Elatusvelvollisuus avioliitossa, voiko avioehdolla kumota etukäteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei avioliitossa ole sen kummempaa elatusvelvollisuutta kuin avoliitossakaan.

Itse asiassa on, sillä avioliiton elatusvelvollisuus on lakisääteinen, myös jos asutaan eri osoitteissa ja voimassa edelleen harkinta-ajalla. Avoliitossa elatusvelvollisuutta ei ole lakiin säädetty. Käytännössä monet kuitenkin joutuvat elättämään avopuolisoa jos esim. toinen on töissä ja toinen opiskelija, sillä kela ottaa avopuolison tulot huomioon asumistuessa.

Ihan samoin on avoliitossa. Vaikka on avioliitossa niin mikään taho ei pakota ostamaan aviopuolisolle ruokaa tai aviopuolison nimellä olevia laskuja maksamaan.

Periaate on se, että lakitasoista säädöstä ei voi kumota alempitasoisella, jos siitä ei ole erikseen jotain muuta säädöstä. Avioliitossa on siis elatusvelvollisuus eikä esimerkiksi pienituloinen saa toimeentulotukea, ja sama pätee myös avoliittolaisiin. Sossu ei siis kustanna mitään vaan sopimuksista riippumatta, jos toisen tulot riittävät.

Avioehto koskee vain omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette haluaisi auttaa puolisoanne, jos hän sairastuu? Tai jos itse kuolette?

Ero on tietenkin eri asia.

Vaikka siksi, että joskus se johtaa kohtuuttomuuksiin. Esimerkiksi jos vanhuksista toinen sairastuu ja joutuu hoivakotiin, niin yhteiskunta olettaa ei-sairastuneen maksavan maksut yhteisten tulojen mukaisesti, vaikka sillä kotiin jääneellä on edelleen kontollaan vuokra/vastike, vakuutukset jne. Yhteiset tulot on yli toimeentulotuen rajan, mutta yhteiskunta ottaa niin paljon itselleen, että toinen näkee nälkää.

Kannattaakp naaimisiin sitten mennä? Miksi pitäisi mennä naimisiin, kertokaa?

Kuten on jo sanottukin, niin avioehdolla ei voi kumota puolison elatusvelvollisuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toinen puolisoista ei voi saada vain oman pienituloisuutensa vuoksi asumistukea tai toimeentulotukea. Näitä tukia haettaessa myös puolison tulot huomioidaan ja voi käydä niin, ettei pienempituloinen saa lainkaan asumistukea tai toimeentulotukea. Puolison tulot taas eivät vaikuta esim sairaspäivärahan, työkyvyttömyyseläkkeen tai työttömyyspäivärahan määrään. Jos puoliso esim sairastuu pidemmäksi aikaa, edes harkinnanvaraista toimeentulotukea ei ole mahdollista saada sairaalalaskuihin ja lääkkeisiin, jos katsotaan, että toinen puolisoista pystyy nämä maksamaan. 

Miten pariskunta sitten käytännössä toimii, on pariskunnan keskinäinen asia. Puoliso ei ole velvollinen maksamaan toisen sairaalalaskua tai lääkkeitä. Joko sairastunut maksaa ne itse omista tuloistaan tai jättää maksamatta. Siis mikäli parempituloinen puoliso ei suostu maksamaan niitä. Jos on yhteinen vuokrasopimus tai yhteinen asuntolaina, toisen puolisoista on maksettava summa kokonaan, jos toinen ei syystä tai toisesta maksa. Tällaisessa tilanteessa ei voi maksaa vain "omaa osuuttaan" vaan vastuu vuokranmaksusta tai asuntolainan lyhennyksestä on molemmilla. Jos toinen jättää maksamatta, sitten toinen maksaa myös toisen osuuden. Asuntolainaa ottaessa onkin hyvä miettiä, ottaako molemmat omat lainansa vai otetaanko yhteinen laina. Jos on omat lainat, puoliso ei ole vastuussa toisen lainanlyhennyksistä vaan ainoastaan omastaan. 

Mitä tulee sellaisiin asioihin kuin ruoka, vaatteet yms, pariskunta voi aivan hyvin toimia siten, että pienempituloinen vaikka dyykkaa ruokansa ja hakee vaatteensa jostain hyväntekeväisyysjärjestöltä. Tällaista ei ole missään laissa kiellettykään. Pienempituloisen ei kuitenkaan tarvitse tehdä niin vaan hän voi oikeusteitse hakea elatusta avioliittolakiin vedoten. En tiedä, onko tällaista koskaan Suomessa haettu eli onko olemassa ennakkotapauksia. 

