Lue keskustelun säännöt.
MIten tulla uskovaiseksi?
28.06.2020 |
Olis varmaan vapauttavaa olla aidosti uskossa. Haluisin mielenrauhan. En vaan oikeen pysty ottaa tosissaan noita raamatun juttuja, liian monitulkintaisia ja sekopäisiä. Mut moni asia toimii jos vaan uskoo riittävästi. Jos ei uskois et aurinko nousee seuraavana päivänä ni sängystä nouseminenkin olis vaikeata :)
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Rankkojen kokemusten myllyttämänä olen ajatellut, että usko liittyy omatuntoon. Ihminen jolla on omatunto ei vahingoita muita tahallaan, katuu vääriä tekojaan ja pyrkii hyvään. Vastakohtana esim narsistien tie, kohti pahaa vailla omatuntoa.
Toki narsisti ja muut voi esittää uskoa, koska kilttien uskovaisten kiusaaminen on pahalle helppoa. Eli ulkoiset puitteet ei ole se juttu, miten lujaa veisaat tai todistat. Vaan se sisin, hiljaisuus. Omatunto.
Omatunto ei ole mitenkään kytköksissä kristinuskoon tai muuhunkaan uskontoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hinduilla on yli 30 miljoonaa jumalaa. Siinä on jo varaa valita.
Vierailija kirjoitti:
Ap: Nostaa aivot narikkaan. Siinä kai se.
Tuo on hyvä neuvo. Luovu järjen käytöstä, ala opettelemaan Raamattua tai Koraania ulkoa ja hakeudu samanhenkisten hihhuleiden seuraan! Sopivan gurun löytäminen auttaa myös asiaa.
Helppoa, kaivatessasi mielenrauhaa olet jo yhtä askelta lähempänä (koet epävakautta, ahdistusta, levottomuutta, tyhjyydentunnetta tms - elämäsi ei tyydytä sinua). Mahdatko olla masentunut ("sängystä nouseminenkin tuntuisi vaikealta")? Eli elämässä on kriisi, tasapaino ja elämänhallinta järkkynyt, olet valmis takertumaan oljenkorsiin ja luopumaan siitä hyvästä kriittisestä ajattelusta ("moni asia toimii jos vain uskoo riittävästi"). Enää tarvitset vain tunteisiisi vetoavan herätyskokouksen, jossa karismaattinen puhuja vetoaa kipukohtiisi ja ympärillä olevien hurmoksellisuus tarttuu sinuunkin. Lisätään siihen syyllisyyden ja häpeän herättäminen: olet syntinen, tehnyt väärin, mokannut, olet ansainnut kauhean rangaistuksen. Mutta ei hätää, Jumala päästää sinut pälkähästä, koska poikansa kärsi verisen kuoleman sinun vuoksesi, riittää kun vain uskot sokeasti!
Kerroin miten ihminen tulee uskoon ja saa rauhan. Kommenttia ei julkaistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankkojen kokemusten myllyttämänä olen ajatellut, että usko liittyy omatuntoon. Ihminen jolla on omatunto ei vahingoita muita tahallaan, katuu vääriä tekojaan ja pyrkii hyvään. Vastakohtana esim narsistien tie, kohti pahaa vailla omatuntoa.
Toki narsisti ja muut voi esittää uskoa, koska kilttien uskovaisten kiusaaminen on pahalle helppoa. Eli ulkoiset puitteet ei ole se juttu, miten lujaa veisaat tai todistat. Vaan se sisin, hiljaisuus. Omatunto.Omatunto ei ole mitenkään kytköksissä kristinuskoon tai muuhunkaan uskontoon.
Sympatiat sulle rankoista kokemuksista, et ole ainoa. En ole nyt ihan varma, mutta käsittääkseni omatunto liittyy sekä psykologiaan (yliminä) että hengellisyyteen.
