Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset ovat niin nuukia?
26.06.2020 |
Lapsiakin mietitään paljonko ne maksaa ja palveluja ei osteta. Lomillakin nuukaillaan ja valitaan se halvempi hotelli.
Kommentit (23)
Eiköhän kuitenkin liity siihen ettei nykypäivänä töistä makseta juuri mtään kuluihin nähden niin on säästettävä kaikessa jos meinaa joskus tehdä jotain hauskaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin harvoilla on rajaton summa tilillä...
Mun vanhemmat on aina ollut oikeita nuukailun mestareita. Edelleen sanovat kaikista hankinnoista tai jutuista joita teen: Älä tuhlaa rahojasi! Ei raha kasva puussa! Ei sullakaan tota rahaa liikaa ole.
Kaiken pitäisi olla mahdollisimman halpaa ja ankeaa. Vaatteista lähtien.
Raivostuttavaa. Käyn töissä ja minulla on varaa viedä mattoni pesulaan tai ostaa ehjät kumisaappaat :DD
Vierailija kirjoitti:
Liittyisiköhän jotenkin luterilaiseen arvomaailmaan? En tarkoita nyt itse uskontoa vaan sitä, miten on ajateltu vaatimattomuuden olevan hyve. Samoin ahkera työssä raataja oli aiemmin arvostettu. Kaikenlaiset nautinnot olivat pikemminkin syntiä. Muistan hyvin lapsuudestani 1960-luvulta, miten pienituloisetkin pyrkivät säästämään. Sellaiseen ei laitettu rahaa, minkä pystyi tekemään itsekin. Perheenäitiä, joka kulutti mahdollisimman vähän rahaa ruokaan, lasten vaatteisiin jne, pidettiin taitavana emäntänä. Suomalaiset ovat jo noista ajoista muuttuneet, mutta edelleenkin ehkä jossain takaraivossa asuu menneiden sukupolvien arvomaailma.
Ennemminkin ehkä maalaiseen ajattekumaailmaan, pyrkimykseen olla mahdollisimman omavarainen. Mutta eikö tuo ole äärimmäisen iloton tapa elää?
Surkea ostovoima auttaa nuukailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tunnu kyllä "instabeibet" tuollaista noudattavan vaan suoraan dubaista saman tien balille.
Joskus kyllä sylettää lottomiljonäärien kommentit ettei meinaa tehdä mitään. Pitäisi ottaa rahat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästäväisyys on hyve mutta faktahan on kuitenkin se, ettei täältä mitään mukaansa saa. Eli kyllä ne rahat kannattaa käyttää eläessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyisiköhän jotenkin luterilaiseen arvomaailmaan? En tarkoita nyt itse uskontoa vaan sitä, miten on ajateltu vaatimattomuuden olevan hyve. Samoin ahkera työssä raataja oli aiemmin arvostettu. Kaikenlaiset nautinnot olivat pikemminkin syntiä. Muistan hyvin lapsuudestani 1960-luvulta, miten pienituloisetkin pyrkivät säästämään. Sellaiseen ei laitettu rahaa, minkä pystyi tekemään itsekin. Perheenäitiä, joka kulutti mahdollisimman vähän rahaa ruokaan, lasten vaatteisiin jne, pidettiin taitavana emäntänä. Suomalaiset ovat jo noista ajoista muuttuneet, mutta edelleenkin ehkä jossain takaraivossa asuu menneiden sukupolvien arvomaailma.
Ennemminkin ehkä maalaiseen ajattekumaailmaan, pyrkimykseen olla mahdollisimman omavarainen. Mutta eikö tuo ole äärimmäisen iloton tapa elää?
Voi olla noinkin. Tai sitten siihenkin, että vielä mun lapsuudessani Suomessa oli vain vähän rikkaita. Suurin osa suolalaisista oli ainakin taustaltaan pienituloisia, vaikka sitten itse olisivatkin opiskelleet itselleen hyväpalkkaisen ammatin. Oma lapsuudenkotini oli vauras ja meillä käytettiin rahaa sellaiseenkin, mihin kaverien kodeissa ei käytetty. Mutta silti äiti esim parsi villasukkia, vaihtoi vetoketjut vaatteisiin jne. Siis vaikka olisi ollut jo silloin varaa ostaa uusiakin
Mitä tulee ilottomaan tapaan elää, niin se varmaan riippuu ihan siitä, mistä saa iloa. Joku saa iloa siitä, että pankkitili tyhjenee ja toinen siitä, että pankkitili täyttyy. Joku ostaa tavaraa ja palveluita, kuluttaa mielellään rahaa kaikkeen. Joku toinen taas tykkää säästämisestä ja sijoittamisesta ja saa iloa vaikkapa osingoista. Itse kuulun johonkin välimaastoon eli sekä kulutan että säästän ja sijoitan. Mutta tosiaan lomilla valitsen halvimman hotellin, koska enhän mä siellä hotellissa käy kuin suihkussa ja nukkumassa. En siis tarvitse hotellilta mitään hienouksia. Sen sijaan, kun menen ravintolaan syömään en katso lainkaan hintoja. Tilaan just sitä mitä haluan hinnasta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen pihi pirulainen. Nautin nuukailla. Silti meillä on kaikkea tarpeellista eikä edes halvinta.
Valtio vie veroina tuloista niin paljon että pitää katsoa tarkemmin mihin jäljellä olevat rahat menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ole parempi miettiä etukäteen montako lasta on varaa elättää kuin että tekee tyyliin 5 lasta ja joutuu sen takia turvautumaan pahimmillaan toimeentulotukeen?
