Instagram: hehkutuspaikka vain päiväkirja?
Mulle Insta on tavallaan päiväkirja.
Postaan usein monta kuvaa päivässä ja sitten olen jopa viikon postaamatta.
Miksi näin?
Siksi, että ei ole järkeä postata jokapäiväistä ruokaa eikä sitä, kun kävelee töihin ja takaisin.
Vaikka se päiväkirjanomainen onkin, en viitsi tylsyyksiä ladata.
Olen postannut myös ei niin ihania hetkiä, siistiä kotia.
Rehellisesti valikoiden postailen.
Miten sinä mahdollista Instagramiasi käytät?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
En käytä instagramia. Kirjoitan paperista päiväkirjaa.
Sama. Kuville mulla on koneella oma tilansa, jonne saa myös tekstiä jos sitä lisätä haluaa. En kaipaa julkista päiväkirjaa tai julkista omien kuvien esttelypaikkaa.
Minulle facebook on päiväkirja. Kirjaan sinne asioita ja juttuja omasta elämästä, mutta en ihan joka päivä. Instagramiin voin myös ladata kuvia, mutta se ei ole yhtään niin henkilökohtainen kuin facebook. Instagramiin en lataa koskaan kuvia itsestäni, kun taas facebookiin olen joskus lisännyt jopa kuvan itsestäni ja puolisostani joissakin yhteyksissä. Puolisoltani kysyn aina luvan hänen kuvansa julkaisuun.
Mulle instagram on kuvakirja. Postaan parhaimpia luontokuviani sinne. Ihan fiiliksen mukaan mitä olen viime aikoina sattunut kuvaamaan.
Minulle facebook on juuri siksi ollut aina outo, koska en a) osaa sitä käyttää ja b) latasin vain sinne kuviani.
Eihän siellä mitään henkilökohtaista voi puhua.
Joo, voi, tiedän, mutta minusta fb on ei-hyvä.
.
.
.
Kuvat ovat mun elämää, joten Insta sopii siihen hyvin.
Kuka mitenkin.
ap
Mullekin Insta on kuvapäiväkirja eikä mikään esittelyfoorumi.
Mä löysin Instasta sairauteeni liittyvän vertaistukiyhteisön. Hyvinvointiin liittyviä juttuja välillä postaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulle facebook on päiväkirja. Kirjaan sinne asioita ja juttuja omasta elämästä, mutta en ihan joka päivä. Instagramiin voin myös ladata kuvia, mutta se ei ole yhtään niin henkilökohtainen kuin facebook. Instagramiin en lataa koskaan kuvia itsestäni, kun taas facebookiin olen joskus lisännyt jopa kuvan itsestäni ja puolisostani joissakin yhteyksissä. Puolisoltani kysyn aina luvan hänen kuvansa julkaisuun.
Facebook postaukseni ovat joidenkin sukulaisten ja ystävien nähtävissä, koska heidän kanssaan nähdään harvoin oikeassa elämässä. Facebookin avulla olemme toistemme elämässä läsnä edes vähän.
Haluan jakaa hetkiäni ja voivat olla mitä vain. Luontoa, ruokakuvia, kuvakaappauksia kuuntelemasta musiikista jne. Itse määrittelen mitä jaan ja kysyn luvan läheisiltä voinko jakaa kuvan/kuvia joissa he ovat.
Vierailija kirjoitti:
Mullekin Insta on kuvapäiväkirja eikä mikään esittelyfoorumi.
Kai on yksityinen profiili, eivätkä kuvat näy kenellekään? Sinähän et ollut esittelijä 😊
Minulle oli päiväkirja (1 kuva per kuukausi), mutta taidan poistua takavasemmalle.
Postaan noin 100 kuvaa vuodessa, useimmiten esteettisiä juttuja, maisemia ja muita vastaavia juttuja. Storyssa otan kantaa myös uutisiin ja postaan esimerkiksi pieniä mielenterveystarinoita. Joskus tili on yksityinen ja joskus ei. En ole siellä oikealla nimelläni.
Ajattelen sitä pienenä suht pinnallisena päiväkirjana. En kirjoita sinne sellaisia intiimejä asioita kuin kirjoitin päiväkirjaan lukiovuosina, mutta kerron kyllä omia ajatuksiani ja postaan vähän herkempiäkin juttuja kuin maitokahveja ja smoothie bowleja (ei mitään niitäkään vastaan ja sellaista settiä löytyy myös omasta feedistä).
En käytä instagramia. Kirjoitan paperista päiväkirjaa.