Oman talon ostaminen ja sen saavuttaminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä. Kaikki, joiden tiedän ostaneen asunnon alle 30-vuotiaana saivat perintöä tai rahaa perheestä avuksi. T. ensiasunnon lähes 40-vuotiaana ostanut. 

Jaa ihan palkkatyöllä eka kämppämme ostettiin 27- vuotiaina. tavallista alempaa keskiluokkaa molempien vanhemmat ja kaikki vielä elossakin tuolloin. Ei vaan ostettu mitään okt:ta vaan yksiö Kalliosta. ja siitä on lähdetty rakentamaan omaa omaisuutta, nyt 23v myöhemmin, on se okt Espoossa. Ja se yksiökin on vielä tallella:)  

Useilla on lapsia jo 27-vuotiaana, ei silloin mitään yksiötä osteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ostettiin ensin yksiö, sitten kaksio ja pitkän ajan jälkeen oma talo. Nyt nuoret parit ostavat omakotitalon ensiasunnoksi.

Nykyään persaukisille opiskelijoille ei myönnetä asuntolainaa ja siinä vaiheessa, kun on varaa ottaa sitä, niin perhe on lisääntynyt ja tarvitaan iso asunto. Me ostimme ensiasunnoksi omakotitalon, kun esikoinen oli jo syntynyt ja suunnittelimme toista lasta. Siinä vaiheessa olin juuri päässyt pätkätyöputkesta vakituiseen työsuhteeseen ja mieskin oli vakituisessa työsuhteessa. Pääkaupunkiseudun hintataso on tosiaan huimaava, mutta meillä oli varaa omakotitaloon, koska se oli vuokratontilla, mikä alensi ostohintaa. Nyt on lainoja makseltu 15 vuotta ja suunnittelen tontin lunastamista omaksi.

Ennen ne lapset syntyi siinä yksiö- tai kaksiovaiheessa. Pieni lapsi ei tarvitse omaa huonetta moneen vuoteen.

Lapsi ei tarvitse, mutta vanhemmat tarvitsee. Ei sitä viitsi kylpyhuoneessakaan istua perhettä paossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ostettiin ensin yksiö, sitten kaksio ja pitkän ajan jälkeen oma talo. Nyt nuoret parit ostavat omakotitalon ensiasunnoksi.

Nykyään persaukisille opiskelijoille ei myönnetä asuntolainaa ja siinä vaiheessa, kun on varaa ottaa sitä, niin perhe on lisääntynyt ja tarvitaan iso asunto. Me ostimme ensiasunnoksi omakotitalon, kun esikoinen oli jo syntynyt ja suunnittelimme toista lasta. Siinä vaiheessa olin juuri päässyt pätkätyöputkesta vakituiseen työsuhteeseen ja mieskin oli vakituisessa työsuhteessa. Pääkaupunkiseudun hintataso on tosiaan huimaava, mutta meillä oli varaa omakotitaloon, koska se oli vuokratontilla, mikä alensi ostohintaa. Nyt on lainoja makseltu 15 vuotta ja suunnittelen tontin lunastamista omaksi.

En ole kyllä ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka hankkivat lapsia opiskelijoina. Eikö todellakaan voi odottaa siihen että koulut on käyty ja on saatu ura alkuun?

Mä taas en voi ymmärtää, miksi pitåisi odottaa että kuolut on käyty ja ura käynnissä? Mikä järki siinä olisi? Itse tiesin opiskelevani yli KolmeKymppiseksi. Sen jölkeenkin olen opiskellut yhtä ja toista, päivittänyt osaamistani.

Ei nykyään enää kannata Ajatella, että elämää voi suorittaa putkessa: ensin opiskellajotwin tutkintoa, sitten odottaa pysyvää työpaikkaa, sitten tehdä lapsia ja kuvitella, että niillä monen vuoden takaisilla taidoilla enää pystyy pitämään paikkaansa kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ostettiin ensin yksiö, sitten kaksio ja pitkän ajan jälkeen oma talo. Nyt nuoret parit ostavat omakotitalon ensiasunnoksi.

