Itsevarmat ihmiset

Hanki taitoja, ole hyvä jossakin. Itsearvostus kasvaa kun sussa on mitä arvostaa.

Elämällä

Lapsuudesta se lähtee. Siellä luodaan perusta.

Vierailija kirjoitti:

Hanki taitoja, ole hyvä jossakin. Itsearvostus kasvaa kun sussa on mitä arvostaa.

Hyvä itsetunto nimenomaan on ilman näitä. On hyvä ihan sellaisenaan.

Huono itsetunto tarvitsee kaikenlaista päälle liimattua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki taitoja, ole hyvä jossakin. Itsearvostus kasvaa kun sussa on mitä arvostaa.

Hyvä itsetunto nimenomaan on ilman näitä. On hyvä ihan sellaisenaan.

Huono itsetunto tarvitsee kaikenlaista päälle liimattua.

Ei ole kyse päälleliimaamisesta vaan siitä, että alkaa arvostaa itseään. Sieltä se itsetunto tulee.

Tämä on vähän erikoisempi vastaus, mutta minä olen rakentanut itsevarmuuteni vuosien varrella itse harjoittamalla stoalaista filosofiaa. Olin parikymppisenä koulukiusaamisen ja "huonon hermorakenteen" peruja ihmisarka, ja kaikkea pelkäävä surkimus. Esiintyminen oli mahdotonta, vieraiden ihmisten kohtaaminen aiheutti painajaisia ja pelkoja, työelämä pelkkää kauhua että en pysty, osaa enkä selviä.

Etsin ongelmaani itseapuja, ja sattumalta törmäsin kirjaan joka kertoi Antiikin Kreikan stoalaisen filosofian soveltamisesta nykypäivään (Ryan Holiday: The Obstacle is the Way). Siinä kerrottiiin ihmeellisiä asioita: että suuren osan ongelmista kuriton mieli aiheutta itse, märehtimällä negatiivisia lopputuloksia tai tulkitsemalla asioita väärin, omien pelkojen läpi (esim. itse arvoin ihmisten kulmakarvan asennostakin, että tuo varmaan inhoaa minua - nämä arviot oli luultavasti useimmiten vääriä). Ja että omaa reagointitapaa ja ajattelua voi systemaattisti harjoittaa, niiin ettei "apinamieli" eli aivojen vanhimmat vaistopohjaiset osat hallitse elämää vaan tietonen mieli hallitsee sitä.  Minä olin aina ennen ajatellut, että minä olen sekä geenieni (äitini oli aina arka ja herkkä) että kasvuympäristöni uhri, enkä voi asialle mitään.

Aloin harjoittaa omaa mieltäni monella tapaa, ja kyllä niitä tuloksiakin alkoi tulla. Nykyään olen hyvinkin itsevarma ihminen, koska osaan erottaa asiat joille en voi mitään, ja niitä en vatvo ja pelkää omia mielen haamujani, ja asiat joihin voin vaikuttaa, ja niihin laitan kaikki paukut. Enkä pelkää enää toisten ihmisten ajatuksia tai tuomioita minusta, vaan tiedän että "olen saman maailmankaikkeuden lapsi" kuin hekin, yhtä oikeutettu tilaani ja olemassaolooni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki taitoja, ole hyvä jossakin. Itsearvostus kasvaa kun sussa on mitä arvostaa.

Hyvä itsetunto nimenomaan on ilman näitä. On hyvä ihan sellaisenaan.

Huono itsetunto tarvitsee kaikenlaista päälle liimattua.

Ei ole kyse päälleliimaamisesta vaan siitä, että alkaa arvostaa itseään. Sieltä se itsetunto tulee.

Arvostan itseäni ihan ilmankin saavutuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki taitoja, ole hyvä jossakin. Itsearvostus kasvaa kun sussa on mitä arvostaa.

Hyvä itsetunto nimenomaan on ilman näitä. On hyvä ihan sellaisenaan.

Huono itsetunto tarvitsee kaikenlaista päälle liimattua.

Ei ole kyse päälleliimaamisesta vaan siitä, että alkaa arvostaa itseään. Sieltä se itsetunto tulee.

Arvostan itseäni ihan ilmankin saavutuksia.

