Lue keskustelun säännöt.
Miten sietää anoppia paremmin? Ahdistaa...
11.04.2013 |
Miten ihmeessä oppisin sietämään anoppiani paremmin? Anoppi on monessa suhteessa ihan mukava ihminen, ainakin kunhan tapaamisia on maksimissaan kerran kuussa. Muuten yritän pitää tapaamiset mahdollisimman vähinä, mutta kesällä se ei onnistu. Meillä on mökki anopin mökin naapuritontilla niin, että pihapiiri on käytännössä yhteinen. Ja ilmeisesti anopin mielestä myös mökkikin on yhteinen, vaikka olemme sen miehen kanssa itse rakentaneet, koska anoppi saapastelee meidänkin mökkiin sisälle ihan milloin huvittaa. Olen sanonut asiasta, mihin anoppi vastasi että ilman muuta on samaa mieltä siitä, että perheenkin kesken pitää saada olla rauhassa, mutta sama meininki jatkui kuitenkin heti seuraavana päivänä. Saattaa myös poissaollessamme mennä vara-avaimella sisään ja lainata tavaroita, jotka tietenkin unohtaa palauttaa.
Minua ahdistaa ja tuntuu, ettei mökillä saa koskaan olla rauhassa, kun koska tahansa toinen saattaa tulla sisälle ja juuttua sinne vaikka kuinka pitkäksi aikaa jollain tekosyyllä. Olen asiasta todella stressaantunut, ja yleensä meillä on miehen kanssa viimeistään kesäloman puolessavälissä iso riita, joka johtuu ihan täysin minun stressistäni. Mies ymmärtää ongelman, mutta ei oikein osaa tehdä asialle mitään, kun anoppi ei kumminkaan sanomista usko. Ja toisaalta miehen mielestä minun pitäisi olla niin aikuinen, että osaan hoitaa itse välini muihin ihmisiin, joten ei halua sotkeutua meidän väleihimme. Miestäkin tuo jatkuva ramppaaminen ärsyttää, mutta ei yhtä paljon kuin minua.
Ihan pelkästään vika ei taida olla omassa asenteessani, koska esim. miehen veljen perhe hankki tarkoituksella mökin toiselta puolelta Suomea. Asuvat kuitenkin lähellä anoppia, ja kuulemma kotona anoppi sotkeutuu heidän elämäänsä jatkuvasti. Anopilla on minusta myös ikävä tapa tahallaan ärsyttää ihmisiä, esimerkiksi joskus on naureskellen kertonut, miten toinen miniä oli ollut tosi hapan, kun anoppi oli mennyt heille etukäteen ilmoittamatta (vara-avaimella tietenkin, olivat poissa kotoa) ja pessyt siellä omia pyykkejään. Lapsiinkin mielestäni suhtautuu ikävästi, vaikkapa noista toisen poikansa lapsista on valinnut toisen suosikiksi ja toisesta sitten ei kuulemma pidä (tämän on sanonut minulle ihan suoraan). Suosikkia tietenkin aina lellitään, mutta kun toinen lapsi, eskari-ikäinen tyttö, oli esimerkiksi kokeillut ensimmäisen kerran meikkejä, anoppi oli sanonut lopputuloksesta niin ilkeästi, että tyttö alkoi itkeä. Ja taas anoppi kertoi tämän jutun minulle kuin hyvän vitsin tytölle naureskellen...
Miehen mielestä anoppi on narsisti/asperger/jotenkin muuten luonnehäiriöinen, minusta taas vain itsekeskeinen ja huonotapainen ihminen. Mitä mieltä olette, voiko tällaisen ihmisen kanssa päästä mihinkään yhteisymmärrykseen, vai onko ainoa vaihtoehto olla käymättä mökillä. Mies menee sinne joka tapauksessa, ja olisi kyllä kivaviettää lomaa yhdessäkin. Anoppi vaan on siellä mökillä koko kesän, kun on eläkkeellä. Minäkin viihtyisin mökillä vaikka kuinka hyvin, mutta en anopin seurassa :/
Kiitos, jos jaksoit lukea tämän vuodatuksen loppuun asti :)
Kommentit (36)
Kuka omistaa mökkitontin?