Vierailija kirjoitti:

Kuten on jo sanottukin, niin avioehdolla ei voi kumota puolison elatusvelvollisuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toinen puolisoista ei voi saada vain oman pienituloisuutensa vuoksi asumistukea tai toimeentulotukea. Näitä tukia haettaessa myös puolison tulot huomioidaan ja voi käydä niin, ettei pienempituloinen saa lainkaan asumistukea tai toimeentulotukea. Puolison tulot taas eivät vaikuta esim sairaspäivärahan, työkyvyttömyyseläkkeen tai työttömyyspäivärahan määrään. Jos puoliso esim sairastuu pidemmäksi aikaa, edes harkinnanvaraista toimeentulotukea ei ole mahdollista saada sairaalalaskuihin ja lääkkeisiin, jos katsotaan, että toinen puolisoista pystyy nämä maksamaan. 

Miten pariskunta sitten käytännössä toimii, on pariskunnan keskinäinen asia. Puoliso ei ole velvollinen maksamaan toisen sairaalalaskua tai lääkkeitä. Joko sairastunut maksaa ne itse omista tuloistaan tai jättää maksamatta. Siis mikäli parempituloinen puoliso ei suostu maksamaan niitä. Jos on yhteinen vuokrasopimus tai yhteinen asuntolaina, toisen puolisoista on maksettava summa kokonaan, jos toinen ei syystä tai toisesta maksa. Tällaisessa tilanteessa ei voi maksaa vain "omaa osuuttaan" vaan vastuu vuokranmaksusta tai asuntolainan lyhennyksestä on molemmilla. Jos toinen jättää maksamatta, sitten toinen maksaa myös toisen osuuden. Asuntolainaa ottaessa onkin hyvä miettiä, ottaako molemmat omat lainansa vai otetaanko yhteinen laina. Jos on omat lainat, puoliso ei ole vastuussa toisen lainanlyhennyksistä vaan ainoastaan omastaan. 

Mitä tulee sellaisiin asioihin kuin ruoka, vaatteet yms, pariskunta voi aivan hyvin toimia siten, että pienempituloinen vaikka dyykkaa ruokansa ja hakee vaatteensa jostain hyväntekeväisyysjärjestöltä. Tällaista ei ole missään laissa kiellettykään. Pienempituloisen ei kuitenkaan tarvitse tehdä niin vaan hän voi oikeusteitse hakea elatusta avioliittolakiin vedoten. En tiedä, onko tällaista koskaan Suomessa haettu eli onko olemassa ennakkotapauksia. 

Lisäksi pitää huomata, että elatus ei ole sama asia kuin haluamani elintaso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei avioliitossa ole sen kummempaa elatusvelvollisuutta kuin avoliitossakaan.

Itse asiassa on, sillä avioliiton elatusvelvollisuus on lakisääteinen, myös jos asutaan eri osoitteissa ja voimassa edelleen harkinta-ajalla. Avoliitossa elatusvelvollisuutta ei ole lakiin säädetty. Käytännössä monet kuitenkin joutuvat elättämään avopuolisoa jos esim. toinen on töissä ja toinen opiskelija, sillä kela ottaa avopuolison tulot huomioon asumistuessa.

Isäni lopetti vaimonsa ja lastensa elättämisen sinä päivänä, kun vaimo ja lapset muuttivat pois yhteisestä kodista. Kaikki asiat piti viedä oikeuteen ja siellä niitä käsiteltiin useaan kertaan useissa eri oikeusasteissa. Elarit ja osituksen sai vasta yli viiden vuoden päästä erosta. Kaikenlaiset tuet juoksi vuosikausia. Mitään rangaistusta isäni ei saanut vältellyistä elareista tai äitini elättämättä jättämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei avioliitossa ole sen kummempaa elatusvelvollisuutta kuin avoliitossakaan.

Itse asiassa on, sillä avioliiton elatusvelvollisuus on lakisääteinen, myös jos asutaan eri osoitteissa ja voimassa edelleen harkinta-ajalla. Avoliitossa elatusvelvollisuutta ei ole lakiin säädetty. Käytännössä monet kuitenkin joutuvat elättämään avopuolisoa jos esim. toinen on töissä ja toinen opiskelija, sillä kela ottaa avopuolison tulot huomioon asumistuessa.

Ihan samoin on avoliitossa. Vaikka on avioliitossa niin mikään taho ei pakota ostamaan aviopuolisolle ruokaa tai aviopuolison nimellä olevia laskuja maksamaan.

Aina voi asua yksin, niin saa pitää omat rahat itsellään eikä kukaan vaadi mitään.

Ihan samanlailla avopuolison tulot vaikuttaa asumistukeen, sen takia ei kannata kirjoilla asua yhdessä jos toisella on vaikka lapsia ja saa sen takia asumistukea. Ikään kuin se avopuoliso olisi velvollinen maksamaan suurimman osan avopuolisonsa ja hänen lapsien ison asunnon ison vuokran. Jos siis avopuolisolla on huonommat tulot ja lapsia ja siksi saa asumistukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei avioliitossa ole sen kummempaa elatusvelvollisuutta kuin avoliitossakaan.

Itse asiassa on, sillä avioliiton elatusvelvollisuus on lakisääteinen, myös jos asutaan eri osoitteissa ja voimassa edelleen harkinta-ajalla. Avoliitossa elatusvelvollisuutta ei ole lakiin säädetty. Käytännössä monet kuitenkin joutuvat elättämään avopuolisoa jos esim. toinen on töissä ja toinen opiskelija, sillä kela ottaa avopuolison tulot huomioon asumistuessa.