Itse en halua elää niin että kaikki mitä tulee meneekin, kutsu sitä sitten vaikka nuukailuksi. Käytän rahaa kyllä pitämiini asioihin, esimerkiksi keikkoihin, ulkonasyömiseen tms. mutta en kuluta tuollaisiin niin paljon rahaa että tilit olisi nollilla ennen palkkapäivää.
Menot tulojen mukaan. Hautaan ei rahoja saa mukaan, mutta on ihan järkevää olla rahaa säästössä ns. pahan päivän varalle. Omasta tuttapiiristäkin löytyy aika paljon ihmisiä jotka mm. lomautettiin kuukausiksi koronan takia...
On monenlaista nuukailua.
1) Olosuhteiden pakko. Eli rahaa on/tulee niin vähän, että on pakko elää nuukasti, jotta se riittää kaikkeen välttämättömään.
2) Halutaan jotain, mihin normaalilla kulutuksella ei ole varaa, mutta kun hiukan nuukaillaan, saadaan säästämällä kerättyä kokoon riittävästi rahaa kyseisen hankinnan tekoon. Jos ottaa hankintaa varten lainaa, pitää nuukailla sen jälkeen, jotta saa lainan maksettua pois.
3) Pakkomielteinen nuukailu. Eli vaikka olisi haraa paljonkin, sitä ei raaskita käyttää. Näillä voi se nuukailu kohdistua myös uusiin, esim. lahjaksi saatuihin tavaroihin, eli niitä ei raaskita käyttää, koska vanhoillakin vielä "pärjää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni miettii sitä, onko "varaa" hankkia lapsi, koska eivät halua itseään siihen tilanteeseen, että joutuisivat nuukailemaan.
No, minä nuukailen ainakin siksi, että raha riittää pidemmälle, on koko ajan puskuri, joten ei ole huolta vaikka samassa kuussa kodinkone hajoaa, tarvitaan uudet silmälasit, lapsen harrastusmaksu ja vielä tarvitsee käydä yksityisellä lääkärillä...
Haluan myös jossain vaiheessa 10 vuoden sisällä tehdä osittaista työtä. Koska lapsilla on juuri silloin lukio yms tarpeita, niin pitäähän sitä rahaa käyttää järkevästi, jotta on mahdollista turvata lapsille toisaalta kokemuksia, koulutusta ja harrastuksia, ja sitten se oma downsiftaaminen.
No ei tavallisella palkansaajalla ole suuria summia tuhlattavaksi eli kai sitä penniä on venytettävä. En kuitenkaan ymmärrä sitä, että säästäminen on elämän tavoite eikä säästyneitä rahoja voi käyttää mihinkään. Vanhemmilla ihmisillä on usein outo suhde rahaan, lähipiirissäni on iäkäs henkilö, jolla kymmeniä tuhansia pankissa ja voisi ostaa itselleen arkeaan ja elämäänsä helpottavia asioita, mutta ei. Lasten ja lastenlasten on tultava toiselta puolelta suomea häntä auttamaan, kun ”se ei maksa mitään”.
Elämä on niin kallista Suomessa, ja palkat taas matalia.
Suomalaisilla ei ole kovinkaan suurta varallisuutta. Iso osa suomalaisista on tuhlaillut tai käyttänyt enemmän varoja kuin on ollut taloudessa käytettävissä ( 400 000 maksuhäiriömerkintää).
Ylivelkaantuminen aiheuttaa stressiä, stressi aiheuttaa sairauksia. Nuukailu taas mahdollistaa stressittömämpää elämää ja sitä myötä terveellisempää ja onnellisempaa elämää.
Itse saan lomaonnen siitä halvemmastakin hotellista: Miksi pitäisi ottaa velkaa, ja mennä kaikkein kalliimpaan hotelliin, kun onnellisuustaso ei nousisi, ja stressiaste vain suurenisi?
En osaa puhua muista suomalaisista, mutta minä ainakin siksi, että haluan pienistäkin tuloista huolimatta tarjota lapselleni ravinnon, asumisen ja vaatteiden lisäksi seuraavaa:
harrastukset
pienet huvit esim. leffat, huvipuistot, superparkit, uimahallikäynnit, kylpyläkäynnit yms.
Urheiluvälineet
1-3 lomamatkaa vuosittain
Konsertteja, teatterikäyntejä, oopperakäyntejä, balettinäytöksiä
Museovierailuja
Ravintolakäyntejä
Tulevaisuudessa, kun lapsi kasvaa, niin hänen halutessaan kielikurssi tai kaksi ulkomailla. ( Kyllä, tiedän ihan omasta kokemuksesta, että ei siellä välttämättä kieliä opita. Vieraassa perheessä asuminen oli ainakin itselle se suurin juttu.)
Lukion/ammattikoulun kirjat ja välineet
mopo ( Jos lapsi haluaa)
Ajokortti
Jos en nuukailisi koko ajan, niin pienituloisena yksinhuoltajana, en pystyisi kaikkea antamaan. Kun pitää huolta rahoista, niin rahat pitävät huolta sinusta.
Liittyisiköhän jotenkin luterilaiseen arvomaailmaan? En tarkoita nyt itse uskontoa vaan sitä, miten on ajateltu vaatimattomuuden olevan hyve. Samoin ahkera työssä raataja oli aiemmin arvostettu. Kaikenlaiset nautinnot olivat pikemminkin syntiä. Muistan hyvin lapsuudestani 1960-luvulta, miten pienituloisetkin pyrkivät säästämään. Sellaiseen ei laitettu rahaa, minkä pystyi tekemään itsekin. Perheenäitiä, joka kulutti mahdollisimman vähän rahaa ruokaan, lasten vaatteisiin jne, pidettiin taitavana emäntänä. Suomalaiset ovat jo noista ajoista muuttuneet, mutta edelleenkin ehkä jossain takaraivossa asuu menneiden sukupolvien arvomaailma.