On varamummoja, mutta onko varaäitejä aikuisille?

On niitä. Minulla on itsellä on ollu äidin sisko nuoresta lähtien. Nyt olen 45v. Tätini yli 70v.

Voi olla vaikeaa. Ihminen, joka haluaa olla äiti muillekin kuin omille lapsilleen, ryhtyy yleensä sijaisvanhemmaksi tms. Ja sitten lasten kasvettua aikuisiksi he ovat edelleen näille äitejä eikä enempää aikuisiakaan lapsia tarvita.

Mulla on hyvä ystävä, joka on vain muutaman vuoden vanhempi kuin esikoiseni. Joskus hän kysyy multa sellaisia asioita, joita olisi varmaankin kysynyt omalta äidiltään, jos hänen äitinsä olisi elossa. Mutta tämä on aika harvoin. Meidän suhteemme on 99%:sti kuitenkin ystävyyssuhde eikä äiti-tytär -suhde, vaikka joissain asioissa elämänkokemuksellani onkin merkitystä. 

No kysy joltakulta, alkoisiko hän varaäidiksi jollekin.

Ei yhteiskunta tuollaisia järjestä, nehän ovat vapaaehtoista toimintaa, eli jonkun on vain polkaistava homma käyntiin.

Ja johan aikuisen ihmisen on  pärjättävä ilman äitiä ja isää ja isovanhempia.

Enemmän kuuluttaisin ystäväpalveluja vanhoille ja iäkkäille yksinäisille ihmisille, niille jotka joutuvat viettämään pitkiä aikoja yksin, myös kaikki suuret juhlapyhät.

Terve aikuinen pärjää aina, koska hän kykenee etsimään apua yksinäisyyteensä, voi harrastaa kaikenlaista.

Miksi ap ei tee mitään itse oman yksinäisyytensä voittamiseksi?

Kaikki apu pitäisi aina tulla vain ulkoapäin ja jonkun toisen järjestämänä.

Kyllä niitä vähintään kavereita löytyy harrastuporukoista ja on itse aktiivinen.

Suomi on täynnä yksinäisiä sinkkuja, miksi he eivät ystävästy ja ala kaveraamaan toistensa kanssa, perusta joitakin ryhmiä jne?

En minä odota, että yhteiskunta järjestää minulle vanhemman, mitä ei ole. Tämä on kivulias asia, jonka käsittely on tosi vaikeaa, koska niskaan tulee paljon juuri tuollaista tylyttämistä.

Minä pärjään kyllä, olen lapsesta asti pärjännyt, koska on ollut pakko. Luulen, että minua pidetään poikkeuksellisen vahvana ihmisenä, olenhan pärjännyt. On vaan täysin epäinhimillinen vaatimus, että meidän ihmisten pitäisi pärjätä täällä elämässä täysin yksin. Että ei tunnu missään, vaikka ei ole ketään, kenelle soittaa. Minä en halua kovettua sellaiseksi, että en enää edes haaveilisi yhteydestä keneenkään ihmiseen perheenkaltaisella tavalla.

En tarvitse lapsenhoitoapua tai mitään muutakaan käytännön apua. Tarvitsisin jonkun, jolle olisin tärkeä ja jopa rakas. Jos elämässä on vaikka joku hyvä asia, haluaisin että olisi joku jota se kiinnostaisi. Haluaisin äidin/siskon.

-ap

Minä olen varaäiti aikuiselle ihmiselle. Hän tuli miehelleni töihin ja sitä kautta tutustuttiin. Huolehdin työhyvinvoinnista ja sitten vähitellen kyselin muustakin hyvinvoinnista.

Ap jatkaa, että olen aktiivinen harrastuspiireissä ja työssä. Olen sosiaalinen, ymmärtääkseni ihan pidetty ja minun on helppo tutustua ihmisiin.

Sillä ei ikävä kyllä ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. En ole typerys, jolle pitäisi tuli kertomaan, että vesi on märkää. Tiedän sen. Kysyin kokemuksia ihmisiltä, jotka ehkäpä tietävät mistä puhun.

Jos sulla on asiat ap, miksi sitten itket ja valitat?

Avuton ihminen olet ap, jos et aikuisena pärjää pelkästään perheesi kanssa.

