Rakastin miestäni enemmän kuin mitään muuta. Sitten tuli lapset

Vierailija kirjoitti:

"Kaikkeni olen tehnyt, mutta mikään ei auta. Siispä tulen uhriutumaan av:lle sen sijaan, että esim. eroaisin."

Onko oikeasti noin kova tarve päästä mollaamaan ihmisiä, ettei malteta edes aloitusta lukea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kaikkeni olen tehnyt, mutta mikään ei auta. Siispä tulen uhriutumaan av:lle sen sijaan, että esim. eroaisin."

Ap sanoi odottavansa nuorimman lapsensa täysi-ikäistymistä

No huvinsa kullakin. Itse en kyllä viitsisi kitua huonossa suhteessa. Lapsillekin parempi, että on kaksi onnellista kotia kuin yksi onneton koti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kaikkeni olen tehnyt, mutta mikään ei auta. Siispä tulen uhriutumaan av:lle sen sijaan, että esim. eroaisin."

Onko oikeasti noin kova tarve päästä mollaamaan ihmisiä, ettei malteta edes aloitusta lukea?

Kyllä minä luin. Ikävä kyllä jäi näkemättä se, kohta, jossa ap kertoi laittaneensa eron vireille. Näyttäisitkö minulle missä se on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai se on miesvihaa jos nainen rakastaa miestään ja toivoisi saavansa myös vastarakkautta? Tässä se taas nähdään miten vahvaa naisviha on. Naisen odotetaan vain palvovan miestään saamatta mitään takaisinpäin. Todennäköisesti tuollakin miehellä on joku kakkosnainen ja oma vaimo on enää pelkkä kodinkone.

Sitten nainen ottaa lopulta eron ja miehet valittaa että naiset eroaa helpommin kuin miehet, vaativat liikaa miehiltä jne peruslässytystä.

Mies ei pysty seksiin joten toista naista tuskin on.

Mistä sitä muut tietää kuin mies mihin hän pystyy ja mihin ei?

Entä jos ihmisiä ei ole luotu elämään koko elämää yhden ja saman ihmisen kanssa? Ymmärrän ihmisten halun siihen, mutta tilastoja katsellessa voi vaan kysyä, onko se luonnollista? Jos tilastoon lisätään vielä se, kuinka moni ei eroa vaikka pitäisi kun parisuhteen laatua katsotaan niin surullista luettavaa. Ihminen yrittää hallita elämäänsä, mutta totuus on se, että elämää ei voi hallita vaikka kuinka haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Ai se on miesvihaa jos nainen rakastaa miestään ja toivoisi saavansa myös vastarakkautta? Tässä se taas nähdään miten vahvaa naisviha on. Naisen odotetaan vain palvovan miestään saamatta mitään takaisinpäin. Todennäköisesti tuollakin miehellä on joku kakkosnainen ja oma vaimo on enää pelkkä kodinkone.

Sitten nainen ottaa lopulta eron ja miehet valittaa että naiset eroaa helpommin kuin miehet, vaativat liikaa miehiltä jne peruslässytystä.

Aina tätä samaa. Me ollaan kaikki yksilöitä ja niin on meidän parisuhteetkin. Ei ole mitään yhtä kaavaa.

Omassa suhteessa minä olen se nuiva valittaja enkä edes tiedä miksi. Mies yrittää miellyttää, mutta en pääse negatiivisuuden kierteestä eroon enkä näe miestä haluttavana vaikka haluaisin.

Voitaisko jo lopettaa tämä kaiken leimaaminen miesvihaksi tai naisvihaksi. Kun nämä parisuhteen(kin) ongelmat voi olla ihan kummin päin vaan.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ihmisiä ei ole luotu elämään koko elämää yhden ja saman ihmisen kanssa? Ymmärrän ihmisten halun siihen, mutta tilastoja katsellessa voi vaan kysyä, onko se luonnollista? Jos tilastoon lisätään vielä se, kuinka moni ei eroa vaikka pitäisi kun parisuhteen laatua katsotaan niin surullista luettavaa. Ihminen yrittää hallita elämäänsä, mutta totuus on se, että elämää ei voi hallita vaikka kuinka haluaisi.

Monelle naiselle se ainakin näyttää olevan kynnys kysymys, jos mies käy virkistäytymässä ja suhde sillä elpyy. Tai ehkäpä se elpyisikin, jos ei sama meno jatkuisi.

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kaikkeni olen tehnyt, mutta mikään ei auta. Siispä tulen uhriutumaan av:lle sen sijaan, että esim. eroaisin."

Ap sanoi odottavansa nuorimman lapsensa täysi-ikäistymistä

No huvinsa kullakin. Itse en kyllä viitsisi kitua huonossa suhteessa. Lapsillekin parempi, että on kaksi onnellista kotia kuin yksi onneton koti. 

