Edellinen sukupolvi sai kodinhoitajan, jos sairastuivat tai muuta

Vierailija kirjoitti:

Nykyään pidettäisiin aika ongelmallisena jo sitä, että kodinhoitajan hoidossa lapsi jää vaille varhaiskasvatusta.

Ei pidettäisi. Ei sairaana olevat lapset nykyisinkään osallistu varhaiskasvatukseen.

Todennäköisesti ongelmaisena pidettäisiin sitä, että sairas lapsi joutuisi vieraan ihmisen hoitoon, kun sairauden ja ikävän olon vuoksi saattaisi kaivata juuri vanhemman tai muun tutun ja läheisen ihmisen hoivaa.

Kodinhoitajat eivät olleet mikään pitkäaikaisratkaisu, vaan he hoitivat sairasta, työssä olevan vanhemman lasta päivän pari silloin tällöin, muun ajan lapsi oli vanhempien työssä ollessa perhepäivähoitajalla tai päiväkodissa ja sai varhaiskasvatusta.

Mitä omat vanhempanikin ovat kodinhoitajasta kertoneet, niin vaikka pikkukunnassa kodinhoitaja itse asiassa tuli meille lapsille tutuksi, niin mieluummin äiti ja isä olisivat itse hoitaneet meitä, kun olimme sairaita. Itkevää, kivuliasta ja kuumeista lasta oli ikävä jättää vieraalle ihmiselle ja lähteä itse töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kyllä saanut, mistä tämä väite palstalla juontaa juurensa, kun sitä jatkuvasti täällä viljellään? 

Omista lapsuusmuistoista, kodinhoitaja kävi meilläkin pari kertaa.

Olen itse syntynyt -74 ja en tiedä ketään joka olisi saanut kotiapua ihan tuosta vain ja ilman erityistä pyytämistä ja holhouksen tarvetta. Ja pääkaupunkiseudulta olen.

Olitte sitten joku sossun asiakas perhe? 

Siis tietenkin se piti pyytää, mutta apua sai kun kertoi että lapsi on sairas ja töistä ei voi olla pois. Ei tarvinnut olla mikään sossun asiakas tai holhouksen alainen.

PK-seudulla näin.

Ja milloinkohan tämä muka on ollut? 

Tuskin on jokaisessa perheessä käytetty hupipalveluja, vaan kyseessä on ollut äärimmäiset poikkeustapaukset. Toisin kuin te annatte näillä väitteillänne ymmärtää.

80-luvun lopulla. Ei se mikään hupipalvelu ollut, äidilläni oli työ ja minä liian pieni sairastamaan kovaa kuumetta yksin - saatiin niiksi pariksi päiväksi kodinhoitaja joka tuli kunnan puolesta. Tällaista palvelua todellakin sai ennen Esko Ahoa.

Niin eli äitisi oli yyhoo ja yhteiskunnan elätti? 

Millä lailla yhteiskunnan elätti? Hänhän kävi töissä, siksi tarvitsi hoitoapua!

Vierailija kirjoitti:

Kodinhoitajat eivät olleet mikään pitkäaikaisratkaisu, vaan he hoitivat sairasta, työssä olevan vanhemman lasta päivän pari silloin tällöin, muun ajan lapsi oli vanhempien työssä ollessa perhepäivähoitajalla tai päiväkodissa ja sai varhaiskasvatusta.

80-luvulla ei ollut varhaiskasvatusta. Siihen aikaan päiväkotien ja perhepäivähoitajien tarkoituksena oli hoitaa lasta vanhempien työpäivän ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodinhoitajat eivät olleet mikään pitkäaikaisratkaisu, vaan he hoitivat sairasta, työssä olevan vanhemman lasta päivän pari silloin tällöin, muun ajan lapsi oli vanhempien työssä ollessa perhepäivähoitajalla tai päiväkodissa ja sai varhaiskasvatusta.

