Lue keskustelun säännöt.
"Emmätiiä" - lapsiasiakkaat kaupassa.
28.06.2020 |
Olen töissä pienessä erikoisliikkeessä pikkukaupungissa. Työnkuvaani kuuluu muukin kuin myyminen, eli se aika, kun asiakkaita ei ole, olen "sorvin ääressä".
Pidän lapsista, todella, älkää käsittäkö tahallanne väärin.
Yhtä juttua en käsitä. Lapsi tulee asioimaan vanhempansa kanssa kauppaan. Sinne tullaan ilmiselvästi lapsen halusta. Joku käsityshän sillä mukulalla on oltava, mitä on vailla. Vanhempi antaa lapselle mahdollisuuden selittää itse. Se on oikein, mutta alkaa useiden, pahimmillaan kymmenien minuuttien "Emmätiiä" - jahkailu. Yritän lukea ajatuksia ja kannan eteen tavaroita, että tulisi joku käsitys asiasta. Taas menee aikaa tuohon "Emmätiiä" - juttuun. Vanhempi ei halua sekaantua, vaikkei homma todellakaan suju ja aikaani on tuhlattu jo pidemmän aikaa. Miten niiden hermot kestää, eikö niistä tunnu jo vähän nololta?
Itse olisin lähtenyt lapsen kanssa jo ajat sitten, että miettikööt kotona uudemman kerran. Ei ihme, että kauppojen hyllyt notkuvat lol-surprize-skeidasta, kun eihän nuo pysty tekemään minkäänlaisia valintoja. Minun mielestäni vanhemmat voisivat jotkut kohtuulliset aikaraamit asettaa jahkailulle, tai sitten jääkööt ilman.
Kommentit (74)
Perheenäidit ovat vieneet jo lapsiltaankin sananvapauden, siksi lapset peloissaan hokevat "emmätiiä". Pelkäävät ilmaista mielipidettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi tarvitsee apua valintatilanteessa, siitä se kertoo. Jos aikuinen jää sivummalle hän jättää sen työn sinulle, myyjälle. Tässä sitten astuu kuvaan se sinun ammattitaitosi. Onhan se paskamainen temppu vanhemmalta ettei ole lapsensa tukena mutta sinun tehtävä on sitten palvella se lapsiasiakas parhaalla taidollasi. Lapsellehan voi antaa pari vaihtoehtoa ja antaa hänelle aikaa miettiä omassa rauhassaan. Ei kannata kantaa 10 erilaista tuotetta, lapsi vain hämmentyy ja menee emmätiiä-tilaan.
En tiedä minkä ikäisistä on kyse, mutta kyllä moni lapsi häkeltyy esimerkiksi lelukaupassa tai leluosastolla siitä lelujen määrästä ja jos vaikka synttärit ja vapaat kädet valikoida mitä haluaa, niin kyllä sitä aikaa kuluu. Toisaalta kyllä me ainakin ollaan ihan ilman myyjää osattu seistä siellä leluhyllyllä. Meidän 2-vuotias viimeksi mietti pitkään, että minkä pikkuauton ostaa ja pari kertaa vaihtoi mieltään, mutta lopulta kyllä oli varma valinnastaan. Minusta kyllä sekin on taito, että osaa "hoitaa" asioita ja selittää mitä on vailla ja jostain kai sekin on aloitettava. Useat lapset menevät vieraan ihmisen edessä lukkoon, mutta parempi kai se on lapsena vaikeita tilanteita harjoitella ettei olla siinä pisteessä, ettei aikuisena saada asioita hoidettua edes puhelimitse, koska virallisten asioiden selittäminen vieraille ahdistaa liikaa (näitä olen aikuisena tavannut aika paljon). Voithan sanoa, että jos tarvitsette lisää miettimisaikaa käyn sillä aikaa hoitamassa toisen asian ja tulen kohta takaisin. Saa lapsi siinä vanhempansa kanssa purettua tilanteen ja toivottavasti osaa hetken päästä esittää sen myyjällekin järkevästi.
On vähän eri asia, että annetaanko sen emmätiijä -jahkailun jatkua jonossa, muita odotuttaen vai kaupassa rauhassa valitsen, kun sillä ei odotuta muita. Jälkimmäinen täysin ok.