Nykyään persaukisille opiskelijoille ei myönnetä asuntolainaa ja siinä vaiheessa, kun on varaa ottaa sitä, niin perhe on lisääntynyt ja tarvitaan iso asunto. Me ostimme ensiasunnoksi omakotitalon, kun esikoinen oli jo syntynyt ja suunnittelimme toista lasta. Siinä vaiheessa olin juuri päässyt pätkätyöputkesta vakituiseen työsuhteeseen ja mieskin oli vakituisessa työsuhteessa. Pääkaupunkiseudun hintataso on tosiaan huimaava, mutta meillä oli varaa omakotitaloon, koska se oli vuokratontilla, mikä alensi ostohintaa. Nyt on lainoja makseltu 15 vuotta ja suunnittelen tontin lunastamista omaksi.

En ole kyllä ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka hankkivat lapsia opiskelijoina. Eikö todellakaan voi odottaa siihen että koulut on käyty ja on saatu ura alkuun?

Juu sen odotteluhan se nykyaikana kannattaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ostettiin ensin yksiö, sitten kaksio ja pitkän ajan jälkeen oma talo. Nyt nuoret parit ostavat omakotitalon ensiasunnoksi.

Nykyään persaukisille opiskelijoille ei myönnetä asuntolainaa ja siinä vaiheessa, kun on varaa ottaa sitä, niin perhe on lisääntynyt ja tarvitaan iso asunto. Me ostimme ensiasunnoksi omakotitalon, kun esikoinen oli jo syntynyt ja suunnittelimme toista lasta. Siinä vaiheessa olin juuri päässyt pätkätyöputkesta vakituiseen työsuhteeseen ja mieskin oli vakituisessa työsuhteessa. Pääkaupunkiseudun hintataso on tosiaan huimaava, mutta meillä oli varaa omakotitaloon, koska se oli vuokratontilla, mikä alensi ostohintaa. Nyt on lainoja makseltu 15 vuotta ja suunnittelen tontin lunastamista omaksi.

Ennen ne lapset syntyi siinä yksiö- tai kaksiovaiheessa. Pieni lapsi ei tarvitse omaa huonetta moneen vuoteen.

Lapsi ei tarvitse, mutta vanhemmat tarvitsee. Ei sitä viitsi kylpyhuoneessakaan istua perhettä paossa.

Vanhemmat voivat laittaa oman sängyn olohuoneeseen ja laittaa lapset makuuhuoneeseen. Kannattaa valita sellainen asunto, jossa keittiö on erillinen huone. Näin jokainen saa halutessaan omaa rauhaa.

Kyllä nykyäänkin saa lainaa ensiasuntoon.

Juuri kysyin pankista opiskelijana.

Aika hyvän määrän jopa olisivat lainanneet, päätin jäädä vuokralle vielä ainakin vuodeksi.

Pääkaupunkiseutu on ihan oma lukunsa, mutta muualla Suomessa on helpompaa. 

Olimme mieheni kanssa ihan tyhjätaskuja, kun aloimme säästää omaan asuntoon 1980-luvulla. Silloin piti ensin säästää 40 prosenttia asunnon hinnasta, lopun sai lainaa. Kun me pääsimme tavoitteeseen ja saimme lainan, korko oli 10 prosenttia. Ensin asuimme 6 vuotta pienessä vuokrayksiössä ja ostimme sitten pienen puutaloasunnon.

Ruoka tehtiin itse alusta loppuun, mitään maksullisia harrastuksia ei ollut ja vaatteetkin ompelin itse. Silloin ei tietysti ollut myöskään kännyköitä ym., joihin nykyään menee aika paljon rahaa. Muistan, kun netti alkoi yleistyä ja minullekin kävi ajankohtaiseksi ihan oman työni takia hankkia se kotiin: olin ihan ihmeissäni siitä, että kaikki tuntuivat yhtäkkiä olevan valmiita maksamaan  tällaisesta uutuudesta, jota ilman tulimme vielä vähän aikaa sitten loistavasti toimeen. 

