Rakastin miestäni enemmän kuin mitään muuta. Sitten tuli lapset
Ja elettiin perhearkea. Yritin että oltais käyty joskus kaksin jossain. Miehelle tärkeintä oli koko ajan kuljettaa lapset joka paikassa mukana. Kaksin tehdyt pienet irtiotot viimeisen 17 vuoden aikana ovat yhden käden sormilla laskettavissa.
Olen aina ollut myös hyvin seksuaalinen ihminen. Mies halusi alusta asti vähemmän. Nyt iän myötä fyysinen suhde on kuollut. Olen omien käsien varassa fyysisen tyytyväisyyden suhteen.
Nykyään mies on nuiva, valittaa tekemisistäni ( esim. puristan hammastahnatuubia väärin jne). Minussa on väärin kaikki mitä teen ja mitä sanon. Nuorin lapsista on vasta 4 vuoden päästä täysi-ikäinen. Vielä pitäisi jaksaa sinne asti. Mutta miten? Ilmapiiri on negatiivinen. Hellyyttä, rakkautta tai seksiä missään muodossa en enää saa. Yrittänyt olen kaikenlaista. Toivoisin että joku joskus hyväksyisi minut omana itsenäni. Rakastaisi ja antaisi minun rakastaa.
Kommentit (41)
Tyypillistä yli 50v pariskuntien arkeahan tuo on.
Ellei ole joku poikkeuksellinen supermies tyyliin toivosukari.
Sellainen miesvihapläjäys tähän sunnuntaipäivään. No itsepä siinä suhteessa roikut (etkä luultavasti edes yritä korjata asioita), joten enpä osaa auttaa.
Ja tietenkin kaikki on vain miehen syytä. Yhtään ei ole sinussa vikaa....
Syökö mies myös lasten vanukkaat? Jos syö niin peli on menetetty.
Olen yrittänyt puhua, tehdä ehdotuksia ja korjata. Yksin en siihen pysty. Mies on 10 v vanhempi, ehkä mennään tässä vaiheessa vähän eri maailmoissa.
Ap.
Avioerojen määrä on räjähtänyt kasvuun koska ihmiset eivät enää puhu toisilleen ja ei hyväksytä eikä rakasteta toista sellaisena kuin toinen on,, tottakai se rakkaus hiipuu jos molemmat ei edes yritä,, kaikista pahinta on puhumattomuus ja se että toinen muuttunut ärsyttäväksi valittajaksi vuosien aikana
Mitä pitäisi jaksaa sinne asti että nuorinkin lapsi on täysi-ikäinen ja miksi?
Kuten sanoin, mies ei välitä muista kuin perheen yhteisistä menoista. Minä olen kohta 20 v toivonut edes pieniä kahdenkeskisiä irtiottoja toisinaan. Yksin en niitä voi parisuhteessa kuitenkaan tehdä, jos toisen intressit ovat muulla.
Ap
Meillä sama tilanne paitsi että nainen on se haluton.
Kun ikää tuli päälle 40 niin vaimon halut vähenivät. Omani eivät.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt puhua, tehdä ehdotuksia ja korjata. Yksin en siihen pysty. Mies on 10 v vanhempi, ehkä mennään tässä vaiheessa vähän eri maailmoissa.
Ap.
Ei se iästä ole kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi jaksaa sinne asti että nuorinkin lapsi on täysi-ikäinen ja miksi?
4 vuoden päästä.
Nyt sulla on aikaa tehdä sama, mitä tein itse.
Kun eropäätös oli mielessäni selvä, aloin säästämään. Karsin omista menoista niin paljon kuin pystyin ja laitoin kaikki säästöön.
Kun nuorin lähti pesästä, oli minulla käsiraha omaan asuntoon, lainan sain helposti ja sain ostaa oman, unelmieni kodin.
Ai se on miesvihaa jos nainen rakastaa miestään ja toivoisi saavansa myös vastarakkautta? Tässä se taas nähdään miten vahvaa naisviha on. Naisen odotetaan vain palvovan miestään saamatta mitään takaisinpäin. Todennäköisesti tuollakin miehellä on joku kakkosnainen ja oma vaimo on enää pelkkä kodinkone.
Sitten nainen ottaa lopulta eron ja miehet valittaa että naiset eroaa helpommin kuin miehet, vaativat liikaa miehiltä jne peruslässytystä.
"Kaikkeni olen tehnyt, mutta mikään ei auta. Siispä tulen uhriutumaan av:lle sen sijaan, että esim. eroaisin."
Vaatii jotain rysäystä, että suhteessa osaisi taas arvostaa niitä hyviä asioita. Meillä se oli miehen kiinnijääminen vispilänkaupasta. Ei ollut se ensimmäinen kerta, mutta katkaisi kamelin selän. Erohakemus oli jo pöydällä, mutta mies kai huomasi, että omassa akassa onkin jotain kiinnipidettävää ja saatiin sovittua. Sen jälkeen on ollutkin jo useampi vuosi oikein mukavaa ja seksielämäkin elpyi.
Vierailija kirjoitti:
Ai se on miesvihaa jos nainen rakastaa miestään ja toivoisi saavansa myös vastarakkautta? Tässä se taas nähdään miten vahvaa naisviha on. Naisen odotetaan vain palvovan miestään saamatta mitään takaisinpäin. Todennäköisesti tuollakin miehellä on joku kakkosnainen ja oma vaimo on enää pelkkä kodinkone.
Sitten nainen ottaa lopulta eron ja miehet valittaa että naiset eroaa helpommin kuin miehet, vaativat liikaa miehiltä jne peruslässytystä.
Mies ei pysty seksiin joten toista naista tuskin on.
Vierailija kirjoitti:
"Kaikkeni olen tehnyt, mutta mikään ei auta. Siispä tulen uhriutumaan av:lle sen sijaan, että esim. eroaisin."
Ap sanoi odottavansa nuorimman lapsensa täysi-ikäistymistä
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi jaksaa sinne asti että nuorinkin lapsi on täysi-ikäinen ja miksi?
No suhdetta, ettei lapsille tule kesken pahimman teini-iän myllerryksissä vielä vanhempien avioeroa. Erota voi kun lapset muuttavat pois, siihen ei ole pitkään enää. Tällä välillä koittaa parhaansa, mm se terapia ja jos tuntuu ettei miehellä ole kiinnostusta, niin alat pikkuhiljaa järjestelmään asioita ennen kaikkea pääsi sisällä sitä eroa varten. Mutta älä salaa mieheltäsi ajatuksiasi, niin että ero tulee sitten puskan takaa.
Kerro miehelle tunteistasi, yrittäkää käydä parisuhdeterapeutilla, mutta jos se ei toimi, niin kun lapset lähtevät, lähde sinäkin. Hommaa itsellesi kiva asunto kivasta kaupungista ja ala elää. Pärjäät kyllä, tuli mitä tuli.