Jos se on anopin, niin mökki kasaan ja hankitte tontin muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa jotenkin tosi tutulta, vaikka mulla ei noin huono tilanne olekaan. Mun appiukolla vaan on todella raivostuttava asenne. Kun menemme perheen kanssa heidän luokseen (asuvat n. 500 km päässä meiltä, joten reissu on aina ainakin parin yön mittainen), nukun mieheni kanssa yhdessä makuuhuoneessa, lapset toisessa. Appiukko olettaa, että koska talo on hänen ja koti hänen, niin hänellä on oikeus tulla sinne meidän käytössä olevaan makuuhuoneeseen koputtamatta, milloin tahansa. Joka ainoa kerta tähän mennessä hän on tullut silloin, kun nukumme, kailottamaan kovaan ääneen "AI VIELÄKÖ TÄÄLLÄ NUKUTAAN, JAA NO NUKKUKAA VAAN"... Anteeksi, mutta mikä oli tuon tarkoitus?! Ottaen huomioon, että hän voi pelmahtaa sisään milloin tahansa, emme voi esimerkiksi heittäytyä "läheisiin tunnelmiin" mieheni kanssa.
Olen tullut siihen tulokseen, että appiukkoni on idioottimainen juntti, ja annan asian olla. Kyllä sen kestää niinä muutamana kertana vuodessa, kun siellä käymme.
Sen sijaan sinun tilanteessasi suosittelisin hankkimaan uuden lukon oveen ja ilmoittamaan anopille, että hän on tervetullut, kun kutsutaan. Muuten haluatte olla rauhassa.
Lomat ulkomailla on yksi ratkaisu. Toivotte, että eukko kupsahtaa pikaisesti ja jatkatte sitten mökkilomia. Taikka sitten yksinkertaisesti hankkiudutte isoon riitaan ja toivotte, että anoppi suivaantuu siitä niin ettei halua olla kanssanne missään tekemisissä.
Mietin itseäni ap:n kohtaloon. Kamalaa. Mutta miten on, voisiko sen pihapiirin jakaa? Ronskisti aita väliin ja omat reviirit molemmille mökeille. Ja ehottomasti avain pois anopilta.
Aikuistu! Se ei ole anoppi, jolla lain mukaan kuuluu olla vara-avain. Eikä sitä tarvitse olla kenelläkään muullakaan, piilottakaa se vaikka linnunpönttöön. Vaihtakaa lukko, jos anoppi ei anna avainta pois.
Hankkikaa myös sellainen lukko oveen, että sen saa kiinni myös sisäpuolelta. Vanhanaikainen haka on ihan riittävä niin pitkäksi aikaa, että saatte uuden lukon, ettei lampsi sisään ainakaan silloin, kun te sitä vähiten toivotte..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuistu! Se ei ole anoppi, jolla lain mukaan kuuluu olla vara-avain. Eikä sitä tarvitse olla kenelläkään muullakaan, piilottakaa se vaikka linnunpönttöön. Vaihtakaa lukko, jos anoppi ei anna avainta pois.
Hankkikaa myös sellainen lukko oveen, että sen saa kiinni myös sisäpuolelta. Vanhanaikainen haka on ihan riittävä niin pitkäksi aikaa, että saatte uuden lukon, ettei lampsi sisään ainakaan silloin, kun te sitä vähiten toivotte..
Shokkihoitoa vaan...yhden päivän olette alasti koko päivän ja kun anoppi pelmahtaa paikalle niin taatusti lähtee äkkiä pois kun alasti mökissä kekkuloitte.
Tosin jos lapset ovat jo isoja niin ehkä tämä keino ei oikein sovi jos lapset ovat mökillä ;)
Tosiaan nyt heti uusi lukko ja haka oveen niin ei taatusti kukaan tule mökkiin silloin kun että halua. Kaikki eivät usko sanoja vaan tekoja...näytä että olet tosissasi ja tarkoitat mitä sanot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, Anoppisi ei ymmärrä että kun sanot perheellä olevan oikeus olla keskenään, hän ei kuulu perheeseen. Omasta mielestään hän kuuluu teidän perheeseenne - eikä hän välttämättä ole siinä väärässä. Perhe voidaan määritellä ja kokea niin monin eri tavoin. Hän kokee kuuluvansa samaan perheeseen teidän kanssanne ja käyttäytyy sen mukaan.
