Lue keskustelun säännöt.
En halua inhota ketään, mutta mitä teen anopin kanssa?
28.06.2020 |
En halua inhota ketään ja olen hoitanut asian niin, että en ole tekemisissä sellaisten tuttavuuksien kanssa, jotka ärsyttävät minua. Tuntemattomista en välitä. Valitettavasti en voi sietää anoppiani, mutta minun on kyettävä hyväksymään hänen seuransa. Joka kerta olen todella huonolla ja pahansuovalla tuulella ja vihaan sitä. Miten onnistuisin suhtautumaan asiaan eri tavalla?
Mainittakoon, että tulin hänen kanssaan hyvin toimeen ensimmäisinä vuosina, mutta vähitellen lasten syntymän jälkeen olen alkanut nähdä hänet manipuloivana, uhriutuvana, syyllistävänä ja myrkyllisenä ihmisenä, josta haluaisin pysyä mahdollisimman kaukana.
Kommentit (10)
No, en nyt suoraan voi antaa vastausta tuohon teidän tilanteeseen, mutta mitäkö minä teen anopin kanssa? Minä rakastelen anoppia pari kertaa viikossa. Hän on paljon avoimempi seksin suhteen kuin tyttärensä ja otan siitä kaiken ilon irti. :) Tänään taas iltapäivä kaffelle! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kokemus. Ole mahdollisimman paljon erossa hänestä, minkä vain pystyt. Anna lasten isän hoitaa kontaktit lasten ja isoäidin välillä.
No, jos pidät miehestäsi ja lapsistasi, ajattele, ettei sinulla olisi heitä ilman anoppia.
Etäännytä itsesi hänestä siten, että ajattelet häntä ihmisenä, jolla on havaitsemiasi heikkouksia tai ominaisuuksia. (Onko itselläsi?)
Jos tilanteet ovat kiusallisia tai hankalia ja hän sanoo jotain ilkeää tai kohtuutonta, toista hänen sanomansa kysymysmuodossa ("tarkoitatko todella, että Liisa on sinun mielestäsi typerä?" tai "tarkoitatko, että Pekka löi Kallea, koska minä olen sinun mielestäsi kasvattanut hänet huonosti?"). Siten hän kuulee sen, mitä juuri tuli ehkä ajattelemattomasti sanoneeksi tai väittäneeksi ja joutuu sanomisestaan heti vastuuseen.
Oman myrkyllisyyden kohtaaminen saa hänet ehkä harkitsemaan käytöstään, kun hän huomaa, ettei sanomistensa perusteella taidakaan vaikuttaa siltä hyvältä ja mukavalta ihmiseltä, jollaisen kuvan haluaa itsestään antaa.
Vierailija kirjoitti:
No, en nyt suoraan voi antaa vastausta tuohon teidän tilanteeseen, mutta mitäkö minä teen anopin kanssa? Minä rakastelen anoppia pari kertaa viikossa. Hän on paljon avoimempi seksin suhteen kuin tyttärensä ja otan siitä kaiken ilon irti. :) Tänään taas iltapäivä kaffelle! ;)
Olet siis huono rakastaja, etkä pysty vastaamaan vaimosi toiveisiin, joten annat anopin käyttää sinua hyväkseen. Heikko suoritus sinulta.
Sorry, mutta olet likainen roska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, itselläni on paljon heikkouksia ja huonoja puolia. Kun ajattelen asiaa objektiivisesti, tiedän että anoppiani ei ole paha tai ilkeä ihminen. Ehkä minä vain havaitsen hänet jonkin mustan lasin takaa. Hänellä on heikkoutensa, mutta niin meillä kaikilla on.
Siitä huolimatta en kykene olemaan hänen seurassaan. En voi unohtaa ja antaa anteeksi esim. itsemurhauhkailuja.
