Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi mies jättää perheensä?
26.06.2020 |
Vuosien avioliitto takana ennen lasten hankintaa, ja nyt molempien kovin odottama lapsi (lapsettomuushoitojen kautta onnistunut) on kolme ja mies jätti meidät. Lasta tavannut lyhyesti muutaman kerran, ei juuri pidä häneen yhteyttä. Siksi sanon, että jätti perheensä eikä vain minut. Ainoa syy minkä sain oli että ei jaksa enää meidän arkea. Yritän nyt kasata tässä elämääni yksinhuoltajana, mutta mietin koko ajan miksi mies jättää perheensä. En varmaan tule siihen häneltä koskaan kunnollista syytä samaan, niin josko täältä palstalta saisi jotain ajatuksia aiheesta.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei jaksa sitä normaaliarkea. Ei sitä tiedä ennenkuin kokeilee. Miesten on aina helpompi vain lähteä ja jättää kaikki, nainen ei voi tai se syyllistetään alimpaan paikkaan.
Ihan tavallista tylsää arkea elettiin tyytyväisenä vuosia ennen lasta, silloin mies sitä jaksoi. En ymmärrä miten mies saattoi nyt hylätä perheensä, jonka hän niin kovin aikoinaan halusi. Ap
Ei kestä kun ei ole enää naisen huomion ja rakkauden keskipiste. On siis itsekin vielä vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpi teistä halusi enemmän sitä lasta, ap?
Mies ei kuitenkaa rakastanut sinua ja lastasti niin paljon, että olisi jaksanut elää kanssaneen jatkuvasti.
Olet elännyt koko liiton silmät ummessa, kun et ole vähääkään huomannut puolisosi luonnetta, stressinsietokykyä ja muita negatiivisempia puolia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuntemilla perheensä hylkääjillä on ollut yhteistä se, et ex on muuttunut aivan sairaaksi (tosin aika ymmärrettävääkin vähäintään jossain määrin, jos toinen jättää tuosta noin vaan?) et kaikki kontaktit siihen exään on pitänyt katkaista täysin. Lapsen asiat sitten hoidettu lastenvalvojan avulla. Eihän tuo toki ole mikään hyvä tai oikea tapa hoitaa asiat, mut niin on käynyt.
No minä olen sellainen kuin olen ollut ennenkin, ei kukaan ole sanonut minulle että olisi muuttunut mitenkään (varsinkaan sairaaksi). Ei mies eikä kukaan minun muu läheinen eikä tuttu. Ap
Tarkoitan et se ex muuttuu erotessa ihan hulluksi... Miten reagoit? Yrititkö sopia lapsen edun mukaisesti asioista ja laittaa omat tunteesi sivuun? Vai aloitko laittamaan julkaisia postauksia nettiin ja kiertoviestejä miehen sukulaisille? raivositko, rikoitko tavaroita? uhkailitko ettei näkisi koskaan lastaan, teitkö perättömiä rikos- ja lastensuojeluilmoituksia? Olitko jopa väkivaltainen?
En tehyt mitään tuollaista. Olin ihan rauhallinen. Ja lapsen takia sovitteleva. Ap
Juu , provo tämä on.
Haetaan joko miehen lyttäämistä tai vaihtoehtoisesti naisen haukkumista, koska oli niin typerä, että välttämättä halusi kersan tähän maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkkää satuilua koko stoori, sen huomaa kokenut lukija heti ap:n vastauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies jätti perheensä koska parisuhde oli mennyt koko ajan huonommaksi. Nainen nalkutti ja haukkui, läheisyyttä ei enää ollut ja mies tunsi itsetuntonsa olevan täysin maassa ja elämän ilotonta taistelua. Tapaa tosin lastaan säännöllisesti, mutta entisen kanssa ei voi sopia mistään asioista henkisen väkivallan jatkuessa vielä kauan eron jälkeenkin. Nainen tietenkin levittää tätä valheellista tarinaa että miehelle perhearki oli liian raskasta. Surullista.
Ja sinä tietysti uskot miehesi valheet ja säälinkerjäystarinat edellisestä liitostaan. Nainen nalkuttaa jos mies ei hoida osaansa vaatuusta ja kotitöistä, tai käyttäytyy naista kohtaan kuin lapsi eikä aviopuoliso ja lapsen isä. Ei ole kerta jos toinenkin kun tämä näytelmä on nähty. Lisäksi jos miehesi ei kestä tai kykene nousemaan samalle tasolle exänsä "väkivallassa" , hän on vässykkä eikä ole ansainnutkaan lapsia, sillä ei pysty näitä puolustamaan. Sinä olet oletettavasti huomattavasti heikompi, kun uskot tämän valheisiinkin, joten saatatte olla tasavertainen pari.
