jos ei nyt sitten mitään noin suureellista niin minulle riittäisi esim. hänen järjestämä ilta (lapset hoitoon ja pöytävaraus) tai vaikkapa vain "rakastan sua" lappu pöydällä. Itse järjestin meillä näitä iltoja toisinaan ja jätin viestejä. Testimielessä joskus päätin että jos en enää järjestä niin pitkääköhän menee että jotain tapahtuu hänen aloitteesta. No pitkään... olisko nyt neljäs vuosi menossa... Tästä olen näppäränä tyttönä vetänyt johtopäätöksen että hän ei ole edes arvostanut järjestämääni yhteistä aikaa. Ja kyllä, olemme puhuneet asiasta ja olen myös kertonut että jos en kotona saa tarvitsemaani huomiota niin haen sitä muualta. Näin myös tein. Tätä en ole miehelleni kertonut. Miksi kertoisin. Toiset harrastaa, käy jumpssa ja martoissa, mä käyn vieraissa.

on vaan niin röyhkeä ja tunteeton

..jos hän harrastaa seksiä useamman kuin yhden miehen kanssa, mutta miehille ei löydy vastaavaa haukkumasanaa? Onko naisen pillu jotenkin "pyhä", kun sitä ei saa käyttää edes sinkkuna, hekin saavat kuunnella horottelua?

ja mikä vielä on huvittavaa, jos nainen on seksuaalisesti aktiivinen, niin ne on varsinkin ne toiset naiset, jotka on haukkumassa ja tuomotsemassa.

Sen sijaan, jos miehellä on useita eri seksikumppaneita, niin harvemmin ne toiset miehet alkaa haukkumaan, päinvastoin, ja ovat vielä kateellisiakin.

voisin todeta, että pettäminen on yllättävän helppoa. Mulle kävi niin, että tavatessani nykyisen (ja toivottavasti lopullisen) mieheni, olin vielä kiinni jonkin sortin pimeässä seksisuhteessa exäni kanssa. Tosin hänen kanssaan suhde oli enemmänkin "suhde" mutta siihen nyt on turha pureutua tässä.



Me mieheni kanssa harrastimme eka kertaa seksiä vasta, kun olimme seurustelleet noin kolme kuukautta. Nykyään seksi on erittäin laadukasta ja silloinkaan ei kyse ollut haluista vaan ihan muista asioista. Kuitenkin, olin edellisessä suhteessani tottunut siihen, että mies on sellainen seksihullu panopupu, joten otin sen vähä loukkauksena naiseuttani kohtaan ja hain lohtua eksältäni. Siihen liittyi myös muita asioita (joita siis olen jälkikäteen tulkinnut itsestäni=))



Joka tapauksessa, jutun juoni oli se, että kannattaa pysyä uskollisena rakkaalleen; mulla itsellä on vielä melkein kolmen vuoden jälkeenkin asiasta morkkis (jota muuten en silloin edes potenut) ja olen monesti meinannut että kerron siitä. En ole uskaltanut, enkä varmasti uskallakaan. Eli kärsin tästä nyt itsekseni ja toivon ettei mies saa ikinä tietää (tuskin saa).



Eli ap ja muut. Uskokaa mua ja lopettakaa. Se morkkis voi tulla jälkijunassa ja se tulee sitte pahasti.

kun ihminen on vapaa hänellä saattaa olla tunteita useaa ihmistä kohtaan. Itse en ole koskaan pettänyt kumppaneitani, mutta kun viimeksi olin vapailla markkinoilla, minulla oli 3 miestä. En toki harrastanut kaikkien kanssa koko ajan seksiä, mutta minulla oli todellisia tunteita jokaista kohtaan. Yksi suhde oli pidempiaikainen seksisuhde nuorempaan urheilijamieheen, jolla oli aivan mieletön mieskunto ja meillä oli omanlaisemme huumori ja maailma missä vietimme paljon hauskoja ja vapaamielisiä hetkiä. Sitten oli nykyinen mieheni, johon olin tutustumassa ja koska tutustuminen kesti monta vuotta ehdin myös matkalla ihastua kolmanteen mieheen, joka oli kaikkein nuorin ja oikein ihana, komea nallekarhu, jonka kanssa vietin paljon aikaa vain suudellen ja jutellen. Olin välillä päästäni täysin pyörällä kaikkien kivojen miesten keskellä, mutta sitten vaan se helmi erottui muista ja muut jäivät. Edelleenkin urheilullinen nuori mies ottaa välillä yhteyttä ja haluaisi tavata, muttei enää tulisi mieleenikään sortua. Jos nyt lähtisin touhuamaan muiden kanssa, tuntuisi, että rikkoisin itseltäni jotain arvokasta, en niinkään pelkäisi kiinnijäämistä vaan omaa rakkauttani en halua tappaa.

vai pelkääkö joku että oma armas ukkokulta käy kylässä...