Mitäpä jos sinäkin alkaisit käyttäytyä sen mukaan? Et kohtele anoppia kuin vierasta teillä kylässä, et passaa, et tarjoa kahvia, ei juttele, et vältä kahdenkeskisiä eleitä miehesi kanssa, et pukeudu nätimmin. Istut vaan mökkiverkkareissa riippumatonnurkassa lukemassa, nyökkäät lyhyesti sisään tulevalle anopille - ja jatkat lukemista. Katselet telkkaria jalat pöydällä. Keität kahvia mutta kaadat vain itsellesi ja anoppi ja muut preheenjäsenet ottakoon itse niin kuin kotona kuuluukin. Kun alkaa kuherruttaa miehen kanssa, kaulailette kaikessa rauhassa.
ANoppisi saattaa kokea tämän kiusalliseksi ja huomata, että haluaakin pysyä poissa, mutta jos niin ei käy, hän ei silti kumminkaan enää pysty viemään sinulta sitä, mitä sinä lomaltasi haluat. Paras tilannehan on se, missä kaikki saavat haluamansa...
Mökin vara-avain ei ole varsinaisesti anopilla vaan jossain kukkaruukun alla, mutta anoppi tietää paikan ja lainailee avainta aina kun huvittaa. Täytynee siirtää se johonkin muualle ja jättää kertomatta anopille... Pihaa ei valitettavasti pysty jakamaan aidalla, ja lisäksi venelaiturimme ja saunamme ovat anopin kanssa yhteiset ja kulku niille muuttuisi turhan hankalaksi. Mökkimme on yhdestä kulmasta anopin tontilla ja muuten omalla, maasto on sellaista, että muuten rakentaminen olisi ollut todella hankalaa. Anoppi aikoo jättää omankin mökkinsä perinnöksi miehelleni, sen takia pihapiiri on rakennettu niinkuin on. Jos olisin osannut arvata nykyisen tilanteen, en olisi ikimaailmassa suostunut tähän järjestelyyn, mutta nyt ei enää voi mitään.
Minulle sopisi hyvin lomien viettäminen ulkomailla, mutta miehelle mökki on henki ja elämä ja haluaa ehdottomasti viettää lomat siellä. Eikä meillä toisaalta tällä hetkellä ole kauheasti varaa matkustella, kun olen hoitovapaalla.
Harmittaa, koska olen jo niin kypsähtänyt tilanteeseen, etten haluaisi koko anoppia muutenkaan nähdä, enkä edes antaa lasten olla hänen kanssaan. Tosi lapsellista, tiedän, mutta jotenkin kai pelkään, että anoppi siirtää tökerön käytöksensä lapsiinkin. Tai alkaa syrjiä ja kiusata toista, kuten miehen veljen perheessä :/
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo varmaan on ihan totta, että anoppi laskee kuuluvansa perheeseen ja siksi ajattelee, että voi tulla ja mennä miten huvittaa. Mikään shokkihoito tai huomioimatta jättäminen ei kuitenkaan toimi, koska ainakin miehen veljen perheessä kaikki tuollaiset on kuulemma kokeiltu, ja anoppi on vain innostunut. Nykyään on jo sitä mieltä, että saa päättää heidän lastensa kasvatuksesta, ja toinen miniä tietenkin tekee ihan kaiken väärin... Anoppi itse asiassa itse on sellainen, että keikkuu mökillä puolialasti, mikä taas minusta on vähän outoa. Itse en hengaile edes miehen ja lasten kanssa kotona pelkissä alusvaatteissa, anoppi taas saattaa mökillä tehdä pihatöitä ilman paitaa.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 11:32"]
Ap, Anoppisi ei ymmärrä että kun sanot perheellä olevan oikeus olla keskenään, hän ei kuulu perheeseen. Omasta mielestään hän kuuluu teidän perheeseenne - eikä hän välttämättä ole siinä väärässä. Perhe voidaan määritellä ja kokea niin monin eri tavoin. Hän kokee kuuluvansa samaan perheeseen teidän kanssanne ja käyttäytyy sen mukaan.