Mistä tiedät että ne molemmat kodit olisi onnellisia? Huvittaa aina tuo lausahdus.

Kohtalotoveri! Naisia aina syytetään tästä, mutta meillä mies oli se joka ei raaskinut laittaa lapsia hoitoon, siirtää omaan huoneeseen nukkumaan jne. Jos vaikka oltiin kyläpaikassa jossa lapselle olisi ollut muukin syli tai leikittäjä niin mies höösäsi ympärillä ja istui siellä leikki-ikäisten seurana lattialla. Esikoinen on jo 11-vuotias mutta yhden yön hääpäiväreissu ei onnistu kun "ei niitä viittis hoitoon laittaa jos ei oo mitään välttämätöntä syytä". Joskus ovat mummolassa kun minä vain vien (ja lapset haluaa), mutta sitten mies on superintensiivisestä vanhemmuudestaan niin väsynyt ettei jaksa mitään. Ja superintensiivisellä tarkoitan esim. sitä että lapsille pitäisi olla aina läsnä ja kuunnella, eli leikkiä seurana loputtomiin ja kuunnella kaikki jutut heti vaikka olisi lyhyt aikuisten välinen keskustelu kesken tai esim. istuisi vessassa sillä hetkellä.

Eikä ole kyse siitä ettenkö minäkin pitäisi lapsia lähellä, tekisi asioita heidän kanssaan ja kuuntelisi heitä. Mies ei vain katso että hänellä olisi muuta roolia kuin (jo pikkulapsi-iän ohittaneiden) lasten ja työnantajan tarpeiden täyttäminen. Ei siis osaa ottaa aikaa itselleenkään kovin hyvin, vaikka kannustettu ja mahdollistettu on.

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanoin, mies ei välitä muista kuin perheen yhteisistä menoista. Minä olen kohta 20 v toivonut edes pieniä kahdenkeskisiä irtiottoja toisinaan. Yksin en niitä voi parisuhteessa kuitenkaan tehdä, jos toisen intressit ovat muulla.

Ap

Seksin harrastamiseen riittää parinkymmenen minuutin irtiotto "arjesta" . Vaikka meillä sen harrastaminen kuuluu ihan siihen arkeen. Onneksi on iso talo ja toisaalta lapsetkaan ei enää kouluikäisinä ole 24 tuntia vuorokaudessa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai se on miesvihaa jos nainen rakastaa miestään ja toivoisi saavansa myös vastarakkautta? Tässä se taas nähdään miten vahvaa naisviha on. Naisen odotetaan vain palvovan miestään saamatta mitään takaisinpäin. Todennäköisesti tuollakin miehellä on joku kakkosnainen ja oma vaimo on enää pelkkä kodinkone.

Sitten nainen ottaa lopulta eron ja miehet valittaa että naiset eroaa helpommin kuin miehet, vaativat liikaa miehiltä jne peruslässytystä.

Mies ei pysty seksiin joten toista naista tuskin on.

Kummasti seksiin pystytään sen toisen naisen kanssa yleensä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kaikkeni olen tehnyt, mutta mikään ei auta. Siispä tulen uhriutumaan av:lle sen sijaan, että esim. eroaisin."

Ap sanoi odottavansa nuorimman lapsensa täysi-ikäistymistä

No huvinsa kullakin. Itse en kyllä viitsisi kitua huonossa suhteessa. Lapsillekin parempi, että on kaksi onnellista kotia kuin yksi onneton koti. 

Mistä tiedät että ne molemmat kodit olisi onnellisia? Huvittaa aina tuo lausahdus.

Eiköhän se ole päivänselvää, että on onnellisempi yksin kuin huonossa suhteessa. Ap on kertomansa mukaan juurikin sellaisessa ja siksi onneton. 

Vanhemmiten monista miehistä tulee tuollaisia. Iän myötä miehet kääntyy kotiinpäin ja naiset enempi kohti maailmaa. Mun ystävistä monet valittaa sitä, että mies ei halua/jaksa lähteä enää minnekään, siis ei yhtään minnekään. Sanovat vaan, että no mene sinä, jos haluat. Tykkäävät olla aina kotona, katsoa telkkaria tai selailla nettiä, saunoa ja ehkä vähän puutarhaa hoitaa. Tietysti sitä voi ja pitääkin mennä yksinkin ja omien ystävien kanssa ja olla ihan omiakin juttuja, mutta kyllä minusta pariskuntien pitää tehdä ja mennä joskus yhdessäkin. Mikä parisuhde se on, jossa ei mitään tehdä yhdessä? Vielä kun ei puhuta ja seksikin loppuu, niin mitä siinä suhteella on virkaa? Sitähän voi vaan hommata kämppiksen ja asua sen kanssa. 