Luuletko, että kaikilla muilla on edes perhettä, johon tukeutuu ja edes toista ihmistä jonka kanssa jutella, niin hyvistä kuin huonoistakin elämän tapahtumista ja ihan arkipäivistä asioista?

Kaikenlaiset kermaperseet niin viitsiväkin valittaa!

Varamummot on enemmän tai vähemmän yhteiskunnan järjestämiä. Vastaavaa systeemiä aikuisten ihmisten varaäideille ei taida olla. Tukihenkilön voi aikuinenkin saada, mutta sinä kaipaat äidillistä rakkautta. Onhan sellainenkin varmaan mahdollista (kuten kirjoittaja 6 jo kertoi), mutta se saa alkunsa todennäköisesti ihan muista olosuhteista kuin siitä, että erityisesti hakee itselleen uutta äitiä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on asiat ap, miksi sitten itket ja valitat?

Tarkoitat varmaan, että asiat...kunnossa? Hyvin?

Jouduin hiljattain sairaalaan hengenvaarallisessa tilassa. Viimeistään silloin tietää olevansa todella yksin, kun ei ole ketään. Varmaan se on sellainen primäärireaktio, että siinä tilanteessa jokainen itkee äitiä, oli sellaista tai ei. Tai ei ehkä jokainen, mutta ymmärtänet.

Ihan yhtä yksin minä olen pyhinä ja syntymäpäivänä kuin yksinäiset vanhukset. On totta, että minulla on mahdollisuus siihen vaikuttaa ja sitä juuri nyt yritän, mutta jostain syystä se herättää negatiivisia tunteita. Minä haluaisin kohdata sen ihmisen, jonka elämässä olisi paikka yhdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle. Jos se ihminen on vanhus, niin sitten on.

Mihin taas ne varapapat unohtui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on asiat ap, miksi sitten itket ja valitat?

Tarkoitat varmaan, että asiat...kunnossa? Hyvin?

Jouduin hiljattain sairaalaan hengenvaarallisessa tilassa. Viimeistään silloin tietää olevansa todella yksin, kun ei ole ketään. Varmaan se on sellainen primäärireaktio, että siinä tilanteessa jokainen itkee äitiä, oli sellaista tai ei. Tai ei ehkä jokainen, mutta ymmärtänet.

Ihan yhtä yksin minä olen pyhinä ja syntymäpäivänä kuin yksinäiset vanhukset. On totta, että minulla on mahdollisuus siihen vaikuttaa ja sitä juuri nyt yritän, mutta jostain syystä se herättää negatiivisia tunteita. Minä haluaisin kohdata sen ihmisen, jonka elämässä olisi paikka yhdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle. Jos se ihminen on vanhus, niin sitten on.

Yksinäisiä vanhuksia on Suomessa pilvin pimein.

Aikuiset lapset yleensä itsenäistyvät. Isovanhemmuus kohdistuu sitten lapsenlapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Avuton ihminen olet ap, jos et aikuisena pärjää pelkästään perheesi kanssa.

Luuletko, että kaikilla muilla on edes perhettä, johon tukeutuu ja edes toista ihmistä jonka kanssa jutella, niin hyvistä kuin huonoistakin elämän tapahtumista ja ihan arkipäivistä asioista?

Kaikenlaiset kermaperseet niin viitsiväkin valittaa!

Minun perheeni on minun lapseni. Ei kukaan muu, ei ole muita. En minä lapseeni voi tukeutua, olen hänen äitinsä. Kieltämättä pidän itseäni äärettömän onnekkaana, että olen saanut lapsen, mutta vielä koskaan en ole kuullut olevani kermaperse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on asiat ap, miksi sitten itket ja valitat?

Tarkoitat varmaan, että asiat...kunnossa? Hyvin?

Jouduin hiljattain sairaalaan hengenvaarallisessa tilassa. Viimeistään silloin tietää olevansa todella yksin, kun ei ole ketään. Varmaan se on sellainen primäärireaktio, että siinä tilanteessa jokainen itkee äitiä, oli sellaista tai ei. Tai ei ehkä jokainen, mutta ymmärtänet.

Ihan yhtä yksin minä olen pyhinä ja syntymäpäivänä kuin yksinäiset vanhukset. On totta, että minulla on mahdollisuus siihen vaikuttaa ja sitä juuri nyt yritän, mutta jostain syystä se herättää negatiivisia tunteita. Minä haluaisin kohdata sen ihmisen, jonka elämässä olisi paikka yhdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle. Jos se ihminen on vanhus, niin sitten on.

