Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sairaalaklovni ja syöpälapset -ohjelma
11.04.2013 |
Olipa järkyttävää seurattavaa. Reipas pieni poika tuli sairaalaan, ja mitä hirveitä tutkimuksia ja hoitoja joutui raukka kokemaan.
Uskomaton tuo sairaalaklovni, joka sai hymyn pojan huulille, vaikka tämä näytti siltä ettei kuoleman portit ole kovin kaukana. Kaikki syöpäsairaat lapset tarvitsisivat tuollaisen sairaalaklovnin, kun omat vanhemmat taistelevat jaksamisen äärirajoilla ja pelkäävät lapsen hengen puolesta ja sairaalahenkilökunta, niin mukavia kuin ovatkin, joutuvat tekemään kivuliaita toimenpiteitä.
Huh! Kylläpä väistyi taas pienet murheet elon tieltä, kun omat lapset nukkuvat sängyissään. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, mutta tällä hetkellä olen todella kiitollinen siitä että murheet mitkä nytkin mielessä pyörii, ovat ihan mitättömiä.
Kommentit (30)
Meillä on kokemusta niin lapsen syövästä kun klovneistakin. Syöpä on saatanasta, mutta klovnit olivat pieniä valonpilkkuja sen kaiken skeidan keskellä missä elimme. Klovnit eivät änkeä väkisin paikalle, jos lapsi ei halua. Heillä on aika tarkka näkö siitä, miten lapsi suhtautuu heihin eivätkä jää väkisin naurattamaan ketään jos siltä ei tunnu. He osaavat myös lohduttaa, ei heidän työ ole pelkästään olla hirvittävän naurettavia.
Ja katsokaa ihmeessä se dokkari, eihän sitä ikinä tiedä kenen kohdalle se lapsen syöpä napsahtaan ja siinä vaiheessa ei ole paljon vaihtoehtoja kestääkö sen vai ei. Se on vain kestettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole katsonut dokkaria, mutta meitä klovnit ovat ihastuttaneet loputtomilla sairaalareissuilla vaikeasti sairaan lapsen kanssa. He eivät todellakaan pakota lasta nauramaan, vaan kiinnittävät huomiota vaikka taikatempuihin, pieniin silmänkääntötemppuihin, puhaltelevat saippukuplia, pelleilevät työparinsa kanssa..Lapsi saa katsoa sitä kaikkea sivusta, josa haluaa. Yleensä haluaa mukaan temppuihin, nauraa ja kikattaa.
Olen itse pellekammoinen, koulrofobinen... Jäin aluksi peloissani hiljaa taustalle (minä, ÄITI!), mutta heidän hupailunsa oli oikeasti kivaa ja hyväntuulista, eikä sellaista sirkusten surullisten hahmojen mokailua. Tuossa maailmassa pitää elää itse, silloin tietää miltä se tuntuu.
osa ei selvästi ole katsonut dokkaria ja silti tietää mitä siinä oli. Hatunnosto ja komea kumarrus klovneille jotka tuota työtä tekevät, aivan mahtavasti osasi ainakin tämän dokkarin klovni ottaa pienten potilaiden mielenkiinnon pois kamalasta arjesta ja tuoda pientä ilo elämään.
Ei klovnit, ei kukaan aikuisista eikä se (tosiaankaan ei tyhmä) lapsi tietenkään kuvittele että klovni voisi mitenkään poistaa surua, kipua, pelkoa ja sairautta. Mutta hänen vierailunsa ja läsnäolonsa on niinkuin kauniit kuvat seinällä tai hauska tv-ohjelmanpätkä - mutta lisäksi siinä on läsnä ihminen - korostettuine - myönteisine tunteineen.
Kyllä he ovat varmasti suurelle enemmistölle potilaista (niinkuin meille hoitajillekin) myönteinen, iloinen asia surullisten asioiden keskellä.
Mutta mielenkiintoista nähdä miten voimakkaita tunteita lapsen sairaus herättää - jopa niin, että hyökätään klovneja vastaan. Näin anonyymillä keskustelupalstallakin, kaukana sieltä missä kärsimys oikeasti on.