"Omassa parisuhteessa on periaatteessa kaikki ok. Ainoa mihin tarvitsisin mieheni lisäpanostusta on huomio. Olen vetävä, kuntoileva, itsestään huolta pitävä (kynnet lakattu, karvat ajettu, hiukset laitettu ja perus meikki aina) ja toivoisin että mieheni joskus tulisi ja ottaisin. Palvoisi maata jalkojen alla. Tajuaisi että olisi voinut valita paljon paskemminkin ja antaisi arvoa.



Naisia moititaan aina siitä että kun ovat naimisiin päässeet loppuu itsestään huolehtiminen. Omakohtaisesti koettuna voin sanoa että kun mieheni pääsi naimisiin niin siinä loppui naisen huomiointi. Okei, saan toisinaan kukkia, mutta se onkin aika pitkälti siinä. Olen ruikuttanut mm. että haluaisin Pariisiin pitkäksi viikonlopuksi. Kyse ei ole rahasta, eikä ajasta, vaan siitä että mieheni on täysin tyytyväinen parisuhteeseen tässä muodossa. Ja jos ei nyt sitten mitään noin suureellista niin minulle riittäisi esim. hänen järjestämä ilta (lapset hoitoon ja pöytävaraus) tai vaikkapa vain "rakastan sua" lappu pöydällä. Itse järjestin meillä näitä iltoja toisinaan ja jätin viestejä. Testimielessä joskus päätin että jos en enää järjestä niin pitkääköhän menee että jotain tapahtuu hänen aloitteesta. No pitkään... olisko nyt neljäs vuosi menossa... Tästä olen näppäränä tyttönä vetänyt johtopäätöksen että hän ei ole edes arvostanut järjestämääni yhteistä aikaa. Ja kyllä, olemme puhuneet asiasta ja olen myös kertonut että jos en kotona saa tarvitsemaani huomiota niin haen sitä muualta. Näin myös tein. Tätä en ole miehelleni kertonut. Miksi kertoisin. Toiset harrastaa, käy jumpssa ja martoissa, mä käyn vieraissa."



100% PEESI. Siinä vaiheessa kun itse pitää järjestää jokainen ravintolailta, jokainen lapsenvahti, JOKAINEN SAATANAN REISSU JONNEKIN..! Siinä vaiheessa ei enää jaksa. Ja minäkin olen nyt siinä pisteessä, että puren huultani enkä kelpuuta miestä enää seksiin. Haluaisin kerrankin olla suhteessa nainen, tahtoisin että joku muu hoitaisi minulle kivan illanvieton ja saisin seksissäkin "kyytiä" eikä aina sitä samaa lässyä ;). Asioista on puhuttu, huudettu, riidelty, anottu, mutta mitään ei tapahdu jossen minä tee aloitetta ja ihan periaatteesta aion olla sen tekemättä. Miksi minun pitäisi hyväksyä miehen tossukkamaisuus ja tyytyä kohtalooni ikuisena järjestäjänä, JOPA OMALLA LOMALLANI JOTA KESTÄÄ TASAN TÄMÄN ILLAN???



Mies on loistava isä ja vielä parempi ystävä. Rakastajaksi en häntä enää kelpuuta ja sydämeni on särkynyt hänen kyvyttömyydestään tehdä onneni eteen juurikaan mitään romanttista. Turha haukkua minua että hoidan kaiken; jossen hoida, asiat eivät tule hoidetuksi. Tänään lapsi vietiin anopille hoitoon ja olin pakannut hoitolaukun, mutta odotin vielä pulloja, jotka mies tiskasi mukaan. Arvatkaa, selvisikö keskellä reissua että pullot puuttuvat, kun tämä yksi saatanan nössykkä ei "muistanut" pakata niitä mukaan??

Minulle ei ap:n tavat sovi, mutta sinkkuna toki piti elää edes vähän villimmin.



Sitä en ymmärrä, että joku säälii, koska toinen ei ole löytänyt samanlaista onnea kuin itse on. Tietenkin on hyvä mainostaa parisuhteen tärkeyttä ja siitä panostamisen jälkeen löytyviä voimavaroja, mutta oikeasti toinen kokee onnea toisenlaisista asioista kuin toinen, eikä siinä sääli auta.

sitä ollut :) vakipanon luota mahdollisen tulevan poikaystävän luo. Samana iltana siis kaksi miestä ja sitten vielä pari vakipanoa saman viikon sisällä.



Mullahan oli välillä 3 vakipanoa :)