Jumalan Sana eli Raamattu, esim. 10 käskyä antaa selvät suuntaviivat omallatunnolle. Koen sen turvallisena, etten ole vain omien, vaihtuvien tunnetilojeni varassa.
Kristitty tietää, että on Jumalalle tilivelvollinen siitä, miten muita ihmisiä kohtelee. Välillä tulee virheitä, joita saa pyytää anteeksi Jumalalta ja ihmisiltä ja sitten taas jatketaan matkaa. On myös oikein vetää terveet rajat, jos joku yrittää ylittää ne.
Toinen juttu on vielä se, että jollain voi olla yliherkkä omatunto, eli tämä menee taas toiseen ääripäähän. Jumalan kanssa saa vähitellen eheytyä tästäkin.
Vierailija kirjoitti:
Hinduilla on yli 30 miljoonaa jumalaa. Siinä on jo varaa valita.
Muttä korvaako määrä laadun? Itselleni riittää Kolmiyhteinen Jumala, täydellisesti :) .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: Nostaa aivot narikkaan. Siinä kai se.
Tuo on hyvä neuvo. Luovu järjen käytöstä, ala opettelemaan Raamattua tai Koraania ulkoa ja hakeudu samanhenkisten hihhuleiden seuraan! Sopivan gurun löytäminen auttaa myös asiaa.
Jumala on luonut järjenkin. Raamattua kannattaa aina opetella ulkoa. Samanhenkisten seurassa on mukavaa, järkevät ja vähemmän järkevät "hihhulit" eli muut Jumalan perhekuntalaiset ovat parasta seuraa - kannattaa tutustua!
Ne muutamat uskovaiset jotka tiedän, ovat viettäneet huonoa elämää, niin kauan kuin pää ja maksa on kestänyt. Sitten he "tulivat uskoon", lopettivat paheensa ja alkoivat arvostelemaan muiden tapaa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vinkeistä/mielipiteistä. Ristiriitaisin tuntein itsekin tähän suhtaudun.
On tullu tässä elämässä jo kokeiltua monenlaista. Uskovaisuus vielä kokematta. Niin kauan kun on elämää on yritystä, Onhan se jännä että ihmisaivoista tällainenkin taajuus löytyy ja jokaisella kulttuurilla tuntuu jonkinlainen uskonto olevan. Eli voisi sanoa että se on osa ihmisyyttä ja ilman sitä kokemus voi olla vajavainen? Joskus se on jollain tavoin lähes uskonnollinen kokemus kun kävelee luonnossa itekseen, vaikea sen paremmin selittää mut kyllä mä sen sille sektorille laittasin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankkojen kokemusten myllyttämänä olen ajatellut, että usko liittyy omatuntoon. Ihminen jolla on omatunto ei vahingoita muita tahallaan, katuu vääriä tekojaan ja pyrkii hyvään. Vastakohtana esim narsistien tie, kohti pahaa vailla omatuntoa.
Toki narsisti ja muut voi esittää uskoa, koska kilttien uskovaisten kiusaaminen on pahalle helppoa. Eli ulkoiset puitteet ei ole se juttu, miten lujaa veisaat tai todistat. Vaan se sisin, hiljaisuus. Omatunto.Omatunto ei ole mitenkään kytköksissä kristinuskoon tai muuhunkaan uskontoon.
Sympatiat sulle rankoista kokemuksista, et ole ainoa. En ole nyt ihan varma, mutta käsittääkseni omatunto liittyy sekä psykologiaan (yliminä) että hengellisyyteen.
Jumalan Sana eli Raamattu, esim. 10 käskyä antaa selvät suuntaviivat omallatunnolle. Koen sen turvallisena, etten ole vain omien, vaihtuvien tunnetilojeni varassa.