Joo kyllä, saavutuksia ja menestystä tulee ja menee, jos niihin kiinnittää itsearvostuksensa, se on tämän maailman armoilla aina. Parempi kiinnittää se yleiseen ihmisarvoon sekä omiin sisäisiin ominaisuuksiin, esim. siihen että tekee parhaansa niillä resursseilla, mitä kulloinkin on, on rehellinen jne.

olemalla röyhkeä ja ylimielinen ja rakentamalla ympärilleen muurin. ole kylmä aivan jäätävä!

Vierailija kirjoitti:

Hanki taitoja, ole hyvä jossakin. Itsearvostus kasvaa kun sussa on mitä arvostaa.

Olen eri mieltä. Minusta aito itsevarmuus on sitä, että on itsensä "paras kaveri" ihan semmoisenaan, ilman mitään sen kummempia taitoja ja suorituksia. Hyväksyy ihmisyytensä, ytimensä, jonka arvo ei lisäänny tai vähene minkään ulkoisen - taitojen, menestyksen, varakkaiden, ulkonäön tms lisääntyessä tai vähentyessä. Itsevarmuus syntyy oman ihmisarvon ja samalla kaikkien muiden ihmisarvon tunnistamisesta.

Tee asioita mistä itse nautit, opiskele ja kehitä itsessäsi niitä taitoja mistä olet kiinnostunut, aseta tavoitteita itsellesi ja haasta itseäsi. Älä vertaa itseäsi muihin, pyri olemaan paras versio itsestäsi. Ole vapaasti sellainen kuin olet ja opettele olemaan loukkaamatta muita, käyttädy hyvin. Tuo esille ettet osaa tai tiedä kaikkea, ole kiinnostunut erikoisista näkökulmista, avarra näkemyksiäsi asioista, ilmiöistä. Tuo esille ne faktat ja näkemykset mistä tiedät ja tunnet varmasti. Älä noudata  muiden neuvoja tai toiveita liikaa, tee se minkä koet olevan sinulle hyväksi ja mikä tekee sinut onnelliseksi. Anna myös muiden tehdä se mikä he kokevat tärkeäksi, olla juuri sellaisia kun ovat. 

Ja konmarita vaikka myrkyllisiet,tyhjät ja vahingolliset ihmisuhteet pois elämästäsi.

Tämä ei ole mikään yleisapu vakaviin itsetunnon ongelmiin, mutta sellaisiin tilanteisiin joissa itsetunto menee jollain tapaa pelottavan (korkeassa asemassa olevan, huippuosaavan, kärttyisän ja arvostelevan) toisen ihmisen edessä, mulla auttaa usein kuvitella se tyyppi esim. paskalle. Muistutan näin itseäni että se on ihan vaan samanlainen ihminen kuin minäkin, paskoo ja haiseekin. Mitä tässä jännitettävää.

Vierailija kirjoitti:

Elämällä

Lapsuudesta se lähtee. Siellä luodaan perusta.

Näin varmaan on, mutta ainoana vastauksena tämä on aika masentava meille, jotka on saatu lapsuudessa ja elämsässä vähän huonot eväät. Onneksi ei ole pakko vain alistua osaansa, kyllä ihminen pystyy itseään kehittämään ja terapiasta saa apua jos ei self help riitä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole mikään yleisapu vakaviin itsetunnon ongelmiin, mutta sellaisiin tilanteisiin joissa itsetunto menee jollain tapaa pelottavan (korkeassa asemassa olevan, huippuosaavan, kärttyisän ja arvostelevan) toisen ihmisen edessä, mulla auttaa usein kuvitella se tyyppi esim. paskalle. Muistutan näin itseäni että se on ihan vaan samanlainen ihminen kuin minäkin, paskoo ja haiseekin. Mitä tässä jännitettävää.

Ei minua ole kasvatettu katsomaan "korkeassa asemassa olevia" ylöspäin ja niin en myöskään katso, vaan he ovat ihan siinä missä minäkin tavallisia tallaajia vikoineen päivineen. Kärttyisyydellä ja arvostelevuudella ei myöskään minua ole ikinä peloteltu.

Olen asunut vuosia ulkomailla ja teen työtä yrittäjänä, eikä eteeni tule oikeastaan ikinä ihmistä, jonka kanssa en pärjäisi tai jota minun tulisi sen enempää paskovaksi ja haisevaksi ajatella. Kaikki lähtee tietenkin lapsuudesta, mutta kun arvostaa itseään, niin pääsee jo aika pitkälle.

up