Ihan samoin on avoliitossa. Vaikka on avioliitossa niin mikään taho ei pakota ostamaan aviopuolisolle ruokaa tai aviopuolison nimellä olevia laskuja maksamaan.

Kyllä muuten pakottaa. Oikeus voi määrätå aviopuolison jopa maksamaan rahaa toisen tilille.

Eikö avioliiton tarkoitus ole sitoutuminen, rakastaminen ja toinen toisensa kunnioittaminen? Mitä toisen kunnioittamista on se, että ei haluta auttaa puolisoa, joka esim. sairauden tai työttömyyden takia joutuu taloudellisesti ahtaalle? Yhdessä elämiseen kuuluu yhteiset tavoitteet ja tasavertainen ponnistelu niiden toteuttamiseksi. Se, että toinen ansaitsee väliaikaisesti tai pysyvästi enemmän kuin toinen ei saa merkitä epätasa-arvoista elintasoa. Osathan voivat lisäksi vaihtua milloin vain. 

Mikä ihmeen avioliitto se sellainen on, missä ei halua toisesta hädän hetkellä pitää huolta? Et voi tätä mitenkään etukäteen kumota, mutta avioeron voitte toki ottaa heti kun toinen sairastuu tmv. ja mahdollinen elatusvelvollisuus siintää tulevaisuudessa. Tässä kohtaa avioehto suojaa sitten sen toisen omaisuutta.

Ei tosin kuulosta siltä, että avioliitto on teille sopiva vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Eikö avioliiton tarkoitus ole sitoutuminen, rakastaminen ja toinen toisensa kunnioittaminen? Mitä toisen kunnioittamista on se, että ei haluta auttaa puolisoa, joka esim. sairauden tai työttömyyden takia joutuu taloudellisesti ahtaalle? Yhdessä elämiseen kuuluu yhteiset tavoitteet ja tasavertainen ponnistelu niiden toteuttamiseksi. Se, että toinen ansaitsee väliaikaisesti tai pysyvästi enemmän kuin toinen ei saa merkitä epätasa-arvoista elintasoa. Osathan voivat lisäksi vaihtua milloin vain. 

Näin minäkin ymmärrän, että avioliitto ja perhe on yksikkö, josssa jokainen pyrkii yhteiseen hyvään eikä laita omia halujaan ja tarpeitaan aina ensi sijalle.

Elatusvelvollisuus on eri asia kuin se, että puolison tulot vaikuttavat sosiaalietuuksiin. Aviopuoliso voi tarvittaessa vaatia puolisoltaan elatusta oikeusteitse, ja tuomioistuin ja viime kädessä ulosotto huolehtivat, että hän sen saa. Avopuolisolla ei tällaista oikeutta ole, vaikka sosiaalitukien osalta hän on samassa asemassa kuin aviopuoliso. Tämä vaikuttaa olevan ketjussa monille epäselvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto[/quote

Tiukka avioehto tulee joka tapauksessa, niin eron kuin kuolemankin varalle. Mutta vastaus kysymykseeni on siis "kyllä voi"?

Ap

Miksi ihmeessä veronnaksajien pitäisi elättää perheen jäsentä, jos tuloja kerran on?

Ehkä avioliitto ei sovi teille. Jos haluatte vain juhlat ja kakun niin pitäkää joku sitoutumisseremonia.

Minkä ihmeen takia te olette änkeämässä naimisiin, jos ette halua muutosta niihin ainoisiin asioihin, joita avioliitto muuttaa. :D Minäkin haluaisin kovasti tatuoinnin, mutta en halua ihooni mitään kuvioita. Öö, mitä ihmettä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto[/quote

Tiukka avioehto tulee joka tapauksessa, niin eron kuin kuolemankin varalle. Mutta vastaus kysymykseeni on siis "kyllä voi"?

Ap

Miksi ihmeessä veronnaksajien pitäisi elättää perheen jäsentä, jos tuloja kerran on?

Tämä sama logiikka on nähtävissä myös toimeentulotuen kohdalla. Menoksi hyväksyttävien menojen jälkeen jää käteen perusosa tai enemmän ja sitten valitetaan, kun ei saa toimeentulotukea. Tuntuu olevan mahdotonta käsittää, että ihmisen ei katsota tarvitsevan enempää kuin n. 500 euroa sen jälkeen kun vuokra, kotivakuutus, lääkkeet ja sähkölasku yms. on maksettu.

Ei voi kumota elatusvelvollisuutta avioliitossa. Jos toinen vaikka joutuu työttömäksi, tulottomaksi, menettää omaisuutensa tai ihan mitä tahansa, niin yhteiskunta maksaa esim. toimeentulotukea niin, että aviopuolison tulot otetaan huomioon. Näin tietenkin kuuluu olla, että yhteiskunnan tuki on se viimeinen oljenkorsi.