Enpä ole tömännyt tuollaiseen. Voisitko sanoa, että katselkaa rauhassa ja miettikää. Onko teillä pakko sanoa valmis toive myyjälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että nykyään monet aikuiset eivät tajua, että lapset eivät eroa aikuisista pelkästään kooltaan, vaan myös kailla muilla tavoilla. Ihmetellään, kun lapset eivät toimikaan jossain tilanteessa kuten ajattelisi aikuisen toimivan, ja sitten suututaan siitä, kuten sinä.
Ei sillä, että kaikki aikuisetkaan pystyisivät kovin loogiseen tai monipuoliseen ajatteluun, mutta ei sellaista voi oikein vielä vaatia lapselta, jolla on vielä kehitys kaikilla tavoilla kesken. Kun lapsi joutuu tuohon "emmätiiä"-tilaan, se kertoo siitä, että syystä tai toisesta lapsi on joutunut hämmennykseen, eikä oikein pääse siitä eteenpäin.
Odotan runsaasti alapeukkuja viestilleni, koska kuten sanottua, vaikuttaa siltä, etteivät aikuiset enää nykyään ymmärrä sitä, etteivät lapset ajattele kuin aikuiset, ja tämän asian tuominen julki kiukuttaa. Nykyään monet aikuiset ovat tunne-elämältään lapsen taholla, ja ilmeisesti se saa aikaan tuon ajatusmallin, että lapsilta sopii vaatia enemmän kuin aikuisilta. (Esim. tässä tilanteessa, jossa lapsen pitäisi ottaa huomioon se, että aikuisen myyjän aikaa menee hukkaan ja tätä aikuista alkaa kiukuttaa.)
Sinä tässä et ymmärrä, että lapset eivät osaa ajatella, kuin aikuiset. Juuri sen takia vanhempi toimii väärin, kun antaa lapsen siinä jahkailla ja olla tietämättä mitään. En muista, että olisin lapsena KOSKAAN sanonut, etten tiedä, mitä haluan! Ja uskon sen johtuvan viisaasta isästäni, joka aina kannustija tuki minua ja oli minun puolellani. Inhosin jo lapsena sellaisia lapsia, joita ujostutti kaupan tädin edessä, eivätkä uskalltaneet sanoa, mitä halusivat, koska pelotti.
Minusta vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsesta reipas ja jos ujous estää kommunikoinnin, ei saa sillä viedä kohtuuttomasti muiden aikaa, vaan asioista pitää sopia etukäteen kotona ja sitten edetään fiksusti ja reippaasti siellä ihmisten ilmoilla. Vanhmpi auttaa mukana, jos lapsi jäätyy.
Olen ihan samaa mieltä kuin ap.
Riippuu tilanteesta. Lapselle on hyvä opettaa, että on ok miettiä valintoja ja harkita, mutta sille on aikansa ja paikkansa sekä muut pitää huomioida. Nimimerkillä eilen burgeripaikassa kouluikäinen tyttö mietti vartin (siihen se jonossa olevien työvuorolaisten tauko kuluikin) tilausvuorollaan, minkä juoman ottaa ja sai itkupotkuraivarin, kun äiti sitten valitsi (jonoa kertyi ja kertyi). Äiti tätä sitten säikähti, kun venkuilijalle tuli paha mieli ja antoi valinnan jatkua. Tämä on huonoa käytöstä, vanhemman kuuluu opettaa, että valinta pitää olla tehty tai valmius tehdä, kun jonotetaan. Kysyä lisätietoa toki voi. Hyllyjen välissä muita odotuttamatta on ok notkua vaikka koko päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvitsee apua valintatilanteessa, siitä se kertoo. Jos aikuinen jää sivummalle hän jättää sen työn sinulle, myyjälle. Tässä sitten astuu kuvaan se sinun ammattitaitosi. Onhan se paskamainen temppu vanhemmalta ettei ole lapsensa tukena mutta sinun tehtävä on sitten palvella se lapsiasiakas parhaalla taidollasi. Lapsellehan voi antaa pari vaihtoehtoa ja antaa hänelle aikaa miettiä omassa rauhassaan. Ei kannata kantaa 10 erilaista tuotetta, lapsi vain hämmentyy ja menee emmätiiä-tilaan.
