Miten usein lapsenne ovat yökylässä mummolassa, meillä mummo ottaisi vaikka joka viikonloppu

Mummo ja pappa paskii viikot kovasti hommia joten ei viitsi omia lapsiaan tunkea pilaamaan viikonloppua, mutta kesälomalla jos kerran ovat yötä.

eikä vaan öitä vaan nyt kun lomat loppuu, eikä koulu ja päiväkoti vielä ala, niin tunkevat sinne viikkokausiksi kakaransa hoidettavaksi. siis aamusta iltaan (ja välillä illasta aamuun, pitäähän äiskän ja iskän päästä terasseilemaan). ei paljo huvita omiaan sinne tarjota, kun mummu ja pappa on jo aivan rättiväsyneitä. (eivät ole enää ihan nuoria)

mikskähän ne on aina ne yhden lapsen lapset, joita mummut hoitaa ja muut saa jäejestää hoitonsa kesälläkin, miten mielivät?

On ollut 2 kertaa (nyt 3.5-vuotias). Mutta asutaankin 500 km:n päässä mummulasta, joten ei kyllä voi verrata :)

ehkä 2krt kuukaudessa kahdessa.

Lapsi 2v ei ole ollut muutenkaan koskaa hoidossa, vaikka isovanhemmat asuvat samassa kaupungissa. Ei ole ollut tarvetta. Me vierailemme heillä koko perheen voimin.

Mutta on 1-2 viikonloppua kuukaudesta. Lapsi 3v.

ihan sen lapsen vuoksi vaikka ei itsellä menoa oliskaan!

Molemmat isovanhemmat asuvat samassa kaupungissa ja ovat kovasti kyselleet yökylään. Mutta en ole vielä " raaskinut" antaa, kun syötän vielä yölläkin. Sitten kun yösyötöt ovat ohi, voisin kuvitella että ehkä kerran kuussa enintään. Päiväkyläilyjä kyllä useamminkin...

että sellasta..ei paljo omaa aikaa tunneta...

Meillä molemmat isovanhemmat tykkäävät ottaa yökylään.

Ihanaa saada kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa ja välillä siivota talo kunnolla.

Ja nämä kyläilyt ovat todella tärkeitä mummoille ja vaareille ja meidän pojille. Isompi joka kerta kyläillessämme kysyy että saisiko jäädä.=)

äitini vähän harvemmin, koska on vielä työelämässä samoin isäni. Lisäksi on vielä kaksi ihanaa tätiä, eli kyllä meillä pojalle yökyläpaikkoja löytyisi vaikka kuinka. Todellisuudessa poika on yökylässsä muutaman kerran vuodessa.



Anoppi auttaa joskus viikolla, jos mies ei ole kotimaassa ja mulla on aikainen aamuvuoro, käytännössä kerran 2-3 kuukaudessa. Ilta ja viikonloppumenoja meillä on niin harvoin, että yleensä poika menee yökylään omasta pyynnöstään.

Minäkin pienenä olin innokas yökyläilijä. Vähintään kerran kuussa olin jommalla kummalla mummolla.

Siihen mummoon jolla olin enemmän lapsena jäi todella läheiset välit. Vähintään kerran viikossa kyläilen siellä. Enkä mistään velvollisuuden tunnosta vaan minusta on edelleen ihanaa käydä mummolassa ja mummo tykkää leikkiä lapsenlapsenlasten kanssa.

Haluan omille lapsillenikin samanlaisen suhteen isovanhempiin.

Sitten voi mennä, jos itse tahtoo.

toiset isovanhemmat näkevät lapsia pari kertaa vuodessa, mutta edes päivällä pariksi tunniksi ei lapsia hoitoon heille koskaan saa.

Musta on ihana seurata kuinka läheiset välit heillä on ja toivon läheisyyden jatkuvan aikuisikään asti. Harva isovanhempi (ja vanhempi) tajuaa, että läheisiin väleihin tarvitaan aikaa ja vaivaa. Ja nimenomaan kahdenkeskistä aikaa!

Vierailija:

Minäkin pienenä olin innokas yökyläilijä. Vähintään kerran kuussa olin jommalla kummalla mummolla.

Siihen mummoon jolla olin enemmän lapsena jäi todella läheiset välit. Vähintään kerran viikossa kyläilen siellä. Enkä mistään velvollisuuden tunnosta vaan minusta on edelleen ihanaa käydä mummolassa ja mummo tykkää leikkiä lapsenlapsenlasten kanssa.

Haluan omille lapsillenikin samanlaisen suhteen isovanhempiin.

olisin kyllä halunnut ja niin haluaisivat meidänkin lapset.

Meillä on 2v " erityislapsi" , syntymästään kehitys- ja liikuntavammainen tyttö.

Hän on erittäin vilkas ja temperamentiltaan tulinen joten haastetta on isovanhemmille kun häntä yönkin yli hoitavat.



Itse olen onnellisessa asemassa sikäli että molemmat mummit asuvat suht lähellä ja ovat silloin tällöin valmiita ottamaan kylään.



Tyttö on ollut hoidossa myös veljelläni eli kummisedällään pari kertaa päivän ajan ja kerran yön yli.

Mannerheimin lastensuojeluliitosta olemme muutaman kerran pyytäneet saman hoitajan meille pakkotilanteessa, hyvin meni vaikkei hänellä ollutkaan etukäteen kokemusta tyttäremme kaltaisesta lapsesta.



Joskus ihmettelen, mikseivät jotkut vanhemmat (vai onko se vain äidit?) eivät raaski antaa lapsiaan hoitoon kenellekään ja sitten uupuvat. Kyllä niitä muitakin hoitajia kun isovanhemmat löytyy jos vain haluaa ja jaksaa järjestellä.

Kyllä itselläkin oli aluksi vaikeaa, varsinkin kun ei ole ns." normaali" lapsi" vaan on rajoituksia liikkumisen, syömisen ym suhteen.



JOS isovanhemmat kerran haluaa eikä lapsella ole mitään kyläilyä vastaan niin ette te vanhemmat minnekään viimeiselle tuomiolle joudu jos annatte hoitoon vaikka itsellänne ei mitään menoja olisikaan.



Minusta on parasta saada olla joskus YKSIN kotona- niinkin loistokasta luksusta havittelen!!!

Enkä tunne olevani huono äiti kun joskus kaipaan omaa rauhaa.



Älkää ihmiset tehkö elämästä vaikeaa- kyllä se elämä keksii niitä vaikeuksia ihan itse jossain vaiheessa jokaiselle.

Hyvää kesää!

mutta jos lapsia on parikin ja kavereilla saman verran pieniä, ei asiat järjestykään niin helposti. Meillä lapset eivät ole olleet yökylässä koskaan, enkä tiedä tai tunne ketään sellaista, joka ei haluaisi antaa lapsiaan yökylään. Sellaisia tunnen kyllä paljon, joilla lapset eivät myöskään ole koskaan olleet yökylässä.

TYNNYRISSÄ?????????

Oletko koskaan ajatellut että se kyläily voisi olla lasten mielestä kivaa?

Jos jättäisi kerrankin marttyyriäidin kruunun narikkaan ja antaisi niiden mennä, yhdeksi yöksi vaikka?!

Vai meniskö teillä sitten välit kaikkiin lahkolais-kavereihinne?!

marttyyri ja se, että ei ole isovanhempien tms. apua ei ole sama asia. t.17