Ap pelkää erota ja perustelee lapsilla. Kyllä ne on huomannut että teillä ei hyvin mene eikä 14-vuotias ole mikään vauva! Itsellä oli niin omat kaverikuvioit tuon ikäisenä että vanhempien ero olisi mennyt suurin piirtein olankohautuksella. Usein sitä oltiin toivottu siskon kanssa ja mietitty, että kumman tahansa luona olisi helpompi asua kuin molempien samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kaikkeni olen tehnyt, mutta mikään ei auta. Siispä tulen uhriutumaan av:lle sen sijaan, että esim. eroaisin."

Ap sanoi odottavansa nuorimman lapsensa täysi-ikäistymistä

No huvinsa kullakin. Itse en kyllä viitsisi kitua huonossa suhteessa. Lapsillekin parempi, että on kaksi onnellista kotia kuin yksi onneton koti. 

Mistä tiedät että ne molemmat kodit olisi onnellisia? Huvittaa aina tuo lausahdus.

Eiköhän se ole päivänselvää, että on onnellisempi yksin kuin huonossa suhteessa. Ap on kertomansa mukaan juurikin sellaisessa ja siksi onneton. 

Ei välttämättä. Se joka ei halua erota, tuskin on onnellinen eronneena. Silloin ei ole kahta onnellista kotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kaikkeni olen tehnyt, mutta mikään ei auta. Siispä tulen uhriutumaan av:lle sen sijaan, että esim. eroaisin."

Ap sanoi odottavansa nuorimman lapsensa täysi-ikäistymistä

No huvinsa kullakin. Itse en kyllä viitsisi kitua huonossa suhteessa. Lapsillekin parempi, että on kaksi onnellista kotia kuin yksi onneton koti. 

Mistä tiedät että ne molemmat kodit olisi onnellisia? Huvittaa aina tuo lausahdus.

Eiköhän se ole päivänselvää, että on onnellisempi yksin kuin huonossa suhteessa. Ap on kertomansa mukaan juurikin sellaisessa ja siksi onneton. 

Ei välttämättä. Se joka ei halua erota, tuskin on onnellinen eronneena. Silloin ei ole kahta onnellista kotia.

Ihan näin eroperheen lapsena voin kertoa, että kyllä se on kaikille osapuolille helpotus, kun huonosta suhteesta tajutaan erota. Jopa sille, joka luulee haluavansa yhdessäoloa. Hänkin tajuaa eron myötä miten vapauttavaa on, kun koko ajan ei ole toinen valittamassa ja naama norsun v'tulla. Jopa 15-vuotiaana lapsena näin, miten isän hartioilta putosi taakka, kun äiti viimein lähti, vaikka isä hanakasti vastusti eroa. Jonkin ajan kuluttua tajusi itsekin, että parempi se ero oli kuin kituminen kuihtuneessa suhteessa.  

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kaikkeni olen tehnyt, mutta mikään ei auta. Siispä tulen uhriutumaan av:lle sen sijaan, että esim. eroaisin."

Ap sanoi odottavansa nuorimman lapsensa täysi-ikäistymistä

No huvinsa kullakin. Itse en kyllä viitsisi kitua huonossa suhteessa. Lapsillekin parempi, että on kaksi onnellista kotia kuin yksi onneton koti. 

Mistä tiedät että ne molemmat kodit olisi onnellisia? Huvittaa aina tuo lausahdus.

Eiköhän se ole päivänselvää, että on onnellisempi yksin kuin huonossa suhteessa. Ap on kertomansa mukaan juurikin sellaisessa ja siksi onneton. 

Ei välttämättä. Se joka ei halua erota, tuskin on onnellinen eronneena. Silloin ei ole kahta onnellista kotia.

Ihan näin eroperheen lapsena voin kertoa, että kyllä se on kaikille osapuolille helpotus, kun huonosta suhteesta tajutaan erota. Jopa sille, joka luulee haluavansa yhdessäoloa. Hänkin tajuaa eron myötä miten vapauttavaa on, kun koko ajan ei ole toinen valittamassa ja naama norsun v'tulla. Jopa 15-vuotiaana lapsena näin, miten isän hartioilta putosi taakka, kun äiti viimein lähti, vaikka isä hanakasti vastusti eroa. Jonkin ajan kuluttua tajusi itsekin, että parempi se ero oli kuin kituminen kuihtuneessa suhteessa.  

No, sinä et puhu kaikkien suulla. Kaikista ei tule välttämättä enää koskaan onnellisia.

Menkää pariterapiaan.

Mies ei halua pariterapiaan

Ap.