Mites olisi uusi puoliso?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on asiat ap, miksi sitten itket ja valitat?

Tarkoitat varmaan, että asiat...kunnossa? Hyvin?

Jouduin hiljattain sairaalaan hengenvaarallisessa tilassa. Viimeistään silloin tietää olevansa todella yksin, kun ei ole ketään. Varmaan se on sellainen primäärireaktio, että siinä tilanteessa jokainen itkee äitiä, oli sellaista tai ei. Tai ei ehkä jokainen, mutta ymmärtänet.

Ihan yhtä yksin minä olen pyhinä ja syntymäpäivänä kuin yksinäiset vanhukset. On totta, että minulla on mahdollisuus siihen vaikuttaa ja sitä juuri nyt yritän, mutta jostain syystä se herättää negatiivisia tunteita. Minä haluaisin kohdata sen ihmisen, jonka elämässä olisi paikka yhdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle. Jos se ihminen on vanhus, niin sitten on.

Yksinäisiä vanhuksia on Suomessa pilvin pimein.

Arveletko heidän kaipaan huollettavia? Vai itse huolenpitoa?

Ap, ymmärrän sinua. Mulla on nuorena sinkkuna ollut muutamakin varaäiti ja varamummo (vuosien varrella, kun asuin useammalla paikkakunnalla).

Nyt lapsillani on esim varamummo biologisten lisäksi. Olen kiitollinen heistä.

Ap, toivottavasti sinulle ja perheellesi löytyy sopivia ihmisiä tueksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on asiat ap, miksi sitten itket ja valitat?

Tarkoitat varmaan, että asiat...kunnossa? Hyvin?

Jouduin hiljattain sairaalaan hengenvaarallisessa tilassa. Viimeistään silloin tietää olevansa todella yksin, kun ei ole ketään. Varmaan se on sellainen primäärireaktio, että siinä tilanteessa jokainen itkee äitiä, oli sellaista tai ei. Tai ei ehkä jokainen, mutta ymmärtänet.

Ihan yhtä yksin minä olen pyhinä ja syntymäpäivänä kuin yksinäiset vanhukset. On totta, että minulla on mahdollisuus siihen vaikuttaa ja sitä juuri nyt yritän, mutta jostain syystä se herättää negatiivisia tunteita. Minä haluaisin kohdata sen ihmisen, jonka elämässä olisi paikka yhdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle. Jos se ihminen on vanhus, niin sitten on.

Itkee äitiä? Minkä, ikäinen olet? Millainen äitisuhde sinulla oli omaan äitiisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on asiat ap, miksi sitten itket ja valitat?

Tarkoitat varmaan, että asiat...kunnossa? Hyvin?

Jouduin hiljattain sairaalaan hengenvaarallisessa tilassa. Viimeistään silloin tietää olevansa todella yksin, kun ei ole ketään. Varmaan se on sellainen primäärireaktio, että siinä tilanteessa jokainen itkee äitiä, oli sellaista tai ei. Tai ei ehkä jokainen, mutta ymmärtänet.

Ihan yhtä yksin minä olen pyhinä ja syntymäpäivänä kuin yksinäiset vanhukset. On totta, että minulla on mahdollisuus siihen vaikuttaa ja sitä juuri nyt yritän, mutta jostain syystä se herättää negatiivisia tunteita. Minä haluaisin kohdata sen ihmisen, jonka elämässä olisi paikka yhdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle. Jos se ihminen on vanhus, niin sitten on.

Mites olisi uusi puoliso?

En ole ollut siinä asiassa järin menestyksekäs. Minun on vaikeaa luottaa ja vielä vaikeampi rakastua. Toinen voi tunnustaa vaikka mitä saamatta minua tuntemaan samoin. Pakolla ei oikein voi parisuhteessa olla, olen sitäkin yrittänyt.

Ehkä oli virhe sanoa, että toivoisi vain äidinkaltaista ihmistä. Tai siskon. Olen menettänyt kummatkin ja tiedän, millaisen aukon se jättää sieluun. Ehkä on epärealistista toivoa, että voisi saada tavallaan uuden perheen, mutta tämä nyt oli tällainen ajatus...

-ap