Kristitty tietää, että on Jumalalle tilivelvollinen siitä, miten muita ihmisiä kohtelee. Välillä tulee virheitä, joita saa pyytää anteeksi Jumalalta ja ihmisiltä ja sitten taas jatketaan matkaa. On myös oikein vetää terveet rajat, jos joku yrittää ylittää ne.
Toinen juttu on vielä se, että jollain voi olla yliherkkä omatunto, eli tämä menee taas toiseen ääripäähän. Jumalan kanssa saa vähitellen eheytyä tästäkin.
Tässä kommentissa kulminoituu erityisen hyvin kristittyjen aivopesty ajatusmaailma, kuvitelma siitä, että ilman uskoa kristinuskon jumalaan ihminen on jotenkin viallinen, puutteellinen, kyvytön rakkauteen tai kyvytön olemaan ns. hyvä ihminen.
Tämä on todella haitallinen, vääristynyt, orjuuttava ajatusmalli, joka redusoi ihmiset elukoiksi, jotka eivät kykene mihinkään hyvään ilman ulkopuolista auktoriteettia. Jos ihminen ei ole uskossa, hän tekee jatkuvasti kamalia ja pahoja asioita, koska hän tarvitsee jonkun, jolle olla tilivelvollinen. Todella ihmisvihamielinen lähtökohta ihan kaikkeen.
Monet kristitythän ihan tosissaan kuvittelevat myös, että ennen kuin kristinusko jalkautui Eurooppaan kunnolla noin 1000 vuotta sitten, täällä ei ollut minkäänlaista kehitystä, kulttuuria, tiedettä, taidetta... että ihmiset olivat kuola poskella toisiaan silmittömästi tappavia ja kiduttavia villejä, jotka asuivat suunnilleen luolissa tai maakuopissa.
Sellainen on kristinuskon ihmiskuva. Ihmiset ovat viallisia ja pahoja, heiltä puuttuu ns. human decency, eivätkä he kykene ajattelemaan järkevästi, jolleivät he ole hyväksyneet aavikon juutalaisjumalaa omakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vinkeistä/mielipiteistä. Ristiriitaisin tuntein itsekin tähän suhtaudun.
On tullu tässä elämässä jo kokeiltua monenlaista. Uskovaisuus vielä kokematta. Niin kauan kun on elämää on yritystä, Onhan se jännä että ihmisaivoista tällainenkin taajuus löytyy ja jokaisella kulttuurilla tuntuu jonkinlainen uskonto olevan. Eli voisi sanoa että se on osa ihmisyyttä ja ilman sitä kokemus voi olla vajavainen? Joskus se on jollain tavoin lähes uskonnollinen kokemus kun kävelee luonnossa itekseen, vaikea sen paremmin selittää mut kyllä mä sen sille sektorille laittasin.
ap
Hienoa, että olet vilpittömällä mielellä liikkeellä. Jumala näkee sen. Kirkkoisä Augustinus (300-400 luvulla) sanoi, että sydämemme on meissä levoton, kunnes se löytää rauhan Jumalassa.
Kaikkea hyvää sinulle etsinnässäsi ja pohdinnoissasi!
Uskonto sopii mainiosti kaikille vajaaälyisille, typerille luusereille, jotka eivät kykene ajattelemaan loogisesti ja rationaalisesti. Hahahahaha!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sitä voi pelkästä halusta uskoa Jumalaan? Eikös se olisi aika typerää?
Kertoisitko, miksi ajattelet halun uskoa Jumalaan olevan typerää?
Sitten voi uskoa toden valheeksi tai valheen todeksi. Jos joku asia tuntuu pahalta niin ratkaisu on olla uskomatta siihen tai uskoa sen olevan jotain muuta kuin se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sitä voi pelkästä halusta uskoa Jumalaan? Eikös se olisi aika typerää?
Kertoisitko, miksi ajattelet halun uskoa Jumalaan olevan typerää?
Sitten voi uskoa toden valheeksi tai valheen todeksi. Jos joku asia tuntuu pahalta niin ratkaisu on olla uskomatta siihen tai uskoa sen olevan jotain muuta kuin se on.