80-luvulla ei ollut varhaiskasvatusta. Siihen aikaan päiväkotien ja perhepäivähoitajien tarkoituksena oli hoitaa lasta vanhempien työpäivän ajan.

Kyllä minä sain perhepäivähoidossa varhaiskasvatusta. Hoitotätini sattui olemaan myös kummitätini, joten tiedän, että hän sai ohjausta varhaiskasvatukseen, oli varhaiskasvatussuunnitelma ja materiaaleja. Meillä varhaiskasvatukseen kuului mm. seurakunnan kerhossa käyminen osana hoitopäiviä, sen kautta, ja osittain perhepäivähoidossa kävin myös esikoulun.

Olen syntynyt vuonna -79

Minä taas muistan että 80-luvulla ei enää saanut. Äitini liukastui ja reväytti nivusensa viimeisillään raskaana ja tottakai synnytyskin oli sitten sen takia kivulias, ja pikkusisko itki koliikkia joka ilta, äiti oli tosi väsynyt, eikä puhettakaan että olisi apua saanut. Ja isä tietysti meni aamulla seitsemäksi töihin, väsyneenä hänkin kun ei ollut montaa tuntia saanut nukuttua.

Eikä saanut myöhemminkään. Muistan kuinka äiti usein puhui että on se kumma kun nykyään ei enää saa kodinhoitajaa kuin jotkut harvat ja valitut. Sittenhän tuli 90-luvun lama joka lopetti moisen ylellisyyden kokonaan. Sitten kun se tuli uudestaan käyttöön niin se olikin ihan erilaista kuin silloin ennenvanhaan. Nykyään se apu sinne kotiin on hyvin onnetonta, ei siivota, ei kokata, ei pestä pyykkiä äidin avuksi, ehkä vähän katsotaan lasten perään, mutta suurimmaksi osaksi kai sitä neuvomista että miten pitäisi tehdä että jaksaa, käydä lenkillä jne.

Vierailija kirjoitti:

No ei kyllä saanut, mistä tämä väite palstalla juontaa juurensa, kun sitä jatkuvasti täällä viljellään? 

Mun lapset syntuneet 84 ja 86, kyllä sai kodonhoitajan iömaiseksi kunnalta ja äidokkeen seurakunnslts.

Hoitivat lapsey, tekivätruokaa jajopa silittivät ja siivosivat.

Nykyään kotiin tulee perhetyöntekijä jonka tehtävänä on tarkkailla vanhempien käyttämiä kasvatusmenetelmiä ja kirjata ylös huolenaiheet mahdollisia sijaishuollon toimenpiteitä varten. Kodin tai lasten hoitamiseen perhetyöntekijä ei osallistu.

Aika harva pikkulapsen vanhempi taitaisi olla valmis luopumaan oikeudestaan jäädä kotiin lapsen sairastuessa, vaikka kotiin voisikin saada vieraan ihmisen, joka hoitaa sitä sairasta lasta ja laittaa ruoankin sille lapselle ja pesee koneellisen pyykkiäkin.

Itsekin kykenen hyvin tekemään kodinhoidollisiakin asioita hoitaessani kuumeista lastani kotona, vaikka usein teen jonkin verran samalla etätöitäkin. Ja todellakaan en haluaisi itse mennä töihin ja jättää kipeää ja itkuista 2-vuotiastani aivan vieraan ihmisen hoitoon.

Nämä kodinhoitajat eivät siis olleet mikään ongelmaperheiden palvelu ja huostaanottojen korvike, vaan ratkaisu sairaan lapsen lyhytaikaiseen hoitoon. Varmasti ratkaisivat tilanteita, joissa vanhempi sairastui vakavasti, mutta en minä nyt tiedä, onko sillä lapsen kannalta suurta väliä, jos vanhempien joutuessa sairaalaan ja tukiverkkojen puutteessa onkin sen vanhempien sairaala-ajan esim. lastenkodissa tai kriisiperheessä hoidossa eikä yskin kotona vaihtuvien kodinhoitajien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kotiin tulee perhetyöntekijä jonka tehtävänä on tarkkailla vanhempien käyttämiä kasvatusmenetelmiä ja kirjata ylös huolenaiheet mahdollisia sijaishuollon toimenpiteitä varten. Kodin tai lasten hoitamiseen perhetyöntekijä ei osallistu.