Kyllä se on vanhemman tehtävä hoitaa palvelu, myyjät eivät ole kaupoissa lapsia varten, vaan aikuisia. Kun osaa tienata omat rahansa omalla työllään, siinä vaiheessa myyjäpalvelee sinua henk koht. Muute palveltavana on aina vanhempi.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että nykyään monet aikuiset eivät tajua, että lapset eivät eroa aikuisista pelkästään kooltaan, vaan myös kailla muilla tavoilla. Ihmetellään, kun lapset eivät toimikaan jossain tilanteessa kuten ajattelisi aikuisen toimivan, ja sitten suututaan siitä, kuten sinä.
Ei sillä, että kaikki aikuisetkaan pystyisivät kovin loogiseen tai monipuoliseen ajatteluun, mutta ei sellaista voi oikein vielä vaatia lapselta, jolla on vielä kehitys kaikilla tavoilla kesken. Kun lapsi joutuu tuohon "emmätiiä"-tilaan, se kertoo siitä, että syystä tai toisesta lapsi on joutunut hämmennykseen, eikä oikein pääse siitä eteenpäin.
Odotan runsaasti alapeukkuja viestilleni, koska kuten sanottua, vaikuttaa siltä, etteivät aikuiset enää nykyään ymmärrä sitä, etteivät lapset ajattele kuin aikuiset, ja tämän asian tuominen julki kiukuttaa. Nykyään monet aikuiset ovat tunne-elämältään lapsen taholla, ja ilmeisesti se saa aikaan tuon ajatusmallin, että lapsilta sopii vaatia enemmän kuin aikuisilta. (Esim. tässä tilanteessa, jossa lapsen pitäisi ottaa huomioon se, että aikuisen myyjän aikaa menee hukkaan ja tätä aikuista alkaa kiukuttaa.)
Sinä tässä et ymmärrä, että lapset eivät osaa ajatella, kuin aikuiset. Juuri sen takia vanhempi toimii väärin, kun antaa lapsen siinä jahkailla ja olla tietämättä mitään. En muista, että olisin lapsena KOSKAAN sanonut, etten tiedä, mitä haluan! Ja uskon sen johtuvan viisaasta isästäni, joka aina kannustija tuki minua ja oli minun puolellani. Inhosin jo lapsena sellaisia lapsia, joita ujostutti kaupan tädin edessä, eivätkä uskalltaneet sanoa, mitä halusivat, koska pelotti.
Minusta vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsesta reipas ja jos ujous estää kommunikoinnin, ei saa sillä viedä kohtuuttomasti muiden aikaa, vaan asioista pitää sopia etukäteen kotona ja sitten edetään fiksusti ja reippaasti siellä ihmisten ilmoilla. Vanhmpi auttaa mukana, jos lapsi jäätyy.
Olen ihan samaa mieltä kuin ap.
Se, että sinä et muista, ei tarkoita sitä, etteikö sitä olisi tapahtunut. Ei lapsi pysty arvioimaan omaa käytöstään objektiivisesti, kun eivät monet aikuisetkaan osaa.
On olemassa sellainenkin asia, että vanhemman ei tarvitse aina tulla pörräämään lapsen ympärillä kaikissa tilanteissa, vaan lapsi voi itsekin selviytyä. Aikuinen myyjä kaupassa kyllä selviää tilanteesta. Voi vaikka sanoa, että minäpä annan sinun miettiä tätä asiaa ja tulen hetken päästä uudestaan. Myyjä saa palkkaa työstään, ei se ole niin vakavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsetlle 3 tai 4 vaihtoehtoa ja minkä näistä haluat -kysymys.
Jokainen lapsi osaa valita, jos vaihtoehtoja on vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvitsee apua valintatilanteessa, siitä se kertoo. Jos aikuinen jää sivummalle hän jättää sen työn sinulle, myyjälle. Tässä sitten astuu kuvaan se sinun ammattitaitosi. Onhan se paskamainen temppu vanhemmalta ettei ole lapsensa tukena mutta sinun tehtävä on sitten palvella se lapsiasiakas parhaalla taidollasi. Lapsellehan voi antaa pari vaihtoehtoa ja antaa hänelle aikaa miettiä omassa rauhassaan. Ei kannata kantaa 10 erilaista tuotetta, lapsi vain hämmentyy ja menee emmätiiä-tilaan.
Kyllä se on vanhemman tehtävä hoitaa palvelu, myyjät eivät ole kaupoissa lapsia varten, vaan aikuisia. Kun osaa tienata omat rahansa omalla työllään, siinä vaiheessa myyjäpalvelee sinua henk koht. Muute palveltavana on aina vanhempi.