Uskaltauduin katsomaan tuon dokkarin. Hienosti se klovni kyllä toimi ja oli selvästi lapselle tosi tärkeä.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 00:00"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 23:49"]
Höpö höpö. Ei lapsi ole tyhmä, kyllä lapsi ymmärtää että nyt tässä yritetään piristää häntä, eli tilanne ei ole aito. Tuollaisesta klovnista voi jäädä paha maku
[/quote]
Pojalta kysyttiin kenen kädestä haluat pitää, kun laitettiin jotain nenäletkua sieraimeen. Vieressä oli isä ja sisko, mutta poika ojensi kätensä sairaalaklovnille. Uskon, että monessa tilanteessa tämä oli ainoa valopilkku loppumattomalta tuntuvassa harmaassa tunnelissa, mihin ei mahtunut muuta kuin pahoinvointia, hoitoja ja kärsiviä läheisiä.
Ajatus siinä onkin, että klovni on ihan ulkopuolinen henkilö. Hän ei tunne sitä tuskaa mitä vanhemmat kokee oman lapsensa puolesta, eikä hän ole lääkäreiden ja hoitajien tavoin vastuussa potilaasta. Klovni tarjoaa vain tukea, iloa, seuraa ja ystävyyttä. Hänelle poika juoksi kertomaan lopussa hyvät uutiset, ettei veressä ja luuytimessä ole enää syöpäsoluja.
[/quote]Lapsetkin on yksilöitä. Itseäni olisi kuvottanut joku klovni joka vain nauraa kun kärsin. En todellakaan tarvi mitään kannustusta hoitotoimenpiteiden takia, ei ne ole yhtään helpompia vaikka vieressä joku idiootti hirnuu
[/quote]
Siis klovni nauratti potilasta, eikä itse sen kummemmin hirnunut. Klovnien on tarkoitus naurattaa ja hauskuuttaa yleisöä, tässä tapauksessa sairaita lapsia, eikä välttämättä itse hirnua.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 14:48"]
Tietenkään kaikki eivät ole sen luonteisia, että voisivat luoda läheisen suhteen jonkun sairaalaklovnin kanssa, mutta tuon dokumentin poika selvästi tarvitsi tätä.
Sitä vain mietin, että eikö noihin hoitokipuihin saa mitään kivunlievitystä. Ihan kuin kidutuskammioon olisi menossa, ovi kiinni ja kirkuminen alkaa.
[/quote]
Luuydinpunktiot ja vaikka nenä-mahaletkun laitto ovat kyllä sellaisia, että ei pysty tai voi puuduttaa täydellisesti. Toisaalta lapsi pelkää toimenpidettä jo etukäteen, joe aiemmalla kerralla on sattunut tai ollut muuten epämukavaa, ja itkee ihan jo senkin vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, täällä nyt joku on päättänyt tietävänsä mitä kaikki nuo lapset ajattelevat. Niinkuin itse sanoin, minä en ole nähnyt sairaalaklovneja työssään. Kaikki, siis ihan kaikki palaute mitä olen perheiltä kuullut -ja täältä lukenut- on ollut kuitenkin positiivista. He ovat tässä niitä asiantuntijoita. Joten en usko että klovnien työ useinkaan ihan metsään menee.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 14:48"]
Tietenkään kaikki eivät ole sen luonteisia, että voisivat luoda läheisen suhteen jonkun sairaalaklovnin kanssa, mutta tuon dokumentin poika selvästi tarvitsi tätä.
Sitä vain mietin, että eikö noihin hoitokipuihin saa mitään kivunlievitystä. Ihan kuin kidutuskammioon olisi menossa, ovi kiinni ja kirkuminen alkaa.
[/quote]
Hyi saatana :S En katsonut tuota dokumenttia mutta voi olla ettei mun mieleterveyteni kannalta kannatakaan katsoa...
Veikkaanpa että olisi saatavilla, jostain syystä vaan henkisestä puolesta ei välitetä. Ajatellaan, että "no niissä lääkkeissähän voi olla vaikka jotain sivuvaikutuksiakin ja silleen". Aivan sama miten kauheat henkiset "sivuvaikutukset" toimenpiteistä tulisi. En tiedä mikä on se perimmäinen syy miksi kiduttamista pidetään ihan hyväksyttävänä asiana. Siksikö, että se on hoitoa joten on tabu kritisoida sitä? Monissa muissa maissa kuin Suomessa on kyllä aivan erilainen asenne tuohon kivunlievitykseen, ei huvikseen kiduteta ihmisiä vaan helpotetaan tutkimuksia niin hyvin kuin vain mahdollista. Suomen kansalaiset ovat kyllä itsekin aika hyvin oppineet sen mantran että kivunlievitystä ja kaikenlaista helpotusta kannattaa välttää. Ilmeisesti on jotenkin pullamössöä jos ei pientä kidutusta kestä ilman traumatisoitumista.
3