Kodinhoitaja oli ihan eri palvelu kuin perhetyöntekijä. Perhetyöntekijän työnä on tukea ongelmaisen perheen jaksamista opettamalla vanhempia toimimaan paremmin. Kodinhoitaja hoiti lapsia, kun vanhempi oli töissä, ei saanut sieltä vapaata ja lapsi oli liian sairas päiväkotiin.

Miten ongelmaista perhettä auttaisi jaksamaan se, että sen sijaan, että töihin lähtiessään lapsen vie päiväkotiin, kotiin tuleekin päiväksi kodinhoitaja hoitamaan lapsen työpäivän ajaksi? Vaikka kodinhoitaja istuttaisikin lapsen telkkaria katsomaan ja siivoaisi huushollin lattiasta kattoon, niin ei se pitkään kanna, jos perheen aikuiset eivät itse opi tekemään kotitöitä.

Meilläkin kävi kodinhoitaja 75-luvulta 80-luvun puoluvöliinsaakka aina tarvittaessa. Vanhemmat töissä. Ei sossun asiakkaita. Joskus oli äidin opiskelu syynä, joskus sairastuminen perheessä. Ilmainen palvelu. Jäi joskus lama-aikojen alussa säästösyistä pois kunnan palveluista. Eli ei enää niin helposti saa. Ja nykyään ovatkin "sossutätejä"eli eivät siivoa, tiskaa, leivo ym

Meillä kävi sama ihana täti aina.

Ihmeellistä alapeukutusta. 80-luvulla kodinhoitajan todella sai kotiin helposti ja edullisesti kunnan/kaupungin palveluna.

Itse olin ollut leikkauksessa, enkä pystynyt juurikaan tekemään kotihommia. Poikani oli 5-vuotias, enkä olisi tietenkään voinut viedä häntä hoitoon. Kodinhoitaja oli meillä useamman päivän tekemässä kotiaskareita. Myöskin muutaman kerran, kun lapsi oli sairaana sain kodinhoitajan kotiin lasta hoitamaan. Olin itse tuolloin kaupungilla töissä, joten kaupunki tämän palvelun tarjosi, että pääsin töihin.

Ystäväni, joka joutui kuukaudeksi sairaalaan sai kaupungilta kodinhoitajat kolmeen vuoroon hoitamaan hänen lapsiaan.

Ymmärrän, että tällainen palvelu tuntuu nykyään täysin käsittämättömältä, mutta totta se on. Ei myöskään tarvinnut olla "sossuasiakas" saadakseen tätä palvelua.

Oli myös normaalia, että duunarin vaimo sai olla kotirouvana eläkeläiseksi asti, ja lapsen tai lasten ollessa pieniä ne laitettiin päiväkotiin

Elettiin säästeliäästi ja omistusasuntoa oli varaa vaihtaa isompaan.

Vierailija kirjoitti:

Oli myös normaalia, että duunarin vaimo sai olla kotirouvana eläkeläiseksi asti, ja lapsen tai lasten ollessa pieniä ne laitettiin päiväkotiin

Elettiin säästeliäästi ja omistusasuntoa oli varaa vaihtaa isompaan.

Ennen ei muuten lapsia saanut päiväkotiin kuin sosiaalisilla perusteilla. Siksi oli kotirouvia ja kotiapulaisia kellä siihen oli varaa.