Nykyaikana ei haluta laittaa asumiseen niin paljon rahaa suhteessa tuloista, mutta toisaalta ei myöskään halutaan heti paljon isompaa ja kalliimpaa asuntoa. Elämä vaatii enemmän rahaa, eikä asuntovelallinen ole valmis tinkaamaan matkustamisesta jne. Ennen kituutettiin asuntovelallisena nälkärajalla. Toki myös vaikuttaa työelämän epävarmuus, enää mikään työ ei ole varma "eläkevirka".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ostettiin ensin yksiö, sitten kaksio ja pitkän ajan jälkeen oma talo. Nyt nuoret parit ostavat omakotitalon ensiasunnoksi.

Nykyään persaukisille opiskelijoille ei myönnetä asuntolainaa ja siinä vaiheessa, kun on varaa ottaa sitä, niin perhe on lisääntynyt ja tarvitaan iso asunto. Me ostimme ensiasunnoksi omakotitalon, kun esikoinen oli jo syntynyt ja suunnittelimme toista lasta. Siinä vaiheessa olin juuri päässyt pätkätyöputkesta vakituiseen työsuhteeseen ja mieskin oli vakituisessa työsuhteessa. Pääkaupunkiseudun hintataso on tosiaan huimaava, mutta meillä oli varaa omakotitaloon, koska se oli vuokratontilla, mikä alensi ostohintaa. Nyt on lainoja makseltu 15 vuotta ja suunnittelen tontin lunastamista omaksi.

En ole kyllä ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka hankkivat lapsia opiskelijoina. Eikö todellakaan voi odottaa siihen että koulut on käyty ja on saatu ura alkuun?

Mä taas en voi ymmärtää, miksi pitåisi odottaa että kuolut on käyty ja ura käynnissä? Mikä järki siinä olisi? Itse tiesin opiskelevani yli KolmeKymppiseksi. Sen jölkeenkin olen opiskellut yhtä ja toista, päivittänyt osaamistani.

Ei nykyään enää kannata Ajatella, että elämää voi suorittaa putkessa: ensin opiskellajotwin tutkintoa, sitten odottaa pysyvää työpaikkaa, sitten tehdä lapsia ja kuvitella, että niillä monen vuoden takaisilla taidoilla enää pystyy pitämään paikkaansa kuitenkaan.

Nimenomaan. Itse olen nuori aikuinen ja on kammottava ajatus että täytyisi olla jo opiskelut opiskeltu ja vakityö kun saa lapset. Tiedän että tulen opiskelemaan vielä kauan, mutta samalla lapsettomaksi jääminen on aina ollut suuri pelkoni, enkä halua odottaa lasten saantia kovin kauaa.

Vierailija kirjoitti:

Muutoin olet oikeassa, paitsi et huomioi, että nykyään korko on ollut jo pitkään todella alhaalla. Lainoja on myös myönnetty liiankin kevyesti. Isompi ongelma on pätkätyö ja työt voivat siksi siirtyä paikkakunnalta toiselle, joten ostamista joutuu sen vuoksi miettimään enemmän.

Lainan saaminen on tosi vaikeaa nykyisin, jopa mahdotonta, kun täytyy säästää vuosia ensin.

Ennen riitti takaajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ostettiin ensin yksiö, sitten kaksio ja pitkän ajan jälkeen oma talo. Nyt nuoret parit ostavat omakotitalon ensiasunnoksi.

Nykyään persaukisille opiskelijoille ei myönnetä asuntolainaa ja siinä vaiheessa, kun on varaa ottaa sitä, niin perhe on lisääntynyt ja tarvitaan iso asunto. Me ostimme ensiasunnoksi omakotitalon, kun esikoinen oli jo syntynyt ja suunnittelimme toista lasta. Siinä vaiheessa olin juuri päässyt pätkätyöputkesta vakituiseen työsuhteeseen ja mieskin oli vakituisessa työsuhteessa. Pääkaupunkiseudun hintataso on tosiaan huimaava, mutta meillä oli varaa omakotitaloon, koska se oli vuokratontilla, mikä alensi ostohintaa. Nyt on lainoja makseltu 15 vuotta ja suunnittelen tontin lunastamista omaksi.

