----ooooo HELMET ma-ke ooooo----
Kommentit (28)
Yksi väsynyt äiti myös täällä ja syypäänä vauvarokko :( Vilmalla oli kolme päivää kuumetta , korkeimmillaan 40 astetta, ja nyt on ihossa punaisia läiskiä joten kotidiagnoosina vauvarokko. Ottaa reppanaa aika koville tää kuumuus ja kuume... Neiti on hylännyt pullot kokonaan, joten meidän hyvin alkanut maissivellikokeilu päättyi siihen. Ja tissille raivotaan noin viisi kertaa syötön aikana, great! Sitkeästi silti aloitettiin perunan maistelu tällä viikolla, josko se sitten uppoaisi kun takuita maidon riittämisestä pelkästään ei enää ole. Lastenklinikalla käytiin sunnuntaina kuumeen ja ripulin siivittämänä, ja silloin kaikki veri- ja virtsa-arvot olivat kohdillaan eikä kuivumista ollut. Ja onneksi Vilma voi jo paremmin, ja on enemmän oma itsensä. Huomenna olisi tarkoitus lähteä mummoloihin kesänviettoon joten rentouttavia - ja toivottavasti terveitä - kesäpäiviä kaikille!
baby ja vilma 5 kk
Joo mehän ollaan pari viikkoa maisteltu tissin lisäksi soseita. Välillä menee ja taas välilä ei mee. Parempien öiden toivossa aloiteltiin nuo kiinteät. Määrät on toosi pieniä ja tuntuukin että on enemmän hauskaa tuo syöminne kuin syömistä siis nälkää.
Nyt ei mene muuta kun tissiä, joo ja yöllä siis enmmänkin pieniä imuja , jano ??? ei siis nälkä ??
Tutti on tosi tiukassa, ei kelpaa millään mut peppua kun jaksaa taputella siihen saattaa nukahtaa.
Sitä vaan on niin laiska että tunkee sen tissin suuhun ja seuraava päivä juuri kuin kuvailit.
aha taas
minkki ja osku
sama täällä, tissin pistää aivan liian helposti pojalle suuhun. Mä oon jo ainakin viidesti päättäny, etten tee sitä, mutta sitten unenpöppörössä siihen taas sortuu.
Vaikee sanoo onko Oskulla sama tilanne ku Aarolla, mutta meillä tuntus olevan pojalla kuuma. Pääkin on vähän märkä. Muistan lukeneeni jostain vauvaoppaasta että vauvat tahtoo rintaa nälän lisäksi sillon ku on kuuma tai kylmä. Minä oon kokenu ainaki tuon vauvojen pukemisen ihan kamalan vaikeeksi asiaksi. Tuntuu että aina on liian kylmä tai kuuma. Viime yönä tilanne tosiaan helpottu sillä kun vaihdoin kevyemmän vaatteen päälle. Meillä paras asu on nyt ollu lyhythihainen ja -lahkeinen yöasu, eikä peittoa, sehän ei meidän pojilla pysy muutenkaan päällä. Kokeile vähentää vaatetta, jos teillä on mistä vähentää enää, pistät sitten lisää jos tuntuu että poika tuntuu kylmältä.
Joskus meillä auttaa sekin kun pistää pojan kyljelleen. Se herää aina kun se kellahtaa takasi selälleen ja alkaa itkee. JOskus pidän sitä joitain minuutteja siinä kylkiasennossa että nukahtaa kunnolla. Siinä asennossa meillä pysyy tuttiki paremmin kun on uniriepu kasvoja vasten. Viime yönä v*****i niin paljo että pistin sen lopulta mahalleen. Siinä se nukku pari tuntia taas.
Tai siis ainakin aamusta oli. Meillä heitti päivärytmi kuperkeikkaa, kun oli neuvola klo 9. Siihen aikaan kun ovat ajoittuneet Simpun ainoat säännölliset päikkärit. Olikin neuvolaan pääsyä odotellessa aivan silmät lurpallaan siinä istuimessaan -kummasti kuitenkin silmät aukesi ihan viimeistään rokotuksen kohdalla! Ilman kummempia itkuja selvittiin tästä toisestakin rokotuksesta. Pienet itkun tiraukset, mutta ne unohtui kun iskä vähän supatteli korvaan... sitten taas päristeltiin.
Terkkarille esiteltiin kaikki taidot eli kääntymiset ja lelun käsittelyt sekä äänirepertuaari kujertelusta päristelyyn. Aika hintsusti oli poika tällä kertaa kasvanut; pituutta vain 1,3cm, painoa reilummin eli 600g -7kg raja lähestyy, ehkä puolivuotiaana ylitämme sen :-)
Saimme ohjeen aloitella liharuuat. Voi, miten isojen jutulta se kuulostaa. En tiedä, jaksanko vieläkään alkaa itse tehdä soseita. Kaupassa näytti olevan " Pikkufarmarin herkkua" eli perunaa ja naudanlihaa. Ainakin varmaan aloitamme sillä.