-eri
Ei helkkari näitä ihmisiä :´D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että nykyään monet aikuiset eivät tajua, että lapset eivät eroa aikuisista pelkästään kooltaan, vaan myös kailla muilla tavoilla. Ihmetellään, kun lapset eivät toimikaan jossain tilanteessa kuten ajattelisi aikuisen toimivan, ja sitten suututaan siitä, kuten sinä.
Ei sillä, että kaikki aikuisetkaan pystyisivät kovin loogiseen tai monipuoliseen ajatteluun, mutta ei sellaista voi oikein vielä vaatia lapselta, jolla on vielä kehitys kaikilla tavoilla kesken. Kun lapsi joutuu tuohon "emmätiiä"-tilaan, se kertoo siitä, että syystä tai toisesta lapsi on joutunut hämmennykseen, eikä oikein pääse siitä eteenpäin.
Odotan runsaasti alapeukkuja viestilleni, koska kuten sanottua, vaikuttaa siltä, etteivät aikuiset enää nykyään ymmärrä sitä, etteivät lapset ajattele kuin aikuiset, ja tämän asian tuominen julki kiukuttaa. Nykyään monet aikuiset ovat tunne-elämältään lapsen taholla, ja ilmeisesti se saa aikaan tuon ajatusmallin, että lapsilta sopii vaatia enemmän kuin aikuisilta. (Esim. tässä tilanteessa, jossa lapsen pitäisi ottaa huomioon se, että aikuisen myyjän aikaa menee hukkaan ja tätä aikuista alkaa kiukuttaa.)
Sinä tässä et ymmärrä, että lapset eivät osaa ajatella, kuin aikuiset. Juuri sen takia vanhempi toimii väärin, kun antaa lapsen siinä jahkailla ja olla tietämättä mitään. En muista, että olisin lapsena KOSKAAN sanonut, etten tiedä, mitä haluan! Ja uskon sen johtuvan viisaasta isästäni, joka aina kannustija tuki minua ja oli minun puolellani. Inhosin jo lapsena sellaisia lapsia, joita ujostutti kaupan tädin edessä, eivätkä uskalltaneet sanoa, mitä halusivat, koska pelotti.
Minusta vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsesta reipas ja jos ujous estää kommunikoinnin, ei saa sillä viedä kohtuuttomasti muiden aikaa, vaan asioista pitää sopia etukäteen kotona ja sitten edetään fiksusti ja reippaasti siellä ihmisten ilmoilla. Vanhmpi auttaa mukana, jos lapsi jäätyy.
Olen ihan samaa mieltä kuin ap.Se, että sinä et muista, ei tarkoita sitä, etteikö sitä olisi tapahtunut. Ei lapsi pysty arvioimaan omaa käytöstään objektiivisesti, kun eivät monet aikuisetkaan osaa.
On olemassa sellainenkin asia, että vanhemman ei tarvitse aina tulla pörräämään lapsen ympärillä kaikissa tilanteissa, vaan lapsi voi itsekin selviytyä. Aikuinen myyjä kaupassa kyllä selviää tilanteesta. Voi vaikka sanoa, että minäpä annan sinun miettiä tätä asiaa ja tulen hetken päästä uudestaan. Myyjä saa palkkaa työstään, ei se ole niin vakavaa.
Kyllä mä muistaisin, jos olisin ollut niin nolo, etten tiedä, mitä haluan! D En ole tyhmä, kuten kakarat, joilta se haihtuu aivoista, kun vastassa ei olekaan tuttu naama! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että nykyään monet aikuiset eivät tajua, että lapset eivät eroa aikuisista pelkästään kooltaan, vaan myös kailla muilla tavoilla. Ihmetellään, kun lapset eivät toimikaan jossain tilanteessa kuten ajattelisi aikuisen toimivan, ja sitten suututaan siitä, kuten sinä.
Ei sillä, että kaikki aikuisetkaan pystyisivät kovin loogiseen tai monipuoliseen ajatteluun, mutta ei sellaista voi oikein vielä vaatia lapselta, jolla on vielä kehitys kaikilla tavoilla kesken. Kun lapsi joutuu tuohon "emmätiiä"-tilaan, se kertoo siitä, että syystä tai toisesta lapsi on joutunut hämmennykseen, eikä oikein pääse siitä eteenpäin.