En ole kyllä ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka hankkivat lapsia opiskelijoina. Eikö todellakaan voi odottaa siihen että koulut on käyty ja on saatu ura alkuun?

Mä taas en voi ymmärtää, miksi pitåisi odottaa että kuolut on käyty ja ura käynnissä? Mikä järki siinä olisi? Itse tiesin opiskelevani yli KolmeKymppiseksi. Sen jölkeenkin olen opiskellut yhtä ja toista, päivittänyt osaamistani.

Ei nykyään enää kannata Ajatella, että elämää voi suorittaa putkessa: ensin opiskellajotwin tutkintoa, sitten odottaa pysyvää työpaikkaa, sitten tehdä lapsia ja kuvitella, että niillä monen vuoden takaisilla taidoilla enää pystyy pitämään paikkaansa kuitenkaan.

Takapakkia tulee viimeistään siinä kohtaa, kun vanhentuneiden munasolujentakia aletaan vuosien lapsettomuushoitoihin.

Ei ole helppoa ei, ostin oman talon 2002 50000€, olen maksanut 800€/kk lainanlyhennyksiä ja vielä on velkaa 80000€.

En saa ikinä maksettua tuota lainaa pois, kattoremontti odottaa, talon maalaus, pesuhuone/sauna remontti ja samalla joutuu purkamaan eteisenkin.

Selvitysten mukaan nykyisillä kolmekymppisillä on selkeästi parempi elintaso kuin vanhemmillaan. Ennen asuttiin yksiössä tai anoppilan yläkerrassa lasten kanssa, nyt pitää alusta asti vauvallakin olla oma huone. Ennen ei matkusteltu Thaimaassa ja Kanarialla, lomalla mentiin telttailemaan leirintäalueelle tai maalle sukulaisten avuksi. Osa kaupunkilaislapsista vietti kesät siirtoloissa maalla armeijamaisessa komennossa.

Pätkätyöt ei ole uusi ilmiö. Oma tätini oli kesät töissä puutarhayrityksessä, talvet joko TVH:lla tai vanhainkodissa. Silti hän asui omakotitalossa (3h+k) eikä valitellut sitä, että työt on palasina.

M kirjoitti:

Ei ole helppoa ei, ostin oman talon 2002 50000€, olen maksanut 800€/kk lainanlyhennyksiä ja vielä on velkaa 80000€.

En saa ikinä maksettua tuota lainaa pois, kattoremontti odottaa, talon maalaus, pesuhuone/sauna remontti ja samalla joutuu purkamaan eteisenkin.

Ostit 50 tonnilla ja velkaa 18 vuoden jälkeen on 80 tonnii??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ostettiin ensin yksiö, sitten kaksio ja pitkän ajan jälkeen oma talo. Nyt nuoret parit ostavat omakotitalon ensiasunnoksi.

Nykyään persaukisille opiskelijoille ei myönnetä asuntolainaa ja siinä vaiheessa, kun on varaa ottaa sitä, niin perhe on lisääntynyt ja tarvitaan iso asunto. Me ostimme ensiasunnoksi omakotitalon, kun esikoinen oli jo syntynyt ja suunnittelimme toista lasta. Siinä vaiheessa olin juuri päässyt pätkätyöputkesta vakituiseen työsuhteeseen ja mieskin oli vakituisessa työsuhteessa. Pääkaupunkiseudun hintataso on tosiaan huimaava, mutta meillä oli varaa omakotitaloon, koska se oli vuokratontilla, mikä alensi ostohintaa. Nyt on lainoja makseltu 15 vuotta ja suunnittelen tontin lunastamista omaksi.

En ole kyllä ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka hankkivat lapsia opiskelijoina. Eikö todellakaan voi odottaa siihen että koulut on käyty ja on saatu ura alkuun?

Mä taas en voi ymmärtää, miksi pitåisi odottaa että kuolut on käyty ja ura käynnissä? Mikä järki siinä olisi? Itse tiesin opiskelevani yli KolmeKymppiseksi. Sen jölkeenkin olen opiskellut yhtä ja toista, päivittänyt osaamistani.