Uusin villitys on löytynyt - hyppykiikku!!! Ai että se on ihana!!! Simppu on niin tohkeissaan, että meinaa tikahtua ihastuksestaan tässä uudessa laitteessaan. Neuvolastakin kysyin mielipidettä kun toi hyppykiikku jakaa mielipiteitä. Sanoi, että pieniä pätkiä voi pitää, mutta ei tuntitolkulla päivässä. Lisäksi Simppu tykkää ihan hurjasti kun kiikku jätetään korkealle ilmaan (jalat ei yllä lattiaan) ja keinulle antaa vauhtia. Taitaa olla melkoinen hurjapää?
Baby2006:lle tsemppistä Vilman hoitoon -toivottavasti pikkuneiti pian voi paremmin ja hymy irtoaa nöpönenältä!
Oodi ja Simppu 5kk (huomenna tasan 5kk)
Fassiloora: Aikamoinen sota sun alottamassa pinossa tuolla taaperopuolella! Huvittaa oikein kun lukee silleen ulkopuolisena eikä oo nuo asiat vielä ajankohtasia.
Miten muuten teillä Helmin yötisuttelut? Vieläkö kukutaan usein? Tuli vaan mieleen kun Minkin huolia luin että teilläkinhän heräiltiin ainakin ennen usein.
Olen jotenkin tosi pahalla tuulella. Esikoisella on ollut hirveä uhma ainakin vuoden ja tossa oli ekan kerran hieman seesteisempi kausi parin viikon ajan ja nyt on taas pari viikkoa ollut ihan kamalaa tappelua. Ottaa suunnattomasti päähän, kun toinen aloittaa temppuilun heti aamusta ja jatkaa iltaan asti. Ei tottele yhtään mitään. Onneksi mies jää perjantaina 4 viikoksi lomalle, koska mä olen nyt ihan kypsä tohon poikaan.
Helmillä jatkuu noi päiväunille nukahtamis -vaikeudet. Tänään meni 1,5 h ennen kuin nukahti tokille päiväunille. Ja esikoinen on sen ajan ihan " heitteillä" , joten ei ihmekään, jos käyttäytyy sitten kuin riivattu. Ulkona Helmi kyllä edelleen (*kopkop*) nukahtaa aika hyvin, mutta ei voida aina olla Helmin nukahtamisaikana ulkona.
Eilen oltiin 4 h Pihlajasaaressa ja mun äiti oli mukana. Oli kyllä ihanaa! Illalla käytiin vielä ulkona syömässä. Esikoinen riehui ja kaatoi miehen kaljat pöydälle, josta ne valui/roiskui mun ja mun äidin päälle. Helmi pulautti sitten hetken päästä kivat ykät mun äidin miesystävän shortseille... Kivaa säätämistä lasten kanssa noi ravintolareissut!
Tänään on niin kamala tuuli, että oltiin vain vähän aikaa puistossa. Tukka meinasi irrota päästä ja hiekat lensi koko ajan silmiin. Ärsyttävää! Helmi ei puistossa jaksa juuri enää olla rattaissa, joten on sitten sylissä melkein koko ajan, jos ollaan sellaisessa puistossa, missä ei ole nurmikkoa, jonne saisi Helmin viltille.
Ai niin, tärkein meinasi unohtua. Monella muulla kuin yöunet huononee, niin meillä paranee! Toissayönä Helmi heräsi ekan kerran syömään vasta klo 5.45 ja viime yönä klo 5.15. Mä olin nukkunut sohvalla, kun makkarissa oli niin kuuma ja kun kuulin, että Helmi on hereillä (ei silloin itke, vaan jotain vaan ääntelee), menin makkariin. Helmi oli siellä ihan virkeän oloisena ja syötyään yhden tissin, olisi halunnut kovasti seurustella. Yritin syöttää toisen tissin, että saisin tytön nukkumaan, mutta ei kelvannut. Niinpä sitten valvoimme johonkin klo 6 saakka, ennen kuin Helmi nukahti ja herättiin sitten klo 8.45. Uskomatonta siis, että Helmi söi vain kerran yön aikana! Kun normaalisti syö ainakin 2-3 krt ja aamuyöstä vielä usein enemmänkin.
Nyt syömään...
T:Fassiloora ja Helmi (kohta 5 kk)
Minä en anna ruokien välillä maitoa, mutta jos imetät asia on ihan eri, silloin pitääkin tissutella useammin, eikä voi ollakaan nin selkeitä ruoka-aikoja. Meillä kun tisutellaan vaan pari kertaa päivässä, eikä sieltä taida tulla muutamaa milliä enempää, kunhan lohtutisut saa.