Odotan runsaasti alapeukkuja viestilleni, koska kuten sanottua, vaikuttaa siltä, etteivät aikuiset enää nykyään ymmärrä sitä, etteivät lapset ajattele kuin aikuiset, ja tämän asian tuominen julki kiukuttaa. Nykyään monet aikuiset ovat tunne-elämältään lapsen taholla, ja ilmeisesti se saa aikaan tuon ajatusmallin, että lapsilta sopii vaatia enemmän kuin aikuisilta. (Esim. tässä tilanteessa, jossa lapsen pitäisi ottaa huomioon se, että aikuisen myyjän aikaa menee hukkaan ja tätä aikuista alkaa kiukuttaa.)
Sinä tässä et ymmärrä, että lapset eivät osaa ajatella, kuin aikuiset. Juuri sen takia vanhempi toimii väärin, kun antaa lapsen siinä jahkailla ja olla tietämättä mitään. En muista, että olisin lapsena KOSKAAN sanonut, etten tiedä, mitä haluan! Ja uskon sen johtuvan viisaasta isästäni, joka aina kannustija tuki minua ja oli minun puolellani. Inhosin jo lapsena sellaisia lapsia, joita ujostutti kaupan tädin edessä, eivätkä uskalltaneet sanoa, mitä halusivat, koska pelotti.
Minusta vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsesta reipas ja jos ujous estää kommunikoinnin, ei saa sillä viedä kohtuuttomasti muiden aikaa, vaan asioista pitää sopia etukäteen kotona ja sitten edetään fiksusti ja reippaasti siellä ihmisten ilmoilla. Vanhmpi auttaa mukana, jos lapsi jäätyy.
Olen ihan samaa mieltä kuin ap.Se, että sinä et muista, ei tarkoita sitä, etteikö sitä olisi tapahtunut. Ei lapsi pysty arvioimaan omaa käytöstään objektiivisesti, kun eivät monet aikuisetkaan osaa.
On olemassa sellainenkin asia, että vanhemman ei tarvitse aina tulla pörräämään lapsen ympärillä kaikissa tilanteissa, vaan lapsi voi itsekin selviytyä. Aikuinen myyjä kaupassa kyllä selviää tilanteesta. Voi vaikka sanoa, että minäpä annan sinun miettiä tätä asiaa ja tulen hetken päästä uudestaan. Myyjä saa palkkaa työstään, ei se ole niin vakavaa.
Minä kyllä ymmärsin, että ap on yrittäjä, eikä vain myyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisen "hauskaa" on olla pitkässä jonossa kahvilassa, jossa jonon ensimmäisenä oleva iskä ei oikein saa selville mitä mehua lapset (4 kpl) haluavat, sitä jahkausta muuten kesti ja kesti.
Vanhemmuus on osalta vanhemmista ihan hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvitsee apua valintatilanteessa, siitä se kertoo. Jos aikuinen jää sivummalle hän jättää sen työn sinulle, myyjälle. Tässä sitten astuu kuvaan se sinun ammattitaitosi. Onhan se paskamainen temppu vanhemmalta ettei ole lapsensa tukena mutta sinun tehtävä on sitten palvella se lapsiasiakas parhaalla taidollasi. Lapsellehan voi antaa pari vaihtoehtoa ja antaa hänelle aikaa miettiä omassa rauhassaan. Ei kannata kantaa 10 erilaista tuotetta, lapsi vain hämmentyy ja menee emmätiiä-tilaan.
Kyllä se on vanhemman tehtävä hoitaa palvelu, myyjät eivät ole kaupoissa lapsia varten, vaan aikuisia. Kun osaa tienata omat rahansa omalla työllään, siinä vaiheessa myyjäpalvelee sinua henk koht. Muute palveltavana on aina vanhempi.
-eri
Kyllä muuten riippuu ihan mitä ostetaan. Itse olen hoitanut harrastukseen liittyvien välineiden hankkimisen harrastuksesta saamieni ohjeiden mukaan aika pienestä lähtien. Vanhempi on ollut mukana maksajana. Kun on siinä soviteltu asusteita on se myyjä kyllä palvellut ihan minua ja hakennut isompaa tossua, vaihtanut merkkiä ja kysellyt minulta, ei äidiltäni, kuinka se istuu ja onko hyvä ja taas koitettu jotain eri merkkiä... ei niille hyllyille olisi asiakkailla tai vanhemmilla ollut edes asiaa. Sama juttu esimerkiksi kaupassa kenkien kanssa. Kyllä ne myyjät yleensä siltä lapselta kysyy, että puristaako eikä vanhemmalta.