Ei nykyään enää kannata Ajatella, että elämää voi suorittaa putkessa: ensin opiskellajotwin tutkintoa, sitten odottaa pysyvää työpaikkaa, sitten tehdä lapsia ja kuvitella, että niillä monen vuoden takaisilla taidoilla enää pystyy pitämään paikkaansa kuitenkaan.

Voi sen näinkin ajatella jos ei luota omaan koulumenestykseen ja sen jälkeiseen työelämässä menestymiseen. Jos valitsee korkeakoulussa jonkun järkevän alan ja sen lisäksi suhtautuu opiskeluun vakavsti niin työn saaminen on taattua.

M kirjoitti:

Ei ole helppoa ei, ostin oman talon 2002 50000€, olen maksanut 800€/kk lainanlyhennyksiä ja vielä on velkaa 80000€.

En saa ikinä maksettua tuota lainaa pois, kattoremontti odottaa, talon maalaus, pesuhuone/sauna remontti ja samalla joutuu purkamaan eteisenkin.

Unohditko kertoa ottaneesi lisävelkaa vai miten 50 000 e on vuosien myötä kasvanut 80 000 euroksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ostettiin ensin yksiö, sitten kaksio ja pitkän ajan jälkeen oma talo. Nyt nuoret parit ostavat omakotitalon ensiasunnoksi.

Nykyään persaukisille opiskelijoille ei myönnetä asuntolainaa ja siinä vaiheessa, kun on varaa ottaa sitä, niin perhe on lisääntynyt ja tarvitaan iso asunto. Me ostimme ensiasunnoksi omakotitalon, kun esikoinen oli jo syntynyt ja suunnittelimme toista lasta. Siinä vaiheessa olin juuri päässyt pätkätyöputkesta vakituiseen työsuhteeseen ja mieskin oli vakituisessa työsuhteessa. Pääkaupunkiseudun hintataso on tosiaan huimaava, mutta meillä oli varaa omakotitaloon, koska se oli vuokratontilla, mikä alensi ostohintaa. Nyt on lainoja makseltu 15 vuotta ja suunnittelen tontin lunastamista omaksi.

En ole kyllä ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka hankkivat lapsia opiskelijoina. Eikö todellakaan voi odottaa siihen että koulut on käyty ja on saatu ura alkuun?

Mä taas en voi ymmärtää, miksi pitåisi odottaa että kuolut on käyty ja ura käynnissä? Mikä järki siinä olisi? Itse tiesin opiskelevani yli KolmeKymppiseksi. Sen jölkeenkin olen opiskellut yhtä ja toista, päivittänyt osaamistani.

Ei nykyään enää kannata Ajatella, että elämää voi suorittaa putkessa: ensin opiskellajotwin tutkintoa, sitten odottaa pysyvää työpaikkaa, sitten tehdä lapsia ja kuvitella, että niillä monen vuoden takaisilla taidoilla enää pystyy pitämään paikkaansa kuitenkaan.

Kaikkea ei voi saada, joten jos tekee lapset ollessaan opiskelija eli alle 25v iässä (tuo on OKM:n mukainen odotettavissaoleva viimeinen valmistumisikä ensimmäiseen ammattiin), niin ei saa omakotitaloa, merkkivaatteita, lomamatkoja pitkin Eurooppaa samaan aikaan kun lapset on pieniä.

Mulla ei ole koskaan ollut vakituista työtä, olen nyt 32v. Ostettiin omakotitalo kun olin 28v ja mies 25v. Tilanne oli se että meillä oli jo kaksi lasta, mies oli vasta valmistunut ja edessä 3kk pituinen kesätyö 2000€ bruttopalkalla. Minä olin vasta aloittanut yrittäjä (puoli vuotta yritys ollut pystyssä). Meillä oli se ensiasunnon ostajan vaadittu summa, oliko se nyt 5% + kulut? Kymppitonni kuitenkin siis omaa rahaa. Talomme maksoi 186.000€ ja otimme myös remonttilainan 10.000€. Remonttilainaan meillä oli takaus.

