Millaista on elämä pikkupaikkakunnalla?

Mua kiinnostaisi yös ehkä näin työttömänä muuttaa johonkin pikkukaupunkiin ja erakoitua vaan sinne,kun en kelpaa palkkatöihin näköjään minnekään suurempaan kaupunkiin, kilpailu on niin kovaa alallani. Ja mikään ei pidättele mua nykyisessäkään kaupungissa.

Mut tosiaalta epäilyttää just tuo pikkupaikkojen kyräily ja juoruilu, sit ainoa virike on joku yksi kylän ainoassa pikkumarketissa käynti. Mutta kun muutenkin pääasiassa istun kotonani yksin, niin sama kai se olisi missä vaan istua, olisi hyvä saada pari satasta pois nykyisestä kiskurivuosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonto on lähellä mut ooppera ja baletti kaukana. Virosta ei viitsi viinojaan hakea eikä ruotsista nuuskaa. Ruuhkat puuttuu ja julkinen paikallisliikenne myös. Kaikki peruspalvelut on 10 minuutin matkan sisällä, mutta talvella biletyspaikat on harvassa. Tervetuloa mänttä-vilppulaan, asunnon saa pikkurahalla omaksi.

Mitä teet siinä vaiheessa, kun lääkäri ei enää anna ajolupaa?

Siinä kohtaa loikkaan Kela-taksiin.

Vierailija kirjoitti:

Pikkukylillä tuijotellaan ja tiedetään pian kaikki sun asiat, vähintäänkin huhujen ja oletuksien perusteella. Lisäksi jos mokaat jotain niin se muistetaan aina. "Tossa se törttö menee".

Mikä on se asukasluku, jossa kaikki alkavat tuntea toisensa ja juoruilka selän takana? Pystyykö sanomaan edes suuntaa antavaa keskimäätäiatä arviota, että montako asukasta sellaisessa kylässä on, jossa kaikki tuntevat toisensa ja on tuollaista?

En oikeastaan kaipaa mitään oopperoita. En jio nykyään enää alkoholiakaan, enkö polta tupakkaa tms. Olen varmasti tylsä tyyppi. Etsin hiljattain juuri kauppaa, mistä saisi ostaa ristipistotyöpaketteja, joita harrastin aikoinaan, mutten löytänyt yhtään.

Kerrostalon naapurien äänet häiritsevät mua hirveästi eli olen vähän meluherkkä. Olisi ihanaa, jos voisi nukkua ilman korvatulppia ja kuulla luonnon ääniä vain. Mutta onko maalla pakko seurustella naapurien kanssa? Olen huono sosiaalisissa taidoissa ja uusiin ihmisiin tutustuminen ja vanhojen tuttujenkin kanssa seurusteleminen on minulle uuvuttavaa. Olisin varmasti se kylän outo, jota haukutaan takanapäin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkukylillä tuijotellaan ja tiedetään pian kaikki sun asiat, vähintäänkin huhujen ja oletuksien perusteella. Lisäksi jos mokaat jotain niin se muistetaan aina. "Tossa se törttö menee".

Mikä on se asukasluku, jossa kaikki alkavat tuntea toisensa ja juoruilka selän takana? Pystyykö sanomaan edes suuntaa antavaa keskimäätäiatä arviota, että montako asukasta sellaisessa kylässä on, jossa kaikki tuntevat toisensa ja on tuollaista?

En oikeastaan kaipaa mitään oopperoita. En jio nykyään enää alkoholiakaan, enkö polta tupakkaa tms. Olen varmasti tylsä tyyppi. Etsin hiljattain juuri kauppaa, mistä saisi ostaa ristipistotyöpaketteja, joita harrastin aikoinaan, mutten löytänyt yhtään.

Kerrostalon naapurien äänet häiritsevät mua hirveästi eli olen vähän meluherkkä. Olisi ihanaa, jos voisi nukkua ilman korvatulppia ja kuulla luonnon ääniä vain. Mutta onko maalla pakko seurustella naapurien kanssa? Olen huono sosiaalisissa taidoissa ja uusiin ihmisiin tutustuminen ja vanhojen tuttujenkin kanssa seurusteleminen on minulle uuvuttavaa. Olisin varmasti se kylän outo, jota haukutaan takanapäin.

Ap

Riippuu varmaan millainen tyyppi naapuriksi sattuu. Minä en ole tekemisissä kenenkään kanssa, en oikein tiedä keitä tässä lähellä asuu, en tunne naamasta, enhän minä ole pyörinyt täällä kuin viitisenkymmentä vuotta.

Joskus olin jonkun verran yhden naapurin kanssa jutuissa, mutta se rupesi sitten välttelemään.

