Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
42 v. "kaikki" tehty... mitä tarjoaa elämä tästä eteenpäin?
26.06.2020 |
Lapsena ja nuorena sitä aina haaveili opiskelevansa, löytävänsä hyvän työn, menevänsä naimisiin, ostavansa talon, perustavansa perheen. Nyt kun tämä kaikki on saavutettu, niin mitä nyt? Lapset alkavat elää itsenäistä elämää ja muuttavat parin vuoden päästä kotoa, miehen kanssa kaikki ok vaikka aika tasapaksuista arkea onkin. On vaan niin vaikeaa kuvitella, mitä merkityksellistä elämä tarjoaa tästä eteenpäin. Mitä ihanaa voi arki tarjota kun lapset ovat omillaan? Millaista on elämä kun kukaan ei enää katso ihaillen, kun kukaan ei ole kiinnostunut yli nelikymppisestä (en siis etsi miestä, mutta onhan se kiva kun saa huomiota).
Haluaisin rakentaa talon, se on aina ollut unelmana, mutta miksi kun ei siellä kukaan tule olemaan, paitsi kaksi keski-ikäistä.
Kommentit (34)
Tee pari vauvaa niinkuin minä tein sinun ikäisenä. Ei ole ollut vapaa-ajan ongelmia:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitähän se elämä vasta alkaa, kun lapset muuttavat pois. Se ihan OMA elämä, jossa saa keskittyä ITSEENSÄ ja tehdä sitä mitä ITSE haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kommentteja, kiitos niistä! Olen jotenkin jumittunut tähän näkemykseen, että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu. Totta, lapset ovat kaikkeni ja omaa elämää minulla ei kauheasti näiden ruuhkavuosien aikana ole ollut, mutta olen silti nauttinut suunnattomasti. Perheenä on vaan niin kivaa tehdä kaikkea.
Harrastusrintamalla minulla olisi haaveita, haluaisin esimerkiksi aktiivilomille Alpeille (sekä patikointi että hiihtäminen kiinnostavat), mutta mieheni ei ole kovin kiinnostunut tästä ja hänet saisi "raahata" mukaan. Ystäviä minulla ei ole montaakaan, ja sydänystäväni, joiden kanssa olisi ihana harrastaa, asuvat kaukana.
Toivon todella, että saisin lastenlapsia joskus tulevaisuudessa. Juuri nuo isot joulu- ja kesälomavietot kuulostavat niin ihanilta.
Työstäni pidän kovasti, joten siihen osa-alueeseen olen tosi tyytyväinen.
Ulkomaille voisi olla jännää muuttaa, mutta sitten alan heti ajatella vanhempiani, jotka ovat jo iäkkäitä, ja tuntuisi julmalta olla kaukana heistä nyt kun en tiedä kuinka monta vuotta he vielä elävät.
Olisi niin mukava, jos pystyisin jotenkin kääntämään nämä tunteet positiivisiksi surkuttelun sijaan...
AP
Aloita siitä, että ryhdy terveellä tavalla itsekkääksi. Älä elä miestäsi, vanhempiasi, ystäviäsi tai ketään muutakaan varten. Elä ihan itseäsi varten. Jos haluat Alpeille patikoimaan, mene. Jos haluat ulkomaille, mene. Vanhempasi eivät taatusti halua, että heidän takiaan notkut onnettomana Suomessa sen sijaan, että toteuttaisit unelmiasi. Vai haluaisitko sinä, että lapsesi roikkuisivat vain sinun takiasi masentuneina kotona?
Nelikymppinen on suunnilleen elämän puolivälissä. Kyllä silloin toki kannattaa jo haudata kaikki unelmat ja ryhtyä odottamaan kuolemaa....
Alkoi masentaa tämä ap:n aloitus. Juuri tuollaisesta tilanteesta moni nuorempikin unelmoi. Onko ihminen aina kaikkeen tyytymätön? Alppipatikointi kuulostaa hauskalle - eihän sinne tarvitse miestä mukaan raahata.
N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastusrintamalla minulla olisi haaveita, haluaisin esimerkiksi aktiivilomille Alpeille (sekä patikointi että hiihtäminen kiinnostavat), mutta mieheni ei ole kovin kiinnostunut tästä ja hänet saisi "raahata" mukaan. Ystäviä minulla ei ole montaakaan, ja sydänystäväni, joiden kanssa olisi ihana harrastaa, asuvat kaukana.