Nykyään olemme molemmat palkkatöissä, mutta bruttotulot yhteensä noin 4200€/kk. Netto on joku 3200 suurinpiirtein.

Mies sai juuri vakituisen työn. Minä teen edelleen 6kk määräaikaisia suhteita.

Olen aloittanut asp-säästämisen 18-vuotiaana, opiskellut kaksi ammattia ja työskennellyt aina opintojen ohessa. Tehnyt mitä vaan työtä mitä olen saanut ja säästänyt niistä tuloista asp tilille.

Asunto piti ostaa sellaisella summalla, että pätkätyöt ei haittaa vaan lyhennys onnistuu myös ansiopäivärahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ostettiin ensin yksiö, sitten kaksio ja pitkän ajan jälkeen oma talo. Nyt nuoret parit ostavat omakotitalon ensiasunnoksi.

Nykyään persaukisille opiskelijoille ei myönnetä asuntolainaa ja siinä vaiheessa, kun on varaa ottaa sitä, niin perhe on lisääntynyt ja tarvitaan iso asunto. Me ostimme ensiasunnoksi omakotitalon, kun esikoinen oli jo syntynyt ja suunnittelimme toista lasta. Siinä vaiheessa olin juuri päässyt pätkätyöputkesta vakituiseen työsuhteeseen ja mieskin oli vakituisessa työsuhteessa. Pääkaupunkiseudun hintataso on tosiaan huimaava, mutta meillä oli varaa omakotitaloon, koska se oli vuokratontilla, mikä alensi ostohintaa. Nyt on lainoja makseltu 15 vuotta ja suunnittelen tontin lunastamista omaksi.

En ole kyllä ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka hankkivat lapsia opiskelijoina. Eikö todellakaan voi odottaa siihen että koulut on käyty ja on saatu ura alkuun?

Mä taas en voi ymmärtää, miksi pitåisi odottaa että kuolut on käyty ja ura käynnissä? Mikä järki siinä olisi? Itse tiesin opiskelevani yli KolmeKymppiseksi. Sen jölkeenkin olen opiskellut yhtä ja toista, päivittänyt osaamistani.

Ei nykyään enää kannata Ajatella, että elämää voi suorittaa putkessa: ensin opiskellajotwin tutkintoa, sitten odottaa pysyvää työpaikkaa, sitten tehdä lapsia ja kuvitella, että niillä monen vuoden takaisilla taidoilla enää pystyy pitämään paikkaansa kuitenkaan.

Kaikkea ei voi saada, joten jos tekee lapset ollessaan opiskelija eli alle 25v iässä (tuo on OKM:n mukainen odotettavissaoleva viimeinen valmistumisikä ensimmäiseen ammattiin), niin ei saa omakotitaloa, merkkivaatteita, lomamatkoja pitkin Eurooppaa samaan aikaan kun lapset on pieniä.

Kyllä useat opiskelee paljon pitemmälle kuin 25v. Usein esimerkiksi lukion jälkeen pidetään valivuosi tai pari töitä tehden, sitten vasta korkeakouluun mikä kestää useita vuosia, sen jälkeen saatetaan vielä erikoistua. Helposti menee kolmenkympin yli, osa vielä vaihtaa alaakin.

Eli useilla on tilanne missä vasta päälle 30v pystytään alkamaan säästämään omaa asuntoa varten. Jos haluaisi että kaikki on täydellistä lasta varten niin menee helposti ikään 35v, milloin lasten saanti ei ole enää itsestäänselvyys. Jos haluaa kouluttautua korkealle ja saada varmasti lapsia, on melkein pakko hankkia lapset jo opiskeluaikana.

Me ostimme paritalon puolikkaan kolmekymppisinä. Ei perintöjä eikä rahoja, mutta saimme isotädiltä vakuudeksi yhden asunnon. Sen turvin saimme lainaa. Siellä asuimme 12 vuotta, kunnes päätimme rakentaa talon. Lisää velkaa, samat vakuudet edelleen. Lainaa edelleen hirveästi, mutta pärjäämme ihan hyvin.