Vierailija kirjoitti:
Mies on voimaantunut ja lähtenyt rohkeasti etsimään itseään, ilman menneisyyden painolastia ja yhteiskunnan miehelle sälyttämiä, usein piilossa olevia ja tiedostamattomia vaateita.
Me Miehet -lehti
🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti vain hyvin harva mies jaksaa sairaan tai vammaisen lapsen aiheuttamaa elämänmuutosta. Oma lapseni - nyt jo aikuinen - on lievästi vammainen ja olen toiminut parin vuosikymmenen ajan tukihenkilönä. Valitettavan usein mies jossain vaiheessa lähtee, koska ei enää kestä erityislapsen vanhemmuutta. Miehillä voi olla käsitys normaalista lapsiperheen elämästä, mutta hyvin harvalla on käsitystä erityislapsiperheen elämästä. Lapsenne on vasta 3-vuotias, joten erityislapsenakin vielä varsin helppo. Iän myötä ongelmat todennäköisesti kasvavat ja siten vanhemmuuden raskaus entisestään vaan kasvaa.
Mä olen kertonut, mutta ette usko, ettekä varsinkaan halua kuulla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko teillä seksiä? Kahdenkeskeistä aikaa? Kaveripiiriä? Huomioitteko toisenne arkisissa asioissa? Jos mies tunsi itsensä yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi?
Mies ≠ nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki miehet on pohjimmiltaan tuollaisia, ei lastenhoito biologisesti edes kuulu miehille. Jotkut eivät uskalla vaan lähteä. Naisten pitäisi ymmärtää perustaa perhe yksin.
No kyllä kuuluu ja biologisesti uros suojelee ja taistelee jälkeläistensä eteen. Se joka ei niin tee ei ole mies vaan hiiri täysin kunniaton.
Ja kenenkään ei pidä joutua yksin vastaamaan lapsesta. Naiset älkää tehkö lapsia, nainen voi siinä vain hävitä.
Hullua että tosi moni nainen kasvattaa ja elättää yksin jonkun lusmumiehen lasta.
Kuuluu ja suojelee, mutta vain jos naiset eivät paneskele vastikkeettomasti ja ekslusiivisuudesta on täysi varmuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti olet ominut lapsen itsellesi, eikä miehesi saa edes päättää minkä takin lapsi laittaa päälleen ulos lähdettäessä. Lisäksi nalkutat miehellesi kun ei osallistu lapsenhoitoon. Seksiä ei ole aloitteestasi koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuntemilla perheensä hylkääjillä on ollut yhteistä se, et ex on muuttunut aivan sairaaksi (tosin aika ymmärrettävääkin vähäintään jossain määrin, jos toinen jättää tuosta noin vaan?) et kaikki kontaktit siihen exään on pitänyt katkaista täysin. Lapsen asiat sitten hoidettu lastenvalvojan avulla. Eihän tuo toki ole mikään hyvä tai oikea tapa hoitaa asiat, mut niin on käynyt.
No minä olen sellainen kuin olen ollut ennenkin, ei kukaan ole sanonut minulle että olisi muuttunut mitenkään (varsinkaan sairaaksi). Ei mies eikä kukaan minun muu läheinen eikä tuttu. Ap
Tarkoitan et se ex muuttuu erotessa ihan hulluksi... Miten reagoit? Yrititkö sopia lapsen edun mukaisesti asioista ja laittaa omat tunteesi sivuun? Vai aloitko laittamaan julkaisia postauksia nettiin ja kiertoviestejä miehen sukulaisille? raivositko, rikoitko tavaroita? uhkailitko ettei näkisi koskaan lastaan, teitkö perättömiä rikos- ja lastensuojeluilmoituksia? Olitko jopa väkivaltainen?
En tehyt mitään tuollaista. Olin ihan rauhallinen. Ja lapsen takia sovitteleva. Ap
Ok, no nyt meni kaikki uskottavuus. Se että puoliso hylkää täysin ja yllättäenkin, on niin suuri kriisi elämässä, että sitä ei kyllä ota rauhallisesti ja sovittelevasti kukaan, jolla on yhtään tunteita ollut pelissä.
Erityislapsen vanhemmuus ja arki teettää töitä valtavasti enemmän kuin tavallisen, joten en ihmettele jos parit eroavat. Sillä tavalla molemmat pääsevät vuoroviikoin ”lomalle” vanhemmuudesta. Siis ihannetilanteessa. Toivotaan ap että ex-miehesi ottaa lapsen takaisin elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuntemilla perheensä hylkääjillä on ollut yhteistä se, et ex on muuttunut aivan sairaaksi (tosin aika ymmärrettävääkin vähäintään jossain määrin, jos toinen jättää tuosta noin vaan?) et kaikki kontaktit siihen exään on pitänyt katkaista täysin. Lapsen asiat sitten hoidettu lastenvalvojan avulla. Eihän tuo toki ole mikään hyvä tai oikea tapa hoitaa asiat, mut niin on käynyt.