Huomaatko, että koko ajan mietit omaa elämääsi muiden kautta? Miehesi ei halua tehdä tätä tai sitä tai ystäväsi eivät voi osallistua. Mitä jos alat opetella itsenäisyyttä? Mikset voi vain miettiä, mitä sinä itse haluat tehdä, ja toteuttaa sen riippumatta lasten tai miehen tai ystävien tekemisistä? Alpeille ja patikoimaan ja hiihtämään voi lähteä yksinkin. Tiedän että se on sinusta 'kivaa' että on perhe ja ystävät mukana, mutta voit kokea yllätyksen jos lähdetkin joskus itseksesi. Voisit löytää itsellesi kiinnostavaa tekemistä, aikaa ajatella ja kokea asioita, ja ehkä oppiakin itsestäsi uusia asioita. Olet liian riippuvainen muista.
Hyvin on sinulla asiat, onneksi olkoon! Ei kannata vertailla elämäänsä somen kuvavirtoihin, kaikki näyttävät siellä vain ne parhaimmat puolet elämästään. Osalla voi olla välillä monenlaista surua ja kipua takana. Tästä ovat jotkut kertoneet jälkeenpäin "kaikki näytti niin hyvältä, en halunnut myöntää itselleni asiaa x tai y".
Olen kuullut aiemminkin, että 42v. ikä on naiselle merkittävä ja ajatuksia herättävä vaihe. Siinä varmaan katsoo taakse- ja eteenpäin elämässään - mitä haluaa tästä eteenpäin.
Voithan rakentaa sen unelmatalosi, jos se on ollut aina haaveesi! Vaikka sitten pienemmän, jos se on teille kahdelle ja vierailuilla käyville lapsillenne ja tuleville lapsenlapsillenne. Rakentaminen kyllä kuulema koettelee parisuhdetta, mihin varmaan vaikuttaa budjettikin ja aikataulut. Mutta teillä ei ole pieniä lapsia enää, joten siltä osin olisi varmaan helpompaa.
Ja voithan aloittaa vaikka tutkitusti onnellisuutta tuottavan vapaaehtoistyön, tutustua hengellisiin asioihin, Jumala antaa valtavasti iloa elämään. Tai voit kokeilla uusia harrastuksia, löytää tämän kuuluisan "intohimosi" :).
Onnea prosessointiisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gambiaan kunhan lennot taas alkaa.
Et ole sama nainen takas tullessa .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusrintamalla minulla olisi haaveita, haluaisin esimerkiksi aktiivilomille Alpeille (sekä patikointi että hiihtäminen kiinnostavat), mutta mieheni ei ole kovin kiinnostunut tästä ja hänet saisi "raahata" mukaan. Ystäviä minulla ei ole montaakaan, ja sydänystäväni, joiden kanssa olisi ihana harrastaa, asuvat kaukana.
Huomaatko, että koko ajan mietit omaa elämääsi muiden kautta? Miehesi ei halua tehdä tätä tai sitä tai ystäväsi eivät voi osallistua. Mitä jos alat opetella itsenäisyyttä? Mikset voi vain miettiä, mitä sinä itse haluat tehdä, ja toteuttaa sen riippumatta lasten tai miehen tai ystävien tekemisistä? Alpeille ja patikoimaan ja hiihtämään voi lähteä yksinkin. Tiedän että se on sinusta 'kivaa' että on perhe ja ystävät mukana, mutta voit kokea yllätyksen jos lähdetkin joskus itseksesi. Voisit löytää itsellesi kiinnostavaa tekemistä, aikaa ajatella ja kokea asioita, ja ehkä oppiakin itsestäsi uusia asioita. Olet liian riippuvainen muista.
Olen samaa mieltä kanssasi, olen tosi riippuvainen muista. Ajatus yksin tekemisestä masentaa.
Joku aiemmin kommentoi myös, että ajattelen liikaa muita kuten vanhempiani. Tämäkin on totta.
En vain tiedä, miten päästä tällaisista riippuvuuksista eroon.