Paranemista baby2006:n Vilmalle.
Meilläkin vaan aikaistuu Miron heräämiset. Eilen kuulin että Miro heräs neljältä ja kävin ovelta kurkkaamassa. Siellä se leikki varpaillaan virkeänä, ajattelin että leikkikööt ja menin takasin sänkyyn, viideltä vasta herra kyllästyi varpaisiinsa tai muuten vaan pelkkään omaan seuraansa ja annoin aamumaidon ja kuudelta vasta nukahti uudelleen. No tänään herra oli viideltä ihan pirteänä eikä oma seura kelvannut ollenkaan, eli oli pakko herätä ja vasta puoli kahdeksan aikaan pääsin jatkamaan yöuniani;) Pitäis olla jo nukkumassa jos huomisaamu on samanlainen, mutten malta vielä.
Käytiin Miron kanssa tänään kuuntelemassa pianokonserttia Ruoveden kirkossa. Pitää yrittää totuttaa erilaisiin musiikkeihin pienestä pitäen, kotona sellaista ei voikaan kuunnella, kun mies ei voi sietää pianon pimputusta tai viulun vinkutusta, opettaa kuulemma Miron tykkäämään Rammsteinista. Eipä silti itselläkään klassinen kuulu lempimusiikkeihin, vaikka sieltä pari helmeä löytyykin, mutta voihan sitä silti koittaa lastaan sivistää ja itseään samalla.
Eipä kait sinne muuten ois tullutkaan lähdettyä, mutta kun soittamassa oli isännän serkku, ruoveden paikallinen pianotaituri, niin pitihän sinne mennä. Miro oli ihan älyttömän kiinnostunut kirkon katosta, oli niin erilainen katto kun kotona.
Ihanaa kun on satanut parina päivänä vettä, ei oo tarvinnut kastella kukkia tai kasvimaata ja sateen jälkeen tuoksuu aina niin ihanalta.
niisku ja miro
Taitaa olla liikkeellä huonoja öitä.. Meillä on menny jo monta yötä tosi levottomasti. Makuuhuoneessa on hirveen kuuma, se vissiin valvottaa. Asutaan väliaikaisesti vuokralla kaksiossa ennen kuin päästään omaan taloon ja tämä kämppä on näillä ilmoilla kuin sauna! Tuntuu että miljoona kertaa yössä saa olla laittamassa tuttia suuhun tai kääntämässä neitiä kyljelleen kun vänkää itsensä aina mahalleen. Sekös sitten suututtaa kun ei pääse siitä mihinkään. Viime yö oli kaikista pahin, valvottiin ja huudettiin neljästä kuuteen. Nyt meinaa äitiä vähän väsyttää kun siihenkin asti yö meni puolen tunnin-tunnin pätkissä.. Iita ei oo valvottanu oikeestaan koskaan niin varmaan siksikin tuntuu nämä levottomat yöt vieläkin raskaammilta. Mies on vielä oikein sopivasti tän viikon päivät raksalla ja yöt töissä eli voi olla loppuviikosta väsynyttä porukkaa meidän perheessä..
Mietin sitäkin että mahtaiskohan tuo neiti tehdä hampaita? Ikenet on kyllä kuin vanhalla mummolla eli ei näytä siltä että ihan heti sieltä mitään pukkais. Muistan kyllä että kaverin vauva teki hampaita tosi pitkään, että voisko sitten sekin meitä valvottaa..?
Meillä siis neiti osaa kääntyä selältä vatsalleen, toisin päin kellahtelee vissiin vaan vahingossa. Nyt on ehkä viikon verran pyörinyt akselinsa ympäri, eteenpäin olis kova hinku mutta kädet ei oikein ymmärrä mitä pitäis tehdä. Peppua nostaa ja jaloilla työntää minkä seurauksena nenä tuiskahtaa lattiaan. On se vaan niin ihmeellistä seurata miten paljon lapsi kehittyy joka päivä. Tämä vauva-aika on niin ainutkertaista ja haluis muistaa siitä kaiken mutta nyt jo huomaa miten äkkiä asiat unohtuu. Ihmettelin just yhtenä päivänä äidilleni sitä miten en tahdo muistaa aikaa kun Iita oli ihan pieni. Tuntuu että elin kuin sumussa sen alkuajan vaikka mielestäni en hirveen väsyny ollutkaan. Onneksi on läjäpäin valokuvia muistuttamassa!
Nyt täytyy lähteä asioita hoitamaan tuonne meidän kylälle.. Mukavaa päivää, jospa se tästä vähän virkistyisi!
-elmiina ja Iita