Vierailija kirjoitti:
Perheenäidit ovat vieneet jo lapsiltaankin sananvapauden, siksi lapset peloissaan hokevat "emmätiiä". Pelkäävät ilmaista mielipidettään.
Miksi ihmeessä pelkäisivät ilmaista mielipidettään, kun kaikkein törkeimmistäkään puheista ei seuraa muuta kuin tunteiden sanoitus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvitsee apua valintatilanteessa, siitä se kertoo. Jos aikuinen jää sivummalle hän jättää sen työn sinulle, myyjälle. Tässä sitten astuu kuvaan se sinun ammattitaitosi. Onhan se paskamainen temppu vanhemmalta ettei ole lapsensa tukena mutta sinun tehtävä on sitten palvella se lapsiasiakas parhaalla taidollasi. Lapsellehan voi antaa pari vaihtoehtoa ja antaa hänelle aikaa miettiä omassa rauhassaan. Ei kannata kantaa 10 erilaista tuotetta, lapsi vain hämmentyy ja menee emmätiiä-tilaan.
Kyllä se on vanhemman tehtävä hoitaa palvelu, myyjät eivät ole kaupoissa lapsia varten, vaan aikuisia. Kun osaa tienata omat rahansa omalla työllään, siinä vaiheessa myyjäpalvelee sinua henk koht. Muute palveltavana on aina vanhempi.
-eriKyllä muuten riippuu ihan mitä ostetaan. Itse olen hoitanut harrastukseen liittyvien välineiden hankkimisen harrastuksesta saamieni ohjeiden mukaan aika pienestä lähtien. Vanhempi on ollut mukana maksajana. Kun on siinä soviteltu asusteita on se myyjä kyllä palvellut ihan minua ja hakennut isompaa tossua, vaihtanut merkkiä ja kysellyt minulta, ei äidiltäni, kuinka se istuu ja onko hyvä ja taas koitettu jotain eri merkkiä... ei niille hyllyille olisi asiakkailla tai vanhemmilla ollut edes asiaa. Sama juttu esimerkiksi kaupassa kenkien kanssa. Kyllä ne myyjät yleensä siltä lapselta kysyy, että puristaako eikä vanhemmalta.
Juu juu, tietenkin, jos se sujuu. Mutta heti, jos alkaa takkuilla, niin käännytään vanhemman puoleen, eikä odotella, että lapsi ratkoo asiaa. Jos ”ei tiedä”. Lapsi voi tosiaan mennä vaikka autoon miettimään, jos ei nyt tiedä, että mitä halusikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheenäidit ovat vieneet jo lapsiltaankin sananvapauden, siksi lapset peloissaan hokevat "emmätiiä". Pelkäävät ilmaista mielipidettään.
Miksi ihmeessä pelkäisivät ilmaista mielipidettään, kun kaikkein törkeimmistäkään puheista ei seuraa muuta kuin tunteiden sanoitus?
Vanhemmat nolaavat lapsiaan jatkuvasti, siksi eivät uskalla puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheenäidit ovat vieneet jo lapsiltaankin sananvapauden, siksi lapset peloissaan hokevat "emmätiiä". Pelkäävät ilmaista mielipidettään.
Miksi ihmeessä pelkäisivät ilmaista mielipidettään, kun kaikkein törkeimmistäkään puheista ei seuraa muuta kuin tunteiden sanoitus?
Vanhemmat nolaavat lapsiaan jatkuvasti, siksi eivät uskalla puhua.
Miten niin nolaavat?
Mä en ainakaan ala asettamaan omalle lapselle mitään aikarajoja.
Jos mennään vaikka lelukauppaan, lapsi saattaa mennä vähän hämilleen siitä tavaran määrästä eikä osaa päättää mitä haluaisi, vaikka olisi kotona ollut selkeät suunnitelmat. Yleensä ostaa omilla viikkorahoilla, joten minusta on järkevää miettiä tarkkaan mitä haluaa, ettei ala harmittaa jälkikäteen. Toisekseen, oma lapseni ainakin lähtee tuolle ”emmätiiä”-linjalle myös ujostellessaan ja menee aikaa ennen kuin rentoutuu.