Tuttumme rakentavat juuri uutta taloa, pari joiden lapset ovat juuri lähteneet pesästä. Talo on 200m2 ja voin vain ajatella, että miksi ihmeessä kahdelle henkilölle tuollainen lukaali. Omassa päässäni jotenkin kaikki tällainen omaan itseensä investointi tuntuu turhalta. Olen aina ajatellut, että lapsia varten täytyy olla kotona tilaa, tehdä kaikenlaista jotta saavat avarakatseisen ja kokemusrikkaan lapsuuden, ja nyt kun he kohta lähtevät omilleen niin mikään ei enää tunnu samalla tavalla tärkeältä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoi masentaa tämä ap:n aloitus. Juuri tuollaisesta tilanteesta moni nuorempikin unelmoi. Onko ihminen aina kaikkeen tyytymätön? Alppipatikointi kuulostaa hauskalle - eihän sinne tarvitse miestä mukaan raahata.
N25
Kompoaan tätä. Miestä ei tarvitse joka psikkasn raahata.
Ap - katsopa netidtä aktiivilomia. Aiemmin joillakin matkanjärjestäjillä on ollut aktiivilomia. Joko yksin tai ystävän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusrintamalla minulla olisi haaveita, haluaisin esimerkiksi aktiivilomille Alpeille (sekä patikointi että hiihtäminen kiinnostavat), mutta mieheni ei ole kovin kiinnostunut tästä ja hänet saisi "raahata" mukaan. Ystäviä minulla ei ole montaakaan, ja sydänystäväni, joiden kanssa olisi ihana harrastaa, asuvat kaukana.
Huomaatko, että koko ajan mietit omaa elämääsi muiden kautta? Miehesi ei halua tehdä tätä tai sitä tai ystäväsi eivät voi osallistua. Mitä jos alat opetella itsenäisyyttä? Mikset voi vain miettiä, mitä sinä itse haluat tehdä, ja toteuttaa sen riippumatta lasten tai miehen tai ystävien tekemisistä? Alpeille ja patikoimaan ja hiihtämään voi lähteä yksinkin. Tiedän että se on sinusta 'kivaa' että on perhe ja ystävät mukana, mutta voit kokea yllätyksen jos lähdetkin joskus itseksesi. Voisit löytää itsellesi kiinnostavaa tekemistä, aikaa ajatella ja kokea asioita, ja ehkä oppiakin itsestäsi uusia asioita. Olet liian riippuvainen muista.
Olen samaa mieltä kanssasi, olen tosi riippuvainen muista. Ajatus yksin tekemisestä masentaa.
Joku aiemmin kommentoi myös, että ajattelen liikaa muita kuten vanhempiani. Tämäkin on totta.
En vain tiedä, miten päästä tällaisista riippuvuuksista eroon.
Tuttumme rakentavat juuri uutta taloa, pari joiden lapset ovat juuri lähteneet pesästä. Talo on 200m2 ja voin vain ajatella, että miksi ihmeessä kahdelle henkilölle tuollainen lukaali. Omassa päässäni jotenkin kaikki tällainen omaan itseensä investointi tuntuu turhalta. Olen aina ajatellut, että lapsia varten täytyy olla kotona tilaa, tehdä kaikenlaista jotta saavat avarakatseisen ja kokemusrikkaan lapsuuden, ja nyt kun he kohta lähtevät omilleen niin mikään ei enää tunnu samalla tavalla tärkeältä.
AP
Ap, kuulostat siltä, että samaistut itseäsi vanhempaan ikäluokkaan.
Nyt 42-vuotiaana sinun on korkea aika hankkia itsellesi ns. oma elämä.
Et voi elää lastesi ja miehesi kautta omaa elämää. Omaan elämään tarvitaan omat kiinnostuksenkohteet. On sinun vastuullasi tehdä omasta elämästäsi mielekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Keskiviikko 2. huhtikuuta vuonna 2003. Täytän tänään 35 vuotta. Olen nyt virallisesti keski-ikäinen. Tästä eteenpäin elämäni on vain alamäkeä. Surkeaa liukua kohti iensairauksia, pyörätuoliramppeja ja kuolemaa", Adrian Mole raapustaa päiväkirjaansa.
Miten te muut samanikäiset näette tulevaa elämää? Mitä konkreettisia suunnitelmia? Asunnon vaihto pienempään esimerkiksi? Antakaa esimerkkejä harrastuksista ja mitä koette tärkeänä tästä eteenpäin? Näettekö itsenne perheen, ystävien ympäröiminä? Mitä teette viikonloppuisin? Miten asutte?
Kiitos kommenteista ylempänä, aktiivilomat ja muuta ajatuksenne kiinnostavat.
AP
Alue: Aihe vapaa
No antakaa nyt jotain hyviä neuvoja, määkin seuraan tätä ketjuu.
N40