Mitäpä jos sinäkin alkaisit käyttäytyä sen mukaan? Et kohtele anoppia kuin vierasta teillä kylässä, et passaa, et tarjoa kahvia, ei juttele, et vältä kahdenkeskisiä eleitä miehesi kanssa, et pukeudu nätimmin. Istut vaan mökkiverkkareissa riippumatonnurkassa lukemassa, nyökkäät lyhyesti sisään tulevalle anopille - ja jatkat lukemista. Katselet telkkaria jalat pöydällä. Keität kahvia mutta kaadat vain itsellesi ja anoppi ja muut preheenjäsenet ottakoon itse niin kuin kotona kuuluukin. Kun alkaa kuherruttaa miehen kanssa, kaulailette kaikessa rauhassa.
ANoppisi saattaa kokea tämän kiusalliseksi ja huomata, että haluaakin pysyä poissa, mutta jos niin ei käy, hän ei silti kumminkaan enää pysty viemään sinulta sitä, mitä sinä lomaltasi haluat. Paras tilannehan on se, missä kaikki saavat haluamansa...
[/quote]
Oih mikä keskustelu! Olisi kiva kuulla mitä näille horror-tilanteille kuuluu, jos puhujat ovat vielä kuulolla.
Itsellä on jonkinlainen rajankäynti anopin kanssa käynnissä ja jouduttiin miehen kanssa menemään pariterapiaan asian takia. Pitää toivoa, että se auttaa. Anoppi ei lapsen ekan elinvuoden aikana ole juurikaan käynyt meillä tai muutenkaan hirveän usein nähnyt lasta, ehkä kerran pari kuussa. Kuitenkin painostus yökylään ja muuhun hoitamiseen alkoi heti laitokselta. Hän on tottunut saamaan tahtonsa läpi pakottamalla, joten onkin tuntunut, että hän on poissaolollaan pyrkinyt painostamaan meitä tai kai lähinnä poikaansa. Anoppi myös kielsi täysin, että lapsi vierasti häntä aluksi ja se vahvisti ajatusta, että hän yrittää todistaa, että on vähintään samalla viivalla meikäläisen kanssa.
Nyt ollaan siinä pisteessä, että tarvittiin opintojeni takia hoitajaa lapselle syksylle, mutta anopin käytös ahdisti niin, että valitsin perhepäivähoitajan. Anoppi ei tätä tiedä vaan olettaa, että hän hoitaa lasta päivittäin vaikka käy töissä. Tosin hänellä on vapaa työaika, mutta toki palavereita yms. Mies suostui vähän vastahakoisesti hoitajaan, mutta suostui kuitenkin, mutta nyt pitäisi kai kohta kertoa asiasta anopille. Sen kun tietäs miten sen tekisi fiksusti, huhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukematta muita vastauksia : olisko lukko yhtään mitään?
Luulisi, että on tätä ehdottanut joku muukin ja niitä saa ihan mistä rautakaupasta tahansa. Vara-avain heti pois! Sen jälkeen voitte laittaa vielä toisenlaisen lukon, vaikka sellaisen salvan tai "rookin", jonka voi pistää sisäpuolelta kiinni kun ette halua vieraita.
Toiseksi hankitte jonkunlaisen hälyttimen, että tiedätte anopin olevan tulossa jo puolimatkassa ja ehditte lukita ovenne. Hyvin käy esim. sellainen, joita kaupoissa käytetään, ja vaikka vauvan itkuhälytin lisälaitteeksi.
Se on miehesi asia pistää äitinsä kuriin. Miehen pitää olla vaimonsa ja perheensä tukena ja tarvittaessa vaikka omaa äitiään vastaan.