Meilläkin oli monesti kodinhoitaja 80-luvulla kun olin lapsi. Äiti oli kotiäiti mutta silti sai apua koska meidän perheeseen syntyi kaksoset. Eikä oltu mikään sossuperhe vaan ihan tavallinen lapsiperhe. Kodinhoitaja siivosi ja teki ruokaa ja hoiti vauvoja. Äiti sai sitten levätä tai käydä asioilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kotiin tulee perhetyöntekijä jonka tehtävänä on tarkkailla vanhempien käyttämiä kasvatusmenetelmiä ja kirjata ylös huolenaiheet mahdollisia sijaishuollon toimenpiteitä varten. Kodin tai lasten hoitamiseen perhetyöntekijä ei osallistu.

Kodinhoitaja oli ihan eri palvelu kuin perhetyöntekijä. Perhetyöntekijän työnä on tukea ongelmaisen perheen jaksamista opettamalla vanhempia toimimaan paremmin. Kodinhoitaja hoiti lapsia, kun vanhempi oli töissä, ei saanut sieltä vapaata ja lapsi oli liian sairas päiväkotiin.

Miten ongelmaista perhettä auttaisi jaksamaan se, että sen sijaan, että töihin lähtiessään lapsen vie päiväkotiin, kotiin tuleekin päiväksi kodinhoitaja hoitamaan lapsen työpäivän ajaksi? Vaikka kodinhoitaja istuttaisikin lapsen telkkaria katsomaan ja siivoaisi huushollin lattiasta kattoon, niin ei se pitkään kanna, jos perheen aikuiset eivät itse opi tekemään kotitöitä.

Edelleen on kuitenkin lapsiperheiden kotipalvelu, jonka saa apuun kun äiti murtaa jalkansa tai perheeseen syntyy kolmoset. Kotipalvelu hoitaa lapsia ja tekee kotihommia, ihan miten perheen kanssa sovitaan. Pysyvä ratkaisu tämä ei tietenkään ole, vaan koska tarvitsijoita on paljon, ei apua anneta kuin tietty määrä maksimissaan kullekin. Perhetyö sen sijaan yrittää auttaa perhettä selviämään omillaan käymällä läpi ehkä järkevämpiä malleja pärjätä. Että voisiko 12v jo vastuuttaa kotitöihin pikkuhiljaa vai voisiko ottaa puheeksi, että mieskin tekisi jotain.

Vierailija kirjoitti:

Tuli, jos oli rahaa palkata.

Ei muuten ollut rahasta kiinni. 80-luvulla esikoinen ekalla luokalla ja nuorempi päiväkodissa 0-maksuluokassa. Saivat vesirokon yhtäaikaa ja kunnan kodinhoitaja saatiin ihan ilmaiseksi taisi olla meillä 3 päivää.

Tosin työni olli yhteiskunnallisesti tärkeää, mutta huonosti palkattua.

1980-luvulla meilläkin kävi usein kodinhoitaja, eikä siitä tarvinnut maksaa mitään, meidän perheessä oli 5 lasta ja siksi kunta antoi apua. Isä oli keskituloinen, opiskellut toisen asteen tutkinnon, äiti kotiäitinä. Silti meillä oli lapsena uusi omakotitalo, auto ja harrastukset. Nykyään minä ja mies ollaan käyty kouluja paljon heitä enemmän, ollaan molemmat töissä, vain 2 lasta ja omakotitaloon ei ole varaa, eikä olisi taloudellisesti mahdollista jäädä kotiäidiksi. Erilaista oli perhe-elämä 80-luvulla.

Sain toisen lapsen 1988 ja silloisessa kotikunnassa oli mahdollisuus saada kodinhoitaja 2vk kun lapsi oli syntynyt, en keksinyt mitä varten, oltiin viikko ennen lapsen syntymää muutettu uuteen kotiin, niin ei ollut mitään suursiivoustakaan. Esikoinen oli helppo ja vauva söi ja nukkui, ehkä me oltaisiin kahviteltu kodinhoitajan kanssa, jäi tuo palvelu käyttämättä.