Eli käytännössä luo päässään sellaisen mielikuvitustodellisuuden, jossa haluaa elää.
Onko se nyt sitten ihan ok?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sitä voi pelkästä halusta uskoa Jumalaan? Eikös se olisi aika typerää?
Kertoisitko, miksi ajattelet halun uskoa Jumalaan olevan typerää?
Sitten voi uskoa toden valheeksi tai valheen todeksi. Jos joku asia tuntuu pahalta niin ratkaisu on olla uskomatta siihen tai uskoa sen olevan jotain muuta kuin se on.
Eli käytännössä luo päässään sellaisen mielikuvitustodellisuuden, jossa haluaa elää.
Onko se nyt sitten ihan ok?
Ei tunnu pahalta uskoa Jeesukseen, päinvastoin. Mielikuvitus on hyvä asia ja Jumalan lahja. Mutta kyllä tässä kristittynä ihan tätä samaa suomalaista arkitodellisuutta eletään, sateessa ja paisteessa. Jalat maassa, sydän taivaassa.
Pekka Simojoen laulun "Kahden maan kansalainen" sanoin:
"Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan,
tiedän, minne matkaani tehdä saan,
olen kansalainen kahden maan."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankkojen kokemusten myllyttämänä olen ajatellut, että usko liittyy omatuntoon. Ihminen jolla on omatunto ei vahingoita muita tahallaan, katuu vääriä tekojaan ja pyrkii hyvään. Vastakohtana esim narsistien tie, kohti pahaa vailla omatuntoa.
Toki narsisti ja muut voi esittää uskoa, koska kilttien uskovaisten kiusaaminen on pahalle helppoa. Eli ulkoiset puitteet ei ole se juttu, miten lujaa veisaat tai todistat. Vaan se sisin, hiljaisuus. Omatunto.Omatunto ei ole mitenkään kytköksissä kristinuskoon tai muuhunkaan uskontoon.
Harva asia on täysin mustavalkoinen, mutta kaikki on jompaankumpaan suuntaan. Helppo uskoa että omatunnon täysi puuttuminen ajaa pahaan.
Joku kommentti oli että narsisti on saatanan suunnalta ja niin varmasti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sitä voi pelkästä halusta uskoa Jumalaan? Eikös se olisi aika typerää?
Kertoisitko, miksi ajattelet halun uskoa Jumalaan olevan typerää?
Sitten voi uskoa toden valheeksi tai valheen todeksi. Jos joku asia tuntuu pahalta niin ratkaisu on olla uskomatta siihen tai uskoa sen olevan jotain muuta kuin se on.
Eli käytännössä luo päässään sellaisen mielikuvitustodellisuuden, jossa haluaa elää.
Onko se nyt sitten ihan ok?
Ei tunnu pahalta uskoa Jeesukseen, päinvastoin. Mielikuvitus on hyvä asia ja Jumalan lahja. Mutta kyllä tässä kristittynä ihan tätä samaa suomalaista arkitodellisuutta eletään, sateessa ja paisteessa. Jalat maassa, sydän taivaassa.
Pekka Simojoen laulun "Kahden maan kansalainen" sanoin:
"Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan,
tiedän, minne matkaani tehdä saan,
olen kansalainen kahden maan."
Menee vähän usko uskovaisiin, jos tolla pohjalla ollaan. Jotenkin olen kuvitellut että heillä olisi oikeasti joku suurempikin syy uskoonsa, mutta olkoon sitten niin. Kyllä se varmaan auttaa ihmistä pärjäämään henkisesti paremmin.
Ota yhteys Jumalaan ja kerro kaikki ajatuksesi ja asiasi hänelle mitään salaamatta. Siitä se lähtee.
Kertoisitko, miksi ajattelet halun uskoa Jumalaan olevan typerää?