Asiasta voi ensin ilmoittaa hienovaraisesti. Ei ole yhtään liioiteluta sanoa että omalla avaimella ei mennä teidän mökkiin kuin pyynnöstä tai hätätilanteessa. Ja jos tätä kuitenkin tapahtuu, niin on täysin oikeutettua pyytää avain pois.
Tunnistan anopistasi vähän omaa äitiäniä, jota en ole tavannut kymmeneen vuoteen. Emme osanneet ajoissa vetää rajoja hänen touhuihinsa, joten se johti lopulta suureen riitaan.
t. mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 15:03"]
Minusta teidän pitäisi ottaa osaltanne sallivampaakin asennetta. Ei kai siinä ole mitään pahaa jos se tulee pyykkejään pesemään kun kukaan ei ole paikalla? Veikkaan että se olisi ihan ok tulla pesemään jos ihmiset on kotona niin miksi hänen pitää odottaa mutta jos opettaisitte sen vaikka soittamaan ja varmistamaan asian?
[/quote] No älä nyt viitsi. Minä en ainakaan todellakaan päästäisi kettään pesemään omin päin pyykkejäni. Uskoisin että suunnilleen jokainen haluaa itse pestä pyykkinsä, kun tietää "mikä on ainoa oikea tapa pestä ja kuivata ne", toinen tekisi sen kuitenkin "väärin".
Meillä anopilla oli tapana touhuta keittiössä, jossa hän onkin taitava. Meillä on jokaiselle tavaralle paikkansa keittiössä, kun anopilla taas on tapana tunkea tavarat milloin minnekkin (myös omassa keittiössään). Sitten hän väittää että me olemme piilottaneet jonku vispilän, kun se löytyy kattilakaapisa, jonne emme ikikuuna olisi sitä laittaneet koska sen paikka on alimmassa vetolaatikossa. Kun tämä sama sotkeminen siirtyi myös lasten kasvatusasioihin, niin lakkasimme tapaamasta.
Jos anoppille ei sovi miniään säännöt, niin sitten ei tarvi käydä.
Onpa tutun kuuloisia tarinoita. Ymmärrän kyllä hyvin sen, että joidenkin vanhempien on vaikeata päästää irti aikuistuneista lapsistaan ja ymmärtää, että heille täytyy antaa tilaa ihan oman perheen ja lasten kanssa. Ymmärrän senkin, että moni isovanhempi/ appivanhempi voi kerta kaikkiaan olla yksinäinen ja kaipaa liiaksi lastensa ja lastenlastensa elämää ympärilleen.
Mutta juuri tuo KIUSAAMINEN: että tahallaan tehdään hyökkäyksiä toisten makuuhuoneisiin, tutkitaan kaapit, arvostellaan kodin sisustusta tai siisteyttä, arvostellaan lihomiset ja laihtumiset ja harrastukset. Ja että vielä suurin huvi on hiipiä taloon sisään niin, että saisi yllättää kesken "ties minkä" ja sitten naurattaa.
Ihan kipeitä piirteitä on myös minunkin anopissani. Hän puhuu pahaa ihan kaikista ihmisistä. Varsinkin rakastaa haukkua miniöitään ristiin rastiin sen mukaan kenen luona kulloinkin kutsumattomana istuu.
Meillä on usein ovi auki lasten pihajuoksentelun takia tai ainakaan se ei ole lukossa. Olen ensiavuksi keksinyt ainoastaan "anoppivaroittimen". Ovella on tuulikello, joka kilahtaa kun oven avaa. Hän ei pääse enää hiipimään sisään äänettömästi. Jos ravaaminen yltyy jälleen entisiin mitttoihin hyisen kauden jälkeen, hankin vaikka riistakameran tai jonkin liiketunnistimen, joka varoittaa tulijoista. Makuuhuoneen ovessa on ollutkin lukko jo vuosikausia.
Hankin juuri kyltin "meillä nukutaan", jonka ripustan ulko-oveen esim. viikonloppuaamuisin. En tahdo häntä herättelemään kukonlaulun aikaan.
Joo, lukot vaihtoon ja kunnon keskustelu mummelin kanssa, että tänne ei ole asiaa kutsumatta. Sanot niin että menee perille.