Voisihan se olla hankalaa jos joku Ulla Taalasmaa asuisi just vieressä.

Joskus joltain sukulaiselta kuulen outoja juttuja, ja epäilen että kyliltä ovat kuulleet.

Tai no, on joku sanonut suoraankin että kylillä puhutaan että ajoit ilman rekisterikilpiä... Siitä on ehkä saatu mukavasti puhetta.

Ero maaseudun ja kaupungin välillä riippuu itsestä ja siitä, millaista arkea haluaa elää.

Minä olen asunut maalla ja kaupungissa. Molemmissa vietän paljon aikaa itsekseni, käyn jossain teatterissa tai ravintolassa ehkä kerran kuussa, en harrasta foodooraan enkä ravintoloita, vaan lepään mukavasti kotona ja käyn töissä töissä. Eikä Tämä eroa juuri millään lailla maaseudulla ja kaupungissa, paitsi maalla on pitempi työmatka.

Kaveri asuu kaupungissa eikä voisi asua maalla, koska hän haluaa joka päivä käydä jossain tapahtumassa JA tilata ruokaa ravintolasta tai syödä ja juoda ulkona. Silloin maaseutu ei toimi.

Maalla on kyllä tapana, että kaikki tietävät kaikkien asiat, ja jolleivät tiedä, kuvittelevat. Juorujen (tai tiedonvaihdon) kohteena muuttaja on varmasti. Ihmisestä itsestään riippuu, kokeeko tämän kyttäyksenä ja kyräilynä Vai yhteisöllisyytenä. Molempien elementit ovat läsnä, eikä ilmiötä voi olla huomaamatta, mutta toiset kärsivät siitä ja toisen nauttivat. Kaikissa kylissä on kylähullu ja vaikka sille nauretaan, siitä kuitenkin pidetään huolta muun maailman uhkia vastaan.

Riippuu varmaan mita maalla tarkoitetaan.  Omakotitalo/maataloelama jossain keskella-ei-mitaan  voi olla aika kiva kotielaimineen,  pellolta tulevine ruokineen ja rantasaunoineen.  

Kerrostalo/rivarielama jossain pikkukunnan kirkonkylassa on rajoittavaa.  Naapurit kyttaa toisiaan salavihkaa ja juoruaa kylan marketeissa.  Siella puidaan kaikki asiat lapi.  Olen tallaisesta paikasta kotoisin.

Harkitsisin itse maaseutuelamaa uudestaan vain jos saisin oikeasti asua jossain keskella ei-mitaan, mutta suht ok-ajomatkan paassa kaupungista missa hoitaa asioista.  Noita pieni taajamia ja tuppukylia ihmisineen valttelisin.  

Kyttäävä ilmapiiri,ihmisillä on aikaa seurata mitä kylillä tai naapurissa tapahtuu.

Jos oikein syrjässä asuu niin maitopurkkia tai kahvia ei ihan noin vain kipaista hakemaan lähikaupasta. Tai talvella jos lunta tulee kunnolla niin välttämättä ei heti ole lumiaura kolistelemasaa tietä puhtaaksi. Sähkökatkotkin saattavat kestää. Eli varautumista kannattaa harjoittaa. Ainakin jos tosiaan kunnolla erämaahan asettuu.

Asun "maalla" 15 min Lahden keskustasta. Asun siis kaupungissa ja maalla. Tykkään tosi paljon. En oikein keksi mitään huonoja puolia.

Pieni maalaiskirkonkylä 30 km päässä keskisuomalaisesta ns isosta yliopistokaupungista. Ei vois parempaa paikkaa olla, kun tykkää luonnosta ja rauhallisesta elämästä, omasta pienestä arjesta. Rivitaloelämä ok, mukavat naapurit, ei meluja eikä melskeitä. Ei tarvitse sen kummallisemmin seurustella, on kuitenkin kiva, kun voi turvautua hädän hetkellä tutulta tuntuvaan naapuriin. Hyvin paljon on itsestä kiinni nuo negatiiviset jutut kyttäämisistä jne. Elät ja annat muiden elää, ei muuta tarvita. Paljon koiria, keskisuomalaiset kauniit maisemat, loistopaikka tämä Toivakka.

Asun pienessä kylässä ja kasvoin toisessa pienessä kylässä. En ole ikinä kokenut minkäänlaista kyttäämistä ja juoruilua. En tajua miten jotkut kokee niin tajuttoman määrän kyttäämistä ja juoruilua elämänsä aikana? Naapurit ja työkaverit on kivoja. Olen asunut myös muutamassa kaupungissa, ihan samanlaisia olivat ihmiset kuin ovat täällä maalla.

Hyvällä tuurilla maalla voi olla muutamia muualta muuttaneita eli löytyy fiksujakin.