Olen jo vetänyt yhteydenotot minimiin, mutta en voi tehdä enempää, koska en halua mieheni tai lasteni katkaisevat välejään häneen. Tiedän, että ongelma ei ole anopissa, vaan minussa ja omassa suhtautumisessani. En halua muuttaa anoppia (eikä se tietenkään olisi edes mahdollista), vaan haluaisin kyetä muuttamaan itseäni, jotta kanssakäymisemme olisi jotenkin siedettävää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, itselläni on paljon heikkouksia ja huonoja puolia. Kun ajattelen asiaa objektiivisesti, tiedän että anoppiani ei ole paha tai ilkeä ihminen. Ehkä minä vain havaitsen hänet jonkin mustan lasin takaa. Hänellä on heikkoutensa, mutta niin meillä kaikilla on.
Siitä huolimatta en kykene olemaan hänen seurassaan. En voi unohtaa ja antaa anteeksi esim. itsemurhauhkailuja.
Olen jo vetänyt yhteydenotot minimiin, mutta en voi tehdä enempää, koska en halua mieheni tai lasteni katkaisevat välejään häneen. Tiedän, että ongelma ei ole anopissa, vaan minussa ja omassa suhtautumisessani. En halua muuttaa anoppia (eikä se tietenkään olisi edes mahdollista), vaan haluaisin kyetä muuttamaan itseäni, jotta kanssakäymisemme olisi jotenkin siedettävää.
Ap
Ymmärrän sinua. Minun anoppini valitettavasti ehti kuolla, ennen kuin tajusin, että vika onkin minussa. Harmittaa oma typerä käytökseni. Onneksi en yrittänyt mustamaalata häntä lapsilleni.
Itsemurhauhkailu on kohtuuttomuus, jos se on vain tapa saada positiivista (!) huomiota. Jos sellainen vaara on oikeasti olemassa, siihen tulee tarttua ja saada henkilölle ammattiapua.
Ap, einun ei tule nyt syyllistää vain itseäsi, anoppi ei siitä pyhimykseksi muutu. Anna hänelle sen verran hyvää kuin voit, kuten ilmeisesti olet tehnytkin ja vastaaja 4/9 ehdottaa eli mies hoitakoon kontaktit.
Jos se ei onnistu, jos lapset ovat liian nuoria (esim. perheessä on perheessä), järjestä itsellesi "vapaata" anoppilassa: Pitkät kävelyretket, pitkät ulkoilut lasten kanssa. Voit myös antaa sitä "vapaa-aikaa" anopille.
Pyydä häntä ulkoiluttamaan lapsia ja lupaa sillä aikaa hoitaa ruuanlaitto ja muut keittiöhommat. Oman kokemukseni mukaan juuri keittiö oli anopin piinapenkki minulle. Miten helppoa siinä oli "yhteisten" askareiden sivussa esim. arvostella tekemisiäni tai kotiamme - miehen kanssa yhdessä laitettua, mutta vääränlaista anopin makuun, joten vastuu oli minun.
Koska olin nuori ja kiltti, enkä osannut pitää puoliani, kasvoi minussakin katkeruus tätä ihmistä kohtaan ja hänen tapaamisensa oli hyvin vastenmielistä. Vuosien myötä särmät ovat hioutuneet, mutta ei meistä ikinä ole ystäviä tullut.
Mitä olen näistä suhteemme kivisestä polusta oppinut on se, että olen todella pyrkinyt systemaattisesti olemaan aikuistuneille lapsilleni äiti, joka ei sekaannu, mutta auttaa kun tarvitaan. Lasteni puolisot ovat mukavia ihmisiä, eivätkä ole tarvinneet "sisustusneuvojani" - osaavat kyllä. Heillä on omatkin äidit :). On ollut lastenlasten tulon myötä kiinnostavaa seurata erilaisissa perheissä kasvaneiden nuorten aikuisten tapaa ja taitoa siirtää omia perhetraditioitaan ikiomiin perheisiinsä sekä rakentaa niiden pohjalta hyvin toimivia kompromisseja.
Olisi hyvä pysyä mahdollisimman kaukana, koska hän kuulostaa myrkylliseltä. Ei ole velvollisuutta jatkaa tapaamista. Ehkä voit keksiä jotain tekemistä siinä sitten, joka saa paremmalle tuulelle.