No minä olen sellainen kuin olen ollut ennenkin, ei kukaan ole sanonut minulle että olisi muuttunut mitenkään (varsinkaan sairaaksi). Ei mies eikä kukaan minun muu läheinen eikä tuttu. Ap
Tarkoitan et se ex muuttuu erotessa ihan hulluksi... Miten reagoit? Yrititkö sopia lapsen edun mukaisesti asioista ja laittaa omat tunteesi sivuun? Vai aloitko laittamaan julkaisia postauksia nettiin ja kiertoviestejä miehen sukulaisille? raivositko, rikoitko tavaroita? uhkailitko ettei näkisi koskaan lastaan, teitkö perättömiä rikos- ja lastensuojeluilmoituksia? Olitko jopa väkivaltainen?
En tehyt mitään tuollaista. Olin ihan rauhallinen. Ja lapsen takia sovitteleva. Ap
Ok, no nyt meni kaikki uskottavuus. Se että puoliso hylkää täysin ja yllättäenkin, on niin suuri kriisi elämässä, että sitä ei kyllä ota rauhallisesti ja sovittelevasti kukaan, jolla on yhtään tunteita ollut pelissä.
Olen itkenyt kuule monta päivää ha yötä. Mutta en ole luonteeltani sellainen joka raivoaisi. Ap
Voin miehenä vain todeta että olen tässä taas vuoden kulkenut kahden vankilan väliä, koti ja työpaikka. Tänään alkoi loma, mutta kyllä on raskas kuukausi kotona vain päivästä toiseen olla ja olla kun ei ole mitään mitä kiinnostaisi tehdä. Jos jossain koittaa käydä niin toinen on silmät kiiluen ovella vastassa kotiin tullessa. Kyllä on kauan ollut mielessä vain ottaa ja lähteä, jättää kaikki kolme lasta ja vaimo. Naisilta tuntuu olevan aivan hukassa käsitys minkälaista miehen elämä on. Yleistetään kuinka työn lisäksi kotonakin pitäisi kaiken mennä tasan ja ettei ole miehen ja naisen töitä ollenkaan. Kyllä ne ovat täysin eri asia miehen ja naisen työt, kyllä raskaaksi miehen elämä menee jos täytyy naiseksi itsensä pakottaa päivästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies jätti perheensä koska parisuhde oli mennyt koko ajan huonommaksi. Nainen nalkutti ja haukkui, läheisyyttä ei enää ollut ja mies tunsi itsetuntonsa olevan täysin maassa ja elämän ilotonta taistelua. Tapaa tosin lastaan säännöllisesti, mutta entisen kanssa ei voi sopia mistään asioista henkisen väkivallan jatkuessa vielä kauan eron jälkeenkin. Nainen tietenkin levittää tätä valheellista tarinaa että miehelle perhearki oli liian raskasta. Surullista.
Ja sinä tietysti uskot miehesi valheet ja säälinkerjäystarinat edellisestä liitostaan. Nainen nalkuttaa jos mies ei hoida osaansa vaatuusta ja kotitöistä, tai käyttäytyy naista kohtaan kuin lapsi eikä aviopuoliso ja lapsen isä. Ei ole kerta jos toinenkin kun tämä näytelmä on nähty. Lisäksi jos miehesi ei kestä tai kykene nousemaan samalle tasolle exänsä "väkivallassa" , hän on vässykkä eikä ole ansainnutkaan lapsia, sillä ei pysty näitä puolustamaan. Sinä olet oletettavasti huomattavasti heikompi, kun uskot tämän valheisiinkin, joten saatatte olla tasavertainen pari.
Pakko vastata tähän, että en ole tässä asiassa pelkästään miehen puheen varassa vaan näen säännöllisesti näiden viestikeskusteluja, kuulen puheluita ja näen kohtaamisia. Mies tekee minua enemmän meillä kotitöitä ja on luonteeltaan huolehtiva, joten kyllä tässä tapauksessa nainen on ollut se ikävämpi osapuoli.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä naisetkin osaa olla todellisia piruja ja silti heidän versionsa uskotaan kun se itkusilmin kerrotaan... Miestä pidetään lähtökohtaisesti suhteen pahiksena.
Minä en usko enää koskaan mitään kenenkään